14 luku

Tekoalainen vaimo puhuttelee Daavidia. Absalom armahdetaan.

1. Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen,

1. Ja kuin Joab ZeruJan poika ymmärsi kuninkaan sydämen olevan Absalomia vastaan;

1. JA cosca Joab ZeruJan poica ymmärsi Cuningan sydämen käändynen Absalomin puoleen/

2. lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja sanoi hänelle: Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole niinkuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa.

2. Niin Joab lähetti Tekoaan ja antoi tuoda sieltä toimellisen vaimon, ja sanoi hänelle: teeskele nyt sinus murheelliseksi, ja pue murhevaatteet päälles, ja älä voitele sinuas öljyllä; vaan ole niinkuin joku vaimo, joka jo kauvan aikaa on murehtinut kuollutta;

2. Lähetti hän Thecoan ja andoi tuotta yhden toimellisen waimon ja sanoi hänelle: teeskele sinun murhellisexi ja pue murhewaattet päälles ja älä woitele sinuas öljyllä waan ole nijncuin jocu waimo joca jo cauwan aica on murhettinut jotacuta cuollutta.

3. Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin. Ja Jooab pani sanat hänen suuhunsa.

3. Ja mene kuninkaan tykö ja puhu näin ja näin hänen kanssansa. Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.

3. Ja mene Cuningan tygö ja puhu näin ja näin hänen cansans. Ja Joab pani sanat hänen suuhuns.

4. Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoillensa maahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: Auta, kuningas!

4. Ja kuin Tekoan vaimo tahtoi puhua kuninkaan kanssa, lankesi hän maahan kasvoillensa, kumarsi ja sanoi: auta minua! kuningas.

4. JA cosca Thecoan waimo tahdoi puhua Cuningan cansa langeis hän maahan cumarsi ja sanoi: auta minua Cuningas.

5. Kuningas sanoi hänelle: Mikä sinun on? Hän vastasi: Totisesti, minä olen leskivaimo; mieheni on kuollut.

5. Kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: minä olen tosin leskivaimo, ja minun mieheni on kuollut,

5. Cuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? hän sanoi: minä olen murhellinen leskiwaimo ja minun miehen on cuollut.

6. Ja sinun palvelijattarellasi oli kaksi poikaa; he tulivat riitaan keskenänsä kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja niin toinen löi toisen kuoliaaksi.

6. Ja sinun piiallas oli kaksi poikaa: ne riitelivät keskenänsä kedolla, ja ettei siellä ollut joka heidät eroitti, niin löi toinen toisensa ja tappoi hänen.

6. Ja sinun pijcallas oli caxi poica ne rijtelit keskenäns kedolla ja ettei siellä ollut joca heidän eroitti tappoi toinen sen toisen.

7. Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että me otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja niin hävitämme perillisenkin.' Niin he sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.

7. Ja katso, nyt nousee koko sukukunta piikaas vastaan ja sanoo: anna tänne se, joka veljensä tappoi, tapettavaksi hänen veljensä sielun edestä, jonka hän tappanut on, ja tehtäväksi perinnöttömäksi. Ja he tahtovat sammuttaa minun kipinäni, joka vielä jäljellä on, ettei minun miehelläni ensinkään nimeä pitäisi hänen jälkeensä oleman maan päällä.

7. Ja cadzo nyt nouse coco sucucunda sinun pijcas wastan ja sano: anna tänne se joca weljens tappoi tapetta hänen weljens sielun edest jonga hän tappanut on ja tehtä händä perittömäxi. Ja he tahtowat sammutta minun kipenäni joca wielä on ettei minun miehelläni ensingän nime pidhäis hänen jälkens oleman maan päällä.

8. Kuningas sanoi vaimolle: Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta.

8. Kuningas sanoi vaimolle: mene kotias, ja minä käsken sinun puolestas.

8. Cuningas sanoi waimolle: mene cotias minä käsken sinun puolestas.

9. Mutta tekoalainen vaimo sanoi kuninkaalle: Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa.

9. Ja Tekoan vaimo sanoi kuninkaalle: minun herrani kuningas, se pahateko olkoon minun päälläni ja minun isäni huoneen päällä; mutta kuningas ja hänen istuimensa olkoon viatoin.

9. Ja Thecoan waimo sanoi Cuningalle: minun Herran Cuningas se pahateco olcon minun päällän ja minun Isäni huonen päällä mutta Cuningas ja hänen istuimens olcon wiatoin.

10. Kuningas sanoi: Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle niin, ja hän ei enää sinuun koske.

10. Kuningas sanoi: joka sinua vastaan puhuu, tuo häntä minun tyköni: ei hänen pidä enää rupeeman sinuun.

10. Cuningas sanoi: joca sinua wastan puhu tuo händä minun tygöni ei hänen pidä enämbi rupeman sinuun.

11. Vaimo sanoi: Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei minun poikaani tuhottaisi. Silloin hän sanoi: Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan.

11. Hän sanoi: ajatelkaan nyt kuningas Herransa Jumalansa päälle, ettei verenkostajia ylen monta olisi kadottamaan, ja ettei minun poikani surmattaisi. Hän sanoi: niin totta kuin Herra elää, ei pidä hiuskarvakaan lankeeman pojastas maan päälle.

11. Hän sanoi: Cuningas ajattele sinun HERras Jumalas päälle ettei weren costaita ylön monda ole cadottaman ja ettei minun poican surmatais. Hän sanoi: nijn totta cuin HERra elä ei pidä hiuscarwa langeman sinun pojastas maan päälle.

12. Mutta vaimo sanoi: Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle. Hän vastasi: Puhu.

12. Ja vaimo sanoi: anna nyt sinun piikas sanoa jotakin herralleni kuninkaalle! Hän sanoi: sano.

12. JA waimo sanoi: anna sinun pijcas sanoa jotakin minun Herralleni Cuningalleni hän sanoi: sano.

13. Vaimo sanoi: Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi.

13. Vaimo sanoi: miksi sinulla on senkaltainen ajatus Jumalan kansaa vastaan? että kuningas senkaltaisia sanoja puhunut on, niinkuin hän tekis itsensä vialliseksi, ettei kuningas anna tuoda kulkiaansa jälleen:

13. Waimo sanoi: mixi sinulla on sencaltainen ajatus Jumalan Canssa wastan että Cuningas sencaltaisia sanoja puhunut on että hänen pitä tuleman wicaan ja ei anna tuotta hänen culkiatans jällens:

14. Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi.

14. Sillä me tosin kuolemme ja juoksemme niinkuin vesi maahan, jota ei pidätetä: Ja ei Jumalakaan henkeä ota pois, vaan ajattelee kaiketi, ettei kulkia häneltä syöstäisi ulos.

14. Sillä me cuolem ja juoxem nijncuin wesi maahan jota ei pidätetä ja ei Jumalacan henge ota pois waan ajattele ettei culkia häneldä syöstäis ulos.

15. Sentähden minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään; silloin ajatteli palvelijattaresi: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.

15. Niin olen minä nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni kuninkaalle; sillä kansa on peljättänyt minua, ja piikas ajatteli: minä puhun kuninkaan kanssa, kuka tietää, että hän tekee piikansa sanan jälkeen.

15. Nijn olen minä nyt tullut puhuman sencaltaisia minun Herralleni Cuningalleni: sillä Canssa on peljättänyt minua ja sinun pijcas ajatteli: minä puhun Cuningan cansa cuca tietä että hän teke pijcans sanan jälken.

16. Niin, kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että minun poikani Jumalan perintöosasta.

16. Sillä kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden kädestä, jotka minua ja minun poikaani yhtä haavaa Jumalan perimisestä eroittaa tahtovat.

16. Sillä hän cuule hänen pijcans ja autta nijden kädest jotca minua ja minun poicani Jumalan perimisest eroitta tahtowat.

17. Ja palvelijattaresi ajatteli: minun herrani, kuninkaan, sana on rauhoittava minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra, sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi.

17. Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle lohdutukseksi; sillä herrani kuninkaani on niinkuin Jumalan enkeli, ja kuultelee hyvän ja pahan; sentähden myös Herra sinun Jumalas on sinun kanssas.

17. Ja sinun pijcas ajatteli: minun Herran Cuningan sanat on minulle lohdutuxexi: sillä minun Herran Cuningan on nijncuin Jumalan Engeli ja cuuldele hywän ja pahan sentähden myös HERra sinun Jumalas on sinun cansas.

18. Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn. Vaimo sanoi: Herrani, kuningas, puhukoon.

18. Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: älä siis salaa minulta sitä, mitä minä kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan.

18. CUningas wastais ja sanoi waimolle: älä sijs sala minulda sitä cuin minä kysyn sinulle. Waimo sanoi: minun Herran Cuningas puhucan.

19. Kuningas kysyi: Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä? Vaimo vastasi ja sanoi: Niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. Niin, sinun palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.

19. Kuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun kanssas kaikissa päissä? Vaimo vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, minun herrani kuningas, ei ole yhtäkään oikialla eli vasemmalla kädellä, paitsi sitä kuin minun herrani kuningas sanonut on; sillä sinun palvelias Joab on minun käskenyt ja on kaikki nämät sanat piikas suuhun pannut.

19. Cuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun cansas caikisa näisä? waimo wastais ja sanoi: nijn totta cuin sinun sielus elä minun Herran Cuningas ei ole yhtäkän oikialla eli wasemalla kädellä paidzi sitä cuin minun Herran Cuningas sanonut on: sillä sinun palwelias Joab on minun käskenyt ja on caicki nämät sanat sinun pijcas suuhun pannut.

20. Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt; mutta herrani on viisas niinkuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu.

20. Että minä niin kääntäisin tämän asian, sen on sinun palvelias Joab tehnyt: mutta minun herrani on toimellinen niinkuin Jumalan enkeli, ja ymmärtää kaikki kappaleet maan päällä.

20. Että minä nijn käändäisin tämän asian sen on sinun palwelias Joab tehnyt mutta minun Herran on toimellinen nijncuin Jumalan Engeli ja ymmärtä caicki cappalet maan päällä.

21. Silloin kuningas sanoi Jooabille: Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom.

21. Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, minä olen sen tehnyt: mene ja tuo nuorukainen Absalom jälleen.

21. SIlloin sanoi Cuningas Joabille: cadzo minä olen sen tehnyt mene ja tuo nuorucainen Absalom jällens.

22. Niin Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Ja Jooab sanoi: Nyt palvelijasi tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan.

22. Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta, ja sanoi: tänäpänä ymmärtää palvelias minun löytäneeksi armon sinun edessäs, minun herrani kuningas; sillä kuningas tekee, mitä hänen palveliansa sanoo.

22. Silloin langeis Joab caswoillens maahan cumarsi ja kijtti Cuningast ja sanoi: tänäpän ymmärtä sinun palwelias minun löytänexi armon sinun edesäs minun Herran Cuningas: sillä Cuningas teke mitä hänen palwelians sano.

23. Sitten Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.

23. Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin.

23. Nijn nousi Joab ja meni Gesurijn ja toi Absalomin Jerusalemijn.

24. Mutta kuningas sanoi: Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko minun kasvojeni eteen. Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa, mutta ei tullut kuninkaan kasvojen eteen.

24. Mutta kuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneesensa ja ei nähdä minun kasvojani. Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei nähnyt kuninkaan kasvoja.

24. Mutta Cuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneseens ja ei nähdä minun caswojani. Nijn Absalom poickeis huoneseens ja ei nähnyt Cuningan caswoja.

25. Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti ei ollut hänessä yhtään virheä.

25. Ja koko Israelissa ei ollut yksikään mies niin kaunis kuin Absalom, ja niin suuresti ylistettävä; hamasta hänen kantapäästänsä niin päänlakeen asti ei ollut yhtäkään virhettä hänessä.

25. JA coco Israelis ei ollut yxikän mies nijn caunis cuin Absalom ja se ylistys oli hänellä caickein edes hamast hänen candapäästäns nijn päänlaken asti ei ollut yhtän wirhe hänes.

26. Ja kun hän ajatti hiuksensa — aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa — niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa.

26. Ja kuin hänen päänsä kerittiin (se tapahtui vihdoin joka vuosi, sillä se oli hänelle ylen raskas, niin että hänen piti sen keritsemän), niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sikliä kuninkaan painon jälkeen.

26. Ja cosca hänen pääns kerittin ( se tapahdui wihdoin joca wuosi sillä se oli hänelle ylön rascas nijn että hänen piti sen keridzemän ) nijn painoit hänen hiuxens caxi sata Sicli Cuningan waagan jälken.

27. Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar; hän oli kaunis nainen.

27. Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär, se kutsuttiin Tamar; ja hän oli kaunis vaimo näöstä.

27. Ja Absalomille syndyi colme poica ja yxi tytär se cudzuttin Thamar ja oli caunis waimo warttans.

28. Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa, tulematta kuninkaan kasvojen eteen.

28. Ja niin oli Absalom kaksi ajastaikaa Jerusalemissa, ettei hän kuninkaan kasvoja nähnyt.

28. Ja nijn oli Absalom caxi ajastaica Jerusalemis ettei hän Cuningan caswoja ensingän nähnyt.

29. Ja Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo; mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Ja hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla.

29. Ja Absalom lähetti Joabin perään, lähettääksensä häntä kuninkaan tykö: ja ei hän tahtonut tulla hänen tykönsä. Hän lähetti toisen kerran, vaan ei hän tahtonut tulla.

29. JA Absalom lähetti Joabin perän lähdettäxens händä Cuningan tygö ja ei hän tahtonut tulla hänen tygöns. Hän lähetti toisen kerran ei hän cuitengan tahtonut tulla.

30. Silloin hän sanoi palvelijoillensa: Katsokaa, Jooabin maapalsta on minun maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa; menkää ja sytyttäkää se palamaan. Ja Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan.

30. Silloin sanoi hän palvelioillensa: katsokaat sitä Joabin pellon kappaletta minun sarkani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa: menkäät ja pistäkäät tuli siihen; niin pistivät Absalomin palveliat tulen siihen.

30. Silloin sanoi hän palwelioillens: cadzocat sitä Joabin pellon cappaletta minun peldoni wieres ja hänen on sijnä ohra mengät ja pistäkät tuli sijhen nijn pistit Absalomin palweliat tulen sijhen.

31. Niin Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: Miksi sinun palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?

31. Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneesen, ja sanoi hänelle: miksi palvelias ovat pistäneet tulen minun sarkaani?

31. Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneseen ja sanoi hänelle: mixi sinun palwelias owat pistänet tulen minun sarcaani?

32. Absalom vastasi Jooabille: Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon tulla kuninkaan kasvojen eteen; ja jos minussa on vääryys, niin surmatkoon hän minut.

32. Absalom sanoi Joabille: katso, minä lähetin sinun perääs ja annoin sanoa sinulle: tule minun tyköni, lähettääkseni sinua kuninkaan tykö, ja antaakseni sanoa: miksi minä tulin Gessurista? Se olis minulle parempi, että minä vielä siellä olisin. Niin anna minun nähdä kuninkaan kasvot: jos myös joku pahateko on minussa, niin tappakoon minun.

32. Absalom sanoi Joabille: cadzo minä lähetin sinun peräs ja annoin sanoa sinulle: tule minun tygöni lähettäxeni sinua Cuningan tygö ja andaxen sanoa: mixi minä tulin Gesurist? se olis minulle parembi että minä wielä siellä olisin. Nijn anna minun nähdä Cuningan caswot jos myös jocu pahateco on minus nijn tapa minua.

33. Silloin Jooab meni kuninkaan tykö ja kertoi hänelle tämän. Ja hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan tykö ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen. Ja kuningas suuteli Absalomia.

33. Ja Joab meni kuninkaan tykö ja sanoi sen hänelle, ja hän kutsui Absalomin kuninkaan tykö. Ja hän kumarsi kuninkaan eteen maahan kasvoillensa, ja kuningas antoi suuta Absalomille.

33. Ja Joab meni Cuningan tygö ja sanoi sen hänelle ja hän cudzui Absalomin Cuningan tygö. Ja hän cumarsi Cuningan edes maahan caswoillens ja Cuningas andoi suuta Absalomin.