8 luku

Väärä jumalanpalvelus ja salajuonet. Niiden rangaistus.

1. Suuhusi pasuna! Kotkan lailla Herran temppeliä vastaan — sillä he ovat rikkoneet minun liittoni, ovat luopuneet minun laistani!

1. Huuda selkiästi niinkuin basuna (ja sano): Hän tulee jo Herran huoneen ylitse niinkuin kotka, että he ovat minun liittoni rikkoneet, ja ovat minun laistani luopuneet.

1. HUuda selkiäst nijncuin Basuna ja sano: hän tule jo HERran huonen ylidzen nijncuin Cotca.

1. HWdha selkiest ninquin Pasuna/ ia sano/ Hen tule io ylitze HERRAN Honehen/ ninquin yxi Cotka. (Huuda selkeästi niinkuin pasuna/ ja sano/ Hän tulee jo ylitse HERRAN huoneeseen/ niinkuin yksi kotka.)

2. Minun puoleeni he huutavat: Minun Jumalani! — Me Israel, me tunnemme sinut.

2. Niin heidän pitää minua huutaman: Sinä olet minun Jumalani; me Israel tunnemme sinun.

2. Että he owat minun lijttoni rickonet ja owat minun Laistani luopunet. Nijn heidän pitä minua huutaman: sinä olet minun Jumalan me Israel tunnemme sinun.

2. Senteden ette he ouat minun Lijttoni ylitze astunuet/ ia ouat minun Laistani poislangeneet/ nin heiden pite minun tykeni hwtaman. Sine olet minun Jumalan/ me tunnem sinun/ me Israel sinua tunnem. (Sentähden että he owat minun liittoni ylitse astuneet/ ja owat minun laistani poislangenneet/ niin heidän pitää minun tyköni huutaman. Sinä olet minun Jumalani/ me tunnemme sinun/ me Israel sinua tunnemme.)

3. Israel on hyljännyt hyvän. Vihollinen sitä vainotkoon.

3. Israel hylkää hyvän; sentähden pitää vihollisen heitä vaivaaman.

3. Israel hylkä hywän sentähden pitä wihollisen heitä waiwaman.

3. Mutta quinga me parahin lwlema/ ei Israel sijtteken tottele/ senteden Wiholinen pite heite waiuaman. (Mutta kuinka me parahin luulemme/ ei Israel sittenkään tottele/ sentähden wihollinen pitää heitä waiwaaman.)

4. He ovat asettaneet kuninkaita, mutta ei se ole ollut minusta; ovat asettaneet ruhtinaita, mutta minä en ole siitä tiennyt. Hopeansa ja kultansa he ovat tehneet epäjumalikseen, että tulisi hävitys.

4. He asettavat kuninkaita ilman minua, he panevat päämiehiä ilman minun tietämättäni; hopiastansa ja kullastansa tekevät he epäjumalia, että he juuri nopiasti häviäisivät.

4. He asettawat Cuningat ja ei tottele minua he panewat Päämiehet ja ei minun pidäis sitä tietämän. Cullastans ja hopiastans tekewät he epäjumalita että he juuri nopiast häwiäisit.

4. He etziuet Kuningahit/ ia euet minua tottele/ He loottauat itzens Pämiesten päle/ ia ei minun pidhe site tietemen. Cullastans ia Hopiastans he tekeuet Epeiumaloita/ ette he iuri nopiasta poishäuiemen pite. (He etsiwät kuninkaita/ ja eiwät minua tottele/ He luottawat itsensä päämiesten päälle/ ja ei minun pidä sitä tietämän. kullastansa ja hopeastansa he tekewät epäjumaloita/ että he juuri nopeasti pois häwäistamän pitää.)

5. Inhottava on sinun vasikkasi, Samaria; minun vihani on syttynyt heitä vastaan. Kuinka kauan? — Eivät he voi päästä rankaisematta.

5. Sinun vasikkas, Samaria, sysää sinun pois; minun vihani on julmistunut; ei se taida kauvan olla, heitä pitää rangaistaman.

5. Sinun wasickas Samaria hän sysä pois minun wihan on julmistunut ei se taida cauwan olla heitä pitä rangaistaman.

5. Sinun Wasicas o Samaria hen poissysepi/ minun wihan ombi iulmandunut/ heiden pälens/ ei se taidha cauuan olla/ heiten pite rangaistettaman. (Sinun wasikkasi oi Samaria hän pois sysää/ minun wihan ompi julmaantunut/ heidän päällensä/ ei se taida kauan olla/ heidän pitää rangaistettaman.)

6. Sillä Israelista se on tullut: seppä sen on tehnyt, eikä se ole jumala, vaan pirstaleiksi on menevä Samarian vasikka.

6. Sillä se on myös tullut Israelista, jonka seppä on tehnyt, ja ei se ole Jumala: Sentähden pitää Samarian vasikka tomuksi tehtämän.

6. Sillä wasicka on tullut Israelist jonga on seppä tehnyt ja ei taida Jumala olla. Sentähden pitä Samarian wasican tomuxi tehtämän:

6. Sille Wasica on ollut Israelist/ ia Wircamies on sen tehnyt/ ia ei se taidha Jumala olla. Senteden pite Samarian Wasican tomuxi tectemen/ (Sillä wasikka on ollut Israelista/ ja wirkamies on sen tehnyt/ ja ei taida jumala olla. Sentähden pitää Samarian wasikan tomuksi tehtämän/)

7. Sillä tuulta he kylvävät, ja myrskyä he leikkaavat. Ei se pääse korrelle, laiho ei tuota jauhoja; ja minkä ehkä tuottaa, sen muukalaiset nielevät.

7. Sillä he kylvivät tuulen; ja heidän pitää jälleen tuulispään niittämän; ei heidän siemenensä pidä tuleman ylös, eikä hedelmänsä jauhoja antaman; ja jos hän vielä antais, niin muukalaiset pitää ne syömän.

7. Sillä he kylwit tuulen ja heidän pitä jällens tuulispään nijttämän. Ei heidän siemenens pidä tuleman ylös eikä hedelmäns jauho andaman: ja jos hän wielä annais nijn muucalaiset pitä sen syömän.

7. Sille he twleen kyluit/ ia heiden pite iellens Twlispäen nittemen. Ei heiden Siemenens pidhe ylestuleman/ eike hedhelmens ychten Jauho andaman. Ja ios hen wiele annais/ nin mucalaiset pite sen sömen. (Sillä he tuuleen kylwit/ ja heidän pitää jällens tuulispään niittämän. Ei heidän siemenensä pidä ylöstuleman/ eikä hedelmänsä yhtään jauhoa antaman. Ja jos hän wielä antaisi/ niin muukalaiset pitää sen syömän.)

8. Nielty on Israel. He ovat nyt pakanain seassa kelpaamattoman astian arvoiset.

8. Israel tulee syödyksi; pakanat pitävät hänen nyt kelvottomana astiana;

8. Israel tule syödyxi ja pacanat pitäwät hänen saastaisna astiana.

8. Israel tule ylessödhyxi/ Pacanoihin he on secandunut/ ninquin yxi saastainen Astia. (Israel tulee ylössyödyksi/ pakanoihin he on sekaantunut/ niinkuin yksi saastainen astia.)

9. Sillä Assuriin ovat he menneet — villiaasi, joka kulkee yksinänsä. Efraim ostelee lahjoilla rakasteluja.

9. Että he juoksivat ylös Assurin tykö, niinkuin yksinäinen metsä-aasi: Ephraim palkkaa itsellensä lahjoilla rakastajia.

9. Että he juoxit Assurin tygö nijncuin exynyt Hirwi.

9. Senteden ette he ylesioxit Assurin tyge/ ninquin Hirui williyxens. (Sentähden että he ylösjuoksit Assurin tykö/ niinkuin hirwi williyksensä.)

10. Ostelkoot vain pakanain seassa, minä heidät nyt kokoan, ja he alkavat käydä vähäpätöisiksi ruhtinasten kuninkaan verojen painosta.

10. Ja että he lahjoja lähettävät pakanoille, niin tahdon minä nyt heitä koota; ja heidän pitää kuninkaan ja päämiesten kuormaan pian suuttuman.

10. Ephraim lahjoi racastaitans ja anda pacanoille weron. Ne minä cocon heidän päällens heidän pitä Cuningaan ja Päämiehin pian suuttuman.

10. Ephraim hen lahioipi henen Werttamiehiens/ ia Pacanoille andapi Weron. Ne samat Pacanat mine tadhon coota heiden pälens/ Heiden pite nopiasti sen Kuningan ia Pämiesten swttuman. (Ephraim hän lahjoopi hänen wertamiehiänsä/ ja pakanoille antaapi weron. Ne samat pakanat minä tahdon koota heidän päällensä/ Heidän pitää nopeasti sen kuninkaan ja päämiesten suuttuman.)

11. Koska Efraim on rakentanut paljon alttareita tehdäkseen syntiä, ovat alttarit tulleetkin hänelle synniksi.

11. Sillä Ephraim on tehnyt monta alttaria syntiä tehdäksensä; niin pitää myös alttarit hänelle synniksi luettaman.

11. Sillä Ephraim on tehnyt monda Altarita syndiä tehdäxens nijn pitä myös Altarit hänelle synnixi luettaman.

11. Sille ette Ephraim on tehnyt monda Altarita synditekemehen/ nin pite mös Altarit henelle synnixi luettaman. (Sillä että Ephraim on tehnyt monta alttaria syntiä tekemähän/ niin pitää myös alttarit hänelle synniksi luettaman.)

12. Kirjoitinpa minä hänelle lakejani vaikka kymmentuhansin, muukalaisina niitä pidetään.

12. Vaikka minä paljon heille minun laistani kirjoitan; niin he lukevat sen kuitenkin muukalaiseksi opiksi.

12. Waicka minä paljo heille minun Laistani kirjoitan nijn he lukewat sen cuitengin muucalaisexi opixi.

12. Waicka mine palio heille minun Laistani sarnan/ nin he sen quitengi cutzuuat Eriseuraudhexi. (Waikka minä paljon heille minun laistani saarnaan/ niin he sen kuitenkin kutsuwat eriseuraisuudeksi.)

13. Minun uhrilahjoikseni he uhraavat lihaa ja syövät. Ei Herra niihin mielisty. Nyt hän muistaa heidän rikoksensa ja rankaisee heidän syntinsä: Egyptiin on heidän palattava.

13. Ehkä he nyt paljon uhraavat, ja lihaa tuovat edes ja syövät, niin ei se kuitenkaan ole Herralle otollinen; mutta hän tahtoo muistaa heidän pahuutensa, ja heidän syntinsä etsiä, jotka Egyptiin kääntyvät.

13. Että he nyt paljo uhrawat ja liha tuowat edes ja syöwät nijn ei se cuitengan ole HERralle otollinen. Mutta hän tahto muista heidän pahudens ja heidän syndins edziä jotca Egyptijn heidäns käändäwät.

13. Ette he nyt palio wffrauat/ ia Liha edescandauat ia söuet/ nin eipe se quitengan ole HERRALLEN otolinen. Mutta hen tacto muista heiden Pahudens päle/ ia heiden synninse etziskellä/ iotca Egiptijn heitens käendeuet. (Että he nyt paljon uhraawat/ ja lihaa edeskantawat ja syöwät/ niin eipä se kuitenkaan ole HERRALLEN otollinen. Mutta hän tahtoo muistaa heidän pahuutensa päälle/ ja heidän syntinsä etsiskellä/ jotka Egyptiin heitänsä kääntäwät.)

14. Israel on unhottanut tekijänsä ja rakentanut palatseja, ja Juuda on rakentanut paljon varustettuja kaupunkeja; mutta minä lähetän tulen hänen kaupunkeihinsa, ja se kuluttaa niiden palatsit.

14. Israel unhotti Luojansa, ja rakensi templiä, ja Juuda teki myös monta vahvaa kaupunkia; mutta minä lasken tulen hänen kaupunkeihinsa, joka hänen huoneensa polttaman pitää.

14. Israel unhotta luojans ja rakenda Kircko. Ja Juda teke myös monda wahwa Caupungita mutta minä lasken tulen hänen Caupungeihins joca hänen huonens polttaman pitä.

14. Israel Loijans vnochta/ ia Kirco rakenda/ Nin teke Juda monda wahwa Caupungita/ Mutta mine tadhon Tulen laske henen Caupungijns/ se pite henen Honens poltaman. (Israel Luojansa unohtaa/ ja kirkkoja rakentaa/ Niin tekee Juda monta wahwaa kaupunkia/ Mutta minä tahdon tulen laskea hänen kaupunkiinsa/ se pitää hänen huoneensa polttaman.)