10 luku

Assur on hävittävä turmeltuneen Israelin.

1. Israel oli rehevä viiniköynnös, joka teki hedelmiä. Mitä runsaampi sen hedelmä oli, sitä runsaammin se teki alttareita; mitä parempi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti.

1. Israel on tyhjä viinapuu, hedelmän hän itsellensä pitää: Ja niin paljo kuin hänellä hedelmää on, niin monta alttaria hän myös tekee; siinä, jossa maa paras on, siihen he rakentavat kauniimmat kuvat.

1. ISrael on tullut häwinnexi wijnapuuxi sencaltainen on myös hänen hedelmäns. Ja nijn paljo cuin hänellä hedelmätä on nijn monda hän myös teke Altarita. Sijnä josa maa paras on sijhen he rakendawat caunimmat Kircot.

1. ISRAEL on tullut tarpetomaxi Winapuuxi/ semmotoinen ombi mös henen hedelmens. Ja quin palio Hedelmete henelle ombi/ nin monda Altarita hen teke. Sijnä quin Maa on paras/ sihen he rakendauat caunimat Kircot. (ISRAEL on tullut tarpeettomaksi wiinapuuksi/ semmoinen ompi myös hänen hedelmänsä. Ja kuin paljon hedelmätä hänellä ompi/ niin monta alttaria hän tekee. Siinä kuin maa on paras/ siihen he rakentawat kauniimmat kirkot.)

2. Liukas oli heidän sydämensä; nyt he saavat siitä kärsiä: hän särkee heidän alttarinsa, hävittää heidän patsaansa.

2. Heidän sydämensä on jaettu; ja he löytävät syntinsä; mutta hän tahtoo heidän alttarinsa kukistaa, ja heidän kuvansa hävittää.

2. Heidän sydämens on jaettu ja he löytäwät heidän syndins: mutta heidän Altarins pitä cukistettaman ja heidän Kirckons häwitettämän.

2. Heiden sydhemens on iaetut/ ia he nyt syndie tekeuet. Mutta heiden Altarins pite cukistettaman/ ia heiden Sädhyns pite häuitettemen. (Heidän sydämensä on jaetut/ ja he nyt syntiä tekewät. Mutta heidän alttarinsa pitää kukistettaman/ ja heidän säätynsä pitää häwitettämän.)

3. Nyt he saavat sanoa: Ei ole meillä kuningasta, sillä me emme ole peljänneet Herraa; ja mitä hyvää kuningas meille tekisi?

3. Sillä nyt pitää heidän sanoman: Ei meillä kuningasta ole; sillä emme ole Herraa peljänneet, mitä kuninkaan pitäis meitä auttaman?

3. Silloin pitä heidän sanoman: ei meillä Cuningast ole sillä en me ole HERra paljännet mitä sen Cuningan pidäis meitä auttaman?

3. Sille nyt he kehuuat ia sanouat. Ei se Kuningas ole wiele meite sanut/ Nin ei meiden taruitze * HERRA pelkemen/ Mite sen Kuningan piteis meille tekemen? (Sillä nyt he kehuwat ja sanowat. Ei se kuningas ole wielä meitä saanut/ Niin ei meidän tarwitse HERRAA pelkäämän/ MItä sen kuninkaan pitäisi meille tekemän?)

4. He puheita pitävät, väärin vannovat, liittoja tekevät; mutta tuomio versoo kuin koiruoho pellon vaosta.

4. He vannovat turhaan liittoa tehdessänsä; ja senkaltainen neuvo vihoittaa niinkuin myrkyllinen ruoho pellon vaoissa.

4. He wannowat turhan ja tekewät lijton ja sencaltainen neuwo wihotta nijncuin myrkyllinen ruoho caikis wagois kedolla.

4. He wannouat huckan heidens ycteen/ ia ydhen Lijton tekeuet/ ia semmotoinen Neuuo wihottapi ninquin Lijcaroho caikis waghois kedholla. (He wannowat hukkaan heidäns yhteen/ ja yhden liiton tekewät/ ja semmoinen neuwo wihoittaapi niinkuin liikaruoho kaikissa waoissa kedolla.)

5. Beet-Aavenin vasikkain tähden joutuvat pelkoon Samarian asukkaat. Sillä vasikan tähden vaikeroi sen kansa, ja vasikan tähden sen papit vapisevat, sen kunnian tähden, kun se siltä vaeltaa pois.

5. Samarian asuvaiset pelkäävät Betavenin vasikkain tähden; sillä hänen kansansa on murehtinut häntä, ja hänen pappinsa, jotka hänen tähtensä olivat (ennen) riemuinneet, hänen kunniansa puolesta; sillä hän on viety heiltä pois.

5. Samarian asujamet cocowat heitäns wasican tygö BethAwenis: sillä hänen Canssans on parcunut hänen tähtens jota hänen Camarins owat tottunet riemuidzeman hänen cunnians puolesta: sillä hän on wiety heildä pois.

5. Ne Samarian Asuiat cocouat heitens Wasican tyge Beth Auenis. Sille henen Canssans on parcunut henen ylitzens/ ionga henen Hengelisens ouat tottuneet riemuitzeman henen Cunniaudhens polesta. Sille hen on heilde poiswiety/ (Ne Samarian asujat kokoowat heitänsä wasikkain tykö Beth Awenissa. Sillä hänen kansansa on parkunut hänen ylitsensä/ jonka hänen hengellisensä owat tottuneet riemuitsemaan hänen kunniauden puolesta. Sillä hän on heiltä poiswiety/)

6. Se itsekin viedään Assuriin lahjaksi sotaiselle kuninkaalle. Häpeän saa Efraim, ja häpeään joutuu Israel neuvonpiteistänsä.

6. Ja se (vasikka) on viety Assyriaan kuninkaalle Jarebille lahjaksi; niin pitää myös Ephraimin häpiään tuleman, ja Israelin pitää häpeemän neuvonsa tähden.

6. Ja se wasicka on wiety Assyriaan Jarebin Cuningan lahjaxi: nijn pitä myös Ephraimin häpiällä oleman ja Israelin pitä häpiälisest käymän hänen aiwoituxens cansa.

6. Ja/ se Wasica on wiety Assiriahan/ Kuningan Lahiaxi Jarebis. Nin ikenens pite Ephraimin häpien cansa seisoman/ ia Israelin häpelist keumen henen Aiuotuxens cansa. (Ja/ se wasikka on wiety Assyriaan/ Kuninkaan lahjaksi Jarebissa. Niin ikänänsä pitää Ephraimin häpeän kanssa seisoman/ ja Israelin häpeällisesti käymän hänen aiwoituksensa kanssa.)

7. Hukassa on Samaria kuninkaineen, on kuin vaahto veden pinnalla.

7. Sillä Samarian kuningas on rauvennut niinkuin vaahto veden päältä.

7. Sillä Samarian Cuningas on rauwennut nijncuin waaxi weden pääldä.

7. Sille se Samarian Kuningas raukenut on/ ninquin Waaxi wedhen pälde. (Sillä se Samarian kuningas rauennut on/ niinkuin waaksi weden päältä.)

8. Aavenin uhrikukkulat, Israelin synti, hävitetään; orjantappuraa ja ohdaketta on kasvava heidän alttareillansa. Ja he sanovat vuorille: Peittäkää meidät, ja kukkuloille: Langetkaa meidän päällemme.

8. Avenin kukkulat ovat pyyhityt pois, joilla Israel on syntiä tehnyt. Ohdakkeet ja orjantappurat kasvavat heidän alttareillansa; ja heidän pitää sanoman vuorille: peittäkäät meitä, ja kukkuloille: kaatukaat meidän päällemme.

8. Awenin cuckulat owat pyhityt pois joilla Israel on syndiä tehnyt. Ohdacket ja orjantappurat caswawat heidän Altarillans ja heidän pitä sanoman: te wuoret peittäkät meitä ja mäet caatucat meidän päällem.

8. Ne cuckulat * Auenis ouat poispyhityt/ ionga cansa Israel on synditehnyt. Odhacket ia Oriantappurat caszuauat heiden Altarins päle/ ia heiden pite sanoman/ te Wooret peitteket meite/ ia te Mäet catucat meiden pälen. (Ne kukkulat Awenissa owat poispyyhityt/ jonka kanssa Israel on syntiä tehnyt. Ohdakkeet ja orjantappurat kaswawat heidän alttarinsa päällä/ ja heidän pitää sanoman/ te wuoret peittäkäät meitä/ ja te mäet kaatukaat meidän päällen.)

9. Gibean päivistä asti sinä olet syntiä tehnyt, Israel. Sinne he ovat asettuneet. Eikö saavuttaisi heitä Gibeassa sota, sota vääryyden miehiä vastaan?

9. Israel, sinä olet syntiä tehnyt hamasta Gibean ajasta; siihen myös he ovat jääneet; mutta senkaltainen sota, mikä pahoja ihmisiä vastaan Gibeassa tapahtui, ei pidä heitä käsittämän.

9. Israel sinä olet syndiä tehnyt hamast Gibean ajasta sijhen myös he owat jäänet. Mutta sencaltainen sota cuin nijtä pahoja ihmisiä wastan Gibeas tapahdui ei pidä heitä käsittämän.

9. Israel sine olet synditehnyt hamast Gibean aiasta/ sihen mös he ouat iänehet. Mutta sencaltainen Sota/ quin nijte Pahoia Inhimisi wastoin Gibeas tapactui/ ei pidhe heite käsittemen. (Israel sinä olet syntiä tehnyt hamasta Gibean ajasta/ siihen myös he owat jäänehet. Mutta senkaltainen sota/ kuin niitä pahoja ihmisiä wastoin Gibeassa tapahtui/ ei pidä heitä käsittämän.)

10. Haluni mukaan minä olen heitä kurittava, ja heitä vastaan kokoontuvat kansat, kun minä kytken heidät kiinni heidän kahteen rikokseensa.

10. Vaan minä rankaisen heitä minun mieleni jälkeen, niin että kansat pitää heidän ylitsensä kokoontuman, kuin minä heitä rankaisen heidän kahden syntinsä tähden.

10. Waan minä rangaisen heitä minun mieleni jälken nijn että Canssat pitä heidän ylidzens coconduman cosca minä heitä rangaisen heidän cahden syndins tähden.

10. Waan Mine tadhon heite rangaista minun mieleni ielkin. Nin ette Canssat pite heiden ylitzens cocoundeman/ coska mine heite ijesten heiden molembain Wasicains cansa. (Waan minä tahdon heitä rangaista minun mieleni jälkeen. Niin että kansat pitää heidän ylitsensä kokoontuman/ koska minä heitä ijästän heidän molempain wasikkainsa kanssa.)

11. Efraim on lehmä, joka on totutettu mielellänsä puimaan, mutta minä käyn käsiksi hänen kauniiseen kaulaansa. Minä valjastan Efraimin: Juuda saa kyntää, Jaakob äestää.

11. Ephraim on vasikka, joka on tottunat mielellänsä riihtä tappamaan, ja niin minäkin tahdon käydä hänen kauniin kaulansa päällä; minä ajan Ephraimilla, Juudan pitää kyntämän, ja Jakobin itsellensä äestämän.

11. Ephraim on wasicka joca on tottunut rihtä tappaman ja nijn minäkin tahdon käydä hänen caunin caulans päällä. Minä ajan Ephraimi Judan pitä kyndämän ja Jacobin teillä äjestämän.

11. Ephraim on yxi Wasica/ ioca itzens anda wiete/ Mine mös tadhon henen cansans Richtätappa/ ia tadhon keudhe ylitze henen caunijn Caulans. Minun pite opettaman Ephraim aiaman/ ia Judan kyndemen/ ia Jacobin harauoitzeman. (Ephraim on yksi wasikka/ joka itsensä antaa wiedä/ Minä myös tahdon hänen kanssansa riihtä tappaa/ ja tahdon käydän ylitse hänen kauniin kaulansa. Minun pitää opettaman Ephraim ajaman/ ja Judan kyntämän/ Ja Jakobin harawoitseman.)

12. Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa teille vanhurskautta.

12. Kylväkäät teillenne vanhurskaudeksi, niittäkäät laupiudeksi, kyntäkäät teillenne kyntö; että nyt on aika Herraa etsiä, siihen asti kuin hän tulee, ja saattaa teille vanhurskauden.

12. Sentähden kylwäkät wanhurscautta nijttäkät rackautta ja kyndäkät toisin että nyt on aica HERra edziä sijhenasti cuin hän tule ja sata teille wanhurscauden.

12. SEnteden kylueke Wanhurskautta/ ia nijtteket Rackautta/ ia kyndeket toisin. Ette nyt aica on HERRA etziä/ sihenasti hen tulepi/ ia opetta teille Wanhurskautta. (Sentähden kylwäkää wanhurskautta/ ja niittäkäät rakkautta/ ja kyntäkäät toisin. Että nyt aika on HERRAA etsiä/ siihenasti hän tuleepi/ ja opettaa teille wanhurskautta.)

13. Te olette kyntäneet jumalattomuutta, leikanneet vääryyttä ja syöneet valheen hedelmää; sillä sinä olet luottanut omaan tiehesi, sankariesi paljouteen.

13. Te kynnätte jumalattomuutta, ja niitätte vääryyttä, ja syötte valheen hedelmiä. Että sinä turvaat omaan menoos ja sinun moneen sankariis,

13. Sillä te kynnätte jumalattomutta ja nijtätte pahoja tecoja ja syötte walhen hedelmitä. Että sinä turwat sinus sinun omaan menos ja sinun moneen Sangarijs nijn pitä meteli nouseman sinun Canssas seas.

13. Sille te kynnette Jumalattomudhen/ ia ylesnitette pahatteghot ia sööte Walhen hedelme. Ette sine sis turuat sinus oman menos päle/ ia sinun mones Sangaris päle/ nin pite yxi Meteli ylesnouseman sinun Canssas seas. (Te kynnätte jumalattomuuden/ ja ylösniitätte pahat teot ja syötte walheen hedelmän. Että sinä siis turwaat sinun oman menosi päälle/ ja sinun monen sankarisi päälle/ niin pitää yksi meteli ylösnouseman sinun kansasi seassa.)

14. On nouseva pauhina sinun kansojesi kesken, ja kaikki sinun linnoituksesi hävitetään, niinkuin Salman hävitti Beet-Arbelin sodan päivänä: äiti ruhjotaan lastensa päälle.

14. Niin pitää meteli nouseman sinun kansas seassa, ja kaikki sinun linnas pitää hävitettämän, niinkuin Salman hävitti Arbelin huoneen sodan aikana, ja äiti lapsinensa kuoliaaksi lyötiin.

14. Nijn että caicki sinun linnas pitä häwitettämän nijncuin Salman cadotti Arbelin huonen sodan aicana ja äiti pitä lapsinens tapettaman.

14. Nin ette caiki sinun Linnas pite häuitettemen/ quin Salman cadhotti Arbelin Honen/ Sodhan aicana/ coska Eiti lapsens päle tapettijn. (Niin että kaikki sinun linnasi pitää häwitettämän/ kuin Salman kadotti Arbelin huoneen/ sodan aikana/ koska äiti lapsensa päälle tapettiin.)

15. Tämän tekee teille Beetel teidän ylenpalttisen pahuutenne tähden: aamunkoitossa Israelin kuningas tuhotaan.

15. Niin pitää teillekin Betelissä tapahtuman, teidän suuren pahuutenne tähden; että Israelin kuningas pitää aamulla varhain lyötämän maahan.

15. Nijn pitä teillengin BethElis tapahtuman teidän suuren pahudenne tähden että Israelin Cuningas pitä amulla warahin lyötämän maahan.

15. Nin ikenens pite teidhengi Betelis keumen/ teiden swren Pahuden teden/ ette Israelin Kuningas pite Amulla warahin mahanlötämen. (Niin ikänänsä pitää teidänkin Betelissä käymän/ teidän suuren pahuuden tähden/ että Israelin kuningas pitää aamulla warhain maahan lyötämän.)