SANANLASKUT |
SANANLASKUT |
Salomon Kirjain Esipuhe |
1938 | 1776 | 1642 |
5 LUKU | 5 LUKU | V. Lucu |
5:1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni | 5:1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini, | 5:1 POican/ ota waari minun wijsaudestani/ callista corwas minun oppijni. |
5:2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon. | 5:2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen. | 5:2 Ettäs pidäisit hywän neuwon/ ja sinun suus tiedäis toimen. |
5:3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi. | 5:3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy; | 5:3 Sillä porton huulet owat nijncuin mesileiwät/ ja hänen kitans liuckambi cuin öljy. |
5:4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. | 5:4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka. | 5:4 Mutta wijmeiseldä carwas cuin Coiruoho/ ja teräwä nijncuin caxiteräinen miecka. |
5:5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. | 5:5 Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. | 5:5 Hänen jalcans juoxewat alas cuolemaan/ ja hänen askelens joutuwat helwettijn. |
5:6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan. | 5:6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee. | 5:6 Ei hän käy cohdastans elämän tiellä/ huikendelewaiset owat hänen astumisens/ nijn ettei hän tiedä cunga hän mene. |
5:7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista. | 5:7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani. | 5:7 Nijn cuulcat nyt minua minun lapseni/ ja älkät poiketco minun puheistani. |
5:8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea, | 5:8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea, | 5:8 Olcon sinun ties taambana hänestä/ ja älä lähesty hänen huonens owe. |
5:9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle, | 5:9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille; | 5:9 Ettes andais cunniatas muucalaisille/ ja wuosias julmille. |
5:10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon | 5:10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa, | 5:10 Ettei muucalaiset rawitais sinun warastas/ ja sinun työs olis toisen huonesa. |
5:11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa | 5:11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet, | 5:11 Ja sinä tästälähin huocaisit/ coscas elämäs ja hywydes tuhlannut olet/ ja sanoisit: |
5:12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta? | 5:12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen! | 5:12 Woi/ cuinga minä olen wihannut curitusta/ ja minun sydämen on hyljännyt rangaistuxen? |
5:13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni? | 5:13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen! | 5:13 Ja en ole cuullut opettajani ändä/ engä callistanut corwani opettajani puoleen. |
5:14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen." | 5:14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä. | 5:14 Minä olen caickeen onnettomuteen pikimmäldäns joutunut/ caickein ihmisten ja Canssain seas. |
5:15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. | 5:15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa. | 5:15 JUo wettä caiwostas/ ja mitä lähtestäs wuota. |
5:16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi! | 5:16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille. | 5:16 Anna luondolähtes wuota/ ja vesiojas cujille. |
5:17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi. | 5:17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas. | 5:17 Mutta pidä ne yxinäs/ ja ei yxikän muucalainen sinun cansas. |
5:18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. | 5:18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta. | 5:18 SInun caiwos olcon siunattu/ ja iloidze sinun nuorudes waimosta/ |
5:19 Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan. | 5:19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa. | se on suloinen nijncuin naaras
hirwi/ ja otollinen nijncuin medzäwuohi. 5:19 Hänen rackaudens sinua aina rawitcon/ ja iloita sinuas aina hänen rackaudestans. |
5:20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea? | 5:20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä? | 5:20 Poican/ mixis annat muucalaisten sinuas pettä/ ja halajat toista? |
5:21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa. | 5:21 Sillä \Herran\ edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa. | 5:21 Sillä HERran edes owat caickein ihmisten tiet/ ja hän cadzele caicki heidän askelens. |
5:22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. | 5:22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni. | 5:22 Jumalattoman wäärys käsittä hänen/ ja hänen syndins paulat ottawat hänen kijnni. |
5:23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan. | 5:23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi. | 5:23 Hänen pitä cuoleman/ ettei hän andanut opetta idzens/ ja hänen suuren tyhmydens tähdän tule hän petetyxi. |