9 luku

Meluisat juhlat muuttuvat murheeksi. Israel ennen rakastettu, nyt langennut ja hyljätty.

1. Älä iloitse, Israel, älä riemuitse, niinkuin muut kansat, sillä sinä olet haureudessa luopunut Jumalastasi, olet rakastanut portonpalkkoja kaikilla viljan puimatanterilla.

1. Älä riemuitse, Israel, äläkä öykkää niinkuin kansat; sillä sinä olet huorin tehnyt sinun Jumalaas vastaan, sinä etsit porton palkkaa kaikkein jyväluvain tykönä.

1. EI sinua tarwita riemuidzeman Israel eikä öyckämän nijncuin Canssat.

1. EI sinun taruitze riemuitzeman Israel/ eike itzes öyckemen muidhen Canssain ylitze. (Ei sinun tarwitse riemuitseman Israel/ eikä itses öykkäämän muiden kansain ylitse.)

2. Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä, rypälemehu hänet pettää.

2. Sentähden ei luvat eikä kuurnat pidä heitä elättämän, eikä viinan pidä hänelle menestymän.

2. Sillä sinun jumalan palweluxes on huoruus sinun Jumalatas wastan jollas porton palcka edzit että caicki aitat jywillä täytetäisin. Sentähden ei pidä aitat eikä cuurnat sinua elättämän eikä wijnan pidä sinulle menestymän.

2. Sille sinun Jumalanpalueluxes on Hooruus sinun Jumalatas wastan/ iollas taruectas etzit/ ette caiki Aitat Jyuille teuteteisin. Senteden ei pidhe Aitat ia Perssut sinua elettemen/ ia ei pidhe Winan sinulle menestymen. (Sillä sinun jumalanpalweluksesi on huoruus sinun Jumalatasi wastaan/ jollas tarwettasi etsit/ että kaikki aitat jywillä täytettäisiin. Sentähden ei pidä aitat ja perssut (kuurnat) sinua elättämän/ ja ei pidä wiinan sinulle menestymän.)

3. Eivät he saa asua Herran maassa, vaan Efraimin on palattava Egyptiin, ja Assurissa he syövät saastaista.

3. Ja ei heidän pidä asuman Herran maalla; mutta Ephraimin pitää jälleen menemän Egyptiin, ja pitää Assyriassa saastaista syömän.

3. Ja ei heidän pidä oleman HERran maalla mutta Ephraimin pitä jällens menemän Egyptijn ja pitä Assyrias saastaista syömän. Josa ei taita HERralle wijnasta juomauhria tehdä eli muuta tehdä hänen mielens noutexi.

3. Ja ei heiden pidhe oleman HERRAN maalla/ mutta Ephraim pite iellens Egytijn/ ia pite Assirias site Sastaista sömen. Jossa ei HERRALLE taidha iomawffria Winasta tedhä/ eli mwta tedhä henen Mielensnoutexi. (Ja ei heidän pidä oleman HERRAN maalla/ mutta Ephraim pitää jällens Egyptiin/ ja pitää Assyriassa sitä saastaista syömän. Jossa ei HERRALLE taida juomauhria wiinasta tehdä/ eli muuta tehdä hänen mielensä nouteeksi.)

4. Eivät he vuodata viiniä juomauhriksi Herralle, eivätkä heidän teurasuhrinsa hänelle kelpaa. Ne ovat heille kuin murheen leipä: kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä; sillä heidän leipänsä tulee heidän omaan nälkäänsä, ei tule se Herran temppeliin.

4. Jossa ei taideta Herralle viinasta juomauhria tehdä, eli muuta tehdä hänen mielensä nouteeksi; heidän uhrinsa pitää oleman niinkuin murheellisten leipä, josta kaikki saastuttavat itsensä, jotka sitä syövät; sillä heidän leipänsä pitää heidän itse syömän, ja ei sitä pidä Herran huoneesen vietämän.

4. Heidän uhrins pitä oleman nijncuin murhellisten leipä josta caicki saastuwat jotca sitä syöwät: Sillä heidän leipäns pitä heidän idze syömän ja ei sitä pidä HERran huonesen wietämän.

4. Heiden wffrins pite oleman ninquin murhelisten Leipe/ ioista caiki saastuuat/ iotca site söuet. Sille heiden Leiuens pite heiden itze sömen/ ia ei se pidhe HERRAN Honen siselwietemen. (Heidän uhrinsa pitää oleman niinkuin murheellisten leipää/ joista kaikki saastuwat/ jotka sitä syöwät. SIllä heidän leiwänsä pitää heidän itse syömän/ ja ei se pidä HERRAN huoneen sisälle wietämän.)

5. Mitä teette, kun tulee juhla-aika, Herran juhlapäivä?

5. Mitä te silloin tahdotte vuosikauden pyhinä ja Herran juhlapäivinä tehdä?

5. Mitä te silloin tahdotta wuosicaunna ja HERran juhlapäiwänä tehdä?

5. Mite te silloin tadhotta Wosicaunna ia HERRAN Juhlapeiuine tedhä? (Mitä te silloin tahdotte wuosikautena ja HERRAN juhlapäiwinä tehdä?)

6. Sillä katso, heidän on mentävä hävitystä pakoon: Egypti heidät kokoaa, Moof heidät hautaa. Orjantappurat valtaavat heidän hopeakalleutensa, ohdakkeita on oleva heidän majoissansa.

6. Sillä katso, heidän pitää raateliaa pakeneman; Egyptin pitää heidät kokooman, ja Moph pitää heidät hautaaman. Nukulaiset pitää siellä kasvaman, jossa nyt heidän rakkaan epäjumalansa hopiat ovat, ja orjantappurat pitää oleman heidän majoissansa.

6. Cadzo heidän pitä raateliata pakeneman Egypti pitä heidän cocoman ja Moph pitä heidän hautaman. Noculaiset pitä siellä caswaman josa nyt heidän rackan epäjumalans hopiat owat ja orjantappurat heidän majoisans.

6. Catzo/ heiden pite poispakeneman Raatelian edeste/ Egyptus pite heidet cocoman/ ia Moph pite heidet hautaman. Noculiaiset pite sielle casuaman/ cussa nyt heiden iloisat Epeiumalains hopiat seisouat/ ia Oriantappurat heiden Maioisans. (Katso/ heidän pitää poispakeneman raatelijan edestä/ Egypti pitää heidän kokoaman/ ja Moph pitää heidät hautaaman. Nokulaiset pitää siellä kaswaman/ kussa nyt heiän iloiset epäjumalansa hopeat seisowat/ Ja orjantappurat heidän majoissansa.)

7. Rangaistuksen päivät tulevat, koston päivät tulevat, Israel saa tuntea sen. Hulluna on oleva profeetta, mieletönnä hengen mies sinun paljojen rikoksiesi ja paljon vainoamisen tähden.

7. Etsikon aika on tullut, ja kostamisen aika on tullut, jonka Israelin pitää kyllä tunteman: Prophetat ovat tomppelit, ja kerskaajat ovat mielipuolet, sinun suurten pahain tekois tähden ja suuren vastahakoisuuden tähden.

7. Edzimisen aica on tullut ja costamisen aica jonga Israelin pitä kyllä tundeman. Prophetat owat tompelit ja hengelliset owat mielipuolet sinun suurten pahain tecois tähden ja sen suuren ja cauhian epäjumalan palweluxen tähden.

7. Se etzittelemisen aica on tullut/ se costamisen aica/ Sen Israel kylle pite tundeman. Ne Prophetat ouat Tompelit/ ia ne Hengeliset ouat Mielipolet/ sinun swren Pahanteghos teden/ ia sen swren wainolisen Epeiumaludhen teden. (Se etsimisen aika on tullut/ se kostamisen aika/ Sen Israel kyllä pitää tunteman. Ne prophetat owat tomppelit/ ja ne hengelliset owat mielipuolet/ sinun suuren pahantekosi tähden/ ja sen suuren wainollisen epäjumaluuden tähden.)

8. Efraim on väijyjä minun Jumalaani vastaan. Profeetta — hänen kaikilla teillään on pyydystäjän paula, vainoamista on hänen Jumalansa temppelissä.

8. Vartiat Ephraimissa pitivät heitänsä hetken minun Jumalani tykö; mutta nyt he ovat prophetat, jotka hänelle paulan kaikilla hänen teillänsä panevat, sillä vainollisella epäjumalan palveluksella heidän Jumalansa huoneessa.

8. Wartiat Ephraimis pidit heidäns hetken minun Jumalani tygö mutta nyt he owat Prophetat jotca hänelle paulan caikilla hänen teilläns panewat sillä wainollisella epäjumalan palweluxella heidän Jumalans huonesa.

8. Ne Wartiat Ephraimis pidhit heidens hetken minun Jumalani tyge/ Mutta nyt ouat ne Prophetat/ iotca henelle Paulan paneuat caikilla henen Teillens sen wainolisen Epeiumaludhen cautta/ heiden Jumalans Honesa. (Ne wartijat Ephraimis pidit heidäns hetken minun Jumalani tykö/ Mutta nyt owat ne prophetat/ jotka hänelle paulan panewat kaikilla hänen teillänsä sen wainollisen epäjumaluuden kautta/ heidän Jumalansa huoneessa.)

9. He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon niinkuin Gibean päivinä. Hän muistaa heidän rikoksensa, rankaisee heidän syntinsä.

9. He ovat syvästi itsensä turmelleet, niinkuin Gibean aikana; sentähden pitää hänen heidän pahat tekonsa muistaman, ja heidän syntinsä etsimän.

9. He käywät ylön sywästi ja owat turmellut nijncuin Gibean aicana sentähden pitä hänen heidän pahat tecons muistaman ja heidän syndins edzimän.

9. He keuuet ylensyuesti/ ia ouat turmellut/ ninquin Gibean aialla/ senteden pite henen heiden Pahatteghons muistaman/ ia heiden synninse etzittele. (He käywät ylen sywästi/ ja owat turmellut/ niinkuin Gibean ajalla/ sentähden pitää hänen heidän pahat tekonsa muistaman/ ja heidän syntinsä etsiä.)

10. Niinkuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa, minä näin teidän isänne. He tulivat Baal-Peoriin, vihkiytyivät häpeäjumalalle ja tulivat kauhistaviksi, niinkuin tuo heidän rakastettunsa.

10. Minä löysin Israelin niinkuin viinamarjat korvessa, ja näin teidän isänne niinkuin fikunapuussa uutisfikunat; mutta he menivät sitte Baalpeorin tykö, ja lupasivat heitänsä sille häpiälliselle epäjumalalle, ja tulivat niin julmaksi kuin se, jota he rakastivat.

10. MInä löysin Israelin corwesa nijncuin wijnamarjat ja näin teidän Isän nijncuin ficunapuus utis ficunat. Mutta he menit sijtte BaalPeorin tygö ja lupaisit heidäns sille häpiäliselle epäjumalalle ja tulit nijn julmaxi cuin heidän racastajanskin.

10. Mine leusin Israelin coruesa/ ninquin Winamariat/ ia näin teiden Iset/ ninquin ne toretficunat Ficunapuus. Mutta sitte he menit Baal Peorin tyge/ ia lupasit itzens sen häpielisen Epeiumalan tyge/ ia tulit iuri nin iulmaxi quin heidenki Wertamiehense. (Minä löysin Israelin korwessa/ niinkuin wiinamarjat/ ja näin teidän isät/ niinkuin ne tuore wiikunat wiikunapuussa. Mutta siten he menit baal beorin tykö/ ja lupasit itsensä sen häpeällisen epäjumalan tykö/ ja tulit juuri niin julmaksi kuin heidänkin wertamiehensä (rakastajansa).)

11. Efraim — lintuna lentää pois heidän kunniansa: ei synnyttämistä, ei raskautta, ei sikiämistä enää.

11. Sentähden pitää Ephraimin kunnian lentämän pois niinkuin lintu; niin ettei heidän pidä synnyttämän, eikä kantaman eli siittämän.

11. Sentähden pitä Ephraimin cunnian lendämän pois nijncuin lindu nijn ettei heidän pidä synnyttämän eikä candaman eli sijttämän.

11. Senteden pite Ephraimin HERRAUDEN/ quin iocu Lindu/ poislendemen/ nin ettei he cumbacan pidhe synnyttämen eike candaman eli sijttemen. (Sentähden pitää Ephraimin herrauden/ kuin joku lintu/ poislentämän/ niin ettei he kumpaakan pidä synnyttämän eikä kantaman eli siittämän.)

12. Ja vaikka he saisivat lapsensa isoiksi, teen minä heidät lapsettomiksi, niin ettei ihmisiä jää. Voi heitä itseänsäkin, kun minä heistä luovun!

12. Ja ehkä vielä lapsiansa kasvattaisivat, niin minä tahdon kuitenkin heidät lapsettomaksi tehdä, ettei heidän pidä ensinkään kansa oleman. Voi myös heitä, kuin minä heistä luovun!

12. Ja ehkä he wielä lapsians caswataisit nijn minä tahdon cuitengin heidän lapsittomaxi tehdä ettei heidän pidä ensingän Canssa oleman: Woi heitä cosca minä myös heistä luowun.

12. Ja echke he wiele Lapsians ylescasuataisit/ nin mine tadhon quitengin heite Perimettömexi tedhä/ ettei heiden pidhe ensingen Canssa oleman Ja we heillen/ costa mine mös heilde poiswelten. (Ja ehkä he wielä lapsiansa ylöskaswattaisit/ niin minä tahdon kuitenkin heitä perinnöttömäksi tehdä/ ettei heidän pidä ensinkään kansa oleman. Ja woi heillen/ koska minä myös heiltä poiswältän.)

13. Efraim on, kun minä sitä katson Tyyroon päin, istutettu laidunmaalle; mutta Efraimin täytyy viedä lapsensa surmaajalle.

13. Ephraim, jonka minä näen, on istutettu ja kaunis niinkuin Tyro; mutta hänen täytyy nyt surmaajalle lapsensa antaa.

13. Ephraim jonga minä näen on istutettu ja caunis nijncuin Tyrus mutta hänen täyty nyt surmajalle lapsens anda.

13. Ephraim/ quin mine näen/ ombi istutettu ia caunis ninquin Tyrus/ mutta sen teuty nyt Mestaialle henen Lapsens vlosandaman. (Ephraim/ kuin minä näen/ ompi istutettu ja kaunis niinkuin Tyrus/ mutta sen täytyy nyt mestaajalle hänen lapsensa ulosantaman.)

14. Anna heille, Herra — mitä antaisitkaan? — anna heille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat.

14. Herra, anna heille; mutta mitäs tahdot heille antaa? Anna heille hedelmätöin kohtu ja tyhjät nisät.

14. HERra anna heille: mutta mitäs tahdot heille anda? anna heille hedelmätöin cohtu ja mahot nisät.

14. HERRA anna heille/ Mutta mites tadhot heille anda ? Anna heillen hedelmetoin Coctu ia quiuat Rinnat (HERRA anna heille/ Mutta mitäs tahdot heille antaa? Anna heillen hedelmätöin kohtu ja kuiwat rinnat.)

15. Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa, sillä siellä minä rupesin heitä vihaamaan. Heidän tekojensa pahuuden tähden minä karkoitan heidät temppelistäni pois. En minä enää heitä rakasta: kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita.

15. Kaikki heidän pahuutensa tapahtuu Gilgalissa; siellä minä heitä vihaan, ja ajan heidät pois minun huoneestani, heidän pahan menonsa tähden, enkä tahdo heitä enään rakastaa; sillä kaikki heidän päämiehensä ovat langenneet pois.

15. Caicki heidän pahudens tapahtu Gilgalis siellä minä heitä wihan ja minä ajan heidän pois minun huonestani heidän pahan menons tähden. Engä heille sillen osota rackautta: sillä caicki heidän Päämiehens owat langennet pois.

15. Caiki heiden Pahudhens Gilgalis tapactu/ sielle mine heite wihan/ ia mine tadhon heite poisaia/ heiden pahan menons teden/ minun Honestani. Ja en ycten Rackautta heille sillen osota/ Sille caiki heiden Pämiehens ouat poislangeneet. (Kaikki heidän pahuutensa Gilgalissa tapahtui/ siellä minä heitä wihaan/ ja minä tahdon heitä pois ajaa/ heidän pahan menonsa tähden/ minun huoneessani. Ja en yhtään rakkautta heille silleen osoita/ Sillä kaikki heidän päämiehensä owat pois langenneet.)

16. Efraim on hakattu maahan, heidän juurensa on kuivettunut: hedelmää he eivät tee. Ja jos synnyttävätkin, kuoletan minä heidän kohtunsa kalleimmat.

16. Ephraim on lyöty; hänen juurensa ovat kuivettuneet, ettei ne enään taida hedelmää kantaa; ja vaikka he vielä kantaisivat, niin minä tahdon kuitenkin heidän ruumiinsa ihanat hedelmät kuolettaa.

16. Ephraim on lyöty hänen juurens owat cuiwettunet ettei ne sillen taida hedelmätä canda. Ja waicka he wielä candaisit nijn minä tahdon cuitengin sen ihanan hedelmän heidän ruumistans cuoletta.

16. Ephraim on löty/ henen Jurens on quiuetut/ ettei he sillen taidha hedelmete canda. Ja waicka he wiele cannaisit/ nin mine tadhon quitengin sen ihanan hedelmen heiden Rumistans cooletta. (Ephraim on lyöty/ hänen juurensa on kuiwetut/ ettei he silleen taida hedelmätä kantaa. ja waikka he wielä kantaisit/ niin minä tahdon kuitenkin sen ihanan hedelmän heidän ruumiistansa kuolettaa.)

17. Minun Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole häntä totelleet. He joutuvat pakolaisiksi pakanain sekaan.

17. Minun Jumalani on heittävä heidät pois, ettei he häntä kuulleet; ja heidän pitää pakanain seassa kulkiana vaeltaman.

17. Minun Jumalan on heittäwä heidän pois ettei he händä cuullet ja heidän pitä pacanain seas exyxisä waeldaman.

17. Minun Jumalan pite heidet poisheittemen/ senteden ettei he tactoneet hende cwlla/ ia heiden pite Pacanoiten seas exyxisa keumen. (Minun Jumalan pitää heidät poisheittämän/ sentähden ettei he tahtoneet häntä kuulla/ ja heidän pitää pakanoitten seassa eksyksissä käymän.)