2 luku

Elia nousee taivaaseen. Elisa tulee hänen seuraajakseen. Elisa parantaa veden Jerikossa. Pojat, jotka pilkkaavat profeettaa, saavat rangaistuksen.

1. Silloin, kun Herra oli vievä Elian tuulispäässä taivaaseen, kulkivat Elia ja Elisa Gilgalista.

1. Niin tapahtui, kuin Herra tahtoi Elian tuulispäässä ottaa ylös taivaasen, kävivät Elia ja Elisa Gilgalissa.

1. COsca HERra tahdoi Elian tuules otta ylös taiwasen käwit Elia ja Elisa Gilgalist.

2. Ja Elia sanoi Elisalle: Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin asti. Mutta Elisa vastasi: Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua. Ja he menivät Beeteliin.

2. Ja Elia sanoi Elisalle: istus tässä, sillä Herra on minun lähettänyt Beteliin. Mutta Elisa sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja he tulivat alas Beteliin.

2. Ja Elia sanoi Elisalle: wijwys täsä sillä HERra on minun lähettänyt BethElijn. Mutta Elisa sanoi: nijn totta cuin HERra elä ja sinun sielus en minä luowu sinusta. Ja he tulit alas BethElin.

3. Niin Beetelissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa sinun herrasi pois sinun pääsi ylitse? Hän vastasi: Tiedän kyllä; olkaa vaiti.

3. Silloin kävivät prophetain pojat, jotka Betelissä olivat, Elisan tykö ja sanoivat hänelle: tiedätkös Herran tänäpänä ottavan sinulta pois isäntäs sinun pääs päältä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän, olkaat ääneti!

3. Silloin käwit Prophetain pojat cuin BethElis olit Elisan tygö ja sanoit hänelle: tiedäckös HERran tänäpän ottawan sinuldas pois sinun Isändäs sinun pääs pääldä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän olcat äneti.

4. Ja Elia sanoi hänelle: Elisa, jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jerikoon. Mutta hän vastasi: Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua. Ja he tulivat Jerikoon.

4. Ja Elia sanoi hänelle: Elisa, viivys tässä, sillä Herra on minun lähettänyt Jerihoon. Hän sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja niin he tulivat Jerihoon.

4. Ja Elia sanoi hänelle: Elisa wijwys täsä sillä HERra on minun lähettänyt Jerihoon. Hän sanoi: nijn totta cuin HERra elä ja sinun sielus en minä luowu sinusta.

5. Niin Jerikossa olevat profeetanoppilaat astuivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois sinun pääsi ylitse? Hän vastasi: Tiedän kyllä; olkaa vaiti.

5. Niin tulivat prophetain pojat, jotka Jerihossa olivat, Elisan tykö ja sanoivat hänelle: tiedätkös Herran tänäpänä ottavan sinulta pois isäntäs sinun pääs päältä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän, olkaat ääneti!

5. Ja cuin he tulit Jerihoon. Tulit Prophetain pojat cuin Jerihos olit Elisan tygö ja sanoit hänelle: tiedäckös HERran tänäpän ottawan sinuldas pois sinun Isändäs sinun pääs pääldä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän olcat äneti.

6. Ja Elia sanoi hänelle: Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jordanille. Mutta hän vastasi: Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua. Niin he kulkivat molemmat yhdessä.

6. Ja Elia sanoi hänelle: istus tässä, sillä Herra on minun lähettänyt Jordaniin. Hän sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja he kävivät molemmin.

6. Ja Elia sanoi hänelle: oles täsä sillä HERra on minun lähettänyt Jordanijn. Hän sanoi: nijn totta cuin HERra elä ja sinun sielus en minä luowu sinusta.

7. Mutta myös profeetanoppilaita lähti matkaan viisikymmentä miestä, ja he asettuivat syrjään jonkun matkan päähän näiden kahden pysähtyessä Jordanille.

7. Mutta viisikymmentä miestä prophetain pojista meni pois ja jäivät kauvas seisomaan heidän kohdallansa; vaan he seisoivat ynnä Jordanin tykönä.

7. Ja he käwit molemmin. Mutta wijsikymmendä miestä Prophetain pojista menit pois ja jäit cauwas seisoman ja he seisoit ynnä Jordanin tykönä.

8. Niin Elia otti vaippansa, kääri sen kokoon ja löi veteen; ja vesi jakaantui kummallekin puolelle, ja he kävivät molemmat virran yli kuivaa myöten.

8. Niin otti Elia hameensa ja kääri kokoon, ja löi veteen, ja vesi hajosi molemmille puolille, niin että he molemmat kävivät kuivina sen lävitse.

8. NIin otti Elia hamens ja käärei cocoon ja löi weteen ja wesi hajois molemmille puolille nijn että molemmat käwit cuiwana sen läpidze.

9. Kun he olivat tulleet yli, sanoi Elia Elisalle: Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennenkuin minut otetaan pois sinun tyköäsi. Elisa sanoi: Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa.

9. Ja kuin he tulivat ylitse, sanoi Elia Elisalle: ano, mitä minun pitää sinulle tekemän, ennenkuin minä otetaan pois sinulta. Elisa sanoi: että kaksi osaa hengestäs olis minun kanssani.

9. Ja cosca he tulit ylidze sanoi Elia Elisalle: ano mitä minun pitä sinulle tekemän ennencuin minä otetan pois sinulda. Elisa sanoi: että sinun henges olis minun cansani caxikertaisest.

10. Hän vastasi: Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois sinun tyköäsi, niin se täytetään; jollet, niin se jää täyttämättä.

10. Hän sanoi: sinä olet anonut kovaa asiaa; mutta kuitenkin, jos näet minun kuin minä sinulta otetaan pois, se tapahtuu niin sinulle, mutta jos et näe, niin ei se tapahdu.

10. Hän sanoi: sinä olet anonut cowa asiata mutta cuitengin jos sinä näet minun cosca minä sinulda otetan pois nijn se tapahtu mutta jos et sinä näe nijn ei se tapahdu.

11. Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen.

11. Ja tapahtui kuin he ynnä kävivät ja puhuivat keskenänsä, katso, niin tulivat tuliset vaunut tulisten hevosten kanssa ja eroittivat heidät toinen toisestansa. Ja Elia meni ylös tuulispäässä taivaasen.

11. Ja cosca he ynnä käwit ja puhuit keskenäns cadzo/nijn tulit tuliset waunut tulisten hewoisten cansa ja eroitti heidän toinen toisestans. Ja Elia meni ylös tules taiwasen.

12. Kun Elisa sen näki, huusi hän: Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet! Sitten hän ei enää nähnyt häntä. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi.

12. Mutta Elisa näki sen ja huusi: minun isäni, minun isäni, Israelin vaunu ja hänen ratsasmiehensä! ja ei häntä enää nähnyt. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia,

12. MUtta Elisa näki sen ja huusi: minun Isän minun Isän Israelin waunu ja hänen radzasmiehens ja ei händä enä nähnyt. Ja hän tartui waatteisijns ja rewäis ne cahtia.

13. Sitten hän otti maasta Elian vaipan, joka oli pudonnut hänen päältään, palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle.

13. Ja otti Elian hameen ylös, joka häneltä pudonnut oli, palasi ja seisoi Jordanin rannalla;

13. Ja otti Elian hamen ylös joca häneldä pudonnut oli palais ja meni Jordanin randaan.

14. Ja hän otti Elian vaipan, joka oli pudonnut tämän päältä, löi veteen ja sanoi: Missä on Herra, Elian Jumala? Kun hän siis löi veteen, jakaantui se kummallekin puolelle, ja Elisa kävi virran yli.

14. Ja otti Elian hameen, joka häneltä pudonnut oli, löi veteen ja sanoi: kussa on nyt Herra Elian Jumala? ja löi veteen, niin vesi hajosi molemmille puolille, ja Elisa kävi ylitse.

14. Ja otti sen hamen joca Elialda pudonnut oli löi weteen ja sanoi: cusa on nyt HERra Elian Jumala? Ja löi weteen nijn wesi hajois molemmille puolille ja Elisa käwi ylidzen.

15. Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat syrjästä näkivät sen, sanoivat he: Elian henki on laskeutunut Elisaan. Niin he tulivat häntä vastaan ja kumartuivat hänen edessään maahan.

15. Kuin prophetain pojat, jotka toisella puolella Jerihossa olivat, näkivät hänen, sanoivat he: Elian henki lepää Elisan päällä, ja kävivät häntä vastaan ja kumarsivat maahan asti,

15. COsca Prophetain pojat jotca ylidze toisella puolella Jerihos olit näit hänen sanoit he: Elian hengi lepä Elisan päällä ja käwit händä wastan ja cumarsit maahan asti.

16. Ja he sanoivat hänelle: Katso, palvelijaisi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä; menkööt he etsimään sinun isäntääsi. Ehkä Herran Henki on vienyt hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon. Hän vastasi: Älkää lähettäkö.

16. Ja sanoivat hänelle: katso, sinun palvelioissas on viisikymmentä vahvaa miestä, anna heidän mennä etsimään isäntääsi, jos Herran henki on ottanut hänen ja heittänyt jollekulle vuorelle, taikka johonkuhun laaksoon. Hän sanoi: älkäät antako mennä!

16. Ja sanoit hänelle: cadzo sinun palwelioisas on wijsikymmendä wahwa miestä anna heidän mennä edzimän sinun Isändätäs jos HERran hengi on ottanut hänen ja heittänyt jolleculle wuorelle taicka johongun laxoon. Hän sanoi: älkät andaco mennä.

17. Mutta he pyysivät häntä pyytämällä, kyllästyksiin asti, kunnes hän sanoi: Lähettäkää sitten. Niin he lähettivät viisikymmentä miestä; ja nämä etsivät kolme päivää, mutta eivät löytäneet häntä.

17. Mutta he vaativat häntä siihenasti, että hän häpesi, ja sanoi: antakaat mennä! Ja he lähettivät matkaan viisikymmentä miestä, ja he etsivät kolme päivää ja ei löytäneet häntä,

17. Mutta he waadeit händä sijhenasti että hän häpeis ja sanoi: mengän. Ja he lähetit matcaan wijsikymmendä miestä ja he edzeit colme päiwä ja ei löytänet händä.

18. Kun he tulivat takaisin hänen luoksensa, hänen ollessaan Jerikossa, sanoi hän heille: Enkö minä kieltänyt teitä menemästä?

18. Ja tulivat jälleen hänen tykönsä, ja hän asui Jerihossa; ja hän sanoi heille: enkö minä sanonut teille, ettei teidän pitänyt menemän?

18. Ja tulit jällens hänen tygöns ( ja hän oli Jerihos ) ja sanoi heille: engö minä sanonut teille ettei teidän pitänyt menemän?

19. Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskoisia.

19. Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: katso, tässä kaupungissa on hyvä asua, niinkuin meidän herramme näkee; mutta vesi on paha ja maa hedelmätöin.

19. JA ne miehet cuin Caupungis olit sanoit Elisalle cadzo täsä Caupungis on hywä asua nijncuin meidän Herram näke mutta täsä on paha wesi ja hedelmätöin maa.

20. Hän sanoi: Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja. Ja he toivat sen hänelle.

20. Hän sanoi: tuokaat minulle uusi astia ja pankaat suolaa siihen! Ja he toivat sen hänelle.

20. Hän sanoi: tuocat minulle usi astia ja pangat suola sijhen ja he toit hänelle.

21. Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa.

21. Niin hän meni ulos vesihuokoin tykö ja heitti suolaa niihin, sanoen: näin sanoo Herra: minä olen tämän veden parantanut, ei kuolema, taikka hedelmättömyys pidä heistä tästedes tuleman.

21. Nijn hän meni ulos wesicaiwoin tygö ja heitti suola nijhin sanoden: nijn sano HERra: minä olen tämän weden parandanut ei yxikän cuolema taicka hedelmättömys pidä heistä tästedes tuleman.

22. Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.

22. Niin parani vesi tähän päivään asti Elisan sanan jälkeen, jonka hän puhui.

22. Nijn parani wesi tähän päiwän asti Elisan sanan jälken jonga hän puhui.

23. Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!

23. Ja hän meni sieltä ylös Beteliin, ja hänen mennessänsä tiellä, tulivat pienet pojat kaupungista ja pilkkasivat häntä, sanoen hänelle: tule ylös paljaspää, tule ylös paljaspää!

23. JA hän meni sieldä BethElijn ja hänen mennesäns tiellä tulit pienet pojat Caupungist ja pilckaisit händä sanoden: tule ylös paljas pää tule ylös paljas pää.

24. Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi.

24. Ja hän käänsi itsensä, ja kuin hän heidät näki, kirosi hän heitä Herran nimeen. Niin tuli kaksi karhua metsästä ja repeli heistä kaksi poikaa viidettäkymmentä kuoliaaksi.

24. Ja hän käänsi idzens ja cuin hän heidän näki kirois hän heitä HERran nimeen. Nijn tuli caxi carhua medzästä ja repelit caxi poica wijdettäkymmendä cuoliaxi.

25. Sieltä hän meni Karmel-vuorelle ja palasi sieltä Samariaan.

25. Sieltä hän meni Karmelin vuorelle, ja palasi sieltä sitten Samariaan.

25. Sieldä hän meni Carmelin wuorelle ja sijtte palais sieldä Samariaan.