6 luku

Kirves nousee vedenpinnalle. Aramilaiset sokaistaan. Samarian piiritys ja nälänhätä.

1. Ja profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: Katso, huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas.

1. Ja prophetain pojat sanoivat Elisalle: katso, se sia, jossa me asumme sinun tykönäs, on meille ahdas;

1. JA Prophetain pojat sanoit Elisalle: cadzo se sia josa me asumme sinun tykönäs on meille ahdas.

2. Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone istuaksemme. Hän sanoi: Menkää.

2. Anna meidän mennä Jordaniin asti, ja jokaisen tuoda sieltä yksi hirsi, että me rakentaisimme sinne sian asuaksemme. Ja hän sanoi: menkäät!

2. Anna meidän mennä Jordanin asti ja jocaidzen tuoda sieldä yxi hirsi että me rakennaisim sinne sian asuaxem. Ja hän sanoi: mengät.

3. Eräs heistä sanoi: Suvaitse tulla palvelijasi kanssa. Hän sanoi: Minä tulen.

3. Ja yksi sanoi: tule palveliais kanssa! Ja hän vastasi: minä tulen.

3. Ja yxi sanoi: tules palweliais cansa: ja hän wastais: minä tulen.

4. Niin hän meni heidän kanssaan. Ja Jordanille tultuaan he hakkasivat puita.

4. Ja hän meni heidän kanssansa. Ja kuin he tulivat Jordanin tykö, hakkasivat he siinä puita.

4. Ja hän meni heidän cansans. Ja cosca he tulit Jordanin tygö hackaisit he sijnä puita.

5. Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. Niin hän huusi ja sanoi: Voi, herrani, se oli vielä lainattu!

5. Ja kuin yksi heistä oli puun maahan hakannut, putosi rauta veteen, ja hän huusi ja sanoi: voi, herrani! senkin minä olen lainaksi ottanut.

5. Ja cuin yxi heistä oli puun maahan hacannut putois rauta weeteen ja hän huusi ja sanoi: woi minun Herran sengin minä olen lainaxi ottanut.

6. Jumalan mies kysyi: Mihin se kirposi? Ja hän näytti hänelle paikan. Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle.

6. Mutta Jumalan mies sanoi: kuhunka se putosi? Ja kuin hän osoitti hänelle paikan, leikkasi hän yhden puun ja heitti sinne, ja saatti niin raudan uiskentelemaan.

6. Mutta Jumalan mies sanoi: cuhunga se putois? Ja cosca hän osotti hänelle paican leickais hän yhden puun ja heitti sinne nijn rauta uiskendeli.

7. Sitten hän sanoi: Nosta se ylös. Ja mies ojensi kätensä ja otti sen.

7. Ja hän sanoi: ota se ylös! ja hän ojensi kätensä ja otti sen.

7. Ja hän sanoi: ota händä ylös: ja hän ojensi kätens ja otti sen.

8. Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin.

8. Ja Syrian kuningas soti Israelia vastaan, ja piti neuvoa palveliainsa kanssa ja sanoi: me tahdomme sioittaa itsemme sinne ja sinne.

8. JA Syrian Cuningas sodei Israeli wastan ja piti neuwo palwelioittens cansa ja sanoi: me tahdom sioitta idzem sinne ja sinne.

9. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne.

9. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaan tykö, ja käski hänelle sanoa: karta, ettes menisi siihen paikkaan; sillä Syrialaiset väijyvät siellä.

9. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin Cuningan tygö ja käski hänelle sanoa: carta ettes menis sijhen paickaan: sillä Syrialaiset lewättelewät siellä.

10. Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.

10. Niin lähetti siis Israelin kuningas siihen paikkaan, josta Jumalan mies oli sanonut hänelle, ja varoittanut häntä siitä, ja piti siinä vartiat; ja ei tehnyt sitä ainoasti yhtä eli kahta kertaa.

10. Nijn lähetti sijs Israelin Cuningas sijhen paickaan josta Jumalan mies oli sanonut hänelle ja waroinut händä sijtä ja piti sijnä wartiat ja ei tehnyt sitä ainoast yhtä eli cahta kerta.

11. Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: Ettekö voi ilmaista minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?

11. Niin Syrian kuninkaan sydän tuli surulliseksi siitä, ja kutsui palveliansa ja sanoi heille: ettekö te ilmoita minulle, kuka meistä on paennut Israelin kuninkaan tykö?

11. Nijn Syrian Cuningan sydän tuli surullisexi sijtä ja cudzui hänen palwelians ja sanoi heille: ettekö te sano minulle cuca meistä on paennut Israelin Cuningan tygö.

12. Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: Ei niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi.

12. Niin sanoi yksi hänen palvelioistansa: ei niin, herrani kuningas; mutta Elisa propheta, joka on Israelissa, sanoo Israelin kuninkaalle nekin asiat, joitas puhut makaushuoneessas.

12. Nijn sanoi yxi hänen palwelioistans: ei nijn minun Herran Cuningan mutta Elisa Propheta sano Israelin Cuningalle caickia nijtä joitas puhut macaushuonesas.

13. Hän sanoi: Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni. Ja hänelle ilmoitettiin: Katso, hän on Dootanissa.

13. Hän sanoi: niin menkäät matkaan ja katsokaat, kussa hän on, että minä lähettäisin ja antaisin ottaa hänen kiinni. Ja he ilmoittivat hänelle ja sanoivat: katso, hän on Dotanissa.

13. Hän sanoi heille: nijn mengät matcaan ja cadzocat cusa hän on että minä lähetäisin ja andaisin hänen tänne tuota. Ja he ilmoitit hänelle ja sanoit: cadzo hän on Dothanis.

14. Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin.

14. Niin hän lähetti sinne hevoset ja vaunut ja suuren joukon; ja kuin he sinne tulivat yöllä, piirittivät he kaupungin.

14. Nijn hän lähetti sinne hewoiset ja waunut ja suuren joucon ja cosca he sinne tulit yöllä pijritit he Caupungin.

15. Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: Voi, herrani, mitä me nyt teemme?

15. Ja Jumalan miehen palvelia nousi varhain aamulla menemään ulos: ja katso, suuri sotajoukko piiritti kaupungin hevosten ja vaunuin kanssa. Niin hänen palveliansa sanoi hänelle: voi, herrani! mitä me nyt teemme?

15. JA Jumalan miehen palwelia nousi warhain amulla menemän ulos ja cadzo suuri sotajoucko macais Caupungin edes hewoisten ja waunuin cansa. Nijn hänen palwelians sanoi hänelle: woi minun Herran mitä me nyt teemme?

16. Hän sanoi: Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa.

16. Ja hän sanoi: älä pelkää, sillä niitä on enempi jotka meidän kanssamme ovat, kuin niitä, jotka heidän kanssansa ovat.

16. hän sanoi: älä pelkä sillä nijtä on enä cuin meidän cansam owat cuin heitä.

17. Ja Elisa rukoili ja sanoi: Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.

17. Ja Elisa rukoili ja sanoi: Herra, avaa nyt hänen silmänsä, että hän näkis! Niin avasi Herra palvelian silmät, että hän näki, ja katso, vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja, Elisan ympärillä.

17. Ja Elisa rucoili ja sanoi: HERra awa hänen silmäns että hän näkis. Nijn awais HERra palwelian silmät että hän näki ja cadzo wuori on täynäns tulisia hewoisita ja waunuja Elisan ymbärillä.

18. Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: Sokaise tämä väki. Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan.

18. Ja kuin he tulivat alas hänen tykönsä, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: lyö tätä kansaa sokeudella! Ja hän löi heidät sokeudella Elisan sanan jälkeen.

18. Ja cosca he tulit alas heidän tygöns rucoili Elisa ja sanoi: HERra lyö tätä Canssa sokeudella ja hän löi heidän sokeudella Elisan sanan jälken.

19. Ja Elisa sanoi heille: Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte. Ja hän vei heidät Samariaan.

19. Ja Elisa sanoi heille: ei tämä ole se tie ja se kaupunki: seuratkaat minua, minä vien teidät sen miehen tykö, jota etsitte; ja hän vei heidät Samariaan.

19. Ja Elisa sanoi heille: ei tämä ole se tie ja se Caupungi seuratcat minua minä wien teidän sen miehen tygö jota te edzittä: ja hän wie heidän Samariaan.

20. Mutta kun he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät. Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa.

20. Kuin he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät! Ja Herra avasi heidän silmänsä, että he näkivät, ja katso, niin he olivat keskellä Samariaa.

20. Cosca he tulit Samariaan sanoi Elisa: HERra awa näinen silmät että he näkisit. Ja HERra awais heidän silmäns että he näit ja cadzo nijn he olit keskellä Samariata.

21. Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?

21. Ja kuin Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: isäni, lyönkö minä heitä?

21. Ja cosca Israelin Cuningas näki heidän sanoi hän Elisalle: minun Isän lyöngö minä heitä?

22. Hän sanoi: Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo.

22. Ja hän sanoi: älä lyö! Pitääkö sinun lyömän niitä, jotka sinä vangiksi saat miekallas ja joutsellas? Anna heille leipää ja vettä, että he söisivät ja joisivat, ja anna heidän mennä Herransa tykö.

22. Ja hän sanoi: älä lyö ne cuins fangixi saat miecallas ja joudzellas lyö nijtä. Mutta anna heille wettä ja leipä että he söisit ja joisit ja anna heidän mennä heidän Herrans tygö.

23. Niin tämä valmisti heille suuren aterian, ja kun he olivat syöneet ja juoneet, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan.

23. Niin valmistettiin heille suuri pito. Ja kuin he olivat syöneet ja juoneet, laski hän heidät menemään, ja he menivät herransa tykö. Ja ei Syriasta enää sotaparvia tullut Israelin maalle.

23. Nijn walmistettin heille suuri pito. Ja cosca he olit syönet ja juonet laski hän heidän menemän ja he menit heidän Herrans tygö ja ei Syriast enä sotawäke tullut Israelin maalle.

24. Sen jälkeen Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa ja tuli ja piiritti Samarian.

24. Vaan senjälkeen tapahtui, että Benhadad Syrian kuningas kokosi kaikki sotaväkensä, meni ja piiritti Samarian.

24. JA senjälken tapahtui että Benhadad Syrian Cuningas cocois caicki hänen sotawäkens meni ja pijritti Samarian.

25. Silloin syntyi Samariassa, heidän piirittäessään sitä, suuri nälänhätä, niin että aasinpää maksoi kahdeksankymmentä hopeasekeliä ja neljännes kab-mittaa kyyhkysensontaa viisi hopeasekeliä.

25. Ja suuri nälkä oli Samariassa, ja he ahdistivat kaupunkia, siihenasti että aasin pää maksoi kahdeksankymmentä hopiapenninkiä, ja neljäs osa kabia kyhkyläisen sontaa maksoi viisi hopiapenninkiä.

25. Ja suuri nälkä oli Samarias ja he ahdistit Caupungin sijhenasti että Asin pää maxoi cahdexankymmendä hopiapenningitä ja neljäs osa Cabi Kyhkyläisen sonda maxoi wijsi hopiapenningitä.

26. Ja kun Israelin kuningas käveli muurin päällä, huusi muuan vaimo hänelle ja sanoi: Auta, herrani, kuningas.

26. Ja kuin Israelin kuningas kävi muurin päällä, huusi yksi vaimo häntä ja sanoi: auta minua, herrani kuningas!

26. JA cosca Israelin Cuningas käwi muurin päällä huusi yxi waimo händä ja sanoi: auta minua minun Herran Cuningan.

27. Hän vastasi: Jollei Herra auta sinua, niin mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?

27. Ja hän sanoi: jollei Herra auta sinua, kusta minä sinua autan, luvastako eli viinakuurnasta?

27. Ja hän sanoi: Jollei HERra auta sinua millä minä sinua autan jywilläkö eli wijnalla?

28. Ja kuningas sanoi hänelle: Mikä sinun on? Hän vastasi: Tämä vaimo sanoi minulle: 'Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet tänä päivänä, niin syömme huomenna minun poikani.'

28. Ja kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: tämä vaimo sanoi minulle: tuo tänne poikas, että sen söisimme tänäpänä; syökäämme huomenna minun poikani.

28. Ja Cuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: tämä waimo sanoi minulle: tuo tänne poicas että me sen söisim tänäpän syökäm huomena minun poican.

29. Ja me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Ja minä sanoin toisena päivänä hänelle: 'Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet.' Mutta hän piilotti poikansa.

29. Ja me olemme keittäneet minun poikani ja syöneet sen. Ja minä sanoin toisena päivänä hänelle: tuo tänne sinun poikas, että me söisimme sen; mutta hän kätki poikansa.

29. Ja me olem keittänet minun poicani ja syönet sen. Ja minä sanoin toisna päiwänä hänelle: tuo tänne sinun poicas että me saisimme syödä mutta hän kätki poicans.

30. Kun kuningas kuuli vaimon sanat, repäisi hän vaatteensa, kävellessään muurin päällä. Niin kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla säkki, paljaalla iholla.

30. Kuin kuningas kuuli vaimon puheet, repäisi hän vaatteensa; ja kuin hän kävi ohitse muurin päällä, niin kansa näki, ja katso, hänen päällänsä oli säkki ihoa vasten.

30. Cosca Cuningas cuuli waimon puhet rewäis hän waattens käydesäns muurin päällä. Nijn caicki Canssa näki että hänen päälläns oli säcki ihoa wastoin.

31. Ja hän sanoi: Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos Elisan, Saafatin pojan, pää tänä päivänä jää hänen hartioilleen.

31. Ja hän sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos Elisan Zaphatin pojan pää tänäpänä pitää seisoman hänen päällänsä.

31. Ja hän sanoi: Jumala tehkön minulle sen ja sen jos Elisan Zaphatin pojan pää tänäpän pysy siallans.

32. Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä. Ja kuningas oli lähettänyt miehen edellänsä. Mutta ennenkuin sanansaattaja tuli hänen luokseen, sanoi hän vanhimmille: Näettekö, kuinka se murhamiehen poika lähettää hakkaamaan minulta päätä poikki? Mutta kun sanansaattaja tulee, katsokaa, että suljette oven ja pidätte oven kiinni häneltä. Eivätkö jo kuulu hänen herransa askeleet hänen jäljessään?

32. Ja Elisa istui huoneessansa, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä; mutta hän lähetti miehen edellänsä, mutta ennenkuin sanansaattaja tuli hänen tykönsä, sanoi hän vanhimmille: oletteko nähneet, kuinka se murhamiehen poika on lähettänyt ottamaan minun päätäni pois? Katsokaat, koska sanansaattaja tulee, että te oven suljette ja ovella hänen syöksette ulos: katso, hänen herransa jalkain töminä seuraa häntä.

32. Ja Elisa istui huonesans ja wanhimmat istuit hänen tykönäns ja hän lähetti miehen edelläns mutta ennencuin sanoma tuli hänen tygöns sanoi hän wanhimmille: olettaco te nähnet cuinga se murhamies on lähettänyt tänne rewäisemän minun päätäni pois minulda? Cadzocat cosca se sanoma tule että te owen suljetta ja owella hänen ulos syöxätte cadzo hänen Herrans jalcain humina seura händä.

33. Hänen vielä puhuessaan heidän kanssansa, tuli sanansaattaja hänen luokseen ja sanoi: Katso, tämä onnettomuus tulee Herralta; mitä minä enää odottaisin Herraa?

33. Kuin hän vielä heidän kanssansa puhui, katso, niin sanansaattaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: katso, tämä paha tulee Herralta, mitä minä enään odotan Herraa?

33. Cosca hän wielä heidän cansans puhui cadzo nijn sanoma tuli hänen tygöns ja sanoi: cadzo tämä paha tule HERralda mitä minä enä odotan HERra?