18 luku

Daanilaiset ryöstävät Miikan jumalankuvan, valloittavat Laaiksen ja asettuvat sinne. Daanin pyhäkkö.

1. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; ja siihen aikaan daanilaisten sukukunta etsi itsellensä perintöosaa asuttavaksensa, sillä siihen päivään asti se ei ollut saanut perintöosaa Israelin sukukuntien kesken.

1. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja silloin Danin sukukunta etsi itsellensä perintöä asuaksensa; sillä siihen päivään asti ei ollut yhtään perintöarpaa hänelle langennut Israelin sukukuntain seassa.

1. SIihen aican ei ollut Cuningast Israelis ja Danin sucucunda edzeit heillens perimyst josa he asuisit sillä sijhen päiwän asti ei ollet he yhtän perindöarpa ottanet Israelin sucucundain seas.

2. Ja daanilaiset lähettivät sukukuntansa keskuudesta viisi miestä, sotakuntoisia miehiä Sorasta ja Estaolista, vakoilemaan maata ja tutkimaan sitä; he sanoivat heille: Menkää tutkimaan maata. Ja nämä tulivat Efraimin vuoristoon, Miikan talolle asti, ja yöpyivät sinne.

2. Ja Danin lapset lähettivät sukukunnastansa ja ääristänsä viisi urhoollista sotamiestä Zorasta ja Estaolista, vakoomaan maata ja tutkistelemaan sitä, ja sanoivat heille: menkäät ja vaotkaat maata. Ja he tulivat Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen ja yötyivät sinne.

2. Ja Danin lapset lähetit heidän sucucunnastans ja maacunnastans ja heidän äristäns wijsi sotamiestä Zareast ja Esthaolist wacoiman maata ja tutkisteleman sitä ja sanoit heille: mengät matcaan ja wacoicat maata. Ja he tulit Ephraimin wuorelle Michan huonen tygö ja yödyit sinne

3. Ollessaan Miikan talon luona he tunsivat nuoren miehen hänen äänestään leeviläiseksi; niin he poikkesivat sinne ja kysyivät häneltä: Kuka on tuonut sinut tänne? Mitä sinä täällä toimitat, ja mitä sinulla on täällä tekemistä?

3. Ja kuin he olivat Miikan perheen tykönä, tunsivat he sen nuoren miehen Leviläisen äänen; ja he menivät hänen tykönsä ja sanoivat hänelle: kuka sinun on tänne tuonut? mitäs täällä teet? ja mitä sinun on täällä?

3. Ja cuin he olit Michan perhen tykönä tunsit he sen nuoren miehen Lewitan änen ja menit hänen tygöns ja sanoit hänelle: cuca sinun on tänne tuonut? mitäs täällä teet? ja mitä sinun on täällä?

4. Hän vastasi heille: Niin ja niin teki Miika minulle ja palkkasi minut papiksensa.

4. Hän vastasi heitä: niin ja niin on Miika minulle tehnyt, ja hän on palkannut minun papiksensa.

4. Hän wastais heitä: nijn ja nijn on Micha minulle tehnyt ja on palcannut minun Papixens.

5. Ja he sanoivat hänelle: Kysy Jumalalta, että saisimme tietää, onnistuuko matka, jolla me olemme.

5. He sanoivat hänelle: kysy Jumalalta, että me saisimme tietää, onko tiemme, jota me vaellamme, meille onnellinen.

5. He sanoit hänelle: kysy Jumalalle että me saisim tietä jos meidän tiem jota me waellam on meille onnellinen.

6. Pappi vastasi heille: Menkää rauhassa. Matka, jolla olette, tapahtuu Herran edessä.

6. Pappi vastasi heitä: menkäät rauhassa: Herran edessä on teidän tienne, jota te vaellatte.

6. Pappi wastais heitä: mengät rauhas teidän tien on oikia HERran edes jota te waellatte.

7. Niin ne viisi miestä jatkoivat matkaansa ja tulivat Laikseen; ja he näkivät, että sikäläinen kansa asui huoleti siidonilaisten tavoin, rauhassa ja huoletonna; eikä kukaan tehnyt vahinkoa siinä maassa rikkauksia anastamalla. Myöskin olivat he kaukana siidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä muitten ihmisten kanssa.

7. Niin menivät ne viisi miestä matkaansa ja tulivat Laikseen, ja näkivät kansan, joka siellä oli, asuvan surutoinna Zidonilaisten tavan jälkeen, levollisesti ja surutoinna: ja ei yksikään ollut, joka heitä vaivasi sillä maalla, eikä myös heillä ollut yhtäkään isäntää; ja olivat kaukana Zidonilaisista, ja ei heillä ollut mitäkään yhdenkään ihmisen kanssa tekemistä.

7. NIin menit ne wijsi miestä matcaans ja tulit Laixeen ja näit Canssan joca siellä oli asuwan surutoinna Zidonierein tawan jälken lewollisest ja surutoinna. Ja ei yxikän ollut joca heitä waiwais sillä maalla eikä myös heillä ollut yhtäkän HERra. Ja olit caucana Zidoniereistä ja ei ollut mitäkän yhdengän Canssan cansa tekemist.

8. Ja he tulivat veljiensä luo Soraan ja Estaoliin, ja heidän veljensä kysyivät heiltä: Mitä kuuluu?

8. Ja he tulivat veljeinsä tykö Zoraan ja Estaoliin. Ja heidän veljensä sanoivat heille: kuinka teidän asianne on?

8. Ja he tulit weljeins tygö Zareaan ja Esthaolijn. Ja heidän weljens sanoit heille: cuinga teidän asian owat?

9. He sanoivat: Nouskaa, lähtekäämme heitä vastaan. Sillä me olemme katselleet maata, ja katso, se on hyvin hyvä. Ja tekö jäisitte toimettomiksi! Älkää viivytelkö, lähtekää liikkeelle, menkää sinne ja ottakaa omaksenne se maa.

9. He sanoivat: nouskaat, käykäämme ylös heidän tykönsä; sillä me olemme katselleet maan, ja katso, se on sangen hyvä: sentähden rientäkäät, älkäät olko hitaat menemään ja omistamaan maata.

9. He sanoit: noscat käykäm heidän tygöns: sillä me olem cadzellet maan se on sangen hywä sentähden rietkä teitän ja älkät olco hitat menemän ja omistaman maata.

10. Kun tulette sinne, tulette huoletonna elävän kansan luo, ja maa on tilava joka suuntaan. Niin, Jumala antaa sen teidän käsiinne, paikan, jossa ei ole puutetta mistään, mitä maan päällä on.

10. Kuin te tulette, niin te löydätte suruttoman kansan, ja maa on itsestänsä lavia: sillä Jumala on antanut sen teidän käsiinne, sen paikan, jossa ei mitään puutu, mitä maan päällä on.

10. Cosca te tuletta nijn te löydätte suruttoman Canssan ja maa on pitkä ja lewiä: sillä Jumala on andanut sen teidän käsijn sencaltaisen paican josa ei mitän puutu cuin maan päällä on.

11. Niin lähti sieltä liikkeelle, daanilaisten sukukunnasta, Sorasta ja Estaolista, kuusisataa sota-aseilla varustettua miestä.

11. Niin meni Danin sukukunnasta, Zorasta ja Estaolista, kuusisataa miestä hyvin varustettuina sota-aseilla,

11. Nijn menit Danin sucucunnasta Zareast ja Esthaolist cuusi sata miestä sotaan hywin warustettuna sotaaseilla.

12. He nousivat Juudan Kirjat-Jearimiin ja leiriytyivät sinne. Sentähden kutsutaan sitä paikkaa vielä tänäkin päivänä Daanin leiriksi; se on Kirjat-Jearimin takana.

12. Ja menivät sinne ylös, ja sioittivat itsensä Juudan KirjatJearimiin: siitä kutsutaan se paikka Danin leiriksi tähän päivään asti; katso, se on KirjatJearimin takana.

12. Ja menit sinne ja sioitit heidäns Judan KiriathJearimijn: sijtä cudzutan se paicka Danin leirixi tähän päiwän asti ja se on KiriahJearimin tacana.

13. Sieltä he kulkivat Efraimin vuoristoon ja tulivat Miikan talolle asti.

13. Ja sieltä menivät he Ephraimin vuorelle ja tulivat Miikan huoneen tykö.

13. Ja sieldä menit he Ephraimin wuorelle ja tulit Michan huoneseen.

14. Niin ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa Laiksen maata, rupesivat puhumaan ja sanoivat veljillensä: Tiedättekö, että noissa huoneissa on kasukka ja kotijumalia sekä veistetty ja valettu jumalankuva? Miettikää siis, mitä teidän on tehtävä.

14. Niin puhuivat ne viisi miestä, jotka läksivät Laikseen maata vakoomaan, ja sanoivat veljillensä: ettekö te tiedä, että näissä huoneissa on päällisvaate, pyhyys, kuvat ja epäjumalat? Nyt ajatelkaat, mitä te teette.

14. Nijn puhuit ne wijsi miestä jotca läxit Laixen maata wacoiman ja sanoit weljillens: ettekö te tiedä että näisä huoneis on pääliswaate Pyhyys cuwat ja epäjumalat nyt ajatelcat mitä te teette?

15. Niin he poikkesivat sinne ja tulivat sen nuoren leeviläisen miehen asunnolle, Miikan taloon, ja tervehtivät häntä.

15. Ja he poikkesivat sinne ja tulivat nuoren miehen Leviläisen huoneesen, joka oli Miikan huoneessa, ja tervehtivät häntä ystävällisesti.

15. He menit sinne ja tulit sen nuoren miehen Lewitan huoneseen joca oli Michan huones ja terwetit händä ystäwälisest.

16. Ja ne kuusisataa sota-aseilla varustettua daanilaista asettuivat portin oven eteen.

16. Mutta ne kuusisataa sota-aseilla varustettua miestä, jotka olivat Danin lapsista, seisoivat portilla.

16. Mutta ne cuusi sata sotaaseilla warustettua jotca olit Danin lapsista seisoit portin edes.

17. Ja ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa maata, nousivat taloon, menivät sisään ja ottivat veistetyn jumalankuvan ja kasukan ja kotijumalat ja valetun jumalankuvan, mutta pappi ja ne kuusisataa sota-aseilla varustettua miestä seisoivat portin oven edessä.

17. Ja ne viisi miestä, jotka olivat menneet vakoomaan maata, menivät ylös ja tulivat sinne sisälle, ja ottivat kuvan, päällisvaatteen, pyhyyden ja epäjumalan. Ja pappi seisoi portilla kuudensadan sota-aseilla varustettuin miesten tykönä.

17. Ja ne wijsi miestä jotca olit mennet wacoiman maata menit ylös ja tulit sinne ja otit cuwan pääliswaatten Pyhyden ja epäjumalan. Ja Pappi seisoi portin edes nijden cuuden sadan sotaaseilla warustettuin tykönä.

18. Kun he menivät Miikan taloon ja ottivat veistetyn jumalankuvan ja kasukan ja kotijumalat ja valetun jumalankuvan, niin pappi kysyi heiltä: Mitä te teette?

18. Kuin ne olivat tulleet Miikan huoneesen ja ottivat kuvan, päällisvaatteen, pyhyyden ja epäjumalat, sanoi pappi heille: mitä te teette?

18. Cuin ne olit tullet Michan huoneseen ja otit cuwan pääliswaatten Pyhyden ja epäjumalat sanoi Pappi heille: mitä te teette?

19. He vastasivat hänelle: Vaikene, pidä suusi kiinni ja lähde meidän kanssamme ja tule meidän isäksemme ja papiksemme. Onko parempi ollaksesi pappina yhden miehen talossa kuin Israelin heimon ja sukukunnan pappina?

19. He vastasivat häntä: ole vaiti ja pidä suus kiinni, ja tule meidän kanssamme, ja ole meidän isämme ja pappimme: onko se parempi, ettäs olet pappi yhden miehen huoneessa, kuin koko sukukunnassa Israelissa?

19. He wastaisit händä: ole wait ja pidä suus kijnni ja tule meidän cansam ja ole meidän Isäm ja Pappim. Ongo se parembi ettäs olet Pappi yhden miehen huones cuin coco sucucunnas ja perhes Israelis?

20. Silloin pappi tuli hyville mielin, ja hän otti kasukan ja kotijumalat ja veistetyn jumalankuvan ja meni väen keskeen.

20. Ja papin mieli oli hyvä, ja otti sekä päällisvaatteen, pyhyyden ja kuvan, ja meni kansan keskelle.

20. Ja Pappin sydän ilahti ja otti sekä pääliswaatten Pyhyden ja cuwan ja meni Canssan keskelle.

21. Sitten he kääntyivät jatkamaan matkaansa ja panivat vaimot ja lapset sekä karjan ja kuormaston kulkemaan edellänsä.

21. Ja kuin he käänsivät itsensä ja menivät matkaansa, asettivat he pienet lapset ja karjan ja kaikkein kalliimmat tavaransa, menemään edellänsä.

21. Ja cuin he käänsit ja menit matcaans asetit he pienet lapset ja carjan ja caickein callimmat cuin heille olit menemän edelläns.

22. He olivat ehtineet vähän matkaa Miikan talosta, kun Miikan talon lähitalojen miehet kutsuttiin koolle, ja he pääsivät daanilaisten kintereille.

22. Kuin he olivat taamma joutuneet Miikan huoneesta, kokoontuivat ne miehet, jotka niissä huoneissa olivat, jotka olivat Miikan huoneen tykönä, ja ajoivat Danin lapsia takaa,

22. COsca he olit taamma joutunet Michan huonest huusit ne miehet jotca huones olit Michan huonen tykönä ja ajoit Danin lapsia taca.

23. Ja he huusivat daanilaisille; nämä kääntyivät ja kysyivät Miikalta: Mikä sinun on, kun väkesi on noin kutsuttu koolle?

23. Ja huusivat Danin lapsille; ja he käänsivät kasvonsa ja sanoivat Miikalle: mikä sinun on, ettäs niin huudat?

23. Ja huusit Danin lapsille: ja he käänsit caswons ja sanoit Michalle: mikä sinun on ettäs nijn huudat?

24. Hän vastasi: Te olette ottaneet minun jumalani, jotka minä olen teettänyt, ja papin, ja menette matkoihinne. Mitä on minulla enää jäljellä? Ja kuinka te vielä kysytte minulta: 'Mikä sinun on'?

24. Hän vastasi: te olette ottaneet minun jumalani, jotka minä tehnyt olen, ja papin, ja menneet matkaanne: ja mitä minulla nyt enää on? Ja te sanotte vielä sitte minulle: mikä sinun on?

24. Hän wastais: te oletta ottanet minun jumalani jotca minä tehnyt olen ja Papin ja mennet matcaan ja mitä minulla nyt enämbi on? ja te sanotte wielä sijtte minulle: mikä sinun on?

25. Mutta daanilaiset sanoivat hänelle: Herkeä huutamasta meille, muuten miehet ärtyvät ja käyvät kimppuunne, ja te menetätte henkenne, sekä sinä että sinun perheesi.

25. Mutta Danin lapset sanoivat hänelle: älä anna ääntäs kuulua meidän tykönämme, ettei vihaiset miehet lankeaisi teidän päällenne, ja sinä hukutat sielus ja huonees sielut.

25. Mutta Danin lapset sanoit hänelle: älä anna sinun ändäs cuulua meidän tykönäm ettei wihainen Canssa langeis sinun päälles ja sinä hucutat sinun sielus ja sinun huones sielut.

26. Niin daanilaiset jatkoivat matkaansa, ja kun Miika näki, että he olivat häntä voimakkaammat, kääntyi hän ja palasi kotiinsa.

26. Niin Danin lapset menivät matkaansa. Ja kuin Miika näki heidät häntä väkevämmäksi, käänsi hän itsensä ja palasi huoneesensa.

26. Nijn Danin lapset menit matcaans. Ja cuin Micha näki he händäsn wakewämmäxi palais hän huoneseens.

27. Otettuaan siis sen, minkä Miika oli teettänyt, sekä hänen pappinsa, hyökkäsivät he Laiksen rauhassa ja huoletonna elävän kansan kimppuun ja surmasivat heidät miekan terällä ja polttivat kaupungin tulella.

27. Mutta he ottivat sen mitä Miika tehnyt oli ja papin, joka hänellä oli, ja tulivat Laikseen, levollisen ja suruttoman kansan päälle, ja löivät heitä miekan terällä, ja polttivat kaupungin.

27. MUtta he otit sen cuin Micha tehnyt oli ja Papin cuin hänellä oli ja tulit Laixeen yhteen suruttomaan Canssaan ja löit heitä miecan terällä ja poltit Caupungin.

28. Eikä kukaan tullut avuksi, sillä se oli kaukana Siidonista eivätkä he olleet tekemisissä muitten ihmisten kanssa; se oli Beet-Rehobin tasangolla. Daanilaiset rakensivat kaupungin uudestaan ja asettuivat siihen.

28. Ja ei yksikään ollut, joka heitä autti, sillä he olivat kaukana Zidonista, ja ei ollut heillä kenenkään kanssa tekemistä: ja he olivat siinä laaksossa, joka on BetRehobin tykönä; niin rakensivat he kaupungin, ja asuivat siinä;

28. Ja ei yxikän ollut joca heitä autti sillä hän oli caucana Zidonist ja ei ollut heillä kenengän cansa tekemist. Ja hän oli sijnä laxos joca on BethRehobin tykönä. Nijn rakensit he Caupungin ja asui sijnä.

29. Ja he antoivat kaupungille nimen Daan, isänsä Daanin nimen mukaan, hänen, joka oli Israelille syntynyt; mutta ennen oli kaupungin nimi ollut Lais.

29. Ja kutsuivat kaupungin nimen Dan, isänsä Danin nimeltä, joka Israelista oli syntynyt, vaikka se kaupunki ennen muinen kutsuttiin Lais.

29. Ja cudzuit hänen Dan heidän Isäns Danin nimeldä joca Israelist oli ennen syndynyt ja Caupungi cudzuttin ennen Lais.

30. Sitten daanilaiset pystyttivät itsellensä sen veistetyn jumalankuvan; ja Joonatan, Manassen pojan Geersomin poika, ja hänen poikansa olivat daanilaisten sukukunnan pappeina, kunnes maan väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

30. Ja Danin lapset panivat heillensä sen kuvan ylös, ja Jonatan Gersomin poika, Manassen pojan, ja hänen poikansa olivat papit Danilaisten sukukunnassa, siihenasti että he vietiin vankina maalta pois,

30. Ja Danin lapset panit heillens sen cuwan ylös ja Jonathan Gersonin poica Manassen pojan ja hänen poicans olit Papit Daniterein sucucunnas sijhenasti että he wietin fangina maalda pois.

31. He pystyttivät itsellensä sen veistetyn jumalankuvan, jonka Miika oli teettänyt, ja se oli siinä koko ajan, minkä Jumalan huone oli Siilossa.

31. Ja he panivat keskellensä Miikan kuvan, jonka hän tehnyt oli, niinkauvan kuin Jumalan huone oli Silossa.

31. Ja panit heidän keskellens Michan cuwan jonga hän tehnyt oli nijncauwan cuin Jumalan huone oli Silos.