21 luku

Benjamin pelastetaan häviämästä sukupuuttoon.

1. Israelin miehet olivat vannoneet Mispassa ja sanoneet: Ei kukaan meistä anna tytärtään benjaminilaiselle vaimoksi.

1. Ja Israelin miehet olivat vannoneet Mitspassa ja sanoneet: ei yksikään meistä pidä tytärtänsä antaman BenJaminilaisille emännäksi.

1. Ja Israelin miehet olit wannonet Mizpas ja sanonet: ei yxikän meistä pidä tytärtäns andaman BenJamitereille emännäxi.

2. Ja kansa tuli Beeteliin, ja he istuivat siellä aina iltaan asti Jumalan edessä, korottivat äänensä ja itkivät katkerasti

2. Ja kansa tuli Jumalan huoneesen ja oli siellä Jumalan edessä ehtoosen asti; ja he korottivat äänensä ja itkivät katkerasti,

2. Ja Canssa tuli Jumalan huoneseen ja oli siellä Jumalan edes ehtosen asti ja he corgotit änens ja itkit catkerast.

3. ja sanoivat: Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, on Israelissa käynyt niin, että Israelista nyt puuttuu yksi sukukunta?

3. Ja sanoivat: O Herra Israelin Jumala, miksi tämä tapahtui Israelissa, että tänäpänä on yksi sukukunta Israelista vähentynyt?

3. Ja sanoit: O HERra Israelin Jumala mixi tämä tapahdui Israelis? että tänäpänä on yxi sucucunda wähendynyt?

4. Varhain seuraavana päivänä kansa nousi ja rakensi sinne alttarin ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja.

4. Ja toisena päivänä nousi kansa varhain ja rakensi siihen alttarin, ja uhrasi polttouhria ja kiitosuhria.

4. Ja toisna päiwänä nousi Canssa warhain ja rakensi sijhen Altarin ja uhraisit polttouhria ja kijtosuhria.

5. Ja israelilaiset sanoivat: Onko yhdessäkään Israelin sukukunnassa ketään, joka ei ole tullut seurakunnan kanssa tänne Herran eteen? Sillä siitä, joka ei tulisi Herran luo Mispaan, oli vannottu ankara vala: Hän on kuolemalla rangaistava.

5. Ja Israelin lapset sanoivat: kuka on kaikista Israelin sukukunnista, joka ei tänne ole tullut kansan kanssa Herran eteen? Sillä suuri vala oli tehty, että se joka ei tullut Herran tykö Mitspaan, hänen piti totisesti kuoleman.

5. Ja Israelin lapset sanoit: cuca on ikänäns Israelin sucucunnast joca ei tänne ole tullut Canssan cansa HERran eteen: sillä suuri wala oli tehty että se joca ei ollut tullut HERran tygö Mizpaan hänen piti totisest cuoleman.

6. Ja israelilaisten tuli sääli veljeänsä Benjaminia, ja he sanoivat: Tänä päivänä on yksi sukukunta hakattu pois Israelista.

6. Ja Israelin lapset katuivat veljensä BenJaminin tähden ja sanoivat: tänäpänä on yksi sukukunta Israelista hävitetty.

6. Ja Israelin lapset caduit heidän weljens BenJaminin tähden ja sanoit: tänäpänä on yxi sucucunda Israelis wähetty.

7. Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saavat vaimoja? Sillä itse me olemme vannoneet Herran kautta, ettemme anna heille tyttäriämme vaimoiksi.

7. Ja kuinka me käytämme itsemme heidän kanssansa, että jääneet saisivat emäntiä? sillä me olemme vannoneet Herran kautta, ettemme anna heille emäntiä meidän tyttäristämme.

7. Ja cuinga me käytäm idzem heidän cansans että ne cuin jäänet owat saisit emänditä: sillä me olemma wannonet HERran cautta etten me anna heille emänditä meidän tyttäristäm.

8. Ja he kysyivät: Onko Israelin sukukunnissa ainoatakaan, joka ei ole tullut Herran eteen Mispaan? Ja katso, Gileadin Jaabeksesta ei ollut ketään tullut leiriin, seurakuntakokoukseen.

8. Ja he sanoivat: kuka on Israelin sukukunnassa, joka ei ole tänne tullut Herran tykö Mitspaan? ja katso, ei ole yksikään ollut leirissä kansan seassa Jabeksesta Gileadissa.

8. JA he sanoit: cuca on Israelin sucucunnast joca ei ole tullut tänne HERran tygö Mizpaan? ja cadzo ei ole yxikän ollut leiris Jabexest Gileadis.

9. Sillä kun kansasta pidettiin katselmus, niin katso, siellä ei ollut ketään Gileadin Jaabeksen asukkaista.

9. Ja kansa luettiin: ja katso, ei ollut siellä yhtäkään Jabeksen asuvaa Gileadista.

9. Sillä Canssa luettin ja cadzo ei ollut siellä yhtäkän Jabexen asuwata.

10. Niin kansa lähetti sinne kaksitoista tuhatta sotakuntoista miestä ja käski heitä sanoen: Menkää ja surmatkaa miekan terällä Gileadin Jaabeksen asukkaat vaimoineen ja lapsineen.

10. Niin he lähettivät sinne kansasta kaksitoistakymmentä tuhatta sotamiestä ja käskivät heitä, sanoen: menkäät ja lyökäät Jabeksen asuvaiset Gileadissa miekan terällä vaimoinensa ja lapsinensa.

10. Nijn Canssa lähetti caxitoistakymmendä tuhatta sotamiestä ja käski heitä ja sanoi: mengät matcaan ja lyökät Jabexen asuwaiset Gileadis miecan terällä waimoinens ja lapsinens.

11. Tehkää näin: kaikki miehenpuolet ja kaikki naiset, jotka ovat yhtyneet mieheen, vihkikää tuhon omiksi.

11. Mutta näin pitää teidän tekemän: kaiken miehenpuolen ja kaikki vaimot, jotka miesten kanssa ovat maanneet, pitää teidän tappaman.

11. Mutta nijn pitä teidän tekemän: caicki ne cuin miehenpuolet owat ja caicki waimot cuin miesten cansa owat maannet pitä teidän tappaman.

12. Ja Gileadin Jaabeksen asukkaista he löysivät neljäsataa nuorta naista, jotka olivat neitsyitä eivätkä olleet yhtyneet mieheen; ja he veivät nämä leiriin Siiloon, joka on Kanaanin maassa.

12. Ja he löysivät Jabeksen asuvaisista Gileadissa neljäsataa piikaa, jotka neitseet olivat ja ei olleet yhdenkään miehen tykönä maanneet, ne he veivät Silon leiriin, joka on Kanaanin maassa.

12. Ja he löysit Jabexen asuwaisist Gileadis neljäsata pijca cuin neidzet olit ja ei ollet yhdengän miehen tykönä maannet ne weit he Silon leirijn joca on Canaan maasa.

13. Sitten koko kansa lähetti sanansaattajia puhumaan benjaminilaisten kanssa, jotka olivat Rimmonin kalliolla, ja tarjosi heille rauhaa.

13. Niin koko kansa lähetti matkaan ja käski sanoa BenJaminin lapsille, jotka olivat Rimmonin kalliolla, ja kutsuivat heitä ystävällisesti.

13. Nijn coco Canssa lähetti matcaan ja käskit sanoa BenJaminin lapsille jotca olit Rimmonin calliolla ja cudzuit heitä ystäwälisest.

14. Silloin benjaminilaiset palasivat takaisin, ja heille annettiin ne naiset, jotka oli jätetty henkiin Gileadin Jaabeksen naisista. Mutta ne eivät riittäneet heille.

14. Ja BenJaminin lapset tulivat silloin jälleen, ja he antoivat heille emäntiä niistä jotka he olivat jättäneet elämään Jabeksen vaimoista Gileadissa; ja ei niinkään heille täytynyt.

14. Nijn BenJaminin lapset tulit silloin jällens ja he annoit heille emänditä nijstä cuin he olit jättänet elämän Jabexen waimoist Gileadis ja ei nijngän heille täytynyt.

15. Niin kansan tuli sääli Benjaminia, koska Herra oli tehnyt aukon Israelin sukukuntiin.

15. Niin kansa katui BenJaminin tähden, että Herra oli loven tehnyt Israelin sukukunnissa.

15. Nijn Canssa catui BenJaminin tähden että HERra oli lowen tehnyt Israelin sucucunnis.

16. Ja kansan vanhimmat sanoivat: Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja? Sillä ovathan naiset hävitetyt Benjaminista.

16. Ja kansan vanhimmat sanoivat: kuinka me teemme, että jääneet saisivat myös emäntiä? sillä vaimoväki BenJaminissa on hukutettu.

16. JA Canssan wanhimmat sanoit: cuinga me teem että ne jäänet saisit myös emänditä: sillä waimot BenJaminis owat häwitetyt.

17. Ja he sanoivat: Pelastuneiden perintöomaisuus on jäävä Benjaminille, ettei yksikään sukukunta häviäisi Israelista.

17. Ja sanoivat: niiden pitää kuitenkin nautitseman perimisensä, jotka jääneet ovat BenJaminista, ettei yksikään sukukunta Israelista hävitettäisi,

17. Ja sanoit: heidän pitä cuitengin nautidzeman perimisens cuin jäänet owat BenJaminist ettei yxikän sucucunda Israelist häwitettäis.

18. Mutta itse me emme voi antaa heille tyttäriämme vaimoiksi, sillä israelilaiset ovat vannoneet ja sanoneet: kirottu olkoon se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle.

18. Ja emme taida antaa heille meidän tyttäriämme emänniksi; sillä Israelin lapset ovat vannoneet ja sanoneet: kirottu olkoon se, joka BenJaminilaisille emännän antaa.

18. Ja en me taida anda heille meidän tyttäritäm emännäxi: sillä Israelin lapset owat wannonet ja sanonet: kirottu olcon se joca BenJamitereille emännän anda.

19. Niin he sanoivat: Katso, joka vuosi vietetään Herran juhla Siilossa, joka on pohjoiseen päin Beetelistä, auringonnousuun päin siitä valtatiestä, joka vie Beetelistä Sikemiin, ja etelään päin Lebonasta.

19. Ja he sanoivat: katso, Herran jokavuotinen juhlapäivä on Silossa, joka on BetElistä pohjoiseen päin, auringon nousuun päin siitä tiestä, joka menee BetElistä Sikemiin, ja länteen päin Lebonasta.

19. Ja he sanoit: cadzo HERran jocawuotinen juhlapäiwä on Silos joca on BethElist pohjaisen päin auringon ylönemist wastan BethElin tieldä nijn Sichemijn ja Libanonist länden päin.

20. Ja he käskivät benjaminilaisia sanoen: Menkää ja asettukaa väijyksiin viinitarhoihin.

20. Ja he käskivät BenJaminin lapsille ja sanoivat: menkäät ja väijykäät viinamäissä.

20. Ja he käskit BenJaminin lapsille ja sanoit: mängät ja wäijykät wijnamäis.

21. Kun näette Siilon tyttärien tulevan ulos karkeloimaan, niin rynnätkää viinitarhoista ja ryöstäkää jokainen itsellenne vaimo Siilon tyttäristä ja lähtekää Benjaminin maahan.

21. Ja kuin näette Silon tyttäret käyvän ulos hyppyyn, niin juoskaat kiiruusti viinamäistä, ja ottakaat jokainen teillenne Silon tyttäristä emännän, ja menkäät BenJaminin maalle.

21. Ja cosca te näette Silon tyttäret käywän ulos hyppyyn nijn juoscat kijrust wijnamäist ja ottacan jocainen hänellens Silon tyttärist emännän ja mengät BenJaminin maalle.

22. Ja kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, niin me sanomme heille: 'Lahjoittakaa heidät meille, sillä ei kukaan meistä ole ottanut sodassa vaimoa. Ettehän te ole itse antaneet niitä heille; muuten olisitte joutuneet vikapäiksi.'

22. Kuin heidän isänsä taikka veljensä tulevat valittamaan meidän eteemme, niin me sanomme heille: olkaat heille armiaat, sillä emme ole ottaneet heille emäntää sodalla; mutta ette tahtoneet heille antaa: tämä on teidän syynne.

22. Cosca heidän Isäns taicka weljens tulewat walittaman heitäns nijn me sanom heille: olcat heille armiat sillä en me ole ottanet heille emändätä sodalla mutta et te tahtonet heille anda tämä on teidän syyn.

23. Benjaminilaiset tekivät niin ja ottivat lukumääränsä mukaan itselleen vaimoja karkeloivien joukosta, ryöstäen heidät. Sitten he palasivat perintöosaansa ja rakensivat uudestaan kaupungit ja asettuivat niihin.

23. BenJaminin lapset tekivät niin ja ottivat hypyistä lukunsa jälkeen vaimot ryövyydellä, ja menivät pois ja asuivat perinnössänsä, rakensivat kaupungeita ja asuivat niissä.

23. BenJaminin lapset teit nijn ja otit hypyist heidän lucuns jälken waimot ryöwydellä ja menit pois ja asuit heidän perimisisäns rakensit Caupungit ja asuit nijsä.

24. Silloin israelilaisetkin vaelsivat sieltä, kukin sukukuntaansa ja sukuunsa, ja menivät sieltä kukin perintöosallensa.

24. Israelin lapset menivät myös sieltä pois silloin, itsekukin sukukuntansa ja lankoutensa tykö, ja menivät sieltä itsekukin perimiseensä.

24. Israelin lapset menit myös sieldä pois silloin idzecukin sucuns ja perhens tygö ja menit sieldä idzecukin perimiseens.

25. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.

25. Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, vaan jokainen teki niinkuin hänelle näkyi oikein olevan.

25. Silloin ei ollut Cuningast Israelis waan jocainen teki nijncuin hänelle näkyi oikein olewan.