2 luku

Uskottoman Israelin kuritus, kääntyminen armahdus.

1. Sanokaa veljiänne Ammiksi ja sisarianne Ruhamaksi.

1. Sanokaat teidän veljillenne: He ovat minun kansani, ja teidän sisarillenne: He ovat armossa.

1. Sanocat teidän weljillen: he owat minun Canssan: ja teidän sisarillen: he owat armosa.

1. Sanokat teiden welillenne/ he ouat minun Canssan/ ia teiden Sisarillen/ he ouat Armosa. (Sanokaat teidän weljillenne/ he owat minun kansani/ ja teidän sisarillen/ he owat armossa.)

2. Riidelkää äitinne kanssa, riidelkää, sillä ei hän ole minun vaimoni, enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistansa ja aviorikoksensa rintainsa välistä,

2. Riidelkäät teidän äitinne kanssa, riidelkäät, sillä ei hän ole minun emäntäni, enkä minä ole hänen miehensä, että hän heittäis pois haureutensa kasvoistansa ja huoruutensa rinnoistansa:

2. SAnocat duomio teidän äitistän rijdelkätt sillä ei hän ole minun emändän engä minä ole hänen miehens. Käskekät hänen heittä pois haureudens hänen caswoistans ja hänen huorudens hänen rinnastans.

2. SAnocat Domio ylitzen teiden Eitine/ ridhelcät/ Sille ettei hen ole minun Emenden/ enge mine ole henen Polisens. Käskeket hende Hooruttans poisheitte henen Caszuostans/ ia henen Portuttans henen Rinnastans. (Sanokaat tuomio ylitsen teidän äitinne/ riidelkäät/ Sillä ettei hän ole minun emäntän/ enkä minä ole hänen puolisonsa. Käskekäät häntä huoruuttansa poisheittää hänen kaswostansa/ ja hänen portouttensa hänen rinnastansa.)

3. etten minä riisuisi häntä alasti ja asettaisi häntä, niinkuin hän oli syntymänsä päivänä, etten tekisi häntä erämaan kaltaiseksi, saattaisi häntä kuivan maan kaltaiseksi ja kuolettaisi häntä janoon.

3. Etten minä häntä alasti riisuisi, ja panisi häntä niinkuin hän syntyissänsä oli, ja panisi myös häntä niinkuin hävitettyä ja niinkuin karkiaa maata, enkä janoon häntä kuolettaisi;

3. Etten minä händä alasti rijsuis raatelis ja panis händä nijncuin hän syndyisäns oli. Ja panis myös händä nijncuin häwitettyä ja nijncuin carkiata maata engä janoon händä cuoletais.

3. Ettei mine hende alastirisu/ raatelen/ ia panen henen ninquin hen oli coska hen syndyi. Ja panisin henen ninquin häuitetyn/ ia ninquin carkian Maan/ ia en ianoon hende colettaisi. (Ettei minä häntä alasti riisu/ raatelen/ ja panen hänen niinkuin hän oli koska hän syntyi. Ja panisin hänen niinkuin häwitetyn/ ja niinkuin karkean maan/ ja en janoon häntä kuolettaisi.)

4. Ja hänen lapsiansa minä en armahda, sillä he ovat haureudesta syntyneitä lapsia.

4. Ja en armahtaisi hänen lapsiansa; sillä he ovat huoran lapset.

4. Ja en armahdais hänen lapsians: sillä he owat huoran lapset ja heidän äitins on portto.

4. Ja en armadhaisi henen lastens päle/ Sille he ouat Hooran lapset/ ia heiden Eitins ombi Hoora. (Ja en armahtaisi hänen lastensa päälle/ Sillä he owat huoran lapset/ ja heidän äitinsä ompi huora.)

5. Sillä heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän kantajansa on häpeällisesti elänyt, hän on sanonut: 'Minä kuljen rakastajaini perässä, jotka antavat minulle leipäni ja veteni, villani ja pellavani, öljyni ja juomani.'

5. Sillä heidän äitinsä on huorin tehnyt, ja se, joka heidät siitti,käytti itsensä häpiällisesti, ja sanoi: Minä tahdon juosta rakastajaini perässä, jotka minulle antavat leipää, vettä, villoja, pellavia, öljyä ja juomaa.

5. Ja joca heidän sijtti hän käytti idzens häpiälisest ja sano: minä tahdon carata racastajani jälken joca minullen anda leipä wettä willoja pellawita öljyä ja wijna.

5. Ja ioca heiden cannoi hen keutte itzens häpielisestä/ ia sanopi. Mine tadhon caraita minun Wertamiesteni ielkin/ Jotca minullen andauat Leipe/ Wätte/ Willoia/ Pellauaitzi/ Oliu ia Jooma. (Ja joka heidän kantoi hän käyttää itsensä häpeällisesti/ ja sanoopi. Minä tahdon karata minun wertamiesteni jälkeen/ jotka minullen antawat leipää/ wettä/ willoja/pellawaisia/ öljyä ja juomaa.)

6. Sentähden, katso, minä aitaan sinun tiesi orjantappuroilla, minä muuraan muurin hänen eteensä, niin ettei hän löydä polkujansa.

6. Sentähden katso, minä aitaan sinun ties orjantappuroilla ja panen aidan eteen, ettei hän löytäisi polkujansa.

6. Sentähden cadzo minä aitan sinun ties orjantappuroilla ja panen aidan eteen ettei hän löytäis hänen polcujans.

6. Senteden catzo/ Mine tadhon sinun Ties aidhata Oriantappuroilla/ ia panna ydhen Aidhan eteen/ ettei hen leudheisi henen Polkuians. (Sentähden katso/ Minä tahdon sinun tiesi aidata orjantappuroilla/ ja panna yhden aidan eteen/ ettei hän löytäisi hänen polkujansa.)

7. Ja hän ajaa takaa rakastajiansa, mutta ei heitä saavuta; etsii heitä, mutta ei löydä. Ja hän on sanova: 'Minä menen takaisin entisen mieheni luokse, sillä parempi oli minulla olo silloin kuin nyt.'

7. Ja kuin hän juoksee rakastajainsa perässä, niin ei hänen pidä heitä käsittämän, eikä löytämän, kuin hän heitä etsii; ja hänen pitää sanoman: Minä menen ja palajan entisen mieheni tykö, sillä silloin oli minun parempi kuin nyt.

7. Ja cosca hän carcaja racastajains jälken nijn ei hänen pidä heitä käsittämän eikä löytämän cosca hän heitä edzi ja hänen pitä sanoman: minä menen ja palajan minun endisen mieheni tygö josa minä parammin menestyn cuin minun nyt käteni käy.

7. Ja quin hen carkaia Wertamiestens ielkin/ ei henen pidhe heite käsittemen/ Ja ei leutemen/ coska hen nijte etzipi/ ia henen pite sanoman. Mine menen ia palan minun entisen Mieheni tyge/ cussa mine paramin menestyn/ quin minun nyt käteni keupi. (Ja kuin hän karkaa wertamiestensä jälkeen/ ei hänen pidä heitä käsittämän/ Ja ei löytämän/ koska hän niitä etsiipi/ ja hänen pitää sanoman. Minä menen ja palaan minun entisen mieheni tykö/ kussa minä paremmin menestyn/ kuin minun nyt käteni käypi.)

8. Hän ei ole tajunnut, että minä olen hänelle antanut jyvät ja viinin ja öljyn, olen kartuttanut hänelle hopeata ja myös kultaa, joka on käytetty Baalin hyväksi.

8. Ja ei hän tahdo tietää minua siksi, joka hänelle annoin jyviä, viinaa ja öljyä, ja että minä annoin hänelle paljon hopiaa ja kultaa, josta he Baalimit tekivät.

8. Ja ei hän tahdo tietä minua sixi joca hänelle annoin jywiä wijna ja öljyä ja että minä annoin hänelle paljon hopiata ja culda josta he Baalimin teit.

8. Ja eipe hen tachdo tiete/ Minun sen oleuan/ ioca henellen annoin Jyuen/ Winan/ ia Oliun/ ia ette Mine annoin henelle palion Hopia/ ia Culda/ iosta he Baalin teit. (Ja eipä hän tahdo tietää/ Minun sen olewan/ joka hänellen antoi jywän/ winan/ ja öljyn/ ja että minä annoin hänelle paljon hopeaa/ ja kultaa/ josta he baalin teit.)

9. Sentähden minä otan takaisin jyväni ajallansa ja viinini määräaikanansa ja tempaan pois villani ja pellavani, jonka piti peittää hänen alastomuutensa.

9. Sentähden minä palajan ja otan aikanansa jälleen minun jyväni, ja minun viinani ajallansa, ja otan pois villani ja pellavani, joilla hän häpiänsä peittää.

9. Sentähden minä otan aicanans jällens minun jywäni wijnani ja willani ja raatelen minun pellawani jolla hän häpiäns peittä.

9. Senteden mine tadhon iellensotta aiallans/ minun Jyuen ia Winan/ ia minun Willan/ ia Pellauaitzen raatelen/ iolla hen häpiens peitte. (Sentähden minä tahdon jällens ottaa ajallans/ minun jywän ja winan/ ja minun willan/ ja pellawaitsen raatelen/ jolla hän häpeänsä peitää.)

10. Nyt minä paljastan hänen häpynsä hänen rakastajainsa silmäin eteen, eikä kukaan ole pelastava häntä minun kädestäni.

10. Ja minä tahdon paljastaa hänen häpiänsä, hänen rakastajainsa silmäin eteen; ja ei pidä kenenkään häntä minun käsistäni päästämän.

10. Ja minä tahdon rijsua hänen häpiäns hänen racastajains silmäin eteen ja ei pidä kenengän händä minun käsistäni päästämän.

10. Ja nyt mine tadhon risua henen Häpiens/ henen Wertamiestens silmein eteen/ ia eikengen pidhe hende minun käsisteni pästemen. (Ja nyt minä tahdon riisua hänen häpeänsä/ hänen wertamiestensä silmäin eteen/ ja eikenkään pidä häntä minun käsistäni päästämän.)

11. Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.

11. Ja minä lakkautan kaiken hänen ilonsa, juhlansa, uuden kuunsa, lepopäivänsä ja kaikki hänen pyhäpäivänsä.

11. Ja minä lackautan caiken hänen ilons juhlans uden Cuuns lepopäiwäns ja caicki hänen pyhäpäiwäns.

11. Ja mine lackautan caiken henen Ilons henen Juhlans/ henen Udencwdhens/ henen Lepopeiuens/ ia iocaitzen henen Pyheinpeiuens. (Ja minä lakkautan kaiken hänen ilonsa hänen juhlansa/ hänen uudenkuunsa/ hänen lepopäiwänsä/ ja jokaisen hänen pyhäinpäiwänsä.)

12. Ja minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: 'Ne ovat minun portonpalkkani, jonka rakastajani ovat minulle antaneet.' Minä teen ne metsäksi, ja metsän eläimet syövät niitä.

12. Minä hävitän myös hänen viinapuunsa ja fikunapuunsa, että hän sanoi: Se on minun palkkani, jonka minun rakastajani minulle antaneet ovat; minä teen niistä metsän, että metsän pedot ne syövät.

12. Minä häwitän myös hänen wijnapuuns ja ficunapuuns joista hän sanoi: se on minun palckan jonga minun racastajani minulle andawat. Minä teen nijstä medzän että medzän pedot ne syöwät.

12. Mine mös tadhon häuitte henen Winapuuns/ Ja Ficunapuuns/ ioista hen sanoi. Se ombi minun Palcan/ ionga minun Wertamieheni minullen andauat. Minun pite nijste ydhen Metzen tekemen/ ette Metzeläiset pite nijte ylessömen. (Minä myös tahdon häwittää hänen wiinapuunsa/ ja wiikunapuunsa/ joista hän sanoi. Se ompi minun palkkaan/ jonka minun wertamieheni minullen antawat. Minun pitää niistä yhden metsän tekemän/ että metsäläiset pitää niitä ylössyömän.)

13. Ja minä kostan hänelle baalien päivät, joina hän niille poltti uhreja, koristi itsensä renkaillaan ja kaulakäädyillään ja kulki rakastajainsa jäljessä, mutta unhotti minut, sanoo Herra.

13. Juuri niin etsin minä häntä Baalimin päivinä, joina hän heille savu-uhria sytytti, ja kaunisti itsensä kultalehdillä ja kaulakaunistuksella, ja juoksi rakastajainsa perässä; ja niin unhotti minun, sanoo Herra.

13. Juuri nijn edzin minä händä Baalimin päiwänä jona hän sawuuhria sytytti ja caunisti hänens culda lehdeillä ja caulahopeilla. Ja juoxe racastajans jälken ja nijn unohti minun sano HERra.

13. Juri nijn mine tadhon etziskelle henen ylitzens Baalin peiuet/ iolla hen Sawnwffri ylessytytti/ ia itzens caunista Cultaledhille/ ia Caulahopeillans. Ja iooxepi henen Wertamiestens ielkin/ ia vnocti minun/ sanopi HERRA. (Juuri niin minä tahdon etsiskellä hänen ylitsensä baalin päiwät/ jolla hän sawu uhrin ylössytytti/ ja itsensä kaunistaa kultalehdillä/ ja kaulahopeillansa. Ja juokseepi hänen wertamiestensä jälkeen/ ja unohti minun/ sanoopi HERRA.)

14. Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä.

14. Sentähden katso, minä tahdon häntä houkutella, viedä hänen korpeen ja puhua suloisesti hänen kanssansa.

14. SEntähden cadzo minä tahdon händä haucutella wien hänen corpeen ja puhun suloisest hänen cansans.

14. Senteden catzo/ Mine tadhon hende haucutella/ ia wien henen Corpehen/ ia sulaisesta puhun henen cansans. (Sentähden katso/ Minä tahdon häntä houkutella/ ja wien hänen korpeen/ ja sulaisesti puhun hänen kanssansa.)

15. Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä, niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi.

15. Silloin annan minä hänelle hänen viinamäkensä ja Akorin laakson, ja tahdon toivon avata; siellä hän on lauleskeleva, niinkuin nuorella ijällänsä ja niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maalta läksi.

15. Silloin annan minä hänelle hänen wijnamäkens ja Achorin laxon ja tahdon toiwon awata. Siellä hän on lauleskelewa nijncuin nuorella ijälläns: ja nijncuin sinä päiwänä jona hän Egyptin maalda läxi.

15. Sille mine tadhon henelle anda henen oikeat Winatarhans/ ia Acharin Laxon/ cussa saarnattaman/ mite toiuottapa on. Sielle henen pite lauleskelema'/ ninquin hene' Norudens aicana/ Ja ninquin sinä peiuene/ iona hen Egiptin maalda vloslexi. (Sillä minä tahdon hänelle antaa hänen oikeat wiinatarhansa/ ja Acharin laakson/ kussa saarnattaman/ mitä toiwottawa on. Siellä hänen pitää lauleskeleman/ niinkuin hänen nuoruutensa aikana/ Ja niinkuin sinä päiwänä/ jona hän Egyptin maalta ulosläksi.)

16. Sinä päivänä, sanoo Herra, sinä puhuttelet minua: 'Minun mieheni', etkä enää puhuttele minua: 'Minun Baalini';

16. Ja sinä päivänä pitää tapahtuman, sanoo Herra, ettäs minun kutsut miehekses, ja et enään minua kutsu Baalimiksi.

16. Ja sinä päiwänä pitä oleman sano HERra ettäs minun cudzut miehexes ja et sillen minua cudzu Baalimixes.

16. Ja oleman pite sinä peiuene/ sano HERRA/ Ette sinun pite minua Cutzuman/ Miehexes/ ia eisillen minua cutzuman/ Minun Baal. (ja oleman pitää sinä päiwänä/ sanoo HERRA/ että sinun pitää minua kutsuman/ mieheksesi/ ja ei silleen minua kutsuman/ Minun baal.)

17. ja minä poistan baalien nimet hänen suustansa, eikä niiden nimiä enää mainita.

17. Sillä minä tahdon Baalimin nimet ottaa pois hänen suustansa, niin ettei kenenkään pidä sitä nimeä enään muistaman.

17. Sillä minä tahdon Baalimin nimet otta pois hänen suustans nijn ettei kenengän pidä sitä nime sillen muistaman.

17. Sille mine tadhon Baalin nimet henen suustans poisotta/ nin ettei kengen sen saman Nimen päle pidhe sillen muistaman. (Sillä minä tahdon baalin nimet heidän suustansa poisottaa/ niin ettei kenkään sen saman nimen päälle pidä silleen muistaman.)

18. Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.

18. Vaan minä tahdon tehdä heille sillä ajalla liiton, petoin kanssa kedolla, lintuin kanssa taivaan alla ja matoin kanssa maan päällä; ja tahdon ottaa pois joutsen, miekan ja sodan maalta, ja annan heidän asua turvallisesti.

18. Waan minä tahdon tehdä heille sillä ajalla lijton petoin cansa kedolla linduin cansa taiwan alla ja matoin cansa maan päällä. Ja tahdon otta pois joudzen miecan ja sodan maalda ja annan heidän asua turwallisest.

18. Waan mine tadhon samalla aialla Lijton tedhe heille/ Petoin cansa kedholla/ linduin cansa Taiuas alla/ ia matoin cansa Maan päle. Ja tadhon Joutzen/ Miecan/ ia Sodhan Maalda poisotta/ ia annan heite asuua vskolisesta. (Waan minä tahdon samalla ajalla liiton tehdä heille/ petoin kanssa kedolla/ lintuin kanssa taiwaan alla/ ja matoin kanssa maan päällä. Ja tahdon jousen/ miekan/ ja sodan maalta poisottaa/ ja annan heidän asua uskollisesti.)

19. Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella,

19. Minä kihlaan sinun itselleni ijankaikkisesti; ja minä kihlaan sinun itselleni vanhurskaudessa, tuomiossa, armossa ja laupiudessa.

19. Minä kihlan sinun idzelleni ijancaickisest minä kihlan sinun idzelleni wanhurscaudesa duomiosa armosa ja laupiudesa.

19. MIne kihilan sinun itzelleni ijancaikisesta/ Mine ( ma ) kihillan sinun itzelleni Wanhurskaudhes/ ia Domios/ ia Armos ia Laupiudhes. (Minä kihlaan sinun itselleni iankaikkisesti/ Minä kihlaan sinun itselleni wanhurskaudessa/ ja tuomiossa/ ja armossa ja laupeudessa.)

20. kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran.

20. Minä kihlaan tosin sinun itselleni uskossa, ja sinun pitää Herran tunteman.

20. Minä kihlan tosin sinun idzelleni uscosa ja sinun pitä HERran tundeman.

20. Uskossa tosin mine kihilan sinua itzelleni/ ia sinun pite HERRAN tundeman. (Uskossa tosin minä kihlaan sinua itselleni/ ja sinun pitää HERRAN tunteman.)

21. Sinä päivänä minä kuulen, sanoo Herra, minä kuulen taivasta, ja se kuulee maata,

21. Sillä ajalla, sanoo Herra; tahdon minä kuulla, minä tahdon taivaasta kuulla, ja taivaan pitää maata kuuleman.

21. Sillä ajalla sano HERra tahdon minä cuullella minä tahdon taiwan cuullella ja taiwan pitä maata cuuldeleman.

21. Samalla aialla sanopi HERRA/ Mine tadhon cwlella/ Mine tadhon Taiuan cwlella/ Ja Taiuan pite Maan cwleman. (Samalla ajalla sanoopi HERRA/ Minä tahdon kuulla/ Minä tahdon taiwaan kuunnella/ Ja taiwaan pitää maan kuuleman.)

22. ja maa kuulee jyviä, viiniä ja öljyä, ja nämä kuulevat Jisreeliä.

22. Mutta maan pitää kuuleman jyviä, viinaa ja öljyä, ja niiden pitää Jisreeliä kuuleman.

22. Mutta maan pitä cuuleman jywä wijna öljyä ja nijtä pitä Jesreelin cuuleman.

22. Mutta Maan pite cwleman Jywen/ Winan/ ia Oliun/ ia ninen pite Isreel cwleman. (Mutta maan pitää kuuleman/ jywän/ wiinan/ ja öljyn/ ja niiden pitää Israelia kuuleman.)

23. Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: 'Sinä olet minun kansani'; ja hän vastaa: 'Minun Jumalani.'

23. Ja minä tahdon sen itselleni pitää siemeneksi maan päälle, ja tahdon sitä armahtaa, jota ei ole armahdettu. Ja sanon hänelle, joka ei ollut minun kansani: Sinä olet minun kansani, ja hänen pitää sanoman: Sinä olet minun Jumalani.

23. Ja minä tahdon sen idzelleni pitä siemenexi maan päälle ja tahdon sitä armahta jota ei ole armahdettu. Ja sanon hänelle: joca ei ollut minun Canssan: sinä olet minun Canssan: ja hänen pitä sanoman: sinä olet minun Jumalan.

23. Ja mine tadhon sen itzelleni pite Siemenexi Maan päle/ ia tadhon sen ylitze armachta/ ioca oli ilman Armoita. Ja sanon henelle/ ioca ei ollut minun Canssan/ sine olet minun Canssan/ ia Sen pite sanoman/ Sine olet minun Jumalan. (Ja minä tahdon sen itselleni pitää siemeneksi maan päällä/ ja tahdon sen ylitse armahtaa/ joka oli ilman armoja. Ja sanon hänelle/ joka ei ollut minun kansan/ sinä olet minun kansan/ ja sen pitää sanoman/ Sinä olet minun Jumalani.)