12 luku

Naatan nuhtelee Daavidia. Daavidin ja Batseban lapsi kuolee. Salomon syntymä. Rabba valloitetaan.

1. Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.

1. Ja Herra lähetti Natanin Davidin tykö. Kuin hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: kaksi miestä oli yhdessä kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.

1. JA HERra lähetti Nathanin Dawidin tygö. Cosca hän tuli hänen tygöns sanoi hän hänelle: caxi miestä oli yhdes Caupungis toinen ricas ja toinen köyhä.

2. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon.

2. Rikkaalla oli aivan paljo lampaita ja karjaa;

2. Sillä rickalle oli paljo lambaita ja carja.

3. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär.

3. Mutta köyhällä ei ollut mitään muuta kuin yksi vähä karitsa, jonka hän ostanut oli, ja elättänyt, ja kasvattanut suureksi, ja ravitsi sen tykönänsä lastensa kanssa; joka myös söi hänen leipänsä palasta, ja joi hänen juoma-astiastansa, ja makasi hänen sylissänsä, ja se oli hänelle niinkuin tytär.

3. Mutta köyhällä ei ollut mitän muuta cuin yxi wähä lammas jonga hän ostanut oli ja caswattanut suurexi ja rawidzi sen tykönäns lastens cansa joca myös söi hänen leipäns palasta ja joi hänen juomaastiastans ja macais hänen sylisäns ja se oli hänelle nijncuin tytär.

4. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.

4. Mutta kuin rikkaalle miehelle tuli vieras, ei raskinut hän ottaa omista lampaistansa ja karjastansa, valmistaaksensa vieraalle, joka hänen tykönsä tullut oli; mutta otti köyhän miehen lampaan ja valmisti vieraalle, joka hänen tykönsä tullut oli.

4. Mutta cosca rickalle miehelle tuli wieras ei raskinnut hän otta omista lambaistans ja härjistäns walmistaxens jotakin wieralle joca hänen tygöns tullut oli mutta otti sen köyhän miehen lamban ja walmisti wieralle joca hänen tygöns tullut oli.

5. Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma.

5. Niin Davidin viha julmistui suuresti sitä miestä vastaan, ja hän sanoi Natanille: niin totta kuin Herra elää, se mies on kuoleman lapsi, joka sen teki,

5. Nijn Dawid wihast julmistui suurest sitä miestä wastan ja sanoi Nathanille: nijn totta cuin HERra elä se mies on cuoleman lapsi joca tämän teki.

6. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.

6. Niin myös pitää hänen maksaman neljäkertaisesti sen lampaan, että hän sen tehnyt on, ja ei säästänyt sitä.

6. Nijn myös pitä hänen maxaman neljäkertaisest sen lamban että hän sencaltaista tehnyt on ja ei säästänyt sitä.

7. Mutta Naatan sanoi Daavidille: Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä.

7. Niin sanoi Natan Davidille: sinä olet se mies. Näin sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi ja minä olen pelastanut sinun Saulin kädestä,

7. Nijn sanoi Nathan Dawidille: sinä olet se mies. Nijn sano HERra Israelin Jumala: minä olen woidellut sinun Israelin Cuningaxi ja olen pelastanut Saulin kädest.

8. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä.

8. Ja olen antanut sinulle sinun herras huoneen ja hänen emäntänsä sinun syliis, ja olen antanut sinulle Israelin ja Juudan huoneen; ja jos siinä vähä on, niin minä sen lisään sinulle.

8. Ja olen andanut sinulle sinun Herras huonen sitälikin hänen emändäns sinun sylijs ja olen andanut sinulle Israelin ja Judan huonen ja jos sijnä wähä on nijn minä sen ja sen lisän sinulle.

9. Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi.

9. Miksis katsoit Herran sanan ylön, tehden pahaa hänen silmäinsä edessä? Urian Hetiläisen olet sinä lyönyt miekalla, ja hänen vaimonsa olet sinä ottanut sinulles emännäksi; mutta hänen olet sinä tappanut Ammonin lasten miekalla.

9. Mixis cadzoit HERran sanan ylön tehden tämän pahan hänen silmäins edes. Urian sen Hetheuxen olet sinä lyönyt miecalla hänen waimons olet sinä ottanut sinulles emännäxi mutta hänen olet sinä tappanut Ammonin lasten miecalla.

10. Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.

10. Niin ei pidä myös miekan lakkaaman sinun huoneestas ijankaikkisesti; ettäs olet katsonut minun ylön, ja Urian, Hetiläisen, emännän ottanut sinulles emännäksi.

10. Nijn ei pidä myös miecan lackaman sinun huonestas ijancaickisest: sillä sinä olet cadzonut minun ylön ja Urian sen Hetheuxen emännän ottanut sinulles emännäxi.

11. Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringon nähden.

11. Näin sanoo Herra: katso, minä herätän pahuuden sinua vastaan omasta huoneestas, ja otan sinun emäntäs sinun silmäis nähden, ja annan ne lähimmäiselles, ja hän makaa sinun emäntäis sivussa valkiana päivänä.

11. Näin sano HERra: cadzo minä herätän pahuden sinua wastan sinun omasta huonestas ja otan sinun emändäs sinun silmäis nähden ja annan ne lähimmäiselles ja hän maca sinun emändäis siwus walkiana päiwänä.

12. Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden.'

12. Sillä sinä olet sen tehnyt salaisesti; mutta minä teen tämän koko Israelin edessä ja auringon edessä.

12. Sillä sinä olet sen tehnyt salaisest mutta minä teen coco Israelin edes ja Auringon edes.

13. Niin Daavid sanoi Naatanille: Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan. Naatan sanoi Daavidille: Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.

13. Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.

13. NIjn sanoi Dawid Nathanille: minä olen syndiä tehnyt HERra wastan. Nathan sanoi Dawidille: nijn on myös HERra sinun syndis ottanut pois et sinä cuole.

14. Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva.

14. Mutta ettäs tämän työn kautta saatit Herran viholliset pilkkaamaan, pitää sen pojan, joka sinulle syntynyt on, totisesti kuoleman.

14. Mutta ettäs tämän työn cautta saatit pilckaman HERran wiholliset pitä sen pojan joca sinulle syndynyt on totisest cuoleman.

15. Sitten Naatan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, niin että se sairastui vaikeasti.

15. Sitte meni Natan huoneesensa. Mutta Herra löi lapsen, jonka Urian emäntä Davidille synnyttänyt oli, että se sairasti kuolemallansa.

15. SIjtte meni Nathan hänen huoneseens. Mutta HERra löi lapsen jonga Urian emändä Dawidille synnyttänyt oli että se sairasti cuolemallans.

16. Silloin Daavid etsi Jumalaa pojan tähden, ja Daavid paastosi; ja aina kun hän tuli kotiinsa, makasi hän yötä paljaalla maalla.

16. Ja David etsi Jumalaa lapsen tähden: ja David paastosi paljo, ja meni ja makasi yön maan päällä.

16. Ja Dawid edzei Jumalata lapsen tähden paastois ja meni sisälle ja macais yön maasa.

17. Niin hänen hovinsa vanhimmat menivät hänen luokseen saadaksensa hänet nousemaan ylös maasta, mutta hän ei tahtonut; eikä hän syönyt mitään heidän kanssansa.

17. Niin nousivat hänen huoneensa vanhimmat nostamaan häntä maasta; mutta ei hän tahtonut, eikä syönyt leipää heidän kanssansa.

17. Nijn nousit hänen huonens wanhimmat nostaman händä maasta mutta ei hän tahtonut eikä syönyt leipä heidän cansans.

18. Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Mutta Daavidin palvelijat eivät uskaltaneet ilmoittaa hänelle, että lapsi oli kuollut, sillä he ajattelivat: Katso, kun me puhuimme hänelle lapsen vielä eläessä, ei hän kuullut meitä. Kuinka voisimme sitten sanoa hänelle, että lapsi on kuollut? Hän voisi tehdä itselleen pahaa.

18. Seitsemäntenä päivänä kuoli lapsi; ja ei Davidin palveliat tohtineet sanoa hänelle lasta kuolleeksi, sillä he ajattelivat: katso, kuin lapsi vielä eli, puhuimme me hänen kanssansa, ja ei hän kuullut meidän ääntämme, kuinka paljo enemmin hän tulis murheelliseksi,jos me sanoisimme hänelle: lapsi on kuollut?

18. Seidzemendenä päiwänä cuoli lapsi ja ei Dawidin palweliat tohtinet sanoa hänelle lasta cuollexi: sillä he ajattelit cadzo cosca lapsi wielä eli puhuim me hänen cansans ja ei hän cuullut meidän ändäm cuinga paljo enämmin hän tulis murhellisexi jos me sanoisim: lapsi on cuollut?

19. Mutta kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenänsä, ymmärsi hän, että lapsi oli kuollut. Ja Daavid kysyi palvelijoiltansa: Onko lapsi kuollut? He vastasivat: On.

19. Kuin David näki palveliainsa hiljaksensa puhuvan, ymmärsi hän lapsen kuolleeksi, ja sanoi palvelioillensa: kuoliko lapsi? He sanoivat: kuoli.

19. Cosca Dawid näki hänen palwelians hiljaxens puhuwan ja ymmärsi lapsen cuollexi sanoi hän palwelioillens: cuolico lapsi? he sanoit: cuoli.

20. Niin Daavid nousi maasta, peseytyi ja voiteli itsensä, muutti vaatteensa, meni Herran huoneeseen ja rukoili. Ja kun hän tuli kotiinsa, pyysi hän ruokaa; ja he tarjosivat, ja hän söi.

20. Ja David nousi maasta, pesi itsensä ja voiteli, ja muutti toiset vaatteet yllensä, ja meni Herran huoneesen ja rukoili, ja tuli kotiansa, ja antoi panna ruokaa eteensä ja söi.

20. Ja Dawid nousi maasta pesi idzens ja woiteli ja puki toiset waattet päällens ja meni HERran huoneseen ja rucoili anoi cotia ulduans ruoca ja söi.

21. Mutta hänen palvelijansa sanoivat hänelle: Miksi teet näin? Lapsen eläessä sinä paastosit ja itkit, mutta lapsen kuoltua sinä nouset ja syöt.

21. Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: mikä se on minkä sinä teet? lapsen eläissä paastosit sinä ja itkit, mutta lapsen kuoltua nouset sinä ja syöt.

21. Nijn sanoit hänen palwelians hänelle: mikä se on cuins teet? lapsen eläis paastoisit sinä ja itkit mutta lapsen cuolles nouset sinä ja syöt.

22. Hän vastasi: Kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä minä ajattelin: Kenties Herra on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon.

22. Hän sanoi: lapsen eläissä minä paastosin ja itkin; sillä minä ajattelin: kuka tietää, jos Herra on minulle armollinen, että lapsi eläis.

22. Hän sanoi: lapsen eläis minä paastoisin ja itkin sillä minä ajattelin: cuca tietä jos HERra on minulle armollinen että lapsi eläis.

23. Mutta kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni.

23. Mutta nyt on se kuollut: mitä minun pitäis vielä paastoaman: taidanko minä hänen enää jällensä tuoda? Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni.

23. Mutta sijttecuin se cuoli mitä minun pidäis paastoman? taidango minä hänen jällens tuoda? minä kyllä menen hänen tygöns mutta ei hän palaja minun tygöni jällens.

24. Daavid lohdutti vaimoansa Batsebaa ja meni hänen luoksensa ja makasi hänen kanssansa. Ja tämä synnytti pojan, ja hän antoi tälle nimen Salomo, ja Herra rakasti häntä.

24. Ja kuin David oli lohduttanut emäntäänsä BatSebaa, meni hän hänen tykönsä ja lepäsi hänen tykönänsä; ja hän synnytti pojan ja hän kutsui hänen nimensä Salomo, ja Herra rakasti häntä.

24. JA cosca Dawid oli lohduttanut hänen emändätäns BathSebat meni hän hänen tygöns ja lewäis hänen tykönäns ja hän synnytti pojan sen cudzui hän Salomo ja HERra racasti händä.

25. Ja Daavid laittoi hänet profeetta Naatanin hoitoon, ja tämä kutsui häntä Jedidjaksi Herran tähden.

25. Ja hän lähetti hänen Natan prophetan käden alle, ja kutsui hänen Jedidjah, Herran tähden.

25. Ja hän lähetti hänen Nathan Prophetan käden ala hän cudzui hänen JedidJah HERran tähden.

26. Mutta Jooab ryhtyi taistelemaan ammonilaisten Rabbaa vastaan ja valloitti kuninkaan kaupungin.

26. Niin soti Joab Ammonin lasten Rabbaa vastaan ja voitti sen kuninkaallisen kaupungin.

26. NIjn sodei Joab Ammonin lasten Rabbaht wastan ja woitti sen Cuningalisen Caupungin.

27. Ja Jooab lähetti sanansaattajat Daavidin luo ja käski sanoa: Minä olen ryhtynyt taisteluun Rabbaa vastaan ja olen jo valloittanut vesikaupungin.

27. Ja Joab lähetti sanansaattajat Davidille ja antoi sanoa hänelle: minä olen sotinut Rabbaa vastaan ja olen voittanut vesikaupungin;

27. Ja Joab lähetti sanan Dawidille ja andoi sanotta hänelle: minä olen sotinut Rabbath wastan ja olen woittanut wesi Caupungin.

28. Niin kokoa nyt jäljellä oleva väki ja asetu leiriin kaupungin edustalle ja valloita se, etten minä sitä valloittaisi ja ottaisi sitä nimiini.

28. Niin kokoa nyt jäänyt kansa, ja piiritä kaupunki, ja voita se, etten minä sitä voittaisi, ja minulle siitä nimi olisi.

28. Nijt cocoa sijs jäänyt Canssa ja pijritä Caupungi ja woita händä etten minä sitä woitais ja minulle sijtä nimi olis.

29. Silloin Daavid kokosi kaiken väen ja lähti Rabbaan, ryhtyi taisteluun sitä vastaan ja valloitti sen.

29. Niin David kokosi kaiken kansan, ja matkusti Rabbaan ja soti sitä vastaan, ja voitti sen;

29. Nijn Dawid cocois caiken Canssan matcusti ja sodei Rabbaht wastan ja woitti sen.

30. Ja hän otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästänsä — se painoi talentin kultaa, ja siinä oli kallis kivi — ja se pantiin Daavidin päähän. Ja hän vei sangen paljon saalista kaupungista.

30. Ja otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästänsä, joka painoi leiviskän kultaa, ja kalliita kiviä, ja se pantiin Davidin päähän; ja hän vei paljo saalista kaupungista ulos.

30. Ja otti heidän Cuningans Cruunun hänen päästäns joca painoi leiwiskän culda ja callita kiwiä ja se pandin Dawidin päähän ja he weit paljo saalist Caupungist ulos.

31. Ja kansan, mitä siellä oli, hän vei pois ja asetti heitä kivisahojen ja rautahakkujen ja rautakirveiden ääreen ja pani heitä tiilentekoon. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sitten Daavid ja kaikki väki palasi Jerusalemiin.

31. Ja kansan, joka siellä oli, johdatti hän ulos ja pani sahaan, rautahaudoille ja kirvestöihin, ja käytti heidän tiilihautoja myöten: niin hän teki kaikille Ammonin lasten kaupungeille. Ja David ja kaikki kansa palasi Jerusalemiin.

31. Ja Canssan joca siellä oli johdatti hän ulos ja pani rautaisen sahan ala ja rautaäken ala ja rautaisten waajain ala ja poltti heidän tijlihaudas. Nijn hän teki caikille Ammonin lasten Caupungeille. Ja Dawid ja caicki Canssa palais sijtte Jerusalemijn.