7 luku

Daavidille annettu lupaus. Daavidin kiitos ja rukous.

1. Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sittenkuin Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta,

1. Ja kuin kuningas istui huoneessansa, ja Herra oli hänelle antanut levon kaikilta hänen vihollisiltansa, ympäristöllä,

1. JA cosca Cuningas istui huonesans ja HERra oli hänelle andanut lewon caikilda hänen wiholisildans ymbäristöldä.

2. sanoi kuningas profeetta Naatanille: Katso, minä asun setripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa.

2. Sanoi kuningas propheta Natanille: katso, minä asun sedripuisessa huoneessa, ja Jumalan arkki asuu vaatetten keskellä.

2. Sanoi Cuningas Nathan Prophetalle: cadzo minä asun Cedripuises huones ja HERran Arcki asu waatetten alla.

3. Naatan sanoi kuninkaalle: Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi.

3. Natan sanoi kuninkaalle: mene ja tee kaikki mitä sydämessäs on, sillä Herra on sinun kanssas.

3. Nathan sanoi Cuningalle: mene ja tee caicki mitä sydämesäs on: sillä HERra on sinun cansas.

4. Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Herran sana:

4. Mutta tapahtui sinä yönä, että Herran sana tuli Natan prophetan tykö ja sanoi:

4. Mutta yöllä tuli HERran sana Nathan Prophetan tygö joca sanoi:

5. Mene ja sano minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni?

5. Mene ja sano palvelialleni Davidille: Näin sanoo Herra: sinäkö minulle huoneen rakennat asuakseni?

5. Mene ja sano minun palwelialleni Dawidille: Näin sano HERra: sinäkö minulle huonen rakennat asuaxeni?

6. Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa.

6. Sillä en minä ole asunut yhdessäkään huoneessa siitä päivästä, jona minä Israelin lapset johdatin Egyptistä, tähän päivään asti; vaan minä olen vaeltanut majoissa ja Tabernaklissa.

6. Sillä en minä ole asunut yhdesäkän huones sijtä päiwästä jona minä Israelin lapset johdatin Egyptist tähän päiwään waan minä olen waeldanut Tabernaclis ja majois.

7. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?

7. Kuhunka ikänä minä kaikkein Israelin lasten kanssa vaelsin, olenko minä ikänä puhunut jonkun kanssa Israelin suvusta, jolle minä olen käskenyt kaita minun kansaani Israelia ja sanonut: miksi ette ole minulle rakentaneet sedripuista huonetta?

7. Cuhunga ikänäns minä caickein Israelin lasten cansa waelsin olengo minä ikänäns puhunut jongun cansa Israelin sugust jolle minä olen käskenyt caita minun Canssani ja sanonut: mixet te ole minulle rakendanet Cedripuista huonetta?

8. Sano siis minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi.

8. Sano siis nyt palvelialleni Davidille: Näin sanoo Herra Zebaot: minä olen ottanut sinun lampurista kansani Israelin päämieheksi.

8. Sano sijs nyt minun palwelialleni Dawidille: Näin sano HERra Zebaoth: minä olen sinun ottanut lamburista minun Canssani Israelin päämiehexi.

9. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä.

9. Ja minä olen sinun kanssas ollut, kussa ikänä sinä olet käynyt, ja olen hävittänyt kaikki vihollises sinun edestäs, ja olen sinulle antanut suuren nimen niiden suurten nimien jälkeen kuin ovat maan päällä.

9. Ja minä olen sinun cansas ollut cusa ikänäns sinä olet käynyt ja olen häwittänyt caicki sinun wiholises sinun edestäs ja olen sinulle andanut suuren nimen nijden suurtein nimein jälken maan päällä.

10. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen,

10. Ja minä asetan Israelille minun kansalleni sian ja istutan hänen siinä asumaan, ettei hän enää kulkiana olisi; ja jumalattomat ei pidä häntä enää niinkuin ennen vaivaaman.

10. Ja minä asetan Israelille minun Canssallen sian ja istutan hänen sijnä asuman ettei hän enämbi culkiana olis ja jumalattomat ei pidä händä enämbi nijncuin ennen waiwaman.

11. siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen.

11. Ja siitä päivästä, jona minä asetin tuomarit Israelille minun kansalleni, annoin minä sinulle levon kaikilta vihamiehiltäs; ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra sinulle huoneen tehdä tahtoo.

11. Ja sijtä päiwästä jona minä asetin Duomarin Israelille minun Canssalleni annoin minä sinulle lewon caikilda sinun wihamiehildäs. Ja HERra ilmoitta sinulle että HERra sinulle huonen tehdä tahto.

12. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.

12. Sittekuin sinun aikas on täytetty ja sinä lepäät isäis kanssa, herätän minä sinun siemenes sinun jälkees, joka sinun ruumiistas tuleva on: ja minä vahvistan hänen valtakuntansa.

12. SIittecuin sinun aicas on täytetty ja sinä lewät Isäis cansa herätän minä sinun siemenes sinun jälkes joca sinun ruumistas tulewa on ja minä wahwistan hänen waldacundans.

13. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.

13. Ja hän rakentaa minun nimelleni huoneen, ja minä vahvistan hänen vaItakuntansa istuimen ijankaikkisesti.

13. Ja hän rakenda minun nimelleni huonen ja minä wahwistan hänen Cuningalisen waldacundans istuimen ijancaickisest:

14. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään;

14. Minä olen hänen isänsä, ja hän on minun poikani: kuin hän väärin tekee, rankaisen minä häntä ihmisen vitsalla ja ihmisten lasten haavoilla.

14. Minä olen hänen Isäns ja hän on minun poican: cosca hän paha teke rangaisen minä händä ihmisen widzalla ja ihmisten lasten haawoilla.

15. mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi.

15. Vaan minun laupiuteni ei pidä hänestä eriämän, niinkuin minä sen Saulista eroitin, jonka minä otin sinun edestäs pois.

15. Waan minun laupiuden ei pidä hänest eriämän nijncuin minä sen Saulilda eritin jonga minä otin sinun edestäs pois.

16. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.

16. Mutta sinun huonees ja valtakuntas on pysyvä sinun edessäs ijankaikkisesti, ja sinun istuimes pitää vahva oleman ijankaikkisesti.

16. Mutta sinun huones ja sinun Cuningalinen waldacundas on pysywä sinun edesäs ijancaickisest ja sinun istuimes wahwistetan ijancaickisest.

17. Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille.

17. Kaikkein näiden sanain jälkeen ja kaiken tämän näyn jälkeen puhui Natan Davidille.

17. COsca Nathan oli sanonut caicki nämät sanat Dawidille ja caiken tämän näyn:

18. Niin kuningas Daavid meni ja asettui Herran eteen ja sanoi: Mikä olen minä, Herra, Herra, ja mikä on minun sukuni, että olet saattanut minut tähän asti?

18. Niin tuli kuningas David ja pysähtyi Herran eteen, ja sanoi: kuka olen minä, Herra, Herra, ja mikä on minun huoneeni, ettäs minun tähän asti saattanut olet;

18. Tuli Cuningas Dawid HERran eteen ja sanoi: cuca olen minä HERra HERra: ja mikä on minun huonen ettäs minun tähän saattanut olet?

19. Mutta tämäkin on ollut vähän sinun silmissäsi, Herra, Herra, ja niin olet sinä puhunut palvelijasi suvulle myöskin kaukaisista asioista, näin opettaen ihmisten tavalla, Herra, Herra.

19. Ja olet sen vielä vähäksi lukenut, Herra, Herra, mutta olet myös puhunut palvelias huoneelle kaukaisista asioista: ja tämä on sen ihmisen laki, joka on Herra Jumala.

19. Ja olet sen wähäxi lukenut. HERra HERra mutta olet myös puhunut sinun palwelias huonelle caucaisist asioist ja tämä on ihmisen tapa joca on HERra Jumala.

20. Mitä Daavid enää sinulle puhuisi? Sinähän tunnet palvelijasi, Herra, Herra.

20. Ja mitä Davidin pitää enää sinun kanssas puhuman? sillä sinä tunnet palvelias, Herra, Herra.

20. Ja mitä Dawid enä sinun cansas puhu? sillä sinä tunnet sinun palwelias HERra HERra.

21. Oman sanasi tähden ja mielesi mukaan sinä olet tehnyt sen, että ilmoitit palvelijallesi kaikki nämä suuret asiat.

21. Sinun sanas tähden ja sydämes jälkeen olet sinä nämät suuret asiat tehnyt, ilmoittaakses palvelialles.

21. Sinun sanas tähden ja sinun sydämes jälken olet sinä HERra nämät suuret asiat tehnyt ilmoittaxes sinun palwelialles.

22. Sentähden olet sinä, Herra Jumala, suuri; sillä kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä muuta jumalaa ole kuin sinä.

22. Sentähden olet sinä suuresti ylistetty, Herra Jumala! sillä ei yhtään ole sinun vertaas, ja ei ole yhtään Jumalaa paitsi sinua, kaiken sen jälkeen, kuin me olemme korvillamme kuulleet.

22. Sentähden olet sinä suurest ylistetty HERra Jumala: sillä ei yhtän ole sinun wertas ja ei ole yhtän Jumalata paidzi sinua caiken sen jälken cuin me olem corwillam cuullet.

23. Ja missä on maan päällä toista kansaa sinun kansasi Israelin vertaista, jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansaksensa, tehdäkseen sen nimen kuuluisaksi ja tehdäkseen teille, sinun maallesi, suuria ja peljättäviä tekoja kansasi edessä, jonka sinä lunastit itsellesi Egyptistä, pakanain ja heidän jumaliensa vallasta?

23. Ja kuka on niinkuin sinun kansas, niinkuin Israel, yksi kansa maan päällä, jota Jumala on mennyt vapahtamaan kansaksensa, ja toimittamaan itsellensä nimeä ja tekemään senkaltaisia suuria ja hirmuisia asioita sinun maallas, kansas edessä, jonka sinä sinulles vapahdit Egyptistä, pakanain ja heidän jumalainsa seasta.

23. Sillä cuca Canssa on maan päällä nijncuin sinun Canssas Israel? jongatähden Jumala on mennyt wapahtaman händä Canssaxens ja tekemän idzellens nimen ja sencaltaisia suuria ja hirmuisia asioita maan päällä sinun Canssas edes jongas sinulles Egyptist wapadit pacanain ja heidän jumalittens seast.

24. Ja sinä olet valmistanut itsellesi kansasi Israelin, omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi; ja sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalaksensa.

24. Ja sinä olet vahvistanut sinulles Israelin sinun kansakses ijankaikkisesti, ja sinä Herra olet heidän Jumalaksensa tullut.

24. Ja sinä olet wahwistanut sinulles Israelin sinun Canssaxes ijancaickisest ja sinä HERra olet heidän Jumalaxens tullut.

25. Niin täytä nyt, Herra Jumala, ikuisiksi ajoiksi se, mitä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustansa; tee, niinkuin olet puhunut.

25. Niin vahvista siis, Herra Jumala, se sana ijankaikkisesti, jonkas palveliastas ja hänen huoneestansa puhunut olet, ja tee niin kuin puhunut olet.

25. Nijn wahwista sijs HERra Jumala se sana ijancaickisest jongas palweliastas ja hänen huonestans puhunut olet ja tee nijncuins puhunut olet.

26. Niin sinun nimesi tulee suureksi iankaikkisesti, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala. Ja palvelijasi Daavidin suku on pysyvä sinun edessäsi.

26. Niin sinun nimes tulee suureksi iankaikkisesta, että sanotaan: Herra Zebaot on Israelin Jumala, ja sinun palvelias Davidin huone on pysyväinen sinun edessäs.

26. Nijn sinun nimes tule suurexi ijancaickisest että sanotan: HERra Zebaoth on Israelin Jumala ja sinun palwelias Dawidin huone on pysywäinen sinun edesäs.

27. Sillä sinä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, olet ilmoittanut palvelijallesi ja sanonut: 'Minä rakennan sinulle huoneen.' Siitä sinun palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla tämän rukouksen sinun kuullaksesi.

27. Sillä sinä Herra Zebaot Israelin Jumala olet avannut palvelias korvat, ja sanonut: minä rakennan sinulle huoneen; sentähden löysi palvelias sydämessänsä, että hän tämän rukouksen sinun tykönäs rukoilis.

27. Sillä sinä HERra Zebaoth Israelin Jumala olet awannut sinun palwelias corwat ja sanonut: minä rakennan sinulle huonen sentähden löysi sinun palwelias sydämesäns että hän tämän rucouxen sinun tygös rucoelis.

28. Ja nyt, Herra, Herra, sinä olet Jumala, ja sinun sanasi ovat todet; ja kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän,

28. Sentähden nyt Herra, Herra, sinä olet Jumala, ja sinun sanas ovat totuus: sinä olet tämän hyvän puhunut palvelialles.

28. Sentähden HERra HERra sinä olet Jumala ja sinun sanas owat todet sinä olet näitä hywiä puhunut sinun palweliastas.

29. niin suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua, että se pysyisi iäti sinun edessäsi. Sillä sinä, Herra, Herra, olet sen luvannut, ja sinun palvelijasi suku on oleva siunattu sinun siunauksellasi iankaikkisesti.

29. Niin rupee nyt siunaamaan palvelias huonetta, että se olis ijankaikkisesti sinun edessäs; sillä sinä Herra, Herra, olet sen puhunut, niin siunattakoon sinun siunauksellas palvelias huone ijankaikkisesti.

29. Nijn rupe siunaman sinun palwelias huonetta että se olis ijancaickisest sinun edesäs: sillä sinä HERra olet sen puhunut sinun siunauxellas sinun palwelias huonetta ijancaickisest siunataxes.