5 luku

Deboran voittolaulu.

1. Sinä päivänä Debora ja Baarak, Abinoamin poika, lauloivat näin:

1. Niin veisasi Debora ja Barak Abinoamin poika sinä päivänä, sanoen:

1. Nijn weisais Debora ja Barac Abinoamin poica sinä päiwänä sanoden:

2. Johtajat johtivat Israelia, kansa oli altis — siitä te kiittäkää Herraa.

2. Että Israelin puolesta on täydellisesti kostettu ja että kansa antoi itsensä mieluisesti siihen, sentähden kiittäkäät Herraa.

2. KIittäkät HERra että Israel on wapahdettu jällens ja että Canssalla oli hywä mieli sijhen.

3. Kuulkaa, te kuninkaat, kuunnelkaa, te ruhtinaat. Herran kiitosta minä laulan, minä veisaan Herran, Israelin Jumalan, ylistystä.

3. Kuulkaat te kuninkaat ja ottakaat vaari te päämiehet: minä, minä veisaan Herralle, ja Herralle Israelin Jumalalle minä veisaan.

3. Cuulcat te Cuningat ja ottacat waari te päämiehet: Minä weisan HERralle ja HERralle Israelin Jumalalle minä weisan.

4. Kun sinä, Herra, lähdit liikkeelle Seiristä, kun sinä tulit astuen Edomin maasta, niin maa järisi, ja taivaat vuotivat, pilvet vuotivat vettä.

4. Herra, kuin sinä läksit Seiristä ja kävit Edomin kedolta, silloin maa vapisi, taivaat myös tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vettä.

4. HERra cosca sinä läxit Seirist ja matcustit Edomin kedolla: silloin maa wapisi taiwat tiucuit ja pilwet pisaroidzit wettä.

5. Vuoret järkkyivät Herran edessä, itse Siinai Herran, Israelin Jumalan, edessä.

5. Vuoret vuosivat Herran edessä, itse Sinai Herran, Israelin Jumalan edessä.

5. Wuoret wuosit HERran edes Sinai HERran Israelin Jumalan edes.\line Isascharin päämiehet olit myös Deboran cansa ja Isaschar oli nijncuin Barac laxois lähetetty jalcawäkinens. Ruben piti paljo idzestäns ja eroitti hänens meistä.

6. Samgarin, Anatin pojan, päivinä, Jaaelin päivinä tiet olivat tyhjinä, matkamiehet kiertelivät syrjäisiä polkuja.

6. Samgarin Anatin pojan aikana ja Jaelin aikana tiet katosivat, ja ne kuin kohdastansa käymän piti, kävivät vääriä polkuja.

6. SAmgarin Anathin pojan ja Jaelin aicana tiet catoisit ja ne cuin cohdastans käymän piti käwit wääriä polcuja.

7. Israel oli johtoa vailla, peräti vailla, kunnes sinä, Debora, nousit, sinä, Israelin äiti.

7. Talonpojat puuttuivat Israelista, ne puuttuivat siihenasti kuin minä Debora tulin, siihenasti kuin minä tulin äidiksi Israeliin.

7. Puuttui taloinpojat puutuit Israelist sijhenasti cuin minä DEbora tulin sijhenasti cuin minä tulin Äitixi Israelijn.

8. He valitsivat uusia jumalia; silloin oli sota porteilla asti, mutta ei näkynyt kilpeä, ei keihästä Israelin neljänkymmenen tuhannen joukossa.

8. Hän valitsi uusia jumalia: silloin oli sota porteissa: ei siellä nähty kilpeä eikä keihästä neljänkymmenen tuhannen seassa Israelissa.

8. Jumala on walinnut jotakin vtta silloin oli sota portis ei siellä nähty kilpe eli keihäst neljän tuhannen seas Israelis.

9. Minun sydämeni on kiintynyt Israelin johtomiehiin. Te kansan joukossa alttiit, kiittäkää Herraa.

9. Minun sydämelläni on ilo Israelin valtamiehistä: he ovat hyväntahtoiset kansan seassa; kiittäkäät Herraa.

9. Minun sydämelläni on ilo Israelin waldamiehist jotca owat hywän tahtoiset Canssan seas: kijttäkät HERra.

10. Te, jotka ratsastatte valkoisilla aasintammoilla, te, jotka istutte matoilla, ja te, jotka kuljette teillä, puhukaa.

10. Te jotka ajatte kaunisten aasein päällä, te jotka istutte oikeudessa, te jotka käytte teitä myöten, puhukaat näistä.

10. Te jotca ajatte caunisten Asein päälllä te jotca istutte oikeudes te jotca käytte teitä myöden puhucat näistä.

11. Laulu kuuluu juotto-ojilta, siellä ylistetään Herran vanhurskaita tekoja, hänen johdatuksensa vanhurskautta Israelissa. Silloin Herran kansa laskeutui porteille.

11. Kussa ampujat huusivat vedenkantajain seassa, siellä julistettakaan Herran vanhurskautta ja hänen talonpoikainsa vanhurskautta Israelissa; silloin meni Herran kansa porttein tykö.

11. Cusa ambujat huusit wedencandaitten seas siellä julistettacan HERran wanhurscautta ja hänen taloinpoicains wanhurscautta Israelis silloin meni HERran Canssa porttein tygö.

12. Heräjä, heräjä, Debora! Heräjä, heräjä, laula laulu! Nouse, Baarak! Ota vankeja saaliiksesi, sinä Abinoamin poika!

12. Nouse, nouse, Debora: nouse, nouse ja veisaa virsiä, valmista itses, Barak, vangiksi ota sinun vangitsiat, sinä Abinoamin poika.

12. Herä herä Debora herä herä ja weisa wirsiä walmista idzes Barac fangixi ota sinun fangitzias sinä AhiNoamin poica.

13. Silloin pakolaiset laskeutuivat näiden jalojen luo, Herran kansa laskeutui minun luokseni, sankarien joukko.

13. Silloin rupesi se jäänyt vallitsemaan voimallista kansaa: Herra on hallinnut väkeviä minun kauttani.

13. Silloin rupeis se jäänyt wallidzeman woimallista Canssa ja HERra on hallinnut wäkewitä minun cauttani.

14. Efraimista tulivat ne, jotka olivat juurtuneet Amalekiin, he seurasivat sinun joukkojesi mukana, Benjamin. Maakirista laskeutuivat johtomiehet, Sebulonista ne, jotka kantoivat päällikönsauvaa.

14. Ephraimista oli heidän juurensa Amalekia vastaan, ja sinun jälkees BenJamin sinun kansoissas; Makirista ovat tulleet hallitsiat ja Sebulonista kirjoittajat.

14. Ephraimist oli heidän juurens Amalechi wastan ja sinun jälkes BenJamin sinun Canssoisas. Machirist owat tullet hallidziat ja Sebulonist kirjoittajat.

15. Ja Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa, ja niinkuin Baarak, niin Isaskar: hän kiiti tasangolle hänen jäljessänsä. Ruubenin suvuissa oli suuria neuvotteluja.

15. Isaskarin päämiehet olivat myös Deboran kanssa, ja Isaskar oli niinkuin Barak laaksoon lähetetty jalkaväkinensä; Rubenin eroituksessa ovat suuret sydämen ajatukset.

15. Isascharin päämiehet olit myös Deboran cansa/ ja Isaschar oli nijncuin Barac laxois/ lähetetty jalcawäkinens. Ruben piti paljo idzestäns/ ja eroitti hänens meistä.

16. Miksi sinä jäit istumaan karjatarhojen välille, kuuntelemaan paimenpillin soittoa? Ruubenin suvuissa oli suuria neuvonpitoja.

16. Miksis istuit kahden joukon välillä, kuullakses laumain määkynätä? Rubenin eroituksessa ovat suuret sydämen ajatukset.

16. Mixis istuit cahden lammashuonen wälillä cuullaxes laumain määkynät? ja pidit idzestäs paljo ja eritit sinus meistä?

17. Gilead pysyi alallaan tuolla puolella Jordanin, ja Daan — miksi hän viipyi vierailla laivoilla? Asser jäi istumaan meren rannalle ja pysyi alallaan lahtiensa luona.

17. Gilead jäi toiselle puolelle Jordania, ja miksi Dan asui haahtein seassa? Asser istui meren satamissa ja asui langenneissa kylissänsä.

17. Gilead jäi toiselle puolen Jordanin ja mixi Dan asui hahtein seas? Asser istui meren satamis ja asui langenneis kylisäns.

18. Sebulon on kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan, samoin Naftali kedon kummuilla.

18. Sebulonin kansa antoi henkensä alttiiksi kuolemaan, Naphtali myös, kedon korkeudella.

18. Mutta Sebulonin Canssa annoit idzens aldixi cuolemaan Nephtali myös kedon corkeudella.

19. Kuninkaat tulivat ja taistelivat, silloin taistelivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa, Megiddon vesien varsilla; mutta hopeata he eivät saaneet saaliiksensa.

19. Kuninkaat tulivat ja sotivat; silloin sotivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa Megiddon veden tykönä: ei he saaneet rahaa saaliiksensa.

19. CUningat tulit ja sodeit silloin sodeit Cananerein Cuningat Thaanachis Megiddon weden tykönä mutta ei heillä ollut yhtän woitto siellä.

20. Tähdet taivaalta kävivät sotaa, radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.

20. Taivaasta sotivat tähdet juoksussansa, he sotivat Siseraa vastaan.

20. Taiwast sodittin heitä wastan tähdet juoxusans sodeit Sisserat wastan.

21. Kiisonin puro tempasi heidät mukaansa, taistelujen puro, Kiisonin puro. Astu esiin, minun sieluni, voimallisesti!

21. Kisonin ojan kieritti heitä, Kedumin oja, Kisonin oja; minun sieluni tallaa väkeviä.

21. Kisonin wirta kieritti heitä Kedumin wirta Kisonin wirta talla minun sielun wäkewitä.

22. Silloin hevosten kaviot tömistivät maata, kun urhot laskivat, laskivat laukkaa.

22. Silloin sotkuivat hevosten kaviot heitä, heidän väkeväinsä hätäisessä paossa.

22. Silloin wärisit hewoisten cawiat heidän wäkewitten radzasmiestens wapistuxest.

23. Kirotkaa Meeros, sanoo Herran enkeli, kiroamalla kirotkaa sen asukkaat, koska eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien joukkoon.

23. Kirotkaat Merosta, sanoi Herran enkeli, kiroten kirotkaat hänen asuvaisiansa, ettei he tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien seassa.

23. Kirotca Meroxen Caupungita sanoi HERran Engeli kiroten kirotca hänen asuwaisians ettei he tullet HERran awuxi Sangerein tygö.

24. Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat.

24. Siunattu olkoon Jael vaimoin seassa, Heberin Keniläisen emäntä, siunattu olkoon hän majoissansa vaimoin seassa.

24. SIunattu olcon Jael waimoin seas Heberin sen Keniterin emändä siunattu olcon hän majoisans waimoin seas.

25. Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi, toi juhlamaljassa kermaa.

25. Kuin hän vettä anoi, niin hän rieskaa antoi; hän kantoi voita kalliissa maljassa.

25. Cosca hän wettä anoi nijn hän riesca andoi ja cannoi woita callijs maljas.

26. Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa, oikean kätensä työvasaraa; ja hän iski Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen ohimonsa.

26. Hän otti naulan käteensä ja sepän vasaran oikiaan käteensä, ja löi Siseran ja runteli hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen korvainsa juuren.

26. Hän otti naulan käteens ja sepän wasaran oikiaan käteens. Ja löi Sisseran pään läpidze musersi ja läwisti hänen corwains juureen.

27. Hänen jalkainsa juureen hän vaipui, kaatui, jäi siihen, hänen jalkainsa juureen hän vaipui, kaatui; jäi kuolleena makaamaan siihen, mihin vaipui.

27. Hänen jalkainsa juureen kumarsi hän maahan, hän lankesi maahan ja pani maata: hänen jalkainsa juureen kumarsi hän itsensä ja lankesi maahan, siinä kuin hän kumarsi itsensä, siinä hän myös makasi hukutettuna.

27. Hänen jalcains juureen cumarsi hän hänens maahan ja pani maata hän cumarsi idzens ja langeis hänen jalcains juureen ja nijncuin hän cumarsi idzens nijn macais hän myös hucutettuna.

28. Siiseran äiti katselee ikkunasta ja huutaa ristikon läpi: 'Miksi viipyvät hänen sotavaununsa tulemasta? Miksi ovat hänen valjakkonsa askeleet niin hitaat?'

28. Siseran äiti katsoi akkunasta ja itki huutain häkistä: miksi viipyy hänen vaununsa tulemasta? miksi ovat hänen vaununsa pyörät niin jääneet jälkeen?

28. Sisseran äiti cadzoi ackunast ja itki häkist mixi wijpywät hänen waununs tulemast? mixi owat hänen waununs pyörät nijn jäänet jälken?

29. Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa hänelle, ja hän kertaa itselleen hänen sanansa:

29. Ne viisaimmat hänen ylimmäisistä vaimoistansa vastasivat häntä, että hän sanojansa kertoi.

29. Ne wijsaimmat hänen ylimmäisist waimoistans wastaisit ettei hän lacainnut walittamast näillä sanoilla:

30. Varmaankin he ovat saaneet saalista ja jakavat sitä: tytön, kaksikin mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siiseralle, kirjavaa kangasta, kirjaeltua vaatetta saaliiksi, kaksi kirjaeltua, kirjavaa huivia saatujen saalisten kaulaan.'

30. Eikö he löydä ja jaa saalista, jokaiselle miehelle piian taikka kaksi, ja Siseralle kirjavia ja ommeltuja vaatteita, neulalla ommeltuja vaatteita, kirjavia molemmin puolin kaulan ympäri, saaliiksi.

30. Eikö he löydä ja jaa saalist jocaidzelle miehelle pijcan taicka caxi Ja Sisseralle kirjawita ja ommeltuita waatteita neulalla ommeltuita waatteita kirjawita molemmin puolin caulan ymbärins saalixi.

31. Niin häviävät kaikki sinun vihollisesi, Herra. Mutta ne, jotka häntä rakastavat, ovat niinkuin aurinko, kun se nousee voimassansa. Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta.

31. Kaikki sinun vihollises niin hukkukoon, Herra! Mutta ne, kuin sinua rakastavat, olkoon niinkuin ylöskäypä aurinko voimassansa. Ja maa oli levossa neljäkymmentä ajastaikaa.

31. Caicki sinun wiholises nijn huckucon HERra mutta ne cuin sinua racastawat olcon nijncuin ylöskäypä Auringo hänen woimasans. Ja maa oli lewos neljäkymmendä ajastaica.