SANANLASKUT |
SANANLASKUT |
Salomon Kirjain Esipuhe |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 31 LUKU | 31 LUKU | XXXI. Lucu |
| 31:1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä. | 31:1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti: | 31:1
NÄmät owat Cuningas Lamuelin
sanat: 31:2 Se oppi jonga hänen äitins hänelle opetti: |
| 31:2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika? | 31:2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani! | Ah minun walittun/ ah minun cohtuni hedelmä/ ah minun toiwottu poican. |
| 31:3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan. | 31:3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat. | 31:3 Älä anna waimoin saada tawaratas: ja älä käy nijllä retkillä/ joisa Cuningat idzens turmelewat. |
| 31:4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?" | 31:4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia, | 31:4 Älä Cuningalle/ O Lamuel/ älä anna Cuningalle wijna juoda: eli Ruhtinalle wäkewiä juotawita. |
| 31:5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä säädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden. | 31:5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa. | 31:5 Ettei he jois/ ja oikeutta unhodais/ ja hyljäis waiwaisten asioita. |
| 31:6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. | 31:6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille, | 31:6 Anna wäkewitä juotawita nijlle jotca hucattaman pitä/ ja wijna murhellisille sieluille. |
| 31:7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko. | 31:7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä. | 31:7 Että he joisit ja unhotaisit ahdistuxens: ja ei enä johdatais mieleens wiheljäisyttäns. |
| 31:8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville. | 31:8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa. | 31:8 Awa suus mykän edesä/ ja auta hyljättyin asioita. |
| 31:9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus. | 31:9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä. | 31:9 Awa suus ja duomidze oikein: ja pelasta waiwainen ja köyhä. |
| 31:10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. | 31:10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt: | 31:10 Jolle toimellinen waimo edescadzottu on/ hän on callimbi cuin caickein callin pärly. |
| 31:11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. | 31:11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä. | 31:11 Hänen miehens sydän uscalda luotta häneen: hänen elatuxens ei puutu häneldä. |
| 31:12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. | 31:12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa. | 31:12 Hän teke hywä ja ei paha/ caickena elinaicanans. |
| 31:13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. | 31:13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä. | 31:13 Hän harjoitta idzens willois ja pellawis/ ja teke mielelläns työtä käsilläns. |
| 31:14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. | 31:14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa. | 31:14 Hän on nijncuin cauppamiehen haaxi/ joca elatuxens tuo cauca. |
| 31:15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. | 31:15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa. | 31:15 Hän nouse yöllä ja anda perhens ruoca/ ja pijcoillens heidän osans. |
| 31:16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. | 31:16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä. | 31:16 Hän pyytä peldo ja osta sen/ ja istutta wijnapuita kättens hedelmästä. |
| 31:17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. | 31:17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa. | 31:17 Hän wyöttä cupens/ ja wahwista käsiwartens. |
| 31:18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. | 31:18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä. | 31:18 Hän näke ascarans hyödyllisexi/ hänen kynttiläns ei sammuteta yöllä. |
| 31:19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. | 31:19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen. | 31:19 Hän ojenda kätens ruckijn/ ja tarttu sormillans kehrawarteen. |
| 31:20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. | 31:20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville. | 31:20 Hän cocotta kätens köyhille/ ja ojenda kätens tarwidzewille. |
| 31:21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan. | 31:21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet. | 31:21 Ei hän pelkä lunda huonesans: sillä caikella hänen perhelläns owat caxikertaiset waattet. |
| 31:22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. | 31:22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa. | 31:22 Hän teke idzellens sängywaatteita/ walkia Silcki ja Purpura owat hänen waattens. |
| 31:23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. | 31:23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä. | 31:23 Hänen miehens on ylistetty portisa/ istuisans maan wanhemmitten tykönä. |
| 31:24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. | 31:24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle. | 31:24 Hän teke hamen ja myy sen/ ja anda wyön cauppajalle. |
| 31:25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. | 31:25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle. | 31:25 Hänen caunistuxens on/ että hän on puhdas ja ahkera/ ja wijmein hän naura. |
| 31:26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. | 31:26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi. | 31:26 Hän awa suuns wijsaudes/ ja hänen kielesäns on otollinen oppi. |
| 31:27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. | 31:27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä. | 31:27 Hän cadzele curkistellen/ cuinga hänen huonesans caicki asiat owat: ja ei syö laiscudes leipäns. |
| 31:28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: | 31:28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen: | 31:28 Hänen poicans tulewat ja ylistäwät händä autuaxi: hänen miehens kijttä händä. |
| 31:29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä." | 31:29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein. | 31:29 Moni tytär käyttä idzens caunist/ mutta sinä woitat caicki. |
| 31:30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! | 31:30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka \Herraa\ pelkää, ylistetään. | 31:30 Otollinen ja ihana olla/ on turha: waan waimo/ joca HERRA pelkä/ ylistetän. |
| 31:31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt. | 31:31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa. | 31:31 Händä ylistetän kättens hedelmäst/ ja hänen kätens työt kijttäwät händä portisa. |