19 luku

Gibealaisten ilkityö.

1. Siihen aikaan, kun ei ollut kuningasta Israelissa, asui eräs leeviläinen mies muukalaisena Efraimin vuoriston perukoilla, ja hän otti itselleen sivuvaimon Juudan Beetlehemistä.

1. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja yksi Leviläinen oli muukalaisena Ephraimin vuoren reunalla, ja otti itsellensä jalkavaimon Juudan Betlehemistä.

1. SIihen aican ei ollut Cuningast Israelis ja yxi Lewita oli muucalainen Ephraimin wuoren reunalla ja otti hänellens yhden jalcawaimon emännäxens Bethlehemist Judan maalda.

2. Mutta hänen sivuvaimonsa oli hänelle uskoton ja meni hänen luotansa isänsä kotiin Juudan Beetlehemiin, ja hän oli siellä jonkun aikaa, neljä kuukautta.

2. Ja hänen jalkavaimonsa teki huorin hänen tykönänsä, ja juoksi hänen tyköänsä isänsä majaan Juudan Betlehemiin, ja oli siellä neljä kuukautta.

2. Ja cuin hän teki huorin hänen tykönäns juoxi hän hänen tyköns Isäns majaan Bethlehemijn Judean maalle ja oli siellä neljä Cuucautta.

3. Sitten hänen miehensä nousi ja lähti hänen jälkeensä viihdytelläkseen häntä ja palauttaakseen hänet luokseen; ja hänellä oli mukanaan palvelija ja aasipari. Ja nainen vei hänet isänsä kotiin; ja kun naisen isä näki hänet, riensi hän iloisena häntä vastaan.

3. Ja hänen miehensä matkusti hänen peräänsä, puhuttelemaan häntä ystävällisesti ja palauttamaan tykönsä. Ja hänellä oli palvelia ja kaksi aasia myötänsä. Ja hän vei hänen isänsä huoneesen. Ja kuin vaimon isä näki hänen, tuli hän iloiseksi ja meni häntä vastaan.

3. JA hänen miehens matcusti hänen peräns puhutteleman händä ystäwälisest ja palauttaman tygöns. Ja hänellä oli yxi palwelia ja caxi Asia hänen myötäns. Ja hän wei hänen Isäns huoneseen. Ja cuin waimon Isä näki hänen tuli hän iloisexi ja otti hänen wastan.

4. Ja hänen appensa, naisen isä, pidätteli häntä, niin että hän viipyi hänen luonaan kolme päivää; he söivät ja joivat ja olivat siellä yötä.

4. Ja hänen appensa, vaimon isä, pidätti hänen, että hän viipyi hänen tykönänsä kolme päivää; he söivät ja joivat, ja olivat siinä yötä.

4. Ja hänen appens waimon Isä piti hänen hywin että hän wijwyi hänen tykönäns colme päiwä söit ja joit ja olit sijnä yöseen.

5. Neljäntenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäkseen; mutta naisen isä sanoi vävyllensä: Vahvista itseäsi leipäpalalla; sitten saatte lähteä.

5. Neljäntenä päivänä olivat he varhain ylhäällä, ja hän nousi ja tahtoi matkaan lähteä, niin sanoi vaimon isä vävyllensä: vahvista sydämes leivän palalla, ja menkäät sitte.

5. Neljändenä päiwänä olit he warhain ylhällä ja hän nousi ja tahdoi matcaan lähte nijn sanoi waimon Isä wäwyllens: wahwista sinun sydämes leiwän palalla mengät sijtte.

6. Niin he istuivat, söivät ja joivat molemmat yhdessä. Sitten naisen isä sanoi miehelle: Suostu jäämään yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen.

6. Ja he istuivat, söivät ja joivat toinen toisensa kanssa. Niin sanoi vaimon isä hänelle: ole tässä yötä, ja iloita sydämes.

6. Ja he istuit söit ja joit toinen toisens cansa. Nijn sanoi waimon Isä hänelle: ole tasä yötä ja iloita sinun sydämes.

7. Mutta mies nousi lähteäksensä; silloin hänen appensa pyysi häntä pyytämällä, ja hän jäi sinne vielä yöksi.

7. Mutta hän nousi vaeltamaan, vaan hänen appensa vaati häntä, että hän oli siinä sen yön.

7. Mutta hän nousi waeldaman. Mutta hänen appens waadei händä että hän oli sijnä sen yön.

8. Viidentenä päivänä hän varhain aamulla nousi lähteäksensä, mutta naisen isä sanoi hänelle: Vahvista itseäsi, ja viipykää iltapäivään asti. Niin he söivät toistensa kanssa.

8. Viidentenä päivänä oli hän aamulla varhain ylhäällä vaeltamaan, ja vaimon isä sanoi: virvoita sydämes, ja hän viivytti hänen siihenasti että päivä kului, ja he söivät toinen toisensa kanssa.

8. Wijdendenä päiwänä oli hän amulla warhain ylhällä waeldaman. Silloin sanoi waimon Isä: wirgota sydämes rualla ja juomalla ja odota että jotakin culu päiwä ja he söit toinen toisens cansa.

9. Ja mies nousi lähteäkseen sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa, mutta hänen appensa, naisen isä, sanoi hänelle: Katso, päivä kallistuu iltaan, jääkää yöksi; päivä on menemässä mailleen, jää tänne yöksi, ja olkoon sydämesi iloinen. Nouskaa huomenna varhain matkallenne, ja lähde sitten majallesi.

9. Ja mies nousi lähtemään matkaan jalkavaimonsa ja palveliansa kanssa, mutta hänen appensa, vaimon isä, sanoi hänelle: katsos, päivä on kulunut ja ehtoo on käsissä, olkaat tässä yötä; katso, tässä on sinulla oltava vielä nyt tämä päivä, ole tässä yö, että sydämes tulis iloiseksi. Nouskaat aamulla varhain matkallenne ja matkustakaat majoillenne.

9. Ja hän nousi lähtemän matcaan jalcawaimons ja palwelians cansa mutta waimon Isä sanoi hänelle: cadzos päiwä on culunut ja ehto on käsis ole täsä yötä cadzo täsä on sinulla oldawa wielä nyt tämä päiwä ole täsä yö että sydämes tulis iloisexi noscat huomen puoleen päiwäst ja matcustacat majoillen.

10. Mutta mies ei tahtonut jäädä yöksi, vaan nousi ja lähti ja tuli Jebuksen, se on Jerusalemin, kohdalle, mukanaan satuloitu aasipari ja sivuvaimonsa.

10. Mutta ei mies ollut yötä, vaan nousi ja meni matkaansa, ja lähestyi Jebusta, se on Jerusalem, ja kaksi hänen aasiansa kannattaen kuormaa, ja hänen jalkavaimonsa hänen kanssansa.

10. MUtta ei mies ollut yötä waan nousi ja meni matcaans ja lähestyi Jebust se on Jerusalemit ja hänen Asins matcustit hänen cansans cannattaden cuorma ja hänen jalcawaimons myös.

11. Kun he olivat Jebuksen luona ja päivä oli kohta laskemassa, sanoi palvelija isännälleen: Tule, poiketkaamme tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yöpykäämme sinne.

11. Kuin he tulivat Jebukseen asti, oli päivä paljo kulunut, ja palvelia sanoi isännällensä: poiketkaamme Jebusilaisten kaupunkiin ja olkaamme yötä siinä.

11. Cuin he tulit Jebuxen asti oli päiwä paljo culunut ja palwelia sanoi Isännällens: poiketcam Jebuserein Caupungijn ja olcam sijnä yö.

12. Mutta hänen isäntänsä vastasi hänelle: Emme poikkea vieraitten kaupunkiin, jotka eivät ole israelilaisia, vaan menemme edelleen Gibeaan asti.

12. Mutta hänen isäntänsä sanoi hänelle: en minä mene outoon kaupunkiin, jotka ei ole Israelin lapsia; vaan käykäämme edespäin Gibeaan asti.

12. Mutta hänen Isändäns sanoi hänelle: en minä mene muucalaisten Caupungijn jotca ei ole Israelin lapsista waan käykäm wähä edhespäin Gibean asti.

13. Ja hän sanoi palvelijallensa: Tule, pyrkikäämme toiseen paikkaan, yöpykäämme Gibeaan tai Raamaan.

13. Ja sanoi palveliallensa: käy vahvasti, että me johonkuhun paikkaan tulisimme yötä pitämään, Gibeaan taikka Ramaan.

13. Ja sanoi palweliallens: käy wahwast että me johonguun yöxi tulisim eli Gibeaan taicka Ramaahn.

14. Niin he jatkoivat matkaansa, ja aurinko laski heiltä lähellä Gibeaa, joka on Benjaminissa.

14. Ja he menivät ja vaelsivat, ja aurinko joutui heiltä kovin alas läsnä Gibeaa, joka on BenJaminissa.

14. Ja he menit ja waelsit ja Auringo joudui heildä cowin alas läsnä Gibeat joca on BenJaminis.

15. Ja he poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen sinne. Hän tuli sinne ja istuutui kaupungin torille, mutta ei kukaan ottanut heitä yöksi huoneeseen.

15. Ja he menivät Gibeaan olemaan yötä. Kuin hän sinne tuli, istui hän kaupungin kujalle; sillä ei siellä ollut yksikään, joka heidät otti yöksi huoneesensa.

15. Ja he menit Gibeaan oleman yötä. Cuin hän sinne tuli istui hän Caupungin cujalle: sillä ei sijnä ollut yxikän joca heille soi yösian.

16. Ja katso, illalla tuli vanha mies työstään kedolta; hän oli Efraimin vuoristosta ja asui muukalaisena Gibeassa. Mutta sen paikkakunnan miehet olivat benjaminilaisia.

16. Ja katso, vanha mies tuli pellolta ehtoona töistänsä, joka myös itse oli Ephraimin vuorelta ja oli Gibeassa muukalainen. Mutta sen paikan kansa olivat BenJaminilaisia.

16. JA cadzo sijhen tuli yxi wanhamies pellolda ehtona töistäns joca myös idze oli Ephraimin wuorelda ja oli Gibeas muucalainen. Mutta sen paican Canssa olit Jeminin lapset.

17. Ja kun hän nosti silmänsä, näki hän matkamiehen kaupungin torilla. Silloin vanha mies sanoi: Minne olet matkalla ja mistä tulet?

17. Ja kuin hän nosti silmänsä, näki hän oudon miehen kaupungin kujalla; ja sanoi vanha mies hänelle: kuhunka sinä tahdot? ja kusta sinä tulet?

17. Ja cuin hän nosti silmäns näki hän sen oudon miehen Caupungin cujalla ja sanoi wanhamies hänelle: cungas tahdot? ja custas tulet?

18. Hän vastasi hänelle sanoen: Me olemme matkalla Juudan Beetlehemistä Efraimin vuoriston perukoille; sieltä minä olen kotoisin ja olen käynyt Juudan Beetlehemissä asti. Olen matkalla Herran huoneeseen, mutta ei kukaan ota minua huoneeseen.

18. Hän vastasi häntä, sanoen: me olemme tulleet Juudan Betlehemistä ja menemme Ephraimin vuoren reunalle, josta minä olen kotoisin, ja vaelsin Juudan Betlehemiin, vaan nyt minä menen Herran huoneesen: ja ei yksikään minua huoneesen korjaa.

18. Hän wastais händä sanoden: me olem tullet Bethlehemist Judan maalda ja menen Ephraimin wuoren reunalle josta minä olen cotoisin ja waelsin Bethlehemijn Judan maalle waan nyt minä menen HERran huoneseen ja ei yxikän minua huoneseen corja.

19. Meillä on sekä olkia että muuta rehua aaseillemme, niin myös leipää ja viiniä minulle itselleni ja palvelijattarellesi ja nuorelle miehelle, joka on palvelijasi kanssa, niin ettei meiltä mitään puutu.

19. Meillä on olkia ja heiniä aaseillemme, ja leipää ja viinaa minulle ja piialles, ja palvelialle joka sinun palvelias kanssa on; niin ettei meiltä mitään puutu.

19. Meillä on olkia ja heiniä meidän Aseillem ja leipä ja wijna minulleni ja sinun pijcalles ja palwelialle cuin sinun palwelias cansa on nijn ettei meildä mitän puutu.

20. Vanha mies sanoi: Rauha sinulle! Minun asiani on, jos sinulta jotakin puuttuisi. Älä vain jää yöksi tähän torille.

20. Vanha mies sanoi: rauha olkoon sinulle! kaikkea mitä sinulta puuttuu, on minulla; ainoasti älä ole tässä kujalla yötä.

20. WAnhamies sanoi: rauha olcon sinulle caickia mitä sinä puutut löydät sinä minulda ainoastans älä ole täsä cujalla yötä.

21. Ja hän vei hänet taloonsa ja teki aaseille appeen. Ja he pesivät jalkansa ja söivät ja joivat.

21. Ja hän vei hänen huoneesensa, ja antoi aaseille heiniä; ja he pesivät jalkansa, söivät ja joivat.

21. Ja hän wei hänen huoneseens ja andoi Asein heiniä ja he pesit jalcans söit ja joit.

22. Ja kun he olivat ilahduttamassa sydäntänsä, niin katso, kaupungin miehet, kelvottomat miehet, piirittivät talon, kolkuttivat ovelle ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle, näin: Tuo tänne se mies, joka tuli sinun taloosi, ryhtyäksemme häneen.

22. Ja kuin he rupesivat sydämestä iloitsemaan, ja katso, kaupungista tulivat ilkiät miehet, ja piirittivät huoneen, ja löivät oven päälle, ja sanoivat sille vanhalle miehelle perheen isännälle: anna se mies tänne ulos, joka sinun huoneeses on tullut, että me hänen tuntisimme.

22. JA cuin he rupeisit sydämest iloidzeman cadzos nijn tulit Caupungist ilkiät miehet ja pijritit huonen ja löit owen päälle ja sanoit sille wanhalle miehelle perhen Isännälle: anna se mies tänne ulos joca sinun huonesees on tullut että me tundisim hänen.

23. Mutta mies, talon isäntä, meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille: Älkää, veljeni, älkää tehkö niin pahoin! Kun kerran tämä mies on tullut minun talooni, älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.

23. Mutta perheen isäntä meni heidän tykönsä ja sanoi heille: ei niin, hyvät veljeni, älkäät tehkö tätä pahaa tekoa, että tämä mies on tullut minun huoneeseni, älkäät tehkö niin suurta tyhmyyttä.

23. Mutta perhen Isändä meni heidän tygöns ja sanoi heille: ei nijn hywät weljet älkät tehkö tätä pahateco että tämä mies on tullut minun huoneseni älkät tehkö nijn suurta tyhmyttä.

24. Katso, täällä on minun tyttäreni, joka on neitsyt, ja tämän miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät tänne; tehkää heille väkivaltaa, tehkää heille, mitä tahdotte, mutta tälle miehelle älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.

24. Katso, minulla on tytär, joka vielä neitsy on, ja tällä on yksi jalkavaimo, nämät minä tuon teille, vaivataksenne heitä ja tehdäksenne heille, mitä te tahdotte; mutta tätä miestä vastaan älkäät osoittako niin kauheaa pahaa tekoa.

24. Cadzo minulla on tytär joca wielä neidzy on ja tällä on yxi jalcawaimo nämät minä tuon teille waiwataxenne heitä ja tehdxäenne heille mitä te tahdotte mutta tätä miestä wastan älkät osottaco nijn cauhiata pahatecoa.

25. Mutta miehet eivät tahtoneet häntä kuulla. Silloin mies tarttui sivuvaimoonsa ja vei hänet heidän luoksensa kadulle, ja he yhtyivät häneen ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamuun asti, ja vasta aamun sarastaessa he hänet päästivät.

25. Mutta miehet ei tahtoneet häntä kuulla; niin otti mies jalkavaimonsa ja talutti hänen ulos heidän tykönsä, jonka he tunsivat, ja käyttivät itsensä häpiällisesti hänen kanssansa kaiken yötä aina huomeneen asti; ja päivän koittaissa päästivät he hänen menemään.

25. Mutta miehet ei tahtonet händä cuulla. Nijn otti mies jalcawaimons ja talutti hänen heidän tygöns jonga he tunsit ja käytit idzens häpiälisest hänen cansans caiken yöseen aina huonemisen asti. Ja päiwän coittais päästit he hänen menemän.

26. Ja päivän koittaessa vaimo tuli ja kaatui sen miehen talon oven eteen, jonka talossa hänen isäntänsä oli, ja makasi siinä, kunnes päivä valkeni.

26. Silloin tuli vaimo vähää ennen auringon nousemaa sen huoneen oven eteen, jossa hänen isäntänsä makasi, lankesi maahan ja makasi siinä valkiaan päivään asti.

26. Silloin tuli waimo wähä ennen Auringo nousemata sen huonen owen eteen josa hänen miehens macais langeis maahan ja macais sijnä walkian päiwän asti.

27. Kun hänen isäntänsä aamulla nousi ja avasi talon oven ja tuli ulos lähteäksensä matkalle, niin katso, hänen sivuvaimonsa makasi talon oven edessä, kädet kynnyksellä.

27. Kuin hänen isäntänsä huomeneltain nousi, avasi hän huoneen oven ja meni ulos lähtien matkallensa; ja katso, hänen jalkavaimonsa oli kaatunut maahan oven eteen, ja hänen kätensä oli kynnyksellä.

27. Cosca hänen miehens huomeneldain nousi awais hän huonen ja meni ulos mielestäns matcallens cadzo silloin oli hänen jalcawaimons langennut maahan owen eteen ja hänen kätens oli kynnyxellä.

28. Hän sanoi hänelle: Nouse ja lähtekäämme! Mutta vastausta ei tullut. Silloin mies nosti hänet aasin selkään, nousi ja lähti kotiinsa.

28. Ja hän sanoi hänelle: nouse ja käykäämme; mutta ei hän mitään vastannut; niin otti hän hänen aasinsa päälle, valmisti itsensä ja matkusti kotiansa.

28. Ja hän sanoi hänelle: nouse ja käykäm mutta ei hän mitän wastannut nijn otti hän hänen Asins päälle walmisti idzens ja matcusti cotians.

29. Mutta kotiin tultuaan hän otti veitsen, tarttui sivuvaimoonsa ja paloitteli hänet luineen kaikkineen kahdeksitoista kappaleeksi ja lähetti ne kaikkialle Israelin alueelle.

29. Kuin hän kotiansa tuli, otti hän veitsen ja jakoi jalkavaimonsa kahteentoistakymmeneen kappaleeseen kaikki lihoinensa ja luinensa, ja lähetti ne kaikkiin Israelin maan rajoihin.

29. Cosca hän cotians tuli otti hän weidzen ja jacoi jalcawaimons cahtentoistakymmeneen cappalesen caicki lihoinens ja luinens ja lähetti caickijn Israelin maan rajoin.

30. Ja jokainen, joka sen näki, sanoi: Mitään sellaista ei ole tapahtunut eikä nähty siitä päivästä lähtien, jona israelilaiset tulivat Egyptin maasta, aina tähän päivään saakka. Harkitkaa tätä, neuvotelkaa ja puhukaa.

30. Ja kaikki jotka sen näkivät, sanoivat: ei ole senkaltaista ikänä ennen tapahtunut eikä nähty, siitä päivästä kuin Israelin lapset tulivat Egyptin maalta niin tähän päivään asti. Ajatelkaat nyt itsellänne tästä asiasta visusti, pitäkäät neuvoa ja puhukaat.

30. Caicki cuin sen näit sanoit he: sencaltaist ei ole ikänäns ennen tapahtunut eikä nähty sijttecuin Israelin lapset tulit Egyptistä nijn tähän päiwän asti. Ajatelcat nyt idzellän tästä asiasta wisust ja andacat neuwo ja puhucat.