15 luku

Absalom tekee kapinan. Daavid poistuu Jerusalemista.

1. Mutta sitten tapahtui, että Absalom hankki itsellensä vaunut ja hevoset sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellänsä.

1. Ja tapahtui sitte, että Absalom antoi valmistaa itsellensä vaunut ja hevoset, ja viisikymmentä miestä, jotka olivat hänen edelläjuoksiansa.

1. JA tapahtui sijtte että Absalom andoi walmista idzellens waunut ja hewoiset ja wijsikymmendä miestä jotca olit edelläjuoxiat.

2. Ja Absalomilla oli tapana asettua varhain aamulla sen tien viereen, joka vei portille; ja kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, kutsui Absalom hänet ja kysyi: Mistä kaupungista sinä olet? Kun tämä vastasi: Palvelijasi on siitä tai siitä Israelin sukukunnasta,

2. Ja Absalom nousi varhain huomeneltain ja seisoi porttitien vieressä, ja kuin jollakin oli asiaa tulla kuninkaan tykö oikeuden eteen, kutsui Absalom sen tykönsä ja sanoi: sinun palvelias on yhdestä Israelin sukukunnista,

2. Ja Absalom nousi warhain huomeneltain ja seisoi porttitien wieres ja cosca jollakin oli asiata tulla Cuningan tygö oikeuden eteen cudzui Absalom sen hänen tygöns ja sanoi: custa Caupungist sinä olet? cosca se sanoi: sinun palwelias on yxi Israelin sucucunnist.

3. sanoi Absalom hänelle: Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka sinua kuulisi.

3. Niin Absalom sanoi hänelle: katso, sinun asias on oikia ja selkiä; mutta ei ole yksikään siellä kuninkaalta asetettu, joka sinua kuulis.

3. Nijn Absalom sanoi hänelle: sinun asias on oikia ja selkiä mutta ei ole yxikän siellä Cuningalda asetettu joca sinua cuulis.

4. Ja Absalom sanoi vielä: Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja minä antaisin hänelle oikeuden.

4. Ja Absalom sanoi: kuka minun asettais tuomariksi maalla, että jokainen tulis minun tyköni jolla jotain asiaa ja kaipaamista on, auttaakseni häntä oikeuteen?

4. Ja Absalom sanoi: cuca minun asetais duomarixi maalla? että jocainen tulis minun tygöni joilla jotain asiata ja caipamista on auttaxeni heitä oikeuteen.

5. Ja kun joku lähestyi kumartaaksensa häntä, ojensi hän kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.

5. Ja kuin joku tuli hänen tykönsä kumartamaan häntä, ojensi hän kätensä ja tarttui häneen, ja antoi hänen suuta.

5. Ja cosca jocu tuli hänen tygöns cumartaman händä ojensi hän kätens ja tartui häneen ja andoi suuta hänelle.

6. Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Ja niin Absalom varasti Israelin miesten sydämet.

6. Niin teki Absalom kaikelle Israelille, kuin he tulivat oikeuden eteen kuninkaan tykö; ja niin varasti Absalom Israelin miesten sydämet.

6. Näin teki Absalom caikelle Israelille cosca he tulit oikeuden eteen Cuningan tygö ja nijn warasti caickein Israelin miesten sydämet.

7. Neljän vuoden kuluttua sanoi Absalom kerran kuninkaalle: Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen Herralle tehnyt.

7. Ja tapahtui neljänkymmenen ajastajan perästä, että Absalom sanoi kuninkaalle: minä menisin ja täyttäisin lupaukseni, jonka minä lupasin Herralle Hebronissa.

7. JA neljänkymmenen ajastajan peräst sanoi Absalom Cuningalle: minä menisin Hebronijn ja täyttäisin lupauxeni cuin minä lupaisin HERralle:

8. Sillä asuessani Gesurissa, Aramissa, sinun palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: 'Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, niin minä palvelen Herraa.'

8. Sillä silloin kuin minä asuin Gessurissa Syriassa, lupasi sinun palvelias lupauksen ja sanoi: kuin Herra tuo minun kerran Jerusalemiin jälleen, palvelen minä Herraa.

8. Sillä silloin cuin minä asuin Gesuris Syrias lupais sinun palwelias ja sanoi: cosca HERra tuo minun Jerusalemijn jällens palwelen minä HERra.

9. Kuningas sanoi hänelle: Mene rauhassa. Niin hän nousi ja meni Hebroniin.

9. Kuningas sanoi hänelle: mene rauhassa! Ja hän nousi ja meni Hebroniin.

9. Cuningas sanoi hänelle: mene rauhas. Ja hän nousi ja meni Hebronijn.

10. Mutta Absalom lähetti vakoojia kaikkiin Israelin sukukuntiin ja sanoi: Kun kuulette pasunan äänen, niin sanokaa: 'Absalom on tullut kuninkaaksi Hebronissa'.

10. Mutta Absalom oli lähettänyt vakoojat kaikkiin Israelin sukukuntiin, ja käski sanoa: kuin saatte kuulla torven äänen, niin sanokaat: Absalom on kuningas Hebronissa.

10. Mutta Absalom oli lähettänyt wacojat caickijn Israelin sucucundijn ja käski sanoa: cosca te saatte cuulla waskitorwen änen nijn sanocat: Absalom on Cuningas Hebronis.

11. Ja Absalomin kanssa oli Jerusalemista kutsuvieraina mennyt kaksisataa miestä, jotka menivät sinne aivan viattomina, tietämättä mitään koko asiasta.

11. Mutta Absalomin kanssa meni kaksisataa miestä Jerusalemista, jotka olivat kutsutut; mutta ne menivät yksinkertaisuudessansa, eikä mitään asiasta tietäneet.

11. Mutta Absalomin cansa menit caxi sata miestä Jerusalemist jotca olit cudzutut. Mutta ne menit heidän yxikerraisudesans eikä mitän asiasta tiennet.

12. Ja Absalom lähetti myös, sillä aikaa kun uhrasi teurasuhrejaan, noutamaan giilolaisen Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan, hänen kaupungistaan Giilosta. Ja salaliitto vahvistui, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle.

12. Ja Absalom lähetti myös Ahitophelin Gilonilaisen, Davidin neuvonantajan, perään hänen kaupungistansa Gilosta, kuin hän uhria uhrasi; niin tehtiin juuri vahva liitto, ja paljo kansaa lisääntyi ja eneni Absalomin tykö.

12. Ja Absalom lähetti myös Ahitophelin sen Giloniterin perän Dawidin neuwonandajan hänen Caupungistans Gilost cosca hän uhria oli uhrannut ja juuri wahwan lijton tehnyt. Ja paljo Canssa lisännyi ja enäni Absalomin tygö.

13. Niin tultiin Daavidin luo ja ilmoitettiin: Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.

13. Ja yksi tuli ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: Israelin miesten sydän on kääntynyt Absalomin jälkeen.

13. JA yxi tuli ja ilmoitti sen Dawidille ja sanoi: jocaidzen sydän Israelis on käändynyt Absalomin jälken.

14. Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoillensa, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muuta pelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää kiiruusti, ettei hän äkkiä saavuttaisi meitä ja saattaisi onnettomuutta meille ja surmaisi kaupungin asukkaita miekan terällä.

14. Ja David sanoi kaikille palvelioillensa, jotka hänen kanssansa Jerusalemissa olivat: nouskaamme ja paetkaamme, sillä muutoin ei pääse yksikään meistä Absalomin edestä! rientäkäät menemään, ettei hän äkisti karkaisi meidän päällemme, ja ottaisi meitä kiinni, ja vahingoitsisi meitä ja löisi kaupunkia miekalla.

14. Ja Dawid sanoi caikille palwelioillens jotca hänen cansans Jerusalemis olit: noscam ja paetcam sillä täällä ei pääse yxikän Absalomin kädest riendäkät menemän ettei hän äkist carcais meidän päällem ja ottais meitä kijnni ja wahingoidzis meitä ja löis Caupungita miecalla.

15. Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: Tehtäköön aivan niinkuin herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme sinun palvelijoitasi.

15. Kuninkaan palveliat sanoivat kuninkaalle: mitä meidän herramme kuningas valitsee, katso tässä me palvelias olemme.

15. Cuningan paweliat sanoit: mitä meidän Herram Cuningas walidze cadzo täsä me sinun palwelias olem.

16. Ja kuningas lähti, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä; kuitenkin jätti kuningas kymmenen sivuvaimoaan jäljelle vartioimaan linnaa.

16. Ja kuningas kävi jalkaisin ulos kaiken huoneensa kanssa; mutta hän jätti kymmenen jalkavaimoa huoneita vartioitsemaan.

16. Ja Cuningas käwi jalcaisin caiken hänen huonens cansa. Mutta hän jätti kymmenen hänen jalcawaimoistans huoneita wartioidzeman.

17. Niin kuningas lähti, ja kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle

17. Ja kuin kuningas ja kaikki kansa olivat jalkaisin käyneet ulos, seisoivat he kaukana huoneista.

17. Ja cosca Cuningas ja caicki Canssa olit jalcaisin käynet ulos seisoit he caucana huoneista.

18. kaikkien hänen palvelijainsa kulkiessa hänen ohitsensa. Myös kaikki kreetit ja pleetit sekä kaikki gatilaiset, kuusisataa miestä, jotka olivat tulleet hänen jäljessään Gatista, kulkivat kuninkaan ohitse.

18. Ja kaikki hänen palveliansa kävivät hänen tykönänsä, sitälikin myös kaikki Kretit ja Pletit; ja kaikki Gatilaiset kuusisataa miestä, jotka jalkaisin olivat tulleet Gatista, kävivät kuninkaan edellä.

18. Ja caicki hänen palwelians käwit hänen tykönäns sitälikin myös caicki Cretit ja Pletit ja caicki Gethiterit cuusi sata miestä jotca jalcaisin olit tullet Gathist käwit Cuningan edellä.

19. Niin kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: Miksi sinäkin tulet meidän kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet vieras, vieläpä maanpaossa kotoasi.

19. Ja kuningas sanoi Ittaille Gatilaiselle: miksi sinä myös tulet meidän kanssamme? Palaja ja ole kuninkaan tykönä; sillä sinä olet muukalainen, ja olet tänne tullut sinun sialtas.

19. JA Cuningas sanoi Ithaille sille Gethiterille: mixi sinä myös tulet meidän cansam? palaja ja ole Cuningan tykönä: sillä sinä olet muucalainen ja olet tänne tullut sinun sialdas.

20. Eilen sinä tulit; ottaisinko minä jo tänä päivänä sinut harhailemaan meidän kanssamme matkallamme, kun minä itsekin menen, minne menenkin? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus sinulle!

20. Sillä eilen sinä tulit, ja minun pitäis tänäpänä antaman sinun käydä meidän kanssamme; mutta minä menen, kuhunka minä menen: palaja sinä ja vie sinun veljes myötäs. Sinun kanssas tapahtukoon armo ja vakuus!

20. Sillä eiläin sinä tulit ja minun pidäis tänäpän andaman sinun käydä meidän cansam? mutta minä menen cunga minä menen palaja sinä ja sinun weljelles sinun cansas tapahtucon armo ja wacuus.

21. Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: missä paikassa herrani, kuningas, on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi.

21. Ittai vastasi kuningasta ja sanoi: niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin minun herrani kuningas elää, kussa ikänä herrani kuningas on, olisi se kuolemassa eli elämässä, siellä pitää myös sinun palvelias oleman.

21. Ithai wastais ja sanoi: nijn totta cuin HERra elä ja nijn totta cuin minun Herran Cuningas elä cusa ikänäns minun Herran Cuningas on olis se cuolemas eli elämäs siellä pitä myös sinun palwelias oleman.

22. Daavid sanoi Ittaille: Tule sitten ja kulje minun ohitseni. Niin gatilainen Ittai kulki ohitse ja kaikki hänen miehensä ja kaikki vaimot ja lapset, jotka olivat hänen kanssaan.

22. David sanoi Ittaille: tule ja käy meidän kanssamme. Ja niin kävi Ittai Gatilainen, ja kaikki hänen miehensä, ja kaikki lapset jotka hänen kanssansa olivat.

22. Dawid sanoi Ithaille: tule ja käy meidän cansam. Ja nijn käwi Ithai se Gethiteri ja caicki hänen miehens ja caicki lapset cuin hänen cansans olit.

23. Ja koko maa itki ääneen, kun kaikki väki kulki ohitse. Ja kun kuningas oli kulkemassa Kidronin laakson poikki, kaiken väen kulkiessa erämaan tielle päin,

23. Ja kaikki maakunta itki suurella äänellä, ja kaikki väki meni kanssa. Ja kuningas kävi Kidronin ojan ylitse, ja kaikki kansa kävi edellä korven tietä.

23. Ja caicki maacunda itki suurella änellä ja caicki wäki menit cansa. Ja Cuningas käwi Kidronin ojan ylidzen ja caicki Canssa käwi edellä corwen tietä.

24. niin katso, siinä oli myös Saadok ynnä hänen kanssaan kaikki leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkia. Mutta he laskivat Jumalan arkin maahan, ja Ebjatar uhrasi, kunnes kaikki väki kaupungista oli ehtinyt kulkea ohitse.

24. Ja katso, Zadok myös oli siellä ja kaikki Leviläiset, jotka hänen kanssansa olivat, ja he kantoivat Jumalan liitonarkin, ja panivat ylös Jumalan arkin. Ja Abjatar meni ylös, siihenasti kuin kaikki väki tuli kaupungista.

24. JA cadzo Zadoch myös oli siellä ja caicki Lewitat jotca hänen cansans olit ja he cannoit Jumalan lijton Arkin ja panit sinne. Ja AbJahtar meni ylös sijhenasti cuin caicki wäki tuli Caupungist.

25. Niin kuningas sanoi Saadokille: Vie Jumalan arkki takaisin kaupunkiin. Jos minä saan armon Herran silmien edessä, tuo hän minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja hänen asumuksensa.

25. Niin sanoi kuningas Zadokille: kanna Jumalan arkki kaupunkiin jälleen: jos minä löydän armon Herran edessä, niin hän tuo minun jälleen ja antaa minun nähdä hänen ja hänen majansa.

25. Nijn sanoi Cuningas Zadochille: canna Jumalan Arcki Caupungijn jällens jos minä löydän armon HERran edes nijn hän tuo minun jällens ja anda minun hänen nähdä ja hänen majans.

26. Mutta jos hän sanoo näin: 'Minä en ole mielistynyt sinuun', niin katso, hän tehköön minulle, minkä hyväksi näkee.

26. Mutta jos hän niin sanoo: et sinä ole minulle otollinen! katso, tässä minä olen: hän tehköön minulle, mitä hän tahtoo!

26. Mutta jos hän nijn sano: et sinä ole minulle otollinen: cadzo täsä minä olen hän tehkän minulle mitä hän tahto.

27. Ja kuningas sanoi pappi Saadokille: Sinähän olet näkijä; palaa rauhassa kaupunkiin, sinä ja sinun poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poika Joonatan, molemmat poikanne, teidän kanssanne.

27. Ja kuningas sanoi papille Zadokille: sinä näkiä, palaja rauhassa kaupunkiin, ja molemmat teidän poikanne teidänkanssanne, Ahimaats sinun poikas ja Jonatan AbJatarin poika.

27. Ja Cuningas sanoi Papille Zadochille: näkiä palaja rauhas Caupungijn ja molemmat pojat teidän cansan Ahimaaz sinun poicas ja Jonathan AbJatharin poica.

28. Katsokaa, minä viivyn kahlauspaikoissa erämaassa, kunnes teiltä tulee sana minun tiedokseni.

28. Katso, minä odotan tasaisella kedolla korvessa siihenasti kuin teiltä sana tulee, tekemään minulle tiettäväksi.

28. Cadzo minä odotan sijnä tasaisella kedolla corwes sijhenasti cuin teildä sana tule ja teette minulle tiettäwäxi.

29. Niin Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan arkin takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.

29. Niin Zadok ja AbJatar kantoivat Jumalan arkin Jerusalemiin, ja olivat siellä.

29. Nijn Zadoch ja AbJathar cannoit Jumalan Arkin Jerusalemijn ja olit siellä.

30. Mutta Daavid kulki itkien Öljymäkeä ylös, pää peitettynä ja paljain jaloin. Ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssansa, oli myös peittänyt päänsä, ja he kulkivat itkien lakkaamatta.

30. Mutta David meni ylös öljymäen paltaa myöten ja itki käydessänsä, ja hänen päänsä oli peitetty, ja kävi kengittä; niin myös kaikki kansa, jotka hänen kanssansa olivat, peittivät päänsä, ja käyden astuivat ylös ja itkivät.

30. MUtta Dawid meni öljymäelle ja itki ja hänen pääns oli peitetty ja käwi kengätä nijn myös caicki Canssa cuin hänen cansans oli peitit pääns ja käyden astuit ylös ja itkit.

31. Ja kun Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, sanoi Daavid: Herra, käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi.

31. Ja kuin Davidille ilmoitettiin Ahitophelin olevan liitossa Absalomin kanssa, sanoi hän: Herra, tee Ahitophelin neuvo tyhmyydeksi!

31. Ja cosca Dawidille ilmoitettin Ahitophel olewan lijtos Absalomin cansa sanoi hän: HERra tee Ahitophelin neuwo tyhmydexi.

32. Kun sitten Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa Jumalaa rukoiltiin, tuli arkilainen Huusai häntä vastaan, ihokas reväistynä ja multaa pään päällä.

32. Ja kuin David tuli kukkulalle, kussa Jumalaa rukoiltiin, katso, Husai Arkilainen kohtasi häntä reväistyllä hameella, ja multaa hänen päänsä päällä.

32. JA cuin Dawid tuli cuckulalle cusa Jumalata rucoillan cadzo Husai se Arachiteri cohdais hänen rewäistyllä hamella ja mulda hänen pääns päällä.

33. Daavid sanoi hänelle: Jos sinä tulet minun kanssani, niin olet minulle vain kuormaksi.

33. Ja David sanoi: jos seuraat minua, niin sinä olet minulle kuormaksi.

33. Ja Dawid sanoi: jos sinä seurat minua nijns olet minulle cuormaxi/

34. Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: 'Minä tahdon olla sinun palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut sinun isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi', niin voit olla minulle avuksi tekemällä Ahitofelin neuvon tyhjäksi.

34. Mutta jos palajat kaupunkiin ja sanot AbsalomilIe: minä olen sinun palvelias, kuningas, joka ennen isääs olen kauvan palvellut, ja tahdon olla nyt sinun palvelias: ja näin sinä minulle teet Ahitophelin neuvon tyhjäksi.

34. Mutta jos sinä palajat Caupungijn ja sanot Absalomille: minä olen sinun palwelias Cuningas joca ennen sinun Isäs olen cauwan palwellut ja tahdon olla nyt sinun palwelias. Ja näin sinä minulle teet Ahitophelin neuwon tyhjäxi.

35. Siellähän ovat sinun kanssasi myöskin papit, Saadok ja Ebjatar; kaikki, mitä kuulet kuninkaan linnasta, ilmoita papeille, Saadokille ja Ebjatarille.

35. Eikö Zadok ja AbJatar papit ole sinun kanssas? Ja kaikki, mitäs kuulet kuninkaan huoneessa, ilmoita papeille Zadokille ja AbJatarille.

35. Nijn owat Zadoch ja AbJathar Papit sinun cansas ja caicki mitäs cuulet Cuningan huones ilmoita Papeille Zadochille ja AbJatharille.

36. Katso, heillä on siellä mukanaan myös molemmat poikansa, Saadokilla Ahimaas ja Ebjatarilla Joonatan; näiden kautta voitte lähettää minulle tiedon kaikesta, mitä kuulette.

36. Katso, heidän kaksi poikaansa ovat siellä heidän kanssansa, Ahimaats Zadokin poika ja Jonatan AbJatarin poika: niiden kanssa te saatte lähettää minulle, mitä te kuulette.

36. Cadzo heidän caxi poicans owat heidän cansans Ahimaaz Zadochin poica nijden cansa sinä saat lähettä minulle mitäs cuulet.

37. Niin Huusai, Daavidin ystävä, meni kaupunkiin, juuri kun Absalom tuli Jerusalemiin.

37. Niin Husai Davidin ystävä meni kaupunkiin ja Absalom tuli Jerusalemiin.

37. Nijn Husai Dawidin ystäwä meni Caupungijn ja Absalom tuli Jerusalemijn.