4 luku

Lesken öljy. Suunemilainen vaimo ja hänen poikansa. ”Padassa on kuolema” Sata miestä ravitaan.

1. Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle sanoen: Minun mieheni, sinun palvelijasi, kuoli, ja sinä tiedät, että palvelijasi oli herraapelkääväinen mies. Nyt velkoja tulee ottamaan minun molemmat poikani orjikseen.

1. Ja yksi vaimo prophetain poikain emäntiä huusi Elisan tykö ja sanoi: sinun palvelias minun mieheni kuoli: niin sinä tiedät sen, että sinun palvelias pelkäsi Herraa: nyt tuli velkamies, ja tahtoo ottaa kaksi minun poikaani orjaksensa.

1. JA yxi waimo nijstä Prophetain poicain emännistä huusi Elisan tygö ja sanoi: sinun palwelias minun miehen cuoli. Nijn sinä tiedät sen että sinun palwelias pelkäis HERra. Nyt tuli welcamies ja tahto otta molemmat minun lapseni orjaxens.

2. Elisa sanoi hänelle: Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi. Hän vastasi: Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran, kuin minä tarvitsen voidellakseni itseäni.

2. Elisa sanoi hänelle: mitä minun pitää tekemän sinulle? sano minulle, mitä sinun huoneessas on? Hän sanoi: sinun piiallas ei ole muuta mitään kuin yksi öljyastia.

2. Elisa sanoi hänelle: mitä minun pitä tekemän sinulle? sano minulle mitä sinun huonesas on? Hän sanoi: sinun palckapijcallas ei ole muuta mitän cuin yxi öljyastia.

3. Silloin hän sanoi: Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita, tarpeeksi paljon.

3. Hän sanoi: mene ja ano koko kyläkunnaltas astioita, tyhjiä astioita niin monta kuin saat,

3. Hän sanoi: mene ja ano coco sinun kyläcunnaldas tyhjiä astioita nijn monda cuins saat.

4. Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Ja aina kun astia on täysi, nosta se syrjään.

4. Ja mene sisälle, ja sulje ovi sinun ja sinun poikais perään, ja kaada jokaiseen niihin astioihin: ja koskas olet ne täyttänyt, niin anna ne ottaa pois.

4. Ja mene sisälle ja sulje owi sinun ja sinun poicais perän ja caada jocaidzeen nijhin astioin ja coscas olet täyttänyt heidän nijn anna ne otta pois.

5. Niin hän meni pois hänen tyköänsä ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat, ja hän kaatoi niihin.

5. Hän meni pois hänen tyköänsä, sulki oven jälkeensä ja poikainsa jälkeen. He kantoivat astiat hänen eteensä, ja hän kaasi niihin.

5. Hän meni pois hänen tyköns sulki owen jälkens ynnä poicains cansa ja cannoit astiat äitins eteen ja hän caasi nijhin.

6. Ja kun astiat olivat täynnä, sanoi hän pojallensa: Tuo minulle vielä yksi astia. Mutta hän vastasi hänelle: Ei ole enää astiata. Silloin öljy tyrehtyi.

6. Ja kuin astiat olivat täytetyt, sanoi hän pojallensa: tuo minulle vielä astia. Hän sanoi hänelle: ei ole täällä enää astiaa; niin öljy seisahti.

6. Ja cuin astiat olit täytetyt sanoi hän pojallens: tuo minun wielä yxi astia. Hän sanoi: ei ole täällä enä astiata nijn öljy seisatti.

7. Ja hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä, mikä jää jäljelle.

7. Ja hän tuli ja ilmoitti sen Jumalan miehelle. Hän sanoi: mene ja myy öljy, ja maksa velkamiehes; mutta sinä ja sinun poikas eläkäät jääneestä.

7. Ja hän tuli ja ilmoitti sen sille Jumalan miehelle. Hän sanoi: mene ja myy öljy ja maxa welcamiehelles mutta sinä ja sinun poicas eläkät sijtä jänest.

8. Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin, ja siellä oli arvossa pidetty vaimo, joka vaati häntä aterioimaan. Ja niin usein kuin hän kulki sen kautta, poikkesi hän sinne aterioimaan.

8. Ja se tapahtui siihen aikaan, että Elisa meni Sunemiin, ja siellä oli varallinen vaimo, joka vaati häntä syömään tykönänsä. Ja niin usein kuin hän sen kautta vaelsi, poikkesi hän sinne syömään leipää.

8. JA se tapahdui sijhen aican että Elisa meni Sunemijn ja siellä oli cuuluisa waimo joca händä holhois nijn että hän söi hänen tykönäns ja nijn usein cuin hän sen cautta waelsi poickeis hän sinne syömän.

9. Niin vaimo sanoi miehellensä: Katso, minä olen huomannut, että hän, joka aina kulkee meidän kauttamme, on pyhä Jumalan mies.

9. Ja hän sanoi miehellensä: katso, minä ymmärrän tämän Jumalan miehen olevan pyhän, joka tässä meidän kauttamme aina vaeltaa:

9. Ja hän sanoi miehellens: cadzo minä ymmärrän tämän Jumalan miehen olewan pyhän joca täsä aina waelda.

10. Muurauttakaamme pieni yliskammio ja pankaamme hänelle sinne vuode, pöytä, tuoli ja lamppu, niin että hän tullessaan meidän luoksemme voi vetäytyä sinne.

10. Tehkäämme siis tähän ylistupa, ja pankaamme hänelle sinne vuode, pöytä, istuin ja kynttiläjalka, että hän sinne menis, kuin hän meidän tykömme tulee.

10. Tehkäm sijs tähän wähä ylistupa ja pangam hänelle sinne yxi wähä wuode pöytä istuin ja kyntiläjalca että hän siellä olis cosca hän meidän tygöm tule.

11. Eräänä päivänä hän sitten tuli sinne, poikkesi yliskammioon ja pani sinne maata.

11. Niin tapahtui siihen aikaan, että hän tuli sinne; ja hän meni ylistupaan ja makasi siellä.

11. NIin tapahdui sijhen aican että hän tuli sinne ja pani ylistupaan lewätä ja macais siellä.

12. Ja hän sanoi palvelijallensa Geehasille: Kutsu se suunemilainen vaimo. Ja hän kutsui tämän, ja hän astui hänen eteensä.

12. Ja hän sanoi palveliallensa Gehatsille: kutsu Sunemin vaimo tänne. Ja kuin hän oli kutsunut hänen, astui hän hänen eteensä.

12. Ja hän sanoi palweliallens Gehazille: cudzu Sunemin waimo tänne. Ja cosca hän oli cudzunut hänen astui hän hänen eteens.

13. Niin hän sanoi palvelijalle: Sano hänelle: 'Katso, sinä olet nähnyt kaiken tämän vaivan meidän tähtemme. Voisinko minä tehdä jotakin sinun hyväksesi? Onko sinulla jotakin esitettävää kuninkaalle tai sotapäällikölle?' Mutta hän vastasi: Minähän asun heimoni keskellä.

13. Niin hän sanoi hänelle: sano hänelle: katso, sinä olet tehnyt meille kaiken tämän palveluksen, mitä minun pitää sinulle tekemän? Onko sinulla asiaa kuninkaan taikka sodanpäämiehen tykö? Hän sanoi: minä asun keskellä minun kansaani.

13. Nijn hän sanoi palweliallens: sano hänelle: cadzo sinä olet tehnyt meille caiken tämän palweluxen mitä minun pitä sinun tekemän? ongo sinulla asiat Cuningan taicka sodanpäämiehen tygö? Hän sanoi: minä asun keskellä minun Canssani.

14. Niin hän kysyi: Eikö siis voi tehdä mitään hänen hyväksensä? Geehasi vastasi: Voi kyllä: hänellä ei ole poikaa, ja hänen miehensä on vanha.

14. Hän sanoi hänelle: mitästä siis hänelle pitäis tehtämän? Gehatsi sanoi: ei ole hänellä poikaa, ja hänen miehensä on vanha.

14. Hän sanoi hänelle: mitäst sijs hänelle pitäis tehtämän? Gehazi sanoi: ei ole hänellä poica ja hänen miehens on wanha.

15. Hän sanoi: Kutsu hänet. Niin tämä kutsui hänet, ja hän astui ovelle.

15. Hän sanoi: kutsu häntä; ja kuin hän meni häntä kutsumaan, niin hän tuli omissa.

15. Hän sanoi: cudzu händä ja cosca hän meni händä cudzuman nijn hän tuli owis.

16. Ja Elisa sanoi: Tähän aikaan tulevana vuonna on sinulla poika sylissäsi. Hän vastasi: Ei, herrani; sinä Jumalan mies, älä petä palvelijatartasi.

16. Ja hän sanoi: tähän määrättyyn aikaan vuoden perästä pitää sinun syleilemän poikaa. Hän sanoi: ei, minun herrani, sinä Jumalan mies, älä vääryttele piikas edessä!

16. Ja hän sanoi: tähän aican wuoden peräst pitä sinun syleilemän poica. Hän sanoi: ei minun Herran sinä Jumalan mies älä wääryttele sinun pijcas edes.

17. Mutta vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan seuraavana vuonna juuri sinä aikana, jonka Elisa oli hänelle sanonut.

17. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan määrättyyn aikaan vuoden perästä, niinkuin Elisa oli hänelle sanonut.

17. Ja waimo tuli rascaxi ja synnytti pojan sijhen aican wuoden peräst nijncuin Elisa oli hänelle sanonut.

18. Kun poika oli kasvanut isoksi, meni hän eräänä päivänä isänsä tykö, joka oli leikkuuväen luona.

18. Ja kuin lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, että hän meni ulos isänsä ja elonleikkaajain tykö.

18. JA cosca lapsi jo isoixi tuli nijn tapahdui että hän meni ulos Isäns ja elonleickaitten tygö.

19. Ja hän valitti isällensä: Voi minun päätäni, voi minun päätäni! Tämä sanoi palvelijalle: Kanna hänet äitinsä luo.

19. Ja hän sanoi isällensä: voi-minun päätäni, minun päätäni! Ja hän sanoi palveliallensa: kanna häntä äitinsä tykö!

19. Ja hän sanoi Isällens: woi minun päätäni minun päätäni. Ja hän sanoi palweliallens: canna händä äitins tygö.

20. Niin palvelija otti hänet ja vei hänen äitinsä luo. Ja poika istui hänen polvillansa puolipäivään asti; sitten hän kuoli.

20. Ja hän otti hänen ja vei äitinsä tykö; ja hän istui hänen helmassansa puolipäivään asti, ja kuoli.

20. Ja hän otti hänen ja wei äitins tygö ja hän pani hänen helmaans puolipäiwän asti nijn hän cuoli.

21. Ja äiti meni ylös ja laski hänet Jumalan miehen vuoteeseen, sulki oven, niin että poika jäi yksin, ja lähti pois.

21. Ja hän nousi ja laski hänen Jumalan miehen vuoteelle, läksi ulos ja sulki oven,

21. Ja hän nousi ja laski hänen Jumalan miehen wuotelle läxi ulos ja sulki owen.

22. Sitten hän kutsui miehensä ja sanoi: Lähetä minulle palvelija ja aasintamma, niin minä riennän Jumalan miehen tykö ja tulen heti takaisin.

22. Ja kutsui miehensä ja sanoi: lähetä minun tyköni yksi palvelioista ja yksi aaseista, sillä minä menen Jumalan miehen tykö ja palajan.

22. Ja cudzui miehens ja sanoi lähetä minun tygöni yxi palwelioista ja Asi: sillä minä menen Jumalan miehen tygö ja palajan.

23. Hän sanoi: Miksi menet hänen tykönsä tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti. Hän vastasi: Ole huoleti.

23. Ja hän sanoi: miksi sinä hänen tykönsä menet tänäpänä, sillä ei nyt ole uusi kuu taikka sabbati? Hän sanoi: rauha.

23. Ja hän sanoi: mixi sinä hänen tygöns menet: sillä ei nyt ole usicuu taicka Sabbathi? hän sanoi: rauha.

24. Ja hän satuloi aasintamman ja sanoi palvelijallensa: Aja yhä eteenpäin äläkä keskeytä minun matkaani, ennenkuin sanon sinulle.

24. Ja hän satuloitsi aasin ja sanoi palveliallensa: aja vahvasti, älä viivytä ajamasta, muutoin kuin minä sanon sinulle.

24. Ja hän satuloidzi Asin ja sanoi palweliallens: aja wahwast ja älä wijwytä minua matcalla nijncuin minä sanon sinulle.

25. Niin hän lähti ja tuli Jumalan miehen tykö Karmel-vuorelle. Kun Jumalan mies näki hänet kaukaa, sanoi hän palvelijalleen Geehasille: Katso, se on suunemilainen vaimo.

25. Ja niin hän meni pois ja tuli Jumalan miehen tykö Karmelin vuorelle. Kuin Jumalan mies näki hänen tulevan, sanoi hän palveliallensa Gehatsille: katso, se on Sunemin vaimo.

25. JA nijn hän meni pois ja tuli Jumalan miehen tygö Carmelin wuorelle. Cosca Jumalan mies näki hänen tulewan sanoi hän palweliallens Gehazille: cadzo Sunemin waimo on täällä.

26. Riennä nyt häntä vastaan ja kysy häneltä: 'Voitko sinä hyvin, voivatko miehesi ja poikasi hyvin?' Hän vastasi: Hyvin.

26. Niin juokse nyt häntä vastaan ja sano hänelle: oletkos rauhassa, ja sinun miehes ja sinun poikas? Hän vastasi: rauhassa.

26. Nijn juoxe nyt händä wastan ja kysy hänelle jos hän hänen miehens ja poicans owat rauhas? Hän wastais: rauhas.

27. Tultuaan vuorelle Jumalan miehen tykö hän tarttui hänen jalkoihinsa. Niin Geehasi astui esiin työntääkseen hänet pois. Mutta Jumalan mies sanoi: Jätä hänet rauhaan, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on salannut sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle.

27. Mutta kuin hän tuli vuorelle Jumalan miehen tykö, tarttui hän hänen jalkoihinsa. Ja Gehatsi meni sysäämään häntä pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on minulta sen salannut ja ei ilmoittanut minulle.

27. Mutta cosca hän tuli wuorelle Jumalan miehen tygö tartui hän hänen jalcoins. Ja Gehazi meni sysämän händä pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hänen olla: sillä hänen sieluns on murhellinen ja HERra on minulda sen salannut ja ei ilmoittanut minulle.

28. Hän sanoi: Pyysinkö minä poikaa herraltani? Enkö sanonut: 'Älä uskottele minulle'?

28. Hän sanoi: anoinko minä poikaa minun herraltani? Enkö minä sanonut: älä minua petä!

28. Hän sanoi: cosca minä anoin poica Herraldani engö minä sanonut ettei sinun pitänyt minua pettämän.

29. Silloin Elisa sanoi Geehasille: Vyötä kupeesi ja ota minun sauvani käteesi ja mene. Jos kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Ja pane minun sauvani pojan kasvoille.

29. Ja hän sanoi Gehatsille: vyötä sinun kupees ja ota minun sauvani kätees, ja mene matkaas: jos joku sinun kohtaa, niin älä tervehdi häntä, ja jos joku sinua tervehtii, niin älä vastaa häntä: ja laske minun sauvani pojan kasvoille.

29. Ja hän sanoi Gehazille: wyötä sinun cupes ja walmista idzes ja ota minun sauwan kätees ja mene matcaas ( jos jocu sinun cohta nijn älä terwetä händä ja jos jocu sinua terwettä nijn älä wasta händä ) ja laske minun sauwan pojan caswoille.

30. Mutta pojan äiti sanoi: Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua. Ja Elisa nousi ja seurasi häntä.

30. Mutta pojan äiti sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä päästä sinua. Niin hän nousi ja seurasi häntä.

30. Mutta pojan äiti sanoi: nijn totta cuin HERra elä ja sinun sielus en minä päästä sinua. Nijn hän nousi ja seurais händä.

31. Mutta Geehasi oli mennyt heidän edellänsä ja pannut sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei ääntänyt eikä kuullut. Niin hän tuli takaisin häntä vastaan ja kertoi hänelle sanoen: Poika ei herännyt.

31. Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä, ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi hänen, ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poika herännyt.

31. Mutta Gehazi meni pois heidän edelläns ja laski sauwans pojan caswoille waan ei ollut eikä ändä eikä tundo. Nijn hän palais ja cohtais hänen ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poica herännyt.

32. Ja kun Elisa tuli huoneeseen, niin katso, poika makasi hänen vuoteessaan kuolleena.

32. Ja kuin Elisa tuli huoneesen, katso, poika makasi kuolleena hänen vuoteellansa.

32. JA cuin Elisa tuli huoneseen cadzo poica macais cuolluna hänen wuotellans.

33. Tultuaan sisään hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja rukoili Herraa.

33. Ja hän meni sisälle ja sulki oven molempain perään; ja hän rukoili Herraa,

33. Ja hän meni sisälle ja sulki owen molembain perän ja rucoili HERra.

34. Senjälkeen hän nousi vuoteelle ja laskeutui pojan yli, pannen suunsa hänen suunsa päälle, silmänsä hänen silmiensä päälle ja kätensä hänen kättensä päälle. Ja kun hän näin kumartui hänen ylitsensä, lämpeni pojan ruumis.

34. Nousi ja laski itsensä lapsen päälle, ja pani suunsa hänen suunsa päälle, ja silmänsä hänen silmäinsä päälle, ja kätensä hänen kättensä päälle, ja niin ojensi itsensä hänen päällensä, että lapsen ruumis tuli lämpimäksi.

34. Nousi ja laski idzens lapsen päälle ja pani suuns nuorucaisen suun ja silmäns hänen silmäins päälle ja kätens hänen kättens päälle ja nijn ojensi idzens hänen päällens että lapsen ruumis tuli lämbymäxi.

35. Sitten hän kulki huoneessa kerran edestakaisin ja nousi ja kumartui hänen ylitsensä. Silloin poika aivasti seitsemän kertaa, ja senjälkeen poika avasi silmänsä.

35. Ja hän nousi jälleen ja kävi kerran sinne ja tänne huoneessa, nousi ja laski itsensä hänen päällensä. Niin poika aivasti seitsemän kertaa, sitte avasi poika silmänsä.

35. Ja hän nousi jällens ja käwi kerran sinne ja tänne sijnä huones nousi ja laski idzens hänen päällens. Nijn poica aiwasti seidzemen kerta sijtte awais poica silmäns.

36. Hän kutsui Geehasin ja sanoi: Kutsu se suunemilainen vaimo. Niin hän kutsui vaimon, ja tämä tuli hänen luokseen. Hän sanoi: Ota poikasi.

36. Ja hän kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja kuin hän oli hänen kutsunut, tuli hän sisälle hänen tykönsä. Hän sanoi: ota poikas!

36. Ja hän cudzui Gehazin ja sanoi: cudzu Sunemin waimo. Ja cosca hän oli hänen cudzunut tuli hän sisälle hänen tygöns. Hän sanoi: ota sinun poicas.

37. Ja vaimo tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen, kumartui maahan ja otti poikansa ja meni ulos.

37. Niin hän tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen, kumarsi itsensä maahan, ja otti poikansa ja meni ulos.

37. Nijn hän tuli ja langeis hänen jalcains juureen cumarsi ja otti poicans ja meni ulos.

38. Elisa palasi Gilgaliin, ja maassa oli nälänhätä. Ja kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessänsä, sanoi hän palvelijallensa: Pane suuri pata liedelle ja keitä keitto profeetanoppilaille.

38. Ja Elisa palasi Gilgaliin, ja kallis aika oli maalla, ja prophetain pojat olivat hänen edessänsä. Ja hän sanoi palveliallensa: ota suuri pata ja keitä lientä prophetain pojille.

38. JA Elisa palais Gilgalijn ja callis aica oli maalla ja Prophetain pojat olit hänen edesäns. Ja hän sanoi palweliallens: ota suuri pata ja keitä liendä Prophetain pojille.

39. Niin muuan heistä meni kedolle poimimaan yrttejä ja löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurkkuja viittansa täyden. Tultuaan hän leikkeli ne keittopataan, sillä he eivät tunteneet niitä.

39. Niin yksi läksi kedolle hakemaan ruohoja, ja löysi metsäviikunapuun, ja haki siitä kolokinteja vaatteensa täyden. Ja kuin hän tuli, leikkasi hän sen liemipataan; sillä ei he tunteneet sitä.

39. Nijn yxi läxi kedolle hakeman ruohoja ja hän löysi williwijnapuun ja haki sijtä Colochintejä waattens täyden. Ja cuin hän tuli leickais hän sen liemipataan: sillä ei he tundenet sitä.

40. Ja he kaatoivat miesten syödä, mutta kun nämä maistoivat keittoa, huusivat he ja sanoivat: Jumalan mies, padassa on kuolema! Eivätkä he voineet syödä.

40. Ja kuin he sen antoivat miesten eteen syödä, söivät he liemestä ja huusivat, sanoen: Jumalan mies, kuolema on padassa! Sillä ei he saaneet syödä.

40. Ja cosca he annoit miesten eteen syödä söit he liemestä ja huusit sanoden: Jumalan mies cuolema on padas.

41. Silloin hän sanoi: Tuokaa jauhoja. Ja hän heitti ne pataan. Sitten hän sanoi: Kaatakaa väen syödä. Eikä padassa ollut mitään vahingollista.

41. Ja hän sanoi: tuokaat tänne jauhoja, ja hän heitti pataan ja sanoi: antakaat kansalle syödä, ja ei ollut mitään vahinkoa padassa.

41. Sillä ei he saanet syödä sitä. Hän sanoi: tuocat tänne jauhoja ja hän heitti pataan ja sanoi: andacat Canssalle syödä ja ei ollut mitän wahingota padas.

42. Ja eräs mies tuli Baal-Saalisasta ja toi Jumalan miehelle uutisleipää, kaksikymmentä ohraleipää ja tuleentumatonta viljaa repussansa. Silloin Elisa sanoi: Anna väelle syödä.

42. Ja yksi mies tuli Baalsalisasta ja kantoi Jumalan miehelle uutisleipiä, kaksikymmentä ohraista leipää ja uutisjyviä vaatteissansa. Mutta hän sanoi: anna kansalle, että he söisivät.

42. JA yxi mies tuli BaalSalisast ja candoi Jumalan miehelle utisleipä nimittäin caxikymmendä ohraista leipä ja utisjywiä hänen waatteisans. Mutta hän sanoi: anna Canssalle: ja he söit.

43. Mutta hänen palvelijansa sanoi: Kuinka minä voin tarjota siitä sadalle miehelle? Hän sanoi: Anna väelle syödä; sillä näin sanoo Herra: He syövät, ja jää tähteeksikin.

43. Hänen palveliansa sanoi: mitä minä siitä annan sadalle miehelle? Hän sanoi: anna kansalle syödä; sillä näin sanoo Herra: he syövät ja vielä sittenkin jää.

43. Hänen palwelians sanoi: mitä minä sijtä annan sadalle miehelle? Hän sanoi: anna Canssalle syödä: sillä nijn sano HERra: he syöwät ja wielä sijttekin jää.

44. Ja hän tarjosi heille; ja he söivät, ja jäi tähteeksikin, Herran sanan mukaan.

44. Ja hän pani ne heidän eteensä, ja he söivät; ja vielä oli liiaksi Herran sanan jälkeen.

44. Ja hän pani ne heidän eteens he söit ja wielä oli lijaxi HERran sanan jälken.