13 luku

Israelin kiittämättömyys ja tuomio.

1. Milloin Efraim puhui, syntyi kauhu: korkealle kohosi hän Israelissa. Mutta hän joutui syynalaiseksi Baalin takia, ja hän kuoli.

1. Kuin Ephraim puhui, niin siitä tuli pelko; hän korotti itsensä Israelissa, ja teki syntiä Baalimin kautta, ja kuoli.

1. COsca Ephraim Israelis corgotettin nijn hän hirmuisest opetti ja teki sijtte syndiä Baalimin cautta ja sen cautta surmattin.

1. COska Ephraim oli Israelis corghotettu/ nin hen teutteriuie Epeiumalutta oppi/ sijtte hen synditeki Baalin cautta/ ia tulit sen cautta surmatuxi. (Koska Ephraim oli Israelissa korotettu/ niin hän täyttä riwiä epäjumaluutta oppi/ sitten hän syntiä teki baalin kautta/ ja tulit sen kautta surmatuksi.)

2. Nyt he jatkavat synnintekoa, tekevät itselleen valettuja kuvia hopeastansa, epäjumalankuvia ymmärryksensä mukaan, taitoniekkain tekemiä kaikki tyynni. Niille he puhuvat; ihmisiä teurastavat, vasikoita suutelevat.

2. Mutta nyt he vielä enemmin syntiä tekevät, ja valavat kuvia hopiastansa, ymmärryksensä jälkeen epäjumalia, joka kaikki sepän työ on; joista he saarnaavat: Joka tahtoo niiden vasikkain suuta antaa, sen pitää ihmisiä uhraaman.

2. Mutta nyt he paljo enämmin syndiä tekewät ja walawat cuwia hopiast nijncuin he taitawat ajatella nimittäin epäjumalit jotca caicki cuitengin sepän tegot owat: joista he saarnawat ja joca tahto nijden wasickain suuta anda sen pitä ihmisiä uhraman.

2. Mutta nyt he palio enemin synditekeuet/ Ja tekeuet Cuuia heiden Hopiastans/ quin he taitauat heite ylesaiatella/ nimitten Epeiumalat/ iotca quitengi sula Sepänteco ouat. Quitengi he nijste sarnauat/ Joca tacto nijnen Wasicain swtaanda/ sen pite Inhimisiä wfframan/ (Mutta nyt he paljon enemmin syntiä tekewät/ Ja tekewät kuwia heidän hopeastansa/ kuin he taitawat heitä ylösajatella/ nimittäin epäjumalat/ jotka kuitenkin sula sepänteko owat. Kuitenkin he niistä saarnaawat/ Joka tahtoo niiden wasikkain suuta antaa/ sen pitää ihmisiä uhraaman/)

3. Sentähden he ovat kuin aamupilvi, kuin kaste, joka varhain haihtuu, kuin akanat, jotka puimatantereelta lentävät, kuin savu, joka häipyy ikkunasta.

3. Sentähden pitää heidän oleman niinkuin aamu-utu ja varhain lankeeva kaste, joka raukee, niinkuin akanat, jotka puhalletaan pois luvasta, ja niinkuin savu totosta.

3. Ne saawat amu udun ja sen casten joca warahin lange. Ja nijncuin acanat jotca puhalletan pois luwasta ja nijncuin sawu totoista.

3. Ninen samain pite saaman Amuudhun/ ia sen Casten/ ioca warahin langepi. Ja/ ninquin Acanat/ iotca Luuasta poispuhaltan/ ia ninquin Saw Totoista. (Niiden samain pitää saaman aamu-udun/ ja sen kasteen/ joka warhain lankeepi. Ja/ niinkuin akanat/ joka luwasta poispuhaltaan/ niinkuin sawu totoista (ikkunoista).)

4. Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa sinä et tunne kuin minut, eikä ole muuta auttajaa kuin minä.

4. Mutta minä olen Herra sinun Jumalas hamasta Egyptin maasta; ei tosin sinun pitäisi muuta jumaIaa tunteman paitsi minua, eikä yhtään vapahtajaa, vaan minua ainoaa.

4. Mutta minä olen sinun HERras Jumalas Egyptin maasta ei tosin sinun pidäis muuta Jumalata tundeman paidzi minua eikä yhtän wapahtajata waan minua ainoata.

4. Mutta mine olen sinun HERRAS Jumalas hamast Egiptin maalda/ ia sinun pideis tosin ei mwta Jumalata tundeman/ paitzi minun/ ia ei ycten Wapactaia/ waan minua ainoata. (Mutta minä olen sinun HERRASI Jumalasi hamasta Egyptin maalta/ ja sinun pitäisi tosin ei muuta jumalata tunteman/ paitsi minun/ ja ei yhtää wapahtajaa/ waan minua ainoata.)

5. Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa.

5. Minä tunsin sinun korvessa, karkiassa maassa.

5. Minä surin tosin sinun tähtes corwesa sijnä carkiasa maasa.

5. Mine tosin surin sinusta Coruessa/ sijnä carckias maasa/ (Minä tosin surin sinusta korwessa/ siinä karkeassa maassa/)

6. Sen mukaan kuin heidän laitumensa olivat, he kylläisiksi tulivat. He tulivat kylläisiksi, ja heidän sydämensä tuli ylpeäksi; sentähden he unhottivat minut.

6. Mutta että he ovat ravitut, ja kyllänsä saaneet; he saivat kyllänsä ja heidän sydämensä paisui: Sentähden he minun unhottavat.

6. Mutta että he owat rawitut ja kylläns saanet nijn heidän sydämens paisui ja sentähden minun unohtawat.

6. Mutta ette he rauitut ouat/ ia kyllä saanuet/ nin heiden sydhemens ylespaisui/ senuoxi he minua vnoctauat. (Mutta että he rawitut owat/ ja kyllä saaneet/ niin heidän sydämensä ylöspaisui/ senwuoksi he minua unohtawat.)

7. Niin minusta tuli heille ikäänkuin leijona, niinkuin pantteri tien ohessa minä heitä väijyin.

7. Minä myös tahdon olla heidän kohtaansa niinkuin jalopeura, ja tahdon heitä väijyä niinkuin pardi tiellä.

7. Minä myös tahdon olla heidän cohtans nijncuin Lejoni ja tahdon heitä wäijyä nijncuin Pardi tiellä.

7. Nin mine mös tadhon olla heiden coctans quin iocu Jalopeura/ ia quin Pardi tielle tadhon heite weijuue/ (Niin minä myös tahdon olla heidän kohtaansa kuin joku jalopeura/ ja kuin pardi tiellä tahdon heitä wäijyä/)

8. Minä käyn heidän kimppuunsa kuin karhu, jolta on riistetty poikaset, revin heidän sydänkalvonsa ja syön heidät siinä paikassa kuin naarasleijona. Metsän pedot raatelevat heidät.

8. Minä tahdon heitä kohdata niinkuin karhu, jonka pojat ovat otetut pois, ja reväistä heidän paatuneen sydämensä rikki, ja tahdon heidät siellä syödä ylös, niinkuin jalopeura; metsän pedot pitää heidät rikki repimän.

8. Minä tahdon heitä cohdata nijncuin Carhu jonga pojat owat otetut pois. Ja tahdon rewäistä heidän paatunen sydämens ricki ja tahdon heidän siellä syödä nijncuin Lejon repi pedot ricki.

8. Mine tadhon heite cohdata/ ninquin se Carhu/ ionga Poiat poisotetut ouat. Ja tadhon heiden paadhitun sydhemens rickireueiste/ Ja tadhon heite sielle ylessödhe/ quin iocu Jalopeura/ Pedhot pite heite rickirepimän. (Minä tahdon heitä kohdata/ niinkuin se karhu/ jonka pojat poisotetut owat. Ja tahdon heidän paadutetun sydämensä rikkirewäistä/ Ja tahdon heitä siellä ylössyödä/ kuin joku jalopeura/ Pedot pitää heitä rikki repimän.)

9. Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi.

9. Itse sinä olet sinun kadotukses, Israel! Vaan minussa on sinun apus.

9. Israel sinä wiet sinus onnettomuten waan sinun terweydes on minus ainoas.

9. Israel sine wiet sinus Onnettomudhen/ Waan sinun Terueydhes minus ainoas seisopi. (Israel sinä wiet sinusi onnettomuuteen/ Waan sinun terweytesi minussa ainoassa seisoopi.)

10. Missä on nyt sinun kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja sinun tuomarisi, joista olet sanonut: Anna minulle kuningas ja ruhtinaat?

10. Missä on sinun kuninkaas, joka sinua taitais auttaa kaikissa sinun kaupungeissas? Ja sinun tuomaris, joista sinä sanoit: Anna minulle kuningas ja päämiehiä.

10. Cusa on sinun Cuningas? joca sinua taidais autta caikis sinun Caupungeisas? ja sinun Duomaris joista sinä sanoit: anna minulle Cuningas ja Päämiehiä.

10. Cussa ombi sinun Kuningas/ ioca sinua auttais caikis sinun Caupungeis/ Ja sinun Domaris/ ioista sine sanoit/ Anna minulle Kuningas ia Pämiehie. (Kussa ompi sinun kuningas/ joka sinua auttaisi kaikissa sinun kaupungeissa/ Ja sinun tuomarisi/ joista sinä sanoit/ Anna minulle kuningas ja päämiehiä.)

11. Kuninkaan minä annan sinulle vihassani ja otan pois kiivastuksessani.

11. Minä tosin annoin sinulle kuninkaan minun vihassani, ja otan sen sinulta pois minun hirmuisuudessani.

11. Minä tosin annoin sinulle Cuningan minun wihasani ja otan sen sinulda pois minun hirmuisudesani.

11. Mine tosin annoin sinulle * Kuningan/ minun wihasani/ ia tadhon sen sinulda poisotta minun hirmudhesani. (Minä tosin annoin sinulle kuninkaan/ minun wihassani/ ja tahdon sen sinulta pois ottaa minun hirmuisuudessani.)

12. Efraimin rikos on sidottu kokoon, talteen on pantu hänen syntinsä.

12. Ephraimin pahateko on sidottu kokoon, ja hänen syntinsä ovat salatut.

12. Ephraimin pahateco on sidottu cocon ja hänen syndins owat salatut?

12. Se Ephraimin Pahateco ombi coconsidhottu/ ia henen syndins ombi salattu/ (Se Ephraimin pahateko ompi kokoon sidottu/ ja hänen syntinsä ompi salattu/)

13. Hänelle tulee synnyttäjän tuskat. Hän on älytön lapsi, sillä hän ei aikanansa tule esiin kohdusta.

13. Hänelle pitää tuleman synnyttäväisen kipu; hän on tyhmä lapsi, sillä ei hän taida sitä aikaa lasten synnyttämisessä pysyväinen olla.

13. Sillä hänelle pitä kipu tapahtuman nijncuin wastoinolewaiselle: sillä hän on tyhmä lapsi. Ja sen ajan pitä tuleman ettei heidän pidä taitaman kärsiä heidän lastens surkiutta.

13. Sille henelle pite Kipu tapactuman ninquin Wastoinoleuaisella. Sille hen on yxi tyhme Lapsi/ sen aian pite tuleman/ ette heiden Lapsens pite huckanduman. (Sillä hänellä pitää kipu tapahtuman niinkuin wastoinolewaisella. Sillä hän on yksi tyhmä lapsi)

14. Tuonelan kädestä minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, tuonela? Katumus on peitetty minun silmiltäni.

14. Mutta minä tahdon heitä päästää helvetin vallasta, ja vapahtaa heitä kuolemasta. Kuolema, minä tahdon olla sinulle myrkky, helvetti, minä tahdon olla sinulle surma! Kuitenkin on se lohdutus minun silmäini edestä peitetty.

14. Mutta minä tahdon heitä päästä helwetist ja wapahta cuolemast. Cuolema minä tahdon olla sinulle myrcky helwetti minä tahdon olla sinulle surma.

14. * Mutta Mine tadhon heite Heluetist vlospäste/ ia Coolemasta wapacta. Coolema/ Mine tadhon sinulle yxi Myrcki olla/ Heluetti/ Mine tadhon sinulle yxi Surma olla. (Mutta minä tahdon heitä helwetistä ulospäästää/ ja kuolemasta wapahtaa. Kuolema/ Minä tahdon sinulle yksi myrkky olla/ Helwetti/ Minä tahdon sinulle yksi surma olla.)

15. Vaikka hän veljien seassa on hedelmöitseväinen, on itätuuli tuleva, on nouseva Herran tuuli erämaasta, ja hänen kaivonsa kuivuu, ja hänen lähteensä ehtyy: se on ryöstävä hänen aarteensa, kaikki hänen kallisarvoiset kalunsa.

15. Sillä hänen pitää veljesten vaiheella hedelmää tekemän: Herran itätuulen pitää tuleman korvesta, ja hänen kaivonsa pitää kurehtuman, ja hänen lähteensä kuivuman, sen pitää raateleman kaikkein kalleimmat kalut ja tavarat.

15. Cuitengin on se lohdutus minun silmäini edest peitetty: sillä hänen pitä weljesten waihella hedelmätä tekemän.

15. Quitengi ombi se Lohutos minun silmeni edest peitetty/ Sille henen pite weliesten waihel eroittaman. (Kuitenkin ompi se lohdutus minun silmäni edestä peitetty/ Sillä hänen pitää weljesten waiheilla eroittaman.)

16. Itätuulen pitä tuleman corwesta ja hänen caiwons curehtuman ja hänen lähtens cuiwaman sen pitä raateleman caickein callimmat calut ja tawarat.