16 luku

Simson Gassassa. Delila. Simsonin kosto ja kuolema.

1. Niin Simson meni Gassaan, ja hän näki siellä porton ja meni sen luo.

1. Ja Simson meni Gasaan, ja hän näki siellä porton, ja meni hänen tykönsä.

1. JA Simson meni Gasaan ja näki siellä yhden porton ja hän meni hänen tygöns.

2. Kun gassalaisille kerrottiin, että Simson oli tullut sinne, niin he piirittivät hänet ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portilla. Mutta he olivat hiljaa koko yön, ajatellen: Kun aamu valkenee, surmaamme hänet.

2. Ja sanottiin Gasalaisille, että Simson oli sinne tullut; niin he kohta piirittivät hänen ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portissa, ja olivat hiljaksensa kaiken yötä, ja sanoivat: aamulla päivän tullessa me tapamme hänen.

2. Ja se sanottin Gasitereille että Simson oli sinne tullut nijn he cohta pijritit hänen ja wäjyit händä Caupungin porteis coco yöseen ja sanoit: olcat hiljaxens amulla päiwän tulles me tapamme hänen.

3. Ja Simson makasi siellä puoliyöhön asti. Mutta puoliyön aikana hän nousi, tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, nosti ne salpoineen paikaltansa, asetti hartioilleen ja vei ne sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hebronia.

3. Vaan Simson makasi puoliyöhön asti, ja nousi puoliyöstä, ja tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, ja nosti ne telkein kanssa, pani olallensa ja kantoi mäen kukkulalle, joka on Hebronin edessä.

3. Waan Simson macais puoliyöhön asti nousi puoliyöstä ja tarttui molembijn Caupungin portin owijn molembain pihtipielten ja telkein cansa pani olallens ja candoi mäen cuckulalle Hebronin eteen.

4. Sen jälkeen hän rakastui erääseen Soorekin laaksossa asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila.

4. Sitte rupesi hän jälleen rakastamaan yhtä vaimoa Sorekin ojan tykönä, jonka nimi oli Delila.

4. Sijtte rupeis hän jällens racastaman yhtä waimo Sorekin ojan tykönä jonga nimi oli Delila.

5. Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat naisen luo ja sanoivat hänelle: Viekoittele hänet ja ota selko, missä hänen suuri voimansa on ja miten voisimme voittaa hänet, että saisimme hänet sidotuksi ja masennetuksi; niin me annamme sinulle kukin tuhat ja sata hopeasekeliä.

5. Ja hänen tykönsä tulivat Philistealaisten päämiehet, jotka sanoivat hänelle: viettele häntä sanoilla, että saisit tietää, missä hänen suuri väkevyytensä on, ja kuinka me hänen voittaisimme, että me saisimme hänen sitoa ja vaivata: ja me jokainen annamme sinulle tuhannen ja sata hopiapenninkiä.

5. Ja hänen tygöns tulit Philisterin päämiehet jotca sanoit: wiettele händä sanoilla ettäs saisit tietä misä hänen suuri wäkewydens on ja cuinga me hänen woittaisim että me saisim hänen sito ja waiwata. Jos sinä sen teet nijn me jocainen sinulle annamme tuhannen ja sata hopia penningitä.

6. Silloin Delila sanoi Simsonille: Ilmaise minulle, missä sinun suuri voimasi on ja miten sinut voidaan sitoa ja masentaa.

6. Delila sanoi Simsonille: sanos minulle, missä sinun suuri väkevyytes on, ja millä sinä sidottaisiin ja vaivattaisiin.

6. Ja Delila puhui Simsonille sanoden: sanos minulle misä sinun suuri wäkewydes on milläs sidotaisin ja waiwatasin.

7. Simson vastasi hänelle: Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, jotka eivät ole kuivuneet, niin minä tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset.

7. Simson sanoi hänelle: jos joku sitoo minun seitsemällä viheriäisellä köydellä, jotka ei vielä ole kuivuneet, niin minä tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset.

7. Simson wastais hänelle: jos jocu sito minun seidzemellä wiherjäisellä köydelllä jotca ei wielä ole hywin cuiwannet nijn minä tulen cohta heicoxi ja olen nijncuin muutkin ihmiset.

8. Niin filistealaisten ruhtinaat toivat naiselle seitsemän tuoretta jännettä, jotka eivät olleet kuivuneet, ja hän sitoi hänet niillä.

8. Silloin veivät Philistealaisten päämiehet hänelle seitsemän viheriäistä köyttä, jotka ei vielä olleet kuivuneet; ja hän sitoi hänen niillä.

8. Silloin weit Philisterein päämiehet hänelle seidzemen wiherjäistä köyttä jotca ei wielä ollet cuiwannet ja hän sitoi hänen nijllä.

9. Mutta sisähuoneessa hänellä istui väijyjiä. Ja hän sanoi hänelle: Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson! Silloin tämä katkaisi jänteet, niinkuin katkeaa tulen kärventämä rohdinlanka. Ei siis päästy hänen voimansa perille.

9. Ja he vartioitsivat häntä salaisesti kammiossa, ja hän sanoi hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! niin hän katkaisi köydet, niinkuin rohtiminen lanka katkaistaan, joka liekissä poltettu on. Ja ei saatu tietää, missä hänen väkevyytensä oli.

9. Ja he wartioidzit händä salaisest Camaris ja hän sanoi hänelle: Philisterit tulewat sinun päälles Simson: nijn hän cohta catcais köydet nijncuin rohtiminen langa catcaistan joca liekis poltettu on. Ja ei saanet tietä misä hänen wäkewydens oli.

10. Ja Delila sanoi Simsonille: Katso, sinä olet pettänyt minut ja valhetellut minulle. Ilmaise nyt minulle, miten sinut voidaan sitoa.

10. Taas sanoi Delila Simsonille: katso, sinä viettelit minua ja väärin puhuit minun edessäni: sano siis nyt minulle, millä sinä sidottaisiin.

10. TAas sanoi Delila Simsonille: cadzo sinä wiettelit minua ja wäärin puhuit: Sano sijs minulle milläs sidotaisin?

11. Niin hän sanoi hänelle: Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joilla ei ole tehty työtä, niin minä tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset.

11. Ja hän sanoi hänelle: jos minä sidottaisiin uusilla nuorilla, joilla ei vielä ole mitään tehty, niin minä tulisin heikoksi niinkuin muutkin ihmiset.

11. Hän wastais: jos minä sidotaisin vdella nuoralla jolla ei wielä ole mitän tehty nijn minä tulisin heicoxi nijncuin muutkin ihmiset.

12. Niin Delila otti uudet köydet, sitoi hänet niillä ja sanoi hänelle: Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson! Ja sisähuoneessa istui väijyjiä. Mutta hän katkaisi ne käsivarsistaan niinkuin langan.

12. Niin Delila otti uudet nuorat ja sitoi hänen niillä, sanoen hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Ja he vartioitsivat häntä salaisesti kammiossa; ja hän katkaisi ne käsivarsistansa niinkuin langan.

12. Nijn Delila otti vden nuoran ja sidoi sillä hänen sanoden: Philisterit tulewat sinun päälles Simson ( ja he wartioidzit händä salaisest Camaris ) Ja taas hän catcais ne käsiwarsistans nijncuin langan.

13. Niin Delila sanoi Simsonille: Sinä olet tähän asti minua pettänyt ja valhetellut minulle; ilmaise minulle, miten sinut voidaan sitoa. Niin hän vastasi hänelle: Jos kudot minun pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin.

13. Taas Delila sanoi Simsonille: sinä viettelit vielä nyt minua ja väärin puhuit minun edessäni: ilmoita minulle, millä sinä sidottaisiin. Hän vastasi häntä: jos sinä palmikoitset seitsemän suortua hiuksia minun päästäni yhteen päärihmaan.

13. Taas Delila sanoi hänelle: sinä wiettelit wielä nyt minua ja wäärin puhuit minun edesäni sanos sijs wielä nyt milläs sidotaisin? Hän wastais händä: jos sinä palmicoidzet seidzemen suortua hiuxia minun päästäni yhteen päärihmaan.

14. Ja hän löi ne lujaan iskulastalla. Sitten hän sanoi hänelle: Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson! Kun hän heräsi unestansa, repäisi hän irti iskulastan ja loimet.

14. Ja kuin hän oli kiinnittänyt ne naulaan, sanoi hän hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Niin hän heräsi unestansa ja veti ulos palmikkonauhan ja päärihman.

14. Ja hän kijnnitti ne naulalla ja sanoi hänelle: Philisterit sinun päälles Simson. Nijn hän heräis vnesta ja wei naulan ja päärihman pois.

15. Niin nainen sanoi hänelle: Kuinka sinä saatat sanoa: 'Minä rakastan sinua', vaikka sydämesi ei ole minun kanssani? Jo kolme kertaa olet pettänyt minut etkä ole minulle ilmaissut, missä sinun suuri voimasi on.

15. Hän sanoi hänelle jällensä: kuinka sinä sanot rakastavas minua, koska sinun sydämes ei ole minun kanssani? Kolmasti sinä jo vääristelit minun edessäni ja et ilmoittanut minulle, missä sinun suuri väkevyytes on.

15. Hän sanoi hänelle jällens: cuingas sanot racastawas minua? cosca sinun sydämes ei pidhä yhtä minun cansani? colmast sinä wääryttelit minun edesäni ja et ilmoittanut minulle misä sinun suuri wäkewydes on.

16. Ja kun hän joka päivä ahdisti häntä sanoillansa ja vaivasi häntä, niin hän kiusautui kuollakseen

16. Kuin hän päivä päivältä vaati häntä sanoillansa ja vaivasi häntä, että hänen sielunsa väsyi kuolemaan asti,

16. COsca hän päiwä päiwäldä waadei händä sanoillans ja waiwais händä että hänen sieluns wäsyi cuoleman asti.

17. ja paljasti hänelle koko sydämensä ja sanoi hänelle: Ei ole partaveitsi minun päätäni koskettanut, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti; jos minun hiukseni ajetaan, niin voimani poistuu minusta, ja minä tulen heikoksi ja olen niinkuin kaikki muutkin ihmiset.

17. Ilmoitti hän hänelle kaiken sydämensä, sanoen hänelle: minun päähäni ei ole ikänä partaveitsi tullut, sillä minä olen Jumalan natsir hamasta äitini kohdusta. Jos hiukset ajellaan minun päästäni, niin minun väkevyyteni menee minusta pois, ja tulen heikoksi niinkuin kaikki muutkin ihmiset.

17. Ilmoitti hän hänelle caiken hänen sydämens sanoden: minun päähäni ei ole ikänäns yhtän partaweistä tullut: sillä minä olen Jumalan Nazareus hamast minun äitini cohdusta. Jos sinä ajelet hiuxet minun päästäni nijn minun wäkewydeni mene minusta pois ja tulen heicoxi nijncuin caicki muutkin ihmiset.

18. Kun Delila huomasi, että hän oli paljastanut hänelle koko sydämensä, niin hän lähetti kutsumaan filistealaisten ruhtinaat sanoen: Nyt tulkaa, sillä hän on paljastanut minulle koko sydämensä. Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat hänen luoksensa tuoden mukanaan rahat.

18. Ja Delila näki, että hän ilmoitti hänelle kaiken sydämensä, lähetti ja kutsui Philistealaisten päämiehet, sanoen: tulkaat vielä erä, sillä hän ilmoitti minulle kaiken sydämensä. Ja Philistealaisten päämiehet tulivat hänen tykönsä ja toivat rahan käsissänsä.

18. Cosca Delila näki että hän ilmoitti hänelle sydämens pohjan lähetti hän ja cudzui Philisterein päämiehet sanoden: tulcat wielä erä: sillä hän ilmoitti minulle caiken hänen sydämens. Taas tulit Philisterit hänen tygöns ja toit rahan heidän käsisäns

19. Ja hän nukutti hänet polvilleen ja kutsui miehen, joka leikkasi hänen päänsä seitsemän palmikkoa. Niin hän alkoi saada hänet masennetuksi, ja hänen voimansa poistui hänestä.

19. Niin hän antoi hänen maata polveinsa päällä, kutsui yhden, joka ajeli seitsemän hiussuortua hänen päästänsä, ja rupesi häntä vaatimaan, ja hänen väkensä meni hänestä pois.

19. Nijn hän andoi hänen maata polweillans cudzui yhden joca ajeli seidzemen hiussuortua hänen päästäns. Ja rupeis händä waatiman pois ja hänen wäkens meni hänestä pois.

20. Ja Delila sanoi: Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson! Kun hän heräsi unestaan, niin hän ajatteli: Kyllä minä selviydyn niinkuin aina ennenkin ja pudistan itseni vapaaksi. Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.

20. Ja hän sanoi: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Kuin hän unestansa heräsi, ajatteli hän itseksensä: minä menen ulos niinkuin usein ennenkin ja kirvotan itseni; ja ei hän tietänyt Herran menneen hänen tyköänsä pois.

20. Ja hän sanoi hänelle: Philisterit sinun päälles Simson. Cosca hän unestans heräis ajatteli hän idzellens: minä menen ulos nijncuin minä usein ennengin tehnyt olen ja kirpon ja ei tiennyt HERran mennen hänen tyköns pois.

21. Silloin filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä. Ja he veivät hänet Gassaan ja kytkivät hänet vaskikahleisiin, ja hänen täytyi jauhaa vankilassa.

21. Vaan Philistealaiset ottivat hänen kiinni, ja puhkasivat hänen silmänsä, ja veivät hänen alas Gasaan, ja sitoivat hänen kaksilla vaskikahleilla, jauhamaan vankihuoneessa.

21. Waan Philisterit otit hänen kijnni ja puhcaisit hänen silmäns ja weit hänen Gasaan ja sidoit hänen waskicahleilla jauhaman fangi huones.

22. Mutta hiukset rupesivat jälleen kasvamaan hänen päähänsä sen jälkeen, kuin ne olivat ajetut.

22. Ja hänen hiuksensa rupesivat taas kasvamaan, sittekuin hän paljaaksi ajettiin.

22. Ja hänen hiuxens rupeisit taas caswaman sijttecuin hän paljaxi ajeltin.

23. Niin filistealaisten ruhtinaat kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Daagonille ja iloa pitämään, sillä he sanoivat: Meidän jumalamme on antanut vihollisemme Simsonin meidän käsiimme.

23. Ja Philistealaisten päämiehet kokoontuivat suurta uhria tekemään jumalallensa Dagonille ja iloitsemaan, ja sanoivat: meidän jumalamme on antanut meille vihollisemme Simsonin käsiimme.

23. COsca Philisterein päämiehet cocounsit suuria uhreja tekemän heidän jumalallens Dagonille ja iloidzeman sanoit he: meidän jumalam on andanut meille meidän wiholisem Simsonin meidän käsijm.

24. Kun kansa näki hänet, niin he ylistivät jumalaansa, sillä he sanoivat: Meidän jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme, maamme hävittäjän, sen, joka surmasi meistä niin monta.

24. Ja kuin kansa näki hänen, kiittivät he jumalaansa, sanoen: meidän jumalamme on antanut meille vihollisemme käsiimme, joka meidän maakuntamme hävitti ja sangen monta meistä tappoi.

24. Nijn myös cosca Canssa näit hänen kijtit he jumalatans sanodhen: meidän jumalam on andanut meille meidän wiholisem meidän käsijm joca meidän maacundam häwitti ja sangen monda miestä tapoi.

25. Ja kun heidän sydämensä olivat tulleet iloisiksi, niin he sanoivat: Noutakaa Simson huvittamaan meitä. Niin Simson noudettiin vankilasta huvittamaan heitä. Ja he asettivat hänet seisomaan pylvästen väliin.

25. Kuin he juuri sydämestänsä iloitsivat, sanoivat he: kutsukaat Simson soittamaan meidän eteemme. Ja he kutsuivat Simsonin vankihuoneesta, ja hän soitti heidän edessänsä, ja he asettivat hänen pilarien välille.

25. Cosca he juuri sydämestäns iloidzit sanoit he: anna Simson tulla soittaman meidän eteem. Ja he toit Simsonin fangiudesta ja hän soitti heidän edesäns ja he asetit hänen cahden pilarin wälille.

26. Silloin Simson sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, nojatakseni niihin.

26. Mutta Simson puhui palveliallensa, joka häntä kädestä talutti: anna minun tarttua pilareihin, joiden päälle huone on vahvistettu, nojatakseni niihin.

26. MUtta Simson puhui palweliallens joca händä kädestä talutti: anna minun tarttua pilarijn joidenga päällä huone on nojataxeni nijhin.

27. Mutta huone oli täynnä miehiä ja naisia; myöskin kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson heitä huvitti.

27. Ja huone oli täynnä miehiä ja vaimoja, ja Philistealaisten päämiehet olivat kaikki siinä; ja oli myös katon päällä liki kolmetuhatta miestä ja vaimoa, jotka katselivat Simsonin soittamista.

27. Ja huone oli täynäns miehiä ja waimoja. Ja Philisterein päämiehet olit caicki siellä ja oli myös cattoin päällä liki colme tuhatta miestä ja waimoa jotca cadzelit Simsonin soittawan.

28. Silloin Simson huusi Herraa ja sanoi: Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua ainoastaan tämä kerta, oi Jumala, niin että saisin filistealaisille yhdellä kertaa kostetuksi molemmat silmäni!

28. Mutta Simson huusi Herran tykö, sanoen: Herra, Herra, muista minua, ja vahvista minua Jumala ainoasti tällä haavalla, että minä kahden minun silmäni tähden kostaisin yhden kerran Philistealaisille.

28. Waan Simson huuri HERran tygö sanoden: HERra HERra muista minun päälleni ja wahwista minua ainoastans tällä haawalla ja anna minulle jällens minun endinen wäkewyteni minun Jumalan että minä cahden minun silmäni tähden costaisin kerran Philistereille.

29. Sitten Simson kiersi käsivartensa molempien keskipylväiden ympäri, joiden varassa rakennus oli, toisen ympäri oikean ja toisen ympäri vasemman käsivartensa, ja painautui niitä vastaan.

29. Ja Simson tarttui kahteen keskimäiseen pilariin, joiden päälle huone oli vahvistettu, ja nojasi niiden päälle, otti yhden oikiaan ja toisen vasempaan käteensä.

29. Ja hän tarttui cahteen keskimmäiseen pilarijn joidenga päällä huone oli ja nojais ja otti yhden oikiaan ja toisen wasembaan käteens/

30. Ja Simson sanoi: Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa! Ja hän taivuttautui eteenpäin niin rajusti, että rakennus luhistui ruhtinasten ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Ja kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.

30. Ja Simson sanoi: minun sieluni kuolkoon Philistealaisten kanssa. Ja hän nojasi vahvasti niiden päälle; ja huone kaatui päämiesten ja kaiken kansan päälle joka siinä oli, että ne, jotka hän tappoi kuollessansa, olivat usiammat kuin ne, jotka hän eläissänsä tappoi.

30. Ja sanoi: minun sielun cuolcon Philisterein cansa. Ja hän nojais wahwast heidän päällens. Ja huone langeis päämiesten ja caiken Canssan päälle cuin sijnä oli että cuolleita cuin hän tappoi cuollesans oli enämbi joucko cuin nijtä cuin hän eläisäns tappoi.

31. Niin hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe menivät ja ottivat hänet ja veivät ja hautasivat hänet Soran ja Estaolin välille, hänen isänsä Maanoahin hautaan. Hän oli ollut tuomarina Israelissa kaksikymmentä vuotta.

31. Niin tulivat hänen veljensä alas ja kaikki hänen isänsä huone, ottivat hänen ja menivät ylös, ja hautasivat hänen Zoran ja Estaolin välille isänsä Manoakin hautaan. Ja hän tuomitsi Israelia kaksikymmentä ajastaikaa.

31. Nijn tulit hänen weljens ja caicki hänen Isäns huone otit hänen ja cannoit ja hautaisit hänen Isäns Manoahn hautaan Sarean ja Esthoalin wälille Ja hän hallidzi Israeli caxikymmendä ajastaica.