2 luku

Herran enkeli nuhtelee israelilaisia. Tila tuomarien aikana.

1. Ja Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Ja hän sanoi: Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka minä valalla vannoen olin luvannut teidän isillenne, ja sanoin: 'Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä.

1. Ja Herran enkeli astui ylös Gilgalista Bokimiin ja sanoi: minä johdatin teidät tänne Egyptistä ja toin teidät siihen maahan, jonka minä vannoin teidän isillenne ja sanoin: en minä tee liittoani teidän kanssanne tyhjäksi ijankaikkisesti,

1. JA HERran Engeli astui Gilgalist Bochimijn ja sanoi: minä johdatin teidän tänne Egyptist ja johdatin teidän sijhen maahan jonga minä wannoin teidän Isillen ja sanoin: en minä tee minun lijttoani tyhjäxi teidän cansan ijancaickisest.

2. Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaan kukistakaa heidän alttarinsa.' Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet!

2. Ja ei teidän pidä ikänä tekemän liittoa tämän maan asuvaisten kanssa: teidän pitää maahan kukistaman heidän alttarinsa; mutta ette totelleet minun ääntäni. Miksi te sen olette tehneet?

2. Ja ei teidän pidäis ikänäns tekemän lijtto tämän maan asuwitten cansa ja teidän pitä maahan cukistaman heidän Altarins: mutta et te totellet minun ändäni mixi te sen oletta tehnet?

3. Niinpä minä nyt sanon teille: Minä en karkoita heitä teidän tieltänne, vaan heistä tulee teille ahdistajat, ja heidän jumalansa tulevat teille ansaksi.

3. Sanoin minä myös: en minä heitä teidän edestänne aja pois, vaan heidän pitää oleman teille paulaksi, ja heidän Jumalansa teille verkoksi.

3. Sanoin minä myös: en minä heitä teidän edestän aja pois että he olisit teille pauloixi ja heidän jumalans teille wercoixi.

4. Ja kun Herran enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille, korotti kansa äänensä ja itki.

4. Ja kuin Herran enkeli nämät sanat puhunut oli kaikille Israelin lapsille, korotti kansa äänensä ja itki;

4. Ja cosca HERran Engeli nämät sanat puhunut oli caikille Israelin lapsille: corgotti Canssa änens ja itki.

5. Ja he antoivat sille paikalle nimen Bookim; ja he uhrasivat siinä Herralle.

5. Ja kutsuivat sen paikan Bokim, ja uhrasivat siinä Herralle.

5. Ja cudzuit sen paican: Bochim ja uhraisit sijnä HERralle.

6. Kun Joosua oli päästänyt kansan menemään, menivät israelilaiset kukin perintöosallensa, ottaakseen maan omaksensa.

6. Ja kuin Josua oli päästänyt kansan tyköänsä, ja Israelin lapset menneet itsekukin perintöönsä, maata omistamaan,

6. COsca Josua oli Canssan tyköns päästänyt ja Israelin lapset olit mennet idzecukin perindööns maata omistaman.

7. Ja kansa palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja jotka olivat nähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt.

7. Palveli kansa Jumalaa niinkauvan kuin Josua eli, ja koko vanhimpain aikana, jotka Josuan perässä kauvan elivät ja olivat nähneet kaikkia Herran suuria töitä, jotka hän Israelille tehnyt oli.

7. Palweli Canssa Jumalata nijncauwan cuin Josua eli ja wanhimmat cuin Josuan perän cauwan elit ja olit nähnet caickia HERran suuria töitä cuin hän Israelis tehnyt oli.

8. Mutta Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana.

8. Mutta kuin Josua Nunin poika Herran palvelia kuoli, sadan ja kymmenen ajastaikaisena,

8. Mutta cosca Josua Nunin poica HERran palwelia cuoli oli hän sadan ja kymmenen ajastaicainen.

9. Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle Timnat-Herekseen, Efraimin vuoristoon, pohjoispuolelle Gaas-vuorta.

9. Ja he olivat haudanneet hänet perintömaansa rajoihin, TimnatHerekseen, Ephraimin vuorelle pohjan puolelle Gaasin vuorta;

9. Ja he hautaisit hänen perindömaans rajoin TimnathHerexeen Ephraimin wuorelle pohjan puolelle Gaasin wuorta.

10. Ja kun koko sekin sukupolvi oli tullut kootuksi isiensä tykö, nousi heidän jälkeensä toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä tekoja, jotka hän oli Israelille tehnyt.

10. Kuin myös kaikki se sukukunta oli koottu isäinsä tykö, tuli toinen sukukunta heidän jälkeensä, jotka ei tunteneet Herraa eikä niitä töitä, jotka hän Israelille tehnyt oli.

10. Cosca myös caicki cuin sijhen aican elit olit cocondunet heidän Isäins tygö tuli toinen sucucunda heidän jälkens jotca ei tundenet HERra eikä nijtä hywiä töitä cuin hän Israelille tehnyt oli.

11. Niin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja

11. Ja Israelin lapset tekivät pahaa Herran edessä ja palvelivat Baalia,

11. Ja Israelin lapset teit paha HERran edes ja palwelit Baali.

12. ja hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja lähtivät kulkemaan muiden jumalien jäljessä, niiden kansojen jumalien, jotka asuivat heidän ympärillänsä, kumarsivat niitä ja vihoittivat Herran.

12. Ja hylkäsivät Herran, isäinsä Jumalan, joka heidät Egyptin maalta oli johdattanut ulos, ja seurasivat vieraita jumalia niiden kansain jumalista, jotka heidän ympärillänsä asuivat, ja kumarsivat niitä, ja vihoittivat Herran;

12. Ja hyljäisit HERran heidän Isäins Jumalan joca heidän Egyptist johdattanut oli ja seuraisit wieraita jumalita jotca heidän ymbärilläns asuit cumarsit heitä ja wihoitit HERran.

13. Mutta kun he hylkäsivät Herran ja palvelivat baalia ja astarteja,

13. Ja hylkäsivät Herran, ja palvelivat Baalia ja Astarotia.

13. Sillä he enämmin ja enämmin hyljäisit HERran ja palwelit Baali ja Astharothi.

14. niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidät ryöstäjien käsiin, jotka ryöstivät heitä, ja myi heidät heidän ympärillään asuvien vihollisten käsiin, niin etteivät he enää voineet kestää vihollistensa edessä.

14. Niin julmistui Herran viha Israeliin, ja antoi heidät ryövärien käsiin, jotka heitä ryöstivät, ja myi heitä vihollistensa käsiin ympäristölle; ja ei he taitaneet enää seisoa vihollisiansa vastaan,

14. Nijn julmistui HERran wiha Israelin päälle ja andoi heidän ryöwärittens käsijn että heidän piti heitä ryöwämän ja myi heitä wiholistens käsijn ymbäristölle. Ja ei he taitanet enämbätä seiso wiholisians wastan.

15. Mihin ikinä he lähtivätkin, oli Herran käsi heitä vastaan, tuottaen onnettomuutta, niinkuin Herra oli puhunut ja niinkuin Herra oli heille vannonut; ja niin he joutuivat suureen ahdinkoon.

15. Mutta kuhunka ikänä he itsensä käänsivät, oli Herran käsi heitä vastaan onnettomuudeksi, niinkuin Herra heille sanonut ja niinkuin Herra heille vannonut oli; ja he aivan kovin ahdistettiin.

15. Mutta cuhunga ikänäns he idzens käänsit oli HERran käsi heitä wastan onettomudexi nijncuin HERra heille sanonut ja wannonut oli ja he suurest waiwattin.

16. Silloin Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjäinsä käsistä.

16. Ja Herra herätti tuomarit, jotka heitä vapahtivat niiden käsistä, jotka heitä ryöstivät.

16. COsca HERra herätti Duomarit jotca heitä ryöwäritten käsist piti wapahtaman:

17. Mutta he eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä, Herran käskyjä totellen, olivat kulkeneet; he eivät tehneet niin.

17. Niin ei he tuomareitansakaan totelleet, vaan huorin tekivät vierasten jumalain kanssa, ja kumarsivat niitä; he harhailivat nopiasti siltä tieltä, jota heidän isänsä olivat vaeltaneet, kuullaksensa Herran käskyjä: ei he niin tehneet.

17. Nijn ei he Duomareitacan totellet: waan huorinteit wierasten jumalain cansa ja cumarsit nijtä ja nopiast harhailit sildä tieldä jota heidän Isäns olit waeldanet cuullaxens HERran käskyjä ja ei he tehnet.

18. Kun siis Herra herätti heille tuomareita, niin Herra oli tuomarin kanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä niin kauaksi aikaa, kuin tuomari eli; sillä Herran tuli sääli, kun he voihkivat sortajainsa ja vaivaajainsa käsissä.

18. Kuin Herra herätti heille tuomarit, niin oli Herra tuomarein kanssa ja varjeli heitä heidän vihollistensa käsistä niinkauvan kuin tuomari eli; sillä Herra armahti heidän huokauksensa päälle niiden tähden, jotka heitä vaivasivat ja ahdistivat.

18. Cosca HERra herätti heille Duomarit nijn oli HERra Duomarein cansa ja warjeli heitä heidän wiholistens käsist nijncauwan cuin Duomari eli: sillä HERra armahti heidän päällens heidän huogatesans nijden tähden jotca heitä waiwaisit ja ahdistit.

19. Mutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he jälleen kelvottomasti, vielä pahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien jäljessä, palvellen ja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistansa eivätkä paatuneesta vaelluksestansa.

19. Mutta kuin tuomari kuollut oli, palasivat he, ja turmelivat sen enemmin kuin heidän isänsä, seuraten vieraita jumalia, palvellen ja kumartain niitä; ei he luopuneet teoistansa eikä kovasta tiestänsä.

19. Mutta cosca Duomari cuollut oli poickeisit he ja turmelit sen enämmin cuin heidän Isäns seuraten wieraita jumaloita palwellen ja cumartain heitä ja ei he luopunet heidän teoistans eikä heidän niscurudestans.

20. Niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän sanoi: Koska tämä kansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä sääsin heidän isillensä, eivätkä he ole kuulleet minun ääntäni,

20. Sentähden julmistui Herran viha niin Israelin päälle, että hän sanoi: että tämä kansa rikkoi minun liittoni, jonka minä käskin heidän isillensä, ja ei kuullut minun ääntäni.

20. Sentähden julmistui HERran wiha nijn Israelin päälle että hän sanoi: että tämä Canssa rickoi minun lijttoni jonga minä taridzin heidän Isillens ja ei cuullut minun ändäni:

21. niin en minäkään enää karkoita heidän tieltänsä ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle.

21. Niin en minäkään tästedes aja pois heidän edestänsä yhtäkään niistä pakanoista, jotka Josua jätti kuoltuansa;

21. Nijn en minä myös tästedes yhtäkän pacanoista aja pois jotca Josua jätti cuoltuans.

22. Minä tahdon näin heidän kauttansa koetella Israelia, noudattavatko he Herran tietä ja vaeltavatko sitä, niinkuin heidän isänsä tekivät, vai eivätkö.

22. Että minä koettelisin Israelia heidän kauttansa, pysyvätkö he Herran teillä ja vaeltavat niissä, niinkuin heidän isänsä ovat pysyneet, vai eikö.

22. Että minä coettelisin Israeli heidän cauttans. Jos he pysywät HERran tiellä ja waeldawat nijsä cuin heidän Isäns olwat pysynet taicka ei.

23. Niin Herra jätti nämä kansat paikoilleen, karkoittamatta niitä heti kohta; hän ei antanut niitä Joosuan käsiin.

23. Ja Herra jätti nämät pakanat, ettei hän nopiasti heitä ajanut ulos, ja ei antanut heitä Josuan käteen.

23. JA HERra jätti nämät pacanat ettei hän nopiast heitä ajanut ulos ja ei andanut heitä Josuan käteen.