22 luku

Daavidin ylistysvirsi.

1. Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

1. Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,

1. JA Dawid puhui HERralle nämät weisun sanat sinä päiwänä jona HERra oli hänen wapahtanut caickein wiholistens ja Saulin käsistä.

2. Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

2. Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;

2. JA sanoi: HERra on minun callion ja minun linnan ja minun wapahtajan.

3. Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

3. Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.

3. Jumala on minun wahan johon minä turwan minun otan ja minun autuudeni sarwi ja minun warjelluxen ja minun turwan minun wapahtajan joca minun pelasta wäärydest.

4. Ylistetty olkoon Herra' — niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

4. Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.

4. Minä kijtän ja huudan HERran tygö ja minä wapahdetan minun wiholisistani.

5. Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

5. Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.

5. Sillä cuoleman kiwut owat minun pijrittänet ja Belialin ojat hämmästytit minun.

6. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

6. Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.

6. Helwetin sitet kiedoit minun ja cuoleman paulat ennätit minun.

7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

7. Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.

7. Cosca minä olen tuscas nijn minä huudan HERran tygö ja minun Jumalani tygö minä huudan nijn hän cuule minun äneni hänen pyhäst Templistäns ja minun parcun tule hänen corwijns.

8. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

8. Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.

8. MAa järisi ja wapisi ja taiwan perustuxet lijcuit ja wärisit cosca hän wihastui.

9. Savu suitsusi hänen sieramistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

9. Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

9. Sawu suidzi hänen sieramestans ja polttawainen tuli hänen suustans nijn että se sieldä leimahti.

10. Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

10. Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

10. Hän notkisti taiwat ja astui alas ja syngeys oli hänen jalcains alla.

11. Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.

11. Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.

11. Ja hän waelsi Cherubimin päälle ja lensi ja hän näkyi tuulden sijpein päällä.

12. Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.

12. Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.

12. Hänen majans hänen ymbärilläns oli pimeys ja paxut mustat pilwet.

13. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

13. Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.

13. Sijtä kirckaudest hänen edesäns paloit leimauxet.

14. Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

14. Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.

14. Ja HERra jylisi taiwais se ylimmäinen andoi pauhinans.

15. Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

15. Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.

15. Hän ambuis nuolens ja hajotti heitä hän iski cowat leimauxet ja peljätti heitä.

16. Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

16. Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.

16. Ja nijn ilmestyit wetten culjut ja maan aluxet cuorittin HERran curituxest ja hänen sieramens puhalluxest ja cuorsamisest.

17. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

17. Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.

17. HÄn lähetti corkeudest ja otti minun ja weti minun ulos suurista wesistä.

18. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

18. Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.

18. Hän wapahti minun jaloimmista wiholisistani minun wainollisildani jotca olit minua wäkewemmät.

19. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

19. Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

19. Jotca minun ennätit tuscasani ja HERra tuli minun turwaxeni.

20. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

20. Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.

20. Hän wie minun lakialle ja temmais minun ulos: sillä hän mielistyi minuun.

21. Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

21. Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

21. HERra teki hywäst minun cohtani minun wanhurscaudeni jälken hän maxa minulle minun kätteni puhtauden jälken.

22. Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

22. Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.

22. Sillä minä pidän HERran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalatani wastan.

23. Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

23. Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,

23. Sillä caicki hänen oikeudens owat minun silmäin edes ja hänen käskyjäns en minä tyköni hyljä.

24. Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

24. Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:

24. Waan olen wiatoin hänen edesäns ja wäldän syndiä.

25. Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

25. Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.

25. Sentähden costa HERra minun wanhurscauteni peräst minun puhtauteni jälken hänen silmäins edes.

26. Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

26. Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.

26. Pyhäin cansa sinä pyhä olet ja toimellisten cansa toimellinen.

27. puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

27. Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.

27. Puhdasten cansa sinä puhdas olet ja nuriain cansa sinä nuria olet.

28. Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

28. Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.

28. SIllä sinä autat sitä radollista Canssa ja sinun silmäs nöyryttäwät ne corkiat.

29. Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.

29. Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.

29. Sillä sinä HERra olet minun walkeuten HERra walaise minun pimeyteni.

30. Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

30. Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.

30. Sillä sinun cauttas minä sotawäen murennan ja minun Jumalasani carcan muurin ylidze.

31. Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

31. Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.

31. Jumalan tiet owat wiattomat HERran puhet owat tulella peratut hän on caickein ota jotca hänen päällens uscaldawat.

32. Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?

32. Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?

32. Sillä cuca on Jumala paidzi HERra? eli wäkewä ilman meidän Jumalatam?

33. Se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

33. Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.

33. Jumala wyöttä minun woimalla ja pane minun tieni wiattomaxi.

34. tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

34. Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.

34. Hän teke minun jalcani peuran caltaisexi ja asetta minun corkeuden päälle.

35. joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

35. Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.

35. Hän opetta minun käteni sotiman ja käsiwarteni waskijousta jännittämän.

36. Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.

36. Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.

36. JA sinä annoit minulle sinun autuudes odan ja cosca sinä nöyrytät minun teet sinä minun suurexi.

37. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

37. Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.

37. Sinä teet minulle sian käydäxeni ettei minun candapääni liwistyis.

38. Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

38. Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.

38. Minä ajan minun wiholistani taca ja häwitän heitä ja en palaja ennencuin minä heidän hucutan.

39. Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.

39. Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.

39. Minä lyön heitä ja rundelen ettei heidän pidä nouseman heidän täyty caatua minun jalcaini ala.

40. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

40. Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

40. Sinä taidat minun walmista woimalla sotaan sinä taidat ne paiscata alas jotca seisowat minua wastan.

41. Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

41. Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.

41. Ja sinä annat minulle että minun wiholiseni pakenewat ja minä cadotan minun wainojani.

42. He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.

42. He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

42. He toiwowat waan ei ole auttajat he huutawat HERran tygö mutta ei hän wasta heitä.

43. Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

43. Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.

43. Minä surwon heitä nijncuin maan tomun ja muserran ricki nijncuin logan caduilda.

44. Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

44. Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

44. SInä pelastat minua sijtä rijdaisesta Canssasta ja asetat minun pacanain pääxi se Canssa jota en minä tundenut palwele minua.

45. Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

45. Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.

45. Muucalaiset lapset kieldäwät minun ja cuuldelewat minua cuuliaisilla corwilla.

46. Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

46. Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.

46. Muucalaiset lapset waipuwat ja wapisewat heidän siteisäns.

47. Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,

47. Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!

47. HERra elä ja kijtetty olcon minun turwan ja Jumala minun autuudeni turwa olcon ylistetty.

48. Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;

48. Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,

48. Se Jumala joca minulle coston anda ja waati Canssat minun alani.

49. sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

49. Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

49. Joca minua autta wiholisistani ja corgotta minun nijstä jotca carcawat minua wastan sinä autat minua nijldä wäärildä.

50. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

50. Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.

50. Sentähden minä kijtän sinua HERra pacanain seas ja sinun nimees kijtoxen weisan.

51. sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

51. Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.

51. Joca Cuningalles suuren autuuden osotat ja teet hywäst sinun woidelduas wastan Dawidille ja hänen siemenellens ijancaickisest.