11 luku

Herra vielä armahtaa kiittämätöntä Israelia.

1. Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.

1. Kuin Israel nuori oli, pidin minä hänen rakkaana, ja minä kutsuin Egyptistä minun poikani.

1. COsca Israel nuori oli pidin minä hänen rackana ja cudzuin Egyptist minun poicani.

1. COska Israel noori oli/ pidhin mine hende rackahana/ ia cutzuin hende minun poiaxeni vlos Egyptist. (Koska Israel nuori oli/ pidin minä häntä rakkaana/ ja kutsuin häntä minun pojakseni ulos Egyptistä.)

2. Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.

2. Mutta kuin heitä nyt kutsutaan, niin he kääntyvät pois, ja uhraavat Baalimille, ja suitsuttavat kuville.

2. Mutta cosca hän nyt cudzutan nijn he käändywät pois ja uhrawat Baalimille ja suidzuttawat cuwille.

2. Mutta coska hen nyt cutzutan/ nin he poiskäennexet/ ia wffrauat Baalim/ ia suitzuttauat Cuuain edes. (Mutta koska hän nyt kutsutaan/ niin he poiskäännät/ ja uhraawat baalille/ ja suitsuttawat kuwain edessä.)

3. Minä opetin Efraimin kävelemään. — Hän otti heidät käsivarsillensa. — Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.

3. Minä opetin Ephraimin käymään, ja talutin häntä käsivarsista, vaan nyt ei he tahdo tietää, että minä heitä parantanut olen.

3. Minä otin Ephraimin käsiwarresta ja talutin händä waan nyt he owat minun apuni unohtanet.

3. Mine otin Ephraimin Käsiuardhesta ia talutin henen/ Waan nyt he ouat vnoctanuet/ quinga mine heite autin. (Minä otin Ephraimin käsiwarresta ja talutin hänen/ waan nyt he owat unohtaneet/ kuinka minä heitä autoin.)

4. Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

4. Minä annoin heidän vetää ihmisen ijestä, ja käydä rakkauden ohjissa, ja minä autin heitä, otin ikeen heidän kaulastansa, ja annoin heille elatuksen.

4. Minä annoin heidän wetä ihmisen ijestä ja käydä rackauden ohjisa ja minä autin heitä otin iken heidän caulastans ja annoin heille elatuxen ettei he olis palainnet Egyptijn.

4. Mine annoin heite wetä hookian Ikehen/ ia keudhe notkeisa Ohisa/ ia risuin heilde Ikehen/ ia annoin heillen Elatoxen/ ettei he Egyptin palaiaisi. (Minä annoin heitä wetää huokeaan ikeehen/ ja käydä notkeissa ohjissa/ ja riisuin heiltä ikehen/ ja annoin heille elatuksen/ ettei he Egyptiin palajaisi.)

5. Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?

5. Ei heidän pidä palajaman Egyptin maalle, vaan Assur pitää heidän kuninkaansa oleman; sillä ei he tahdo itsiänsä kääntää.

5. Waan nyt on Assur tullut heidän Cuningaxens: sillä ei he tahdo palaita.

5. Nin on nyt Assur tullut heiden Kuningaxens/ Sille euet he tadho palaita. (Niin on nyt Assur tullut heidän kuninkaaksensa/ Sillä eiwät he tahdo palata.)

6. Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa, on hävittävä hänen salpansa, on syövä syötävänsä, heidän neuvonpiteittensä takia.

6. Sentähden pitää miekan tuleman heidän kaupunkinsa päälle, ja heidän salpansa tempaaman ylös, ja syömän ne, heidän neuvonsa tähden.

6. Sentähden pitä miecan tuleman heidän Caupungins päälle ja pitä heidän salpans temmaman ylös ja syömän ne heidän aiwoituxens tähden.

6. Senteden pite Miecan tuleman heiden Caupungins päle/ ia pite heiden Salpans ylestemmata ia ylessömen/ heiden Aiuotuxens polesta. (Sentähden pitää miekan tuleman heidän kaupunkinsa päälle/ ja pitää heidän salpansa ylöstemmata ja ylössyömän/ heidän aiwoituksensa puolesta.)

7. Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.

7. Minun kansani väsyy kääntymästä minun puoleeni; ehkä kuinka heille saarnattaisiin, niin ei kenkään hankitse kuulemaan.

7. Minun Canssan wäsy käändymäst minun puoleeni ehkä cuinga heille saarnataisin nijn ei kengän hangidze cuuleman.

7. Eipe minun Canssan tottele käende minun poleni/ Edesquinga heille sarnatan/ nin eikengen hangitze cwleman. (Eipä minun kansani tottele kääntää minun puoleeni/ Edeskuinka heille saarnataan/ niin eikenkään hankitse kuulemaan.)

8. Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.

8. Mitä minun pitää sinusta tekemän, Ephraim? Varjelenko minä sinua, Israel? Pitäiskö minun sinulle tekemän niinkuin Adamalle, ja asettaman sinun niinkuin Zeboimin? Mutta minun sydämelläni on toinen mieli, minun laupiuteni on ylen palava:

8. MItä minun pitä sinusta tekemän Ephraim? warjelengo minä sinua Israel? Pidäiskö minun sinulle tekemän nijncuin Adamalle ja asettaman sinun nijncuin Zeboimin?

8. Mite minun pite sinusta tekemen Ephraim ? ia quinga minun pite sinua rangaitzeman Israel ? * Eikö minun pidhe coctolist ydhen Adaman sinusta tekemen/ ia asetta sinua ninquin Zeboim? (Mitä minun pitää sinusta tekemän Ephraim? ja kuinka minun pitää sinua rankaitseman Israel? Eikö minun pidä kohtuullisesti yhden Adamin sinusta tekemän/ ja asettaa sinua niinkuin Zeboim?)

9. En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa.

9. Etten minä tee hirmuisen vihani jälkeen, enkä palaja Ephraimia kadottamaan; sillä minä olen Jumala, ja en ihminen, ja olen pyhä teidän keskellänne, ja en tahdo tulla kaupunkiin.

9. Mutta minun sydämelläni on toinen mieli minun laupiuden on ylön palawa: Etten minä tee minun hirmuisen wihani jälken engä palaja Ephraimi cadottaman: sillä minä olen Jumala ja en ihminen ja olen Pyhä teidän keskellän en cuitengan minä tahdo tulla Caupungijn.

9. Mutta minun sydhemellen ombi yxi toinen mieli/ minun Laupiudhen ombi ylenpalaua/ Ettei mine tedhä tadho/ minun hirmulisen Wihan perest/ enge palaia Ephraim cadhottaman. Sille Jumala mine olen ia en Inhiminen/ ia olen Se Pyhe teiden keskellen/ quitengin ei pide minun Waldakundan Caupungis oleman. (Mutta minun sydämelläni ompi yksi toinen mieli/ minun laupeuteni ompi ylenpalawa/ Ettei minä tehdä tahdo/ minun hirmullisen wihan perästä/ enkä palaja Ephraim kadottaman. Sillä Jumala minä olen ja en ihminen/ ja olen se Pyhä teidän keskellän/ kuitenkin ei pidä minun waltakunnan kaupungissa oleman.)

10. Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona — niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

10. Silloin Herraa seurataan, ja hän on kiljuva niinkuin jalopeura; ja kuin hän kiljuu, niin ne peljästyvät, jotka lännessä ovat.

10. Silloin HERra noudatetan ja hän on kiljuwa nijncuin Lejoni. Ja cosca hän kilju nijn ne peljästywät jotca lännesä owat.

10. Silloin HERRA nouadhatan/ ia henen pite ninquin Jalopeuran kiliuman. Ja quin hen kiliupi/ nin he pelestyuet iotca Ländehen pein ouat. (Silloin HERRAA noudatetaan/ ja hänen pitää niinkuin jalopeuran kiljuman. Ja kuin hän kiljuupi/ niin he pelästywät jotka läntehen päin owat.)

11. Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa, sanoo Herra.

11. Ja Egyptissä ne myös peljästyvät niinkuin lintu, ja ne Assurin maasta niinkuin kyhkyinen; ja minä tahdon heitä asettaa huoneisiinsa, sanoo Herra.

11. Ja ne Egyptis myös peljästywät nijncuin lindu ja ne Assurin maasta nijncuin mettinen ja minä tahdon heitä jällens asetta heidän huoneisins sano HERra.

11. Ja ne Egyptis mös pelestyuet/ ninquin iocu Lindu/ ia Assurin maasta/ ninquin Mettiset/ ia tadhon heite asetta heiden honehisins/ sanopi HERRA. (Ja ne Egyptissä myös pelästywät/ niinkuin joku lintu/ ja Assurin maasta/ niinkuin mettiset/ ja tahdon heitä asettaa heidän huoneisiinsa/ sanoopi HERRA.)