SANANLASKUT |
SANANLASKUT |
Salomon Kirjain
Esipuhe |
| 1938 |
1776 |
1642 |
| |
|
|
| 17 LUKU |
17 LUKU |
XVII. Lucu |
| 17:1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi
uhripaistia riidassa. |
17:1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa. |
17:1
CUiwa pala/ johon ihminen tyty/ on
parembi cuin huone liha täynäns rijdan cansa. |
| 17:2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja
pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla. |
17:2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä. |
17:2
Toimellinen palwelia hallidze
häpiällisiä lapsia/ ja jaca perindötä weljein wälillä. |
| 17:3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet
koettelee Herra. |
17:3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin \Herra\ tutkistelee sydämet. |
17:3
Nijncuin tuli coettele hopian/ ja
ahjo cullan/ nijn Jumala tutkistele sydämet. |
| 17:4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee
pahoja kieliä. |
17:4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä. |
17:4
Paha otta pahoista suista waarin/
ja petollinen cuuldele mielelläns wahingollista kieldä. |
| 17:5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa;
joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää
rankaisematta. |
17:5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta. |
17:5
Joca köyhä syljeskele/ hän häwäise
hänen luojans/ ja joca iloidze toisen wahingosta/ ei hän
pääse rangaisemata. |
| 17:6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat
lasten kunnia. |
17:6 Vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä. |
17:6
Wanhain Cruunu owat lasten lapset/
ja lasten cunnia on heidän Isäns. |
| 17:7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten
ruhtinaalle valhe. |
17:7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella. |
17:7
Ei sowi tyhmäin puhua corkeista
asioista/ paljo wähemmin Förstin walhetella. |
| 17:8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin
vain hän kääntyy, hän menestyy. |
17:8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään. |
17:8
Jolla wara on lahja anda/ se on
nijncuin callis kiwi/ cuhunga hän idzens käändä/ nijn
hän wijsana pidetän. |
| 17:9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta
joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset. |
17:9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi. |
17:9
Joca syndiä peittä/ hän saatta
hänellens ystäwitä/ waan joca asian ilmoitta/ hän saatta
Förstit eripuraisexi. |
| 17:10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata
lyöntiä tyhmään. |
17:10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä. |
17:10
Sanat peljättäwät enämmän
toimellista/ cuin sata haawa tyhmä. |
| 17:11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta
häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja. |
17:11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan. |
17:11
Tyly ihminen edzi wahingota tehdä/
waan julma Engeli tule hänen päällens. |
| 17:12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty
poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa. |
17:12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa. |
17:12
Parembi on cohdata carhua/ jolda
pojat owat otetut pois: cuin hullua hulludesans. |
| 17:13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei
onnettomuus väisty. |
17:13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman. |
17:13
Joca costa hywän pahalla/ ei hänen
huonestans pidä pahus luopuman. |
| 17:14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä,
ennenkuin riita syttyy. |
17:14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut. |
17:14
Rijdan alcu on nijncuin wesi/ joca
idzens leicka ulos: Lacka rijdast ennencuins sijhen
secannut. |
| 17:15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi
tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus. |
17:15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat \Herralle\ kauhistus. |
17:15
Joca jumalottoman hurscaxi sano/
ja joca wanhurscan soima jumalattomaxi/ ne molemmat owat
HERralle cauhistus. |
| 17:16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden
hankkimiseen ei ole ymmärrystä. |
17:16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta? |
17:16
Mitä tyhmä teke kädesäns rahalla/
ettei hänellä ole sydändä osta wijsautta? |
| 17:17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi
hädässä. |
17:17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä. |
17:17
Ystäwä racasta ainian/ ja weli
tule julki hädäsä. |
| 17:18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka
menee toista takaamaan. |
17:18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä. |
17:18
Se on tyhmä/ joca kätens taridze/
ja taca lähimmäisens. |
| 17:19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka
ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan. |
17:19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta. |
17:19
Joca tora racasta/ hän racasta
syndiä/ ja joca owens corgotta/ hän edzi onnettomutta. |
| 17:20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen
suistuu onnettomuuteen. |
17:20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen. |
17:20
Häijy sydän ei löydä mitän hywä/
ja jolla paha kieli on/ hän lange onnettomuteen. |
| 17:21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä
on iloa vailla. |
17:21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa. |
17:21
Joca tyhmän synnyttä/ hänellä on
murhe/ ja tyhmän Isällä ei ole ilo. |
| 17:22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli
kuivuttaa luut. |
17:22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut. |
17:22
Iloinen sydän teke elämän
suloisexi/ waan surullinen sydän cuiwa luut. |
| 17:23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta
vääristääksensä oikeuden tiet. |
17:23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä. |
17:23
Jumalatoin otta mielelläns
salaisest lahjat/ mutcataxens lain teitä. |
| 17:24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä,
mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa. |
17:24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne. |
17:24
Toimellinen mies laitta hänens
wijsasti/ waan tyhmä heittele silmiäns sinne ja tänne. |
| 17:25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja
synnyttäjällensä mielihaikeaksi. |
17:25 Hullu poika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on. |
17:25
Hullu poica on Isäns suru/ ja
äitillens murhe/ joca hänen synnyttänyt on. |
| 17:26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin
kohtuutonta, jos jaloja lyödään. |
17:26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee. |
17:26
Ei ole se hywä/ että wanhurscalle
tehdän wäärin/ taicka että sitä Ruhtinasta lyödän/ joca
oikein duomidze. |
| 17:27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä
malttava on ymmärtäväinen mies. |
17:27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu. |
7:27
Toimellinen mies taita puhens
tallella pitä/ ja taitawa mies on callis sielu. |
| 17:28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka
huulensa sulkee, on ymmärtäväinen. |
17:28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni. |
17:28
Jos tyhmä wai olis/ nijn hän
wijsaxi luetaisin/ ja toimellisexi/ jos hän suuns pidäis
kijnni. |
| |
|
|