7 luku

Elisa ilmoittaa, että huokea aika on ovella. Pitalitautiset miehet huomaavat aramilaisten äkillisen paon. Epäuskoisen vaunusoturin rangaistus.

1. Mutta Elisa vastasi: Kuulkaa Herran sana; näin sanoo Herra: Huomenna tähän aikaan maksaa Samarian portissa sea-mitta lestyjä jauhoja sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin.

1. Mutta Elisa sanoi: kuulkaat Herran sanaa: näin sanoo Herra: huomenna tähän aikaan maksaa vakkainen pieniä jauhoja siklin ja kaksi vakkaista ohria siklin, Samarian portissa.

1. MUtta Elisa sanoi: cuulcat HERran sana näin sano HERra: huomena tähän aican maxa yxi wackainen pieniä jauhoja Siclin ja caxi wackaist ohraisi jauhoja Siclin Samarian portis.

2. Niin vaunusoturi, jonka käsivarteen kuningas nojasi, vastasi Jumalan miehelle ja sanoi: Katso, vaikka Herra tekisi akkunat taivaaseen, kuinka voisi tämä tapahtua? Hän sanoi: Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta syödä siitä et saa.

2. Niin vastasi päämies, jonka käden päälle kuningas nojasi, Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos Herra tekis vielä akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? Hän sanoi: katso, silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä syömän.

2. Nijn wastais yxi Ruhtinas jonga käden päälle Cuningas idzens nojais Jumalan miehelle ja sanoi: jos HERra tekis wielä ackunan taiwaseen cuinga se tapahduis? Hän sanoi: cadzo sinun silmilläs pitä sinun sen näkemän mutta ei sinun pidä sijtä syömän.

3. Ja kaupungin portin oven edustalla oleskeli neljä pitalitautista miestä. He sanoivat toisillensa: Mitä me istumme tässä, kunnes kuolemme?

3. Ja neljä spitalista miestä olivat portin edessä, jotka sanoivat toinen toisellensa: mitä me tässä olemme niinkauvan että me kuolemme?

3. JA neljä spitalist miestä olit portin edes jotca sanoit toinen toisellens: mitä me täsä olem nijncauwan cuin me cuolem?

4. Jos päätämme mennä kaupunkiin, jossa on nälänhätä, niin me kuolemme. Jos jäämme tähän, niin me kuolemme. Tulkaa, siirtykäämme nyt aramilaisten leiriin. Jos he jättävät meidät eloon, niin me jäämme eloon; jos he surmaavat meidät, niin me kuolemme.

4. Jos me sanomme: käykäämme kaupunkiin, niin on nälkä kaupungissa, ja me kuolemme siellä: jos taas olemme täällä, niin me kuolemme: käykäämme siis ja antautukaamme Syrialaisten leiriin, jos he antavat meidän elää, niin me elämme, taikka jos he meidät tappavat, niin me olemme tapetut.

4. Menem me myös Caupungijn nijn on callis aica Caupungis jos me taas olem täällä nijn me cuolem? käykäm sijs ja andacam idzem Syrialaisten leirijn jos he andawat meidän elä nijn me elämme taicka jos he meidän tappawat nijn me olem tapetut.

5. Niin he nousivat hämärissä mennäkseen aramilaisten leiriin. Kun he tulivat aramilaisten leirin laitaan, niin katso: siellä ei ollut ketään.

5. Ja he nousivat hämärissä menemään Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat ensimäisille paikoille leiriä, katso, niin ei siellä ollut ketään.

5. Ja he olit warhain huomeneltain ylhällä menemän Syrialaisten leirijn ja cosca he tulit ensimäisille paicoille leiriä cadzo nijn ei siellä ollut ketän.

6. Sillä Herra oli antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää; ja niin he olivat sanoneet toisilleen: Katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat ja egyptiläisten kuninkaat, että nämä hyökkäisivät meidän kimppuumme.

6. Sillä Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotaväen äänen, niin että he sanoivat toinen toisellensa: katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan Hetiläisten kuninkaat ja Egyptiläisten kuninkaat, että he tulisivat meidän päällemme.

6. Sillä HERra oli andanut Syrialaisten cuulla hewoisten waunuin ja wahwan sotawäen änen nijn että he sanoit toinen toisellens: cadzo Israelin Cuningas on palcannut meitä wastan Hetherein Cuningat ja Egypterein Cuningat että he tulisit meitä wastan.

7. Niin he olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä ja jättäneet telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä, niinkuin se oli; he olivat paenneet pelastaakseen henkensä.

7. Ja he nousivat ja pakenivat hämärissä, ja jättivät majansa, hevosensa ja aasinsa leiriin, niinkuin ne seisoivat, ja pakenivat henkensä tähden.

7. Ja he nousit ja pakenit puhtella ja jätit majans hewoisens ja Asins leirijn nijncuin he seisoit ja pelastit hengens.

8. Tultuaan leirin laitaan pitalitautiset menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeata ja kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin ja menivät toiseen telttaan ja ottivat sieltä saalista ja menivät pois ja kätkivät sen.

8. Kuin spitaliset tulivat leirin ääreen, menivät he yhteen majaan, söivät ja joivat, ja ottivat hopiaa ja kultaa ja vaatteita, ja menivät pois ja kätkivät ne, ja tulivat jälleen ja menivät toiseen majaan, ja ottivat sieltä, menivät pois ja kätkivät sen.

8. Cosca spitaliset tulit sijhen paickan cusa leiri oli menit he yhteen majaan söit joit ja otit hopiata culda ja waatteita ja menit pois kätkit ne ja tulit jällens ja menit toiseen majaan ja otit sieldä menit pois ja kätkit sen.

9. Mutta sitten he sanoivat toisilleen: Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti, niin me joudumme syyllisiksi. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaan linnaan.

9. Sitte he sanoivat toinen toisellensa: emme oikein tee: tämä on hyvän sanoman päivä, jos me tämän salaamme ja viivytämme valkiaan aamuun asti, niin meidän pahatekomme tulee tiettäväksi: käykäämme siis ja tehkäämme tiettäväksi kuninkaan huoneelle.

9. MUtta he sanoit toinen toisellens: älkämme nijn tehkö tämä päiwä on hywän sanoman päiwä jos me tämän salamme ja wijwytäm huomenisen päiwän asti nijn meidän pahatecom tule tiettäwäxi käykäm sijs ja tiettäwäxi tehkäm Cuningan huones.

10. Niin he tulivat ja kutsuivat kaupungin portinvartijat ja ilmoittivat heille sanoen: Me tulimme aramilaisten leiriin, ja katso, siellä ei ollut ketään eikä kuulunut ihmisääntä; siellä oli vain hevosia ja aaseja kytkettyinä kiinni, ja teltat olivat, niinkuin olivat olleet.

10. Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekivät tiettäväksi heille ja sanoivat: me menimme Syrialaisten leiriin, ja katso, ei siellä ole ketään, eikä ihmisen ääntä; vaan hevosia ja aaseja sidottuna, ja majat niinkuin ne seisoivat.

10. Ja cosca he tulit huusit he Caupungin portis ja teit tiettäwäxi heille ja sanoit: me menim Syrialaisten leirijn ja cadzo en me sieldä ketän löynnet eikä ihmisen ändä waan hewoisia ja Aseja sidottuna ja majat nijncuin ne seisoit.

11. Portinvartijat huusivat ja ilmoittivat tämän kuninkaan linnaan.

11. Niin huudettiin portin vartioille, ja he ilmoittivat sisälle kuninkaan huoneessa.

11. Nijn huuttin portin wartioille että heidän piti siellä sanoman Cuningan huonesa.

12. Silloin kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelijoilleen: Minä sanon teille, minkä aramilaiset meille tekevät. He tietävät meidän kärsivän nälkää, ja sentähden he ovat poistuneet leiristä ja piiloutuneet kedolle, ajatellen: kun ne lähtevät kaupungista, niin me otamme heidät elävinä kiinni ja menemme kaupunkiin.

12. Ja kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelioillensa: minä sanon teille, kuinka Syrialaiset tekevät meidän kanssamme: he tietävät meidän kärsivän nälkää, ja sentähden ovat he menneet pois leiristä, ja ovat lymyttäneet itsensä kedolle: ja ajattelevat: kuin he lähtevät kaupungista, otamme me heidät kiinni elävänä, ja pääsemme kaupunkiin.

12. Ja Cuningas nousi yöllä ja sanoi palwelioillens: minä sanon teille cuinga Syrialaiset tekewät meidän cansam he tietäwät meidän kärsiwän nälkä ja sentähden owat he mennet pois leiristä ja owat lymyttänet idzens kedolle ja ajattelewat: cosca he lähtewät Caupungist otam me heidän kijnni eläwänä ja pääsem Caupungijn.

13. Mutta eräs hänen palvelijoistaan vastasi ja sanoi: Otettakoon viisi tähteeksi jääneistä hevosista, jotka ovat vielä täällä jäljellä — niidenhän käy kuitenkin samoin kuin kaiken Israelin joukon, joka on täällä jäljellä, ja samoin kuin kaiken Israelin joukon, joka on hukkunut — ja lähettäkäämme katsomaan.

13. Niin vastasi yksi hänen palvelioistansa ja sanoi: niin otettakaan nyt ne viisi hevosta, jotka tähän jääneet ovat: katso, nämät ovat tähän jääneet kaikesta Israelin paljoudesta, katso, ne muut Israelin paljoudesta ovat loppuneet: lähettäkäämme nämät ulos katsomaan.

13. Nijn wastais yxi heidän palwelioistans ja sanoi: otettacan ne wijsi hewoista jotca tähän jäänet owat ( cadzo nämät owat tähän jäänet caikest Israelin joucost ne muut owat loppunet ) lähettäkäm nämät ulos cadzoman.

14. Niin he ottivat kahdet sotavaunut hevosineen, ja kuningas lähetti ne aramilaisten sotajoukon jälkeen, sanoen: Menkää ja katsokaa.

14. Niin he toivat kaksi vaunuhevosta, ja kuningas lähetti ne Syrialaisten leiriin ja sanoi: menkäät ja katsokaat!

14. Nijn he toit caxi waunuhewoista ja Cuningas lähetti heidän Syrialaisten leirijn ja sanoi: mengät ja cadzocat.

15. He menivät heidän jälkeensä aina Jordanille asti; ja katso: koko tie oli täynnä vaatteita ja aseita, jotka aramilaiset olivat heittäneet pois rientäessään pakoon. Niin sanansaattajat tulivat takaisin ja ilmoittivat sen kuninkaalle.

15. Ja he menivät heidän jälkeensä hamaan Jordaniin asti, ja katso, kaikki tie oli vaatteita ja kaluja täynnä, joita Syrialaiset kiiruhtaissansa olivat heittäneet pois. Ja sanansaattajat tulivat jälleen ja tiettäväksi tekivät sen kuninkaalle.

15. Ja he menit heidän jälkens haman Jordanin asti cadzo siellä oli tie waatteita ja caluja täynäns cuin ne Syrialaiset olit heittänet pois kijruttaisans idziäns. Ja sanansaattajat tulit jällens ja tiettäwäxi teit sen Cuningalle.

16. Silloin kansa lähti ja ryösti aramilaisten leirin. Ja niin sea-mitta lestyjä jauhoja maksoi sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin, Herran sanan mukaan.

16. Niin kansa meni ulos ja ryösti Syrialaisten leirin. Ja tapahtui, että vakkainen sämpyläjauhoja maksoi siklin, niin myös kaksi vakkaista ohria siklin, Herran sanan jälkeen.

16. Canssa meni ulos ja ryösti Syrialaisten leirin. Ja yxi wackainen sämbyläjauhoja maxoi Siclin nijn myös caxi wackaist ohraisia jauhoja Siclin HERran sanan jälken.

17. Kuningas oli asettanut sen vaunusoturin, jonka käsivarteen hän nojasi, porttiin valvomaan järjestystä. Mutta kansa tallasi hänet kuoliaaksi portissa, niinkuin Jumalan mies oli puhunut, silloin kun kuningas tuli hänen luoksensa.

17. Mutta kuningas asetti päämiehen, jonka käden päälle hän itsensä nojasi, porttiin, ja kansa tallasi hänen portin edessä, niin että hän kuoli, niinkuin Jumalan mies sanonut oli, kuin kuningas tuli alas hänen tykönsä.

17. Mutta Cuningas asetti sen Ruhtinan jonga käden päälle Cuningas idzens nojais porttijn ja Canssa tallaisit hänen portin edes nijn että hän cuoli nijncuin Jumalan mies sanonut oli cosca Cuningas tuli alas hänen tygöns.

18. Sillä kun Jumalan mies oli puhunut kuninkaalle näin: Huomenna tähän aikaan maksaa kaksi sea-mittaa ohria Samarian portissa sekelin ja sea-mitta lestyjä jauhoja sekelin,

18. Ja tapahtui niinkuin Jumalan mies puhunut oli kuninkaalle, koska hän sanoi: huomenna tällä aikaa maksaa kaksi vakkaista ohria siklin ja vakkainen sämpyläjauhoja siklin, Samarian portissa.

18. Ja tapahtui nijncuin Jumalan mies puhunut oli Cuningalle cosca hän sanoi: huomena tällä aica maxa caxi wackaista ohraisia jauhoja Siclin ja wackainen Sämbyläjauhoja maxa Siclin Samarian portis.

19. oli vaunusoturi vastannut Jumalan miehelle ja sanonut: Katso, vaikka Herra tekisi akkunat taivaaseen, kuinka tämä voisi tapahtua? Silloin hän oli sanonut: Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta syödä siitä et saa.

19. Ja päämies vastasi Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos Herra tekee vielä akkunat taivaasen, kuinka tämä sittekään tapahtuis? Mutta hän sanoi: katso, sinun pitää silmilläs sen näkemän, ja ei siitä syömän.

19. Ja Ruhtinas wastais Jumalan miehelle ja sanoi: cadzo jos HERra teke wielä ackunan taiwaseen cuinga tämä sijttekän tapahduis? Mutta hän sanoi: sinun pitä silmilläs sen näkemän ja ei sijtä syömän.

20. Ja niin hänen myös kävi: kansa tallasi hänet kuoliaaksi portissa.

20. Ja se tapahtui hänelle niin; sillä kansa tallasi hänen portissa kuoliaaksi.

20. Ja se tapahdui hänelle nijn: sillä Canssa tallaisit hänen portis cuoliaxi.