3 luku

Jooram Israelin kuninkaana. Hänen ja Joosafatin sotaretki Mooabiin. Elisan ennustus.

1. Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta.

1. Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenentenä Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymmentä vuotta.

1. JOram Ahabin poica tuli Israelin Cuningaxi Samarias cahdexandenatoistakymmendenä Josaphatin Judan Cuningan wuonna ja hallidzi caxitoistakymmendä wuotta.

2. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä, sillä hän poisti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä oli teettänyt.

2. Ja teki pahaa Herran edessä, vaan ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä; sillä hän hävitti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä tehnyt oli.

2. Ja teki paha HERran edes waan ei cuitengan nijncuin hänen Isäns ja äitins: sillä hän häwitti Baalin padzat jotca hänen Isäns tehnyt oli.

3. Kuitenkin hän riippui kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synnissä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä; siitä hän ei luopunut.

3. Mutta kuitenkin hän pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, joka Israelin saatti syntiä tekemään; ei hän luopunut niistä.

3. Mutta cuitengin hän pysyi Jerobeamin Nebathin pojan synneis joca Israelin saatti syndiä tekemän ja ei luopunut nijstä.

4. Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi verona Israelin kuninkaalle satatuhatta karitsaa ja sadantuhannen oinaan villat.

4. Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja hän antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa.

4. MUtta Mesalla Moabiterein Cuningalla oli paljo lambaita ja hän andoi Israelin Cuningalle weron sata tuhatta caridzata ja satatuhatta oinasta willoinens.

5. Mutta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas luopui Israelin kuninkaasta.

5. Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta.

5. Cosca Ahab oli cuollut luowui Moabiterein Cuningas Israelin Cuningast.

6. Siihen aikaan lähti kuningas Jooram Samariasta ja katsasti kaiken Israelin.

6. Siihen aikaan läksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin,

6. Sijhen aican läxi Cuningas Joram Samariast ja luki caiken Israelin.

7. Ja hän meni ja lähetti Joosafatille Juudan kuninkaalle sanan: Mooabin kuningas on luopunut minusta. Lähdetkö minun kanssani sotaan Mooabia vastaan? Hän vastasi: Lähden; minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseni niinkuin sinun hevosesi!

7. Ja meni ja lähetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? Hän sanoi: minä tulen, minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.

7. Ja lähetti Josaphatille Judan Cuningalle sanoman: Moabiterein Cuningas on luopunut minusta tule sotiman minun cansani Moabitereitä wastan. Hän sanoi: minä tulen minä olen nijncuin sinä ja minun Canssan nijncuin sinun Canssas ja minun hewoisen nijncuin sinun hewoises.

8. Ja Joosafat kysyi: Mitä tietä meidän on sinne mentävä? Hän vastasi: Edomin erämaan tietä.

8. Ja sanoi: mitä tietä meidän pitää sinne vaeltaman? Hän vastasi: Edomin korven tietä.

8. Ja sanoi: cuta tietä meidän pitä sinne waeldaman? Hän wastais: Edomin corwen tietä.

9. Niin Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Mutta kun he olivat kierrellen kulkeneet seitsemän päivän matkan eikä ollut vettä sotajoukolle eikä juhdille, jotka seurasivat heitä,

9. Ja niin läksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ympäri seitsemän päivän matkan, ja ei ollut vettä sotaväellä ja juhdilla, jotka heitä seurasivat,

9. JA nijn läxi Israelin Cuningas Judan Cuningas ja Edomin Cuningas. Ja cosca he olit waeldanet ymbäri seidzemen päiwän matcan ei ollut sotawäellä ja juhdilla jotca heidän cansans olit wettä.

10. sanoi Israelin kuningas: Voi, Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin!

10. Niin sanoi Israelin kuningas: voi! Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.

10. Silloin sanoi Israelin Cuningas: woi cosca HERra on cudzunut nämät oclme Cuningasta andaxens heitä Moabiterein käsijn.

11. Mutta Joosafat sanoi: Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, kysyäksemme hänen kauttaan neuvoa Herralta? Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi ja sanoi: Täällä on Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elian käsille.

11. Mutta Josaphat sanoi: onko tässä yhtään Herran prophetaa, kysyäksemme hänen kauttansa neuvoa Herralta? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: tässä on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vettä Elian kätten päälle.

11. Mutta Josaphat sanoi: ongo täsä yhtän HERran Prophetata kysyäxem hänen cauttans neuwoa HERralda. Silloin wastais yxi Israelin Cuningan palwelioist ja sanoi: täsä on Elisa Saphatin poica joca caasi wettä Elian kätten päälle.

12. Joosafat sanoi: Hänellä on Herran sana. Niin Israelin kuningas, Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä.

12. Josaphat sanoi: hänen tykönänsä on Herran sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä.

12. Josaphat sanoi: hänen tykönäns on HERran sana. Ja Israelin Cuningas ja Josaphat ja Edomin Cuningas menit hänen tygöns.

13. Ja Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi? Mene isäsi ja äitisi profeettain tykö. Israelin kuningas sanoi hänelle: Ei niin! Sillä Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin.

13. Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mitä sinun on minun kanssani? mene pois isäs prophetain tykö ja äitis prophetain tykö! Israelin kuningas sanoi hänelle: ei, sillä Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.

13. SIlloin sanoi Elisa Israelin Cuningalle: mitä sinun on minun cansan tekemist? mene pois sinun Isäs Prophetain tygö ja sinun äitis Prophetain tygö. Israelin Cuningas sanoi hänelle: Ei sillä HERra on cudzunut nämät colme Cuningasta andaxens heitä Moabiterein käsijn.

14. Elisa sanoi: Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison: jollen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, niin minä tosiaankaan en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua.

14. Elisa sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot elää, jonka edessä minä seison, jollen minä katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en minä katsahtaisi sinun päälles enkä tottelisi sinua.

14. Elisa sanoi: nijn totta cuin HERra Zebaoth elä jonga edes minä seison jollen minä cadzois Josaphati Judan Cuningast en minä cadzatais sinun päälles engä tottelis sinua.

15. Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja. Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä,

15. Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli Herran käsi hänen päällensä;

15. Tuocat minulle candelen soittaja: ja cosca soittaja soitti tuli HERran käsi hänen päällens.

16. ja hän sanoi: Näin sanoo Herra: Tehkää tämä laakso kuoppia täyteen.

16. Ja hän sanoi: näin sanoo Herra: tehkäät kuoppia sinne ja tänne tähän ojaan!

16. Ja hän sanoi: näitä sano HERra tehkät cuoppia sinne ja tänne tähän ojaan:

17. Sillä näin sanoo Herra: Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tämä laakso tulee vettä täyteen; ja te saatte juoda, sekä te että teidän karjanne ja juhtanne.

17. Sillä näin sanoo Herra: ei teidän pidä tuulta eikä sadetta näkemän, ja kuitenkin pitää oja vedellä täytettämän: ja teidän pitää juoman, ja teidän karjanne ja teidän juhtanne.

17. Sillä näin sano HERra: ei teidän pidä tuulda ja sadetta näkemän ja cuitengin pitä ojan wettä täynnä oleman nijn että te ja teidän Canssan ja teidän juhtan saawat juoda.

18. Mutta tämä on Herran silmissä pieni asia: hän antaa Mooabin teidän käsiinne,

18. Ja tämä on vähä Herran edessä; sillä hän antaa myös Moabilaiset teidän käsiinne;

18. Wielä sijttengin tämä on yxi pieni asia HERran edes waan hän anda myös Moabiterit teidän käsijn.

19. ja niin te valloitatte kaikki varustetut kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, kaadatte kaikki hedelmäpuut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat.

19. Niin että te lyötte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyvät puut ja tukitsette kaikki vesilähteet, ja te turmelette kaikki hyvät pellot kivillä.

19. Nijn että te lyötte caicki wahwat Caupungit ja caicki walitut Caupungit ja te caadatte caicki hywät puut ja tukidzette caicki wesilähtet ja turmelette caicki hywät pellot kiwillä.

20. Ja katso, seuraavana aamuna, sinä hetkenä, jona ruokauhri uhrataan, tuli vettä Edomista päin, niin että maa tuli vettä täyteen.

20. Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tietä myöten, ja maa täytettiin vedellä.

20. Ja amulla ruocauhrin ajalla cadzo silloin tuli wesi Edomin tietä myöden ja täytti maan wedellä.

21. Kun kaikki mooabilaiset kuulivat, että kuninkaat olivat lähteneet sotaan heitä vastaan, kutsuttiin koolle kaikki miekkaan vyöttäytyvät ja myös vanhemmat miehet, ja he asettuivat rajalle.

21. Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, että kuninkaat oli nousseet ylös sotimaan heitä vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsensä ensin vyöllä vyöttivät, ja sitä vanhemmat, ja menivät rajoille.

21. COsca caicki Moabiterit cuulit että Cuningat olit mennet sotiman heitä wastan cudzuit he cocoon caicki miehet jotca olit ijälliset sotaan ja sen ylidzen ja menit rajoillen.

22. Mutta varhain aamulla, kun aurinko nousi ja paistoi veteen, näkivät mooabilaiset, että vesi heidän edessään oli punaista kuin veri.

22. Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin näkivät Moabilaiset, että vesi oli heitä vastaan punainen niinkuin veri,

22. Mutta cosca he amulla warhain nousit ja Auringo nousi weden ylidze nijn näit Moabiterit että wesi oli heitä wastan punainen nijncuin weri.

23. Ja he sanoivat: Se on verta; varmaan kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Ja nyt saaliin ryöstöön, Mooab!

23. Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet keskenänsä, ja yksi on lyönyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille!

23. Ja sanoit: se on weri Cuningat owat tapellet keskenäns miecalla ja yxi on lyönyt toisen cuoliaxi nyt sijs Moab mene saalille.

24. Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, nousivat israelilaiset ja voittivat mooabilaiset, niin että nämä pakenivat heitä. Ja he hyökkäsivät maahan ja voittivat uudelleen mooabilaiset.

24. Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja löi Moabilaisia; ja ne pakenivat heidän edellänsä; mutta he kiiruhtivat ja löivät Moabin,

24. Mutta cosca he tulit Israelin leirijn nousi Israel ja löi Moabitereit ja ne pakenit heitä mutta he tulit sisälle ja löit Moabin.

25. Ja he hävittivät kaupungit, kaikille hyville peltopalstoille heitti kukin heistä kiven, täyttäen ne; he tukkivat kaikki vesilähteet ja kaatoivat kaikki hedelmäpuut, niin että ainoastaan Kiir-Haresetissa jäivät kivet paikoilleen. Ja linkomiehet piirittivät kaupungin ja ampuivat sitä.

25. Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivensä kaikkiin hyviin peltoihin ja täyttivät ne, ja tukitsivat kaikki vesilähteet, ja kaasivat kaikki hyvät puut, siihenasti että he ainoasti Hasaretin muuriin kiviä jättivät; ja he piirittivät sen lingoilla ja löivät sen.

25. Cukistit Caupungin ja idzecukin heitti kiwens caickin hywijn peldoin ja täytit ne ja tukidzit caicki wesilähtet ja caasit caicki hywät puut sijhenasti cuin Kirharasethijn waiwoin kiwiä jäit ja he pijritit sen lingoilla ja löit hänen.

26. Kun Mooabin kuningas näki joutuvansa tappiolle taistelussa, otti hän mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen Edomin kuninkaan luo; mutta he eivät voineet.

26. Kuin Moabilaisten kuningas näki sodan olevan ylen väkevän itsiänsä vastaan, otti hän seitsemänsataa miestä tykönsä, jotka vetivät miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan päälle; vaan ei he voineet.

26. Cosca Moabiterein Cuningas näki sodan olewan ylön wäkewän händä wastan otti hän seidzemen sata miestä tygöns jotca wedit miecan ulos carataxens Edomin Cuningan päälle waan ei he woinet.

27. Niin hän otti poikansa, esikoisensa, joka oli tuleva kuninkaaksi hänen sijaansa, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha kohtasi Israelia, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.

27. Niin otti hän ensimäisen poikansa, joka hänen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin päällä. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin että he menivät pois hänen tyköänsä ja palasivat omalle maallensa.

27. Silloin otti hän hänen ensimäisen poicans joca hänen siaans piti Cuningaxi tuleman ja uhrais sen polttouhrixi muurin päälle. Silloin tuli Israel sangen wihaisexi nijn että he menit pois hänen tyköäns ja palaisit omalle maallens.