7 luku

Efraimin ja Samarian rikokset.

1. Kun minä Israelia parannan, silloin tulevat julki Efraimin rikokset ja Samarian pahuudet; sillä he harjoittavat petosta, varas tunkeutuu sisään, ja rosvojoukko ryöstää ulkona.

1. Kuin minä Israelin parantaa tahdon, niin äsken nähdään Ephraimin vääryys ja Samarian pahuus; sillä he tekevät petollisuutta: varas menee sisälle, ja ryövärit ulkona ryöstävät.

1. COsca minä Israeli autta tahdon nijn äsken nähdän Ephraimin wäärys ja Samarian pahuus nijn että he sitä enämmin epäjumalita palwelewat:

1. COska mine Israelin autta tadhon/ nin esken leuten Ephraimin Epeusko/ ia Samarian Pahuus/ nin ette he site änemen Epeiumalutta piteuet. (Koska minä Israelin auttaa tahdon/ niin äsken löydetään Ephraimin epäusko/ ja Samarian pahuus/ niin että he sitä enemmin epäjumaluutta pitäwät.)

2. Eivät he ajattele sydämessään, että minä muistan kaiken heidän pahuutensa. Nyt heidän tekonsa piirittävät heidät, ne ovat tulleet minun kasvojeni eteen.

2. Ja ei he kuitenkaan ajattele sydämessänsä, että minä muistan kaiken heidän pahuutensa; nyt ovat heidän työnsä heidän ympärillänsä, ja ovat julki minun kasvoini edessä.

2. Sillä waicka he keskenäns warasten ja ulcona ryöwäritten cansa rangaistan ei he cuitengan huomaidze että minä otan waarin caikesta heidän pahudestans. Mutta minä näen kyllä heidän menons jota he jocapaicas pitäwät.

2. Sille waicka he keskenens Warasten/ ia vlcona Röueriten cansa/ rangaistut ouat/ euet he quitengan merkitze/ ette mine sen cautta/ caiken heiden Pahudhens päle warin pidhen. Mutta mine kylle näen heiden menons/ ionga he iocapaicas piteuet. (Sillä waikka he keskenänsä warasten/ ja ulkona ryöwärien kanssa/ rangaistut owat/ eiwät he kuitenkaan merkitse/ että minä sen kautta/ kaiken heidän pahuutensa päälle waarin pidän. Mutta minä kyllä näen heidän menonsa/ jonka he joka paikassa pitäwät.)

3. He ilahuttavat pahuudellansa kuningasta ja valheillansa ruhtinaita.

3. He ilahuttavat kuninkaan pahuudellansa ja päämiehet valheellansa.

3. He ilahuttawat Cuningan pahudellans ja Päämiehet walhellans ja owat caicki huorintekiät.

3. He ilahuttauat Kuningan Epeiumaludhens cautta/ ia heiden Walheisans Pämiehet/ ia ouat caiki tynni Hoorintekiet. (He ilahduttawat kuninkaan epäjumaluutensa kautta/ ja heidän walheissansa päämiehet/ ja owat kaikki tyynni huorintekijät.)

4. Kaikki he ovat avionrikkojia; he ovat kuin leipojan sytyttämä uuni: hän jättää tulen kohentamatta taikinan sotkemisesta sen happanemiseen asti.

4. Ja ovat kaikki huorintekiät, niinkuin pätsi, jonka leipoja lämmittää; joka lakkaa valvomasta, sitte kuin hän on taikinan sotkunut, siihen asti kuin se happanee.

4. Nijncuin pädzi jonga leipoja lämmittä cosca hän on sotcunut anda hän taikinan hapata ja nosta.

4. Ninquin yxi Pätzi/ ionga Leipoia lämmitte/ coska hen on sotkenut/ ia andapi taikinan pänens hapata/ ia ylesnosta. (Niinkuin yksi pätsi/ jonka leipoja lämmittää/ koska hän on sotkenut/ ja antaapi taikinan hapata/ ja ylösnostaa.)

5. Meidän kuninkaamme päivänä ovat ruhtinaat sairaina viinin hehkusta. Hän lyö kättä pilkkaajain kanssa.

5. Tänäpänä on meidän kuninkaamme juhla, ja päämiehet ovat sairaaksi tulleet viinasta; hän kutsuttaa pilkkaajat tykönsä.

5. Tänäpän on meidän Cuningam juhla ja Päämiehet lämbiäwät wijnasta nijn hän cudzutta pilckajat tygöns.

5. Tenepene ombi meiden Kuningan Juhla ( ma he sanouat ) nin lämbieuet sijtte ne Pämiehet/ ninquin Winasta/ nin hen cutzutta ne wäret Opettaiat tygens. (Tänäpänä ompi meidän kuninkaan juhla ( he sanowat) niin lämpeäwät siitä ne päämiehet/ niinkuin wiinasta/ niin he kutsuttaa ne wäärät opettajat tykönsä.)

6. Sillä he ovat juonillaan saattaneet sydämensä kuumaksi kuin uuni; koko yön heidän leipojansa nukkuu, aamulla se palaa kuin liekitsevä tuli.

6. Sillä heidän sydämensä on palava niinkuin pätsi, kuin he väijyvät; mutta heidän leipojansa makaa kaiken yötä, ja palaa aamulla niinkuin tulen liekki.

6. Sillä heidän sydämens on palawa nijncuin pädzi cosca he uhrawat ja Canssa wiettelewät. Mutta heidän leipojans maca caiken yösen ja pala amulla tulen liekisä. He owat wielä caicki palawat nijncuin pädzi.

6. Sille heiden sydhemens ombi palauas Jumalan menos/ ninquin yxi Pätzi/ coska he wffrauat/ ia Canssa wietteleuet. Mutta heiden Leipoians caiken ön macauat/ ia Amulla hen pala eläues Tulesa. Wiele he ouat silloingi nin palauas Jumalan menos/ ninquin yxi Pätzi. (Sillä heidän sydämensä ompi palawassa Jumalan menossa/ niinkuin yksi pätsi/ koska he uhraawat/ ja kansaa wiettelewät. Mutta heidän leipojansa kaiken yön makaawat/ ja aamulla hän palaa eläwässä tulessa. Wielä he owat silloinkin niin palawassa Jumalan menossa/ niinkuin yksi pätsi.)

7. He ovat kaikki kuumia kuin uuni, he syövät tuomarinsa: kaikki heidän kuninkaansa ovat kaatuneet, ei yksikään niistä ole minua avuksi huutanut.

7. He ovat kaikki palavat niinkuin pätsi: he syövät tuomarinsa; kaikki heidän kuninkaansa lankeevat; ei ole yhtäkään heissä, joka minua avuksensa huutaa.

7. Waicka heidän Duomarins syödän ja caicki heidän Cuningans langewat ei ole sijttekän yhtäkän heisä joca minua rucoile.

7. Waicka heiden Domarins ylessödhehen/ ia caiki heiden Kuningans langeuat/ ei sijtteken ole yxiken heiden seasans/ iotca minua auxenshwtauat. (Waikka heidän tuomarinsa ylössyödähän/ ja kaikki heidän kuninkaansa lankeawat/ ei sittenkään ole yksikään heidän seassansa/ jotka minua awuksensa huutawat.)

8. Efraim sekaantuu kansojen joukkoon. Efraim on tullut leivän kaltaiseksi, jota ei ole käännetty.

8. Ephraim sekoittaa itsensä kansoihin: Ephraim on niinkuin kyrsä, jota ei kenkään käännä.

8. Ephraim secoitta idzens Canssoijn: Ephraim on nijncuin kyrsä jota ei kengän käännä.

8. Ephraim pite Pacanoilda ylitzekarcotettama'/ Ephraim on ninquin yxi Cacku/ iota eikengen ymberikäenne. (Ephraim pitää pakanoita ylitse karkoitettaman/ Ephraim on niinkuin yksi kakku/ jota eikenkään ympäri käännä.)

9. Muukalaiset syövät hänen voimansa, mutta ei hän sitä ymmärrä. Hänen hiuksensakin ovat jo harmaiksi käyneet, mutta hän ei ymmärrä.

9. Vaan muukalaiset syövät hänen voimansa, jota ei hän kuitenkaan tottele. Hän on myös harmaat karvat saanut, ei hän sittekään sitä huoli.

9. Waan muucalaiset syöwät hänen woimans jota ei hän cuitengan tottele. Hän on myös harman carwan saanut ei hän sijttekän sitä huole.

9. Waan mucalaiset ylessöuet henen Woimans/ ei hen quitengan site tottele. Hen on mös harman caruan saanut/ ei hen sitteken site tottele. (Waan muukalaiset ylössyöwät hänen woimansa/ ei hän kuitenkaan sitä tottele. Hän on myös harmaan karwan saanut/ ei hän sittenkään sitä tottele.)

10. Israelin ylpeys syyttää häntä vasten silmiä, eivätkä he palaja Herran, Jumalansa, tykö, eivät etsi häntä, vaikka kaikki näin on.

10. Ja Israelin ylpeys nöyryytetään heidän silmäinsä edessä; vaan ei he käännä itsiänsä Herran Jumalansa tykö, eikä hänestä pidä lukua näissä kaikissa.

10. Ja Israelin coreus nöyrytetän heidän silmäins edesä ei he sengän tähden käännä idzens heidän HERrans Jumalans tygö eikä hänestä pidä lucua näisä caikisa.

10. Ja se Israelin Coreus heiden silmeins edes neuriteten/ euet he sengenwoxi itzens käenne heiden HERRAN Jumalans tyge/ ia euet mös heneste lucua pidhe neisse caikissa. (Ja se Israelin koreus heidän silmäinsä edes nöyrytetään/ eiwät he senkään wuoksi itsensä käännä heidän HERRAN Jumalansa tykö/ ja eiwät myös hänestä lukua pidä näissä kaikissa.)

11. Efraim on tullut kyyhkysen kaltaiseksi, joka on tyhmä ja taitamaton: he huutavat avuksi Egyptiä, he menevät Assuriin.

11. Sillä Ephraim on niinkuin hullu kyhkyinen, joka ei mitään huomaitse; he avuksensa huutavat Egyptiä, he juoksevat Assuriin.

11. Sillä Ephraim on nijncuin hullu mettinen joca ei mitän huomaidze toisinans hän auxens huuta Egyptiä ja toisinans he juoxewat Assurijn.

11. Sille Ephraim on ninquin yxi hullu Mettinen/ ioca ei miten merkitze/ mwna hen auxenshwtauat Egiptin/ mwna he ioxeuat Assurin. (Sillä Ephraim on niinkuin yksi hullu mettinen/ joka ei mitään merkitse/ muuna hän awuksensa huutawat Egyptin/ muuna he juoksewat Assuriin.)

12. Juuri kun ovat menossa, minä levitän verkkoni heidän päällensä ja pudotan heidät alas kuin taivaan linnut; minä kuritan heitä, niinkuin on julistettu heidän seurakunnallensa.

12. Mutta kuhunka ikänä he juoksentelevat, heitän minä verkkoni heidän päällensä, ja tempaan alas niinkuin linnut taivaan alta. Minä tahdon heitä rangaista, niinkuin he seurakunnissansa kuulleet ovat.

12. Mutta että he nijn sinne ja tänne juoxendelewat heitän minä minun werckoni heidän päällens ja temman alas nijncuin linnut taiwan alda. Minä tahdon heitä rangaista nijncuin heidän seuracunnisans saarnatan.

12. Mutta ette he nyt nin ioxendeleuat sinne ia tenne/ nin mine tadhon minun Werconi heiden pälens heitte ia alastemmata heite/ ninquin Linnut Taiuas alda. Mine tadhon heite rangaista/ ninquin sarnatan heiden Seurakunnisans. (Mutta että he nyt niin juoksentelewat sinne ja tänne/ niin minä tahdon minun werkkoni heidän päällensä heittää ja alastemmata heitä/ niinkuin linnut taiwasalta. Minä tahdon heitä rangaista/ niinkuin saarnataan heidän seurakunnissansa.)

13. Voi heitä, sillä he ovat menneet minua pakoon! Häviö heille, sillä he ovat minusta luopuneet! Minä tahdoin lunastaa heidät, mutta he puhuivat minua vastaan valheita.

13. Voi heitä, että he minusta luopuneet ovat! Heidän täytyy turmeltua; sillä he ovat minua vastaan rikkoneet. Minä olisin heidät kyllä päästänyt, jollei he olisi valhetta opettaneet minua vastaan.

13. Woi heitä että he minusta horjahtuwat heidän täyty turmeldua: sillä he owat minusta luopunet. Minä olisin heidän kyllä päästänyt jollei he olis walheita opettanet.

13. We heiden/ ette he minusta horiachtauat/ heiden teuty turmelda/ Sille he ouat minusta poislangenuet. Mine olisin heite kylle pästenyt/ iollei he olisi Epeiumalutta opettaneet. (Woi heidän/ että he minusta horjahtawat/ heidän täytyy turmeltaa/ Sillä he owat minusta pois langenneet. Minä olisin heitä kyllä päästänyt/ jollei he olisi epäjumaluutta opettaneet.)

14. Eivät he huuda minun puoleeni sydämestänsä, vaan ulvovat vuoteissansa. Jyvien ja viinin tähden he kokoontuvat. Minua vastaan he niskoittelevat.

14. Niin ei he myös minua huuda sydämestänsä, vaan ulvovat vuoteissansa. He kokoontuvat jyväin ja viinan tähden, ja ovat minulle kovakorvaiset.

14. Nijn ei he myös minua huuda sydämestäns waan ulwowat heidän luolisans. He coconduwat syömisen ja juomisen tähden ja owat minulle cowacorwaiset.

14. Nin euet he mös minua auxenshwtaneet sydhemeste's/ waan vluouat heiden Lolisans. He cocoundeuat sömisen ia iomisen teden/ ia ouat minulle couacoruaiset. (Niin eiwät he myös minua awuksensa huutaneet sydämestänsä/ waan ulwowat heidän luolissansa. He kokoontuwat syömisen ja juomisen tähden/ ja owat minulle kowakorwaiset.)

15. Minä olen heitä kurittanut, minä olen vahvistanut heidän käsivartensa, mutta minua vastaan he ovat aikoneet pahaa.

15. Minä kuritan heitä ja vahvistan heidän käsivartensa; mutta he ajattelevat pahaa minua vastaan.

15. Minä opetan heitä ja wahwistan mutta pahasti he minua kijttäwät.

15. Mine heite opetan ia wahuistan/ Mutta pahasti he minua kijtteuet. (Minä heitä opetan ja wahwistan/ mutta pahasti he minua kiittäwät.)

16. He kääntyvät, mutta eivät korkeutta kohti. He ovat kuin pettävä jousi. Heidän ruhtinaittensa pitää kaatuman miekkaan kieltensä kiukkuisuuden tähden. Tästä he saavat pilkan Egyptin maassa.

16. He palajavat, mutta ei Korkeimman tykö, vaan ovat niinkuin hellinnyt joutsi; sentähden pitää heidän päämiehensä miekan kautta lankeeman, heidän uhkauksensa tähden: Tämä on heidän pilkkansa Egyptin maalla.

16. He palajawat mutta ei oikein waan owat nijncuin carsas joudzi. Sentähden pitä heidän Päämiestens miecan cautta langeman heidän uhcauxens pitä Egyptis nauroxi tuleman.

16. He palaiauat/ mutta ei oikein/ waan ouat ninquin carsas Joutzi. Senteden pite heiden Pämiestens Miecan cautta langeman/ Heiden Wchkauxens pite Egiptin maas nauruxi tuleman. (He palajawat/ mutta ei oikein/ waan owat niinkuin karsas jousi. Sentähden pitää heidän päämiestensä miekan kautta lankeeman/ Heidän uhkauksensa pitää Egyptin maassa nauruksi tuleman.)