7 luku

Jobin puheen jatkoa: Ihmisen elämä on katoavainen ja vaivaa täynnä; Jumala armahtakoon häntä ja päästäköön rauhaan.

1. Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?

1. Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

1. EIkö ihmisen aina pidä oleman sodas maan päällä ja hänen päiwäns nijncuin orjan päiwät?

1 Is there not a warfare to man upon earth? And are not his days like the days of a hireling?

1. Is there not an appointed time to man upon earth? are not his days also like the days of an hireling?

1. Er et Menneske ikke i Strid paa Jorden, og hans Dage som en, Daglønners Dage?

1. Måste icke menniskan alltid vara i strid på jordene; och hennes dagar äro såsom en dagakarls?

1. Eks waesel innimessel ei olle otsekui söddimisse waewa Ma peäl? ja eks ta päwad olle kui palgalisse päwad?

1. ‘‘Ar nėra žmogui skirto laiko žemėje? Ar jo dienos nėra kaip samdinio dienos?

1. Muß nicht der Mensch immer im Streit sein auf Erden, und sind seine Tage nicht wie eines Tagelöhners?

1. L'homme n'a-t-il pas sur la terre un service de soldat, et ses jours ne sont-ils pas comme ceux d'un mercenaire?

1. CIERTAMENTE tiempo determi- nado tiene el hombre sobre la tierra; y sus dias son como los dias del jornalero.

1 Heeft niet de mens een strijd op de aarde, en zijn zijn dagen niet als de dagen des dagloners?

1. Izali czas nie jest zamierzony człowiekowi na ziemi? a jako dni najemnicze nie są dni jego?

1. Nem rabszolga élete [1†] van-é az embernek a földön, és az ő napjai nem olyanok-é, [2†] mint a béresnek napjai?

1 Не определено ли человеку время на земле, и дни его не то же ли, что дни наемника?

1. Чи ж не обмежений час чоловікові на землї, а днї (життя) його чи ж не те саме, що днї поденного наймита?

2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

2. Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

2. Nijncuin palwelia halaja warjoa ja orja hänen työns loppua.

2 As a servant who earnestly desires the shadow and as a hireling who looks for his wages,

2. As a servant earnestly desireth the shadow, and as an hireling looketh for the reward of his work:

2. Som en Arbejder, der higer efter Skyggen, og som en Daglønner, der venter paa sin Løn,

2. Såsom en dräng åstundar skuggan, och en dagakarl, att hans arbete må vara ute;

2. Otsego sullane iggatseb päwa warjo, ja kui palgalinne otab omma tö palka:

2. Kaip vergas trokšta pavėsio ir samdinys laukia algos,

2. Wie ein Knecht sich sehnt nach dem Schatten und ein Tagelöhner, daß seine Arbeit aus sei,

2. Comme un esclave, il soupire après l'ombre, et, comme un mercenaire, il attend son salaire.

2. Como el siervo desea la sombra, y como el jornalero espera su trabajo:

2 Gelijk de dienstknecht hijgt naar de schaduw, en gelijk de dagloner verwacht zijn werkloon;

2. Jako sługa pragnie cienia, a jako najemnik czeka koóca pracy swojej:

2. A mint a szolga kívánja az árnyékot, és a mint a béres reményli az ő bérét:

2 Как раб жаждет тени, и как наемник ждет окончания работы своей,

2. Так, як той раб холодку, а поденьщик жде кінця роботи,

3. Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

3. Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

3. Nijn olen minä coco Cuucauden turhan työtä tehnyt ja minulla on monda murhellista yötä ollut.

3 so I am made to possess months of misery and wearisome nights are appointed to me.

3. So am I made to possess months of vanity, and wearisome nights are appointed to me.

3. saaledes har jeg faaet mig Forfængeligheds Maaneder til Arv; og man har talt mig kummerfulde Nætter til.

3. Så hafver jag väl arbetat hela månaden fåfängt, och bedröfvada nätter äro mig många vordna.

3. Nenda ollen ma tühjad kuud ennese pärris-ossaks sanud, ja waewalissed ööd on mo kätte arwatud.

3. taip aš gavau tuštybės mėnesius ir vargo naktys skirtos man.

3. also habe ich wohl ganze Monden vergeblich gearbeitet, und elender Nächte sind mir viel geworden.

3. Ainsi j'ai reçu en partage des mois de déception, et l'on m'a assigné des nuits de fatigue.

3. Así poseo yo los meses de vanidad, y las noches del trabajo me dieron por cuenta.

3 Alzo zijn mij maanden der ijdelheid ten erve geworden, en nachten der moeite zijn mij voorbereid.

3. Takiem ja prawem dziedzicznem wziął miesiące próżne, a nocy boleśne są mi naznaczone.

3. Úgy részesültem én keserves hónapokban, és nyomorúságnak [3†] éjszakái jutottak számomra.

3 так я получил в удел месяцы суетные, и ночи горестные отчислены мне.

3. Так і менї допались місяцї без відпочивку, а ночі горя видїлені менї.

4. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

4. Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

4. Cosca minä lewätä panin sanoin minä: coscast minä nousen? ja sijtte lueskelen cosca ehto tulle minä olin rawittu waiwaloisudella haman pimeyten asti.

4 When I lie down, I say, When shall I arise and the night be gone? And I am full of tossing to and fro to the dawning of the day.

4. When I lie down, I say, When shall I arise, and the night be gone? and I am full of tossings to and fro unto the dawning of the day.

4. Naar jeg lagde mig, da sagde jeg: Naar skal jeg staa op, og naar er Aftenen forbi? og jeg blev mæt af Uro inden Tusmørket.

4. När jag lägger mig, säger jag: När månn jag skola uppstå? Och sedan räknar jag, när afton skall varda; ty jag var hvarjom manne en styggelse intill mörkret.

4. Kui ma maas ollin ja mötlesin: Millal saan ma üllestöusta, ja millal öhto otsa saab? siis olli mul kül sedda pöörlemist puhtest sadik.

4. Kai atsigulu, galvoju: ‘Kada pasibaigs naktis ir aš atsikelsiu?’ Taip aš vargstu ir kenčiu iki aušros.

4. Wenn ich mich legte, sprach ich: Wann werde ich aufstehen? Und der Abend ward mir lang; ich wälzte mich und wurde des satt bis zur Dämmerung.

4. Si je suis couché, je dis: Quand me lèverai-je? Quand finira la nuit? Et je suis rassasié d'inquiétudes jusqu'au point du jour.

4. Cuando estoy acostado, digo: ¿Cuándo me levantaré? Y mide mi corazón la noche, y estoy harto de devaneos hasta el alba.

4 Als ik te slapen lig, dan zeg ik: Wanneer zal ik opstaan, en Hij den avond afgemeten hebben? En ik word zat van woelingen tot aan den schemertijd.

4. Układęli się, tedy mówię: Kiedyż wstanę? a rychło pominie noc? i pełen bywam myślenia aż do świtania.

4. Ha lefekszem, azt mondom: mikor kelek föl? de hosszú az estve, és betelek a hánykolódással reggeli szürkületig.

4 Когда ложусь, то говорю: „когда-то встану?", а вечер длится, и яворочаюсь досыта до самого рассвета.

4. Коли лягаю, питаюсь: коли ж то я встану? а вечір тягнеся поволи, й я обертаюсь без кінця, аж засвитає.

5. Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.

5. Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

5. Minun lihan cuohu madoja ja mulda on ymbärillä minun nahcan on rypys ja tyhjäxi tullut.

5 My flesh is clothed with worms and clods of dust. My skin closes up and breaks out afresh.

5. My flesh is clothed with worms and clods of dust; my skin is broken, and become loathsome.

5. Mit Kød er klædt med Orme og Jordskorpe; min Hud er sprukken og vædsker.

5. Mitt kött är fullt med matk och mull allt omkring; min hud är sammanskrynkt och till intet vorden.

5. Mo lihha on ussidega ja kui mulla kammaraga kattetud; mo nahk on urmane ja sant peält nähha.

5. Mano kūnas aplipęs kirmėlėmis ir purvais, mano oda sutrūkinėjusi ir susitraukusi.

5. Mein Fleisch ist um und um wurmig und knotig; meine Haut ist verschrumpft und zunichte geworden.

5. Ma chair est couverte de vermine et d'écailles terreuses; ma peau se crevasse et coule.

5. Mi carne está vestida de gusanos, y de terrones de polvo: mi piel rompida y abominable.

5 Mijn vlees is met het gewormte en met het gruis des stofs bekleed; mijn huid is gekliefd en verachtelijk geworden.

5. Obleczone jest ciało moje w robaki i w plugastwo z prochu; skóra moja popadała się, i rozsiadła się.

5. Testem férgekkel van fedve és a pornak piszokjával; [4†] bőröm összehúzódik és meggennyed.

5 Тело мое одето червями и пыльными струпами; кожа моя лопается и гноится.

5. Тїло обвили червяки та струпи, мов кора земляна; шкіра на менї ріпава, та й береться все гноєм.

6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

6. Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

6. Minun päiwäni owat lendänet nopiammast pois cuin syöstäwä ja culunet ilman wijwytystä.

6 My days are swifter than a weaver's shuttle and are spent without hope.

6. My days are swifter than a weaver's shuttle, and are spent without hope.

6. Mine Dage ere lettere end en Væverskytte; og de svinde hen uden Haab.

6. Mine dagar äro snarare bortflogne än en väfspole; och äro förledne utan all förtöfvan.

6. Mo päwad on kermemad kui süsti-pu, ja on ärralöppend, et ei olle lotust.

6. Mano dienos greitesnės už audėjo šaudyklę ir baigiasi neviltimi.

6. Meine Tage sind leichter dahingeflogen denn die Weberspule und sind vergangen, daß kein Aufhalten dagewesen ist.

6. Mes jours ont passé plus légers que la navette du tisserand, et ils se consument sans espoir.

6. Mis dias fueron más ligeros, que la lanzadera del tejedor; y fenecieron sin esperanza.

6 Mijn dagen zijn lichter geweest dan een weversspoel, en zijn vergaan zonder verwachting.

6. Dni moje prędsze są, niż czółnek tkacki, i strawione są bez nadziei.

6. Napjaim gyorsabbak voltak a vetélőnél, és most reménység nélkül tünnek el.

6 Дни мои бегут скорее челнока и кончаются без надежды.

6. Днї мої летять швидше судна, а конець їх безнадїйний.

7. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

7. Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

7. Muista että minun elämän on tuuli ja minun silmäni ei palaja hywä näkemän.

7 O remember that my life is a breath. My eye will no more see good.

7. O remember that my life is wind: mine eye shall no more see good.

7. Kom i Hu, at mit Liv er et Aandepust: Mit Øje kommer ikke mere til at se godt.

7. Tänk uppå, att mitt lif är ett väder, och min ögon komma icke igen till att se det goda;

7. Mötle, et mo ello on üks tuul, ei sa mo silm jälle head nähha.

7. Atsimink, kad mano gyvenimas tėra vėjas; mano akys neberegės gero.

7. Gedenke, daß mein Leben ein Wind ist und meine Augen nicht wieder Gutes sehen werden.

7. Considère que ma vie est un souffle, et que mon œil ne reverra plus le bonheur.

7. Acuérdate que mi vida es un viento; y que mis ojos no volverán para ver el bien.

7 Gedenk, dat mijn leven een wind is; mijn oog zal niet wederkomen, om het goede te zien.

7. Wspomnij, o Panie! iż wiatrem jest żywot mój, nie wróci się oko moje, aby widziało dobre rzeczy.

7. Emlékezzél meg, hogy az én életem csak egy lehellet, [5†] és az én szemem nem lát többé jót.

7 Вспомни, что жизнь моя дуновение, что око мое не возвратится видеть доброе.

7. Згадай (Боже), що життє моє - подув (вітру), а око моє не вернесь, побачити добро.

8. Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

8. Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

8. Ja ei yxikän eläwä silmä pidä minua enämbi näkemän. Sinun silmäs cadzocon minua sijtte minä hucun.

8 The eye of him who sees me will behold me no more. Your eyes will be upon me, but I will not be.

8. The eye of him that hath seen me shall see me no more: thine eyes are upon me, and I am not.

8. Dens Øje, som ser mig, skal ikke mere skue mig; dine Øjne skulle se efter mlg, men jeg skal ikke findes.

8. Och intet lefvandes öga varder mig mera seendes; din ögon se på mig, deröfver förgås jag.

8. Selle silm, kes mind nüüd nääb, ei sa mind ennam nähha: kui so silmad mo peäle waatwad , siis ep olle ma teps siin .

8. Akys to, kuris mane matė, nebematys manęs; Tu žiūrėsi, bet manęs nebebus.

8. Und kein lebendiges Auge wird mich mehr schauen; sehen deine Augen nach mir, so bin ich nicht mehr.

8. L'œil qui me voit, ne m'apercevra plus; tes yeux me chercheront, et je ne serai plus.

8. Los ojos de los que ahora me ven, nunca más me verán: tus ojos serán sobre mí, y dejaré de ser.

8 Het oog desgenen, die mij nu ziet, zal mij niet zien; uw ogen zullen op mij zijn; maar ik zal niet meer zijn.

8. Ani mię ogląda oko, które mię widywało; oczy twoje obrócone będą na mię, a mnie nie będzie.

8. Nem lát engem szem, a mely rám néz; te rám veted szemed, de már nem vagyok!

8 Не увидит меня око видевшего меня; очи Твои на меня, – и нет меня.

8. Не побачить мене око того, що видїв мене; та й твої очі (звернуться) на мене, - а мене нема.

9. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

9. Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,

9. Pilwi rauke ja mene pois nijn myös se cuin mene hautaan ei hän nouse jällens.

9 As the cloud is consumed and vanishes away, so he who goes down to Sheol will come up no more.

9. As the cloud is consumed and vanisheth away: so he that goeth down to the grave shall come up no more.

9. En Sky forgaar og farer bort, ligesaa skal den, der farer ned til Dødsriget, ikke komme op igen.

9. Molnet varder allt, och går bort; så ock den som far neder i helvetet, han kommer icke upp igen;

9. Pilw kaub ja lähhäb omma teed : nenda ei tulle se ülles, kes allalähhäb hauda.

9. Kaip debesis nueina ir dingsta, taip nuėjęs į kapą nebesugrįžta.

9. Eine Wolke vergeht und fährt dahin: also, wer in die Hölle hinunterfährt, kommt nicht wieder herauf

9. La nuée se dissipe et s'en va, ainsi celui qui descend aux enfers n'en remontera pas.

9. La nube se acaba, y se va: así es el que desciende al sepulcro, que nunca más subirá.

9 Een wolk vergaat en vaart henen; alzo die in het graf daalt, zal niet weder opkomen.

9. Jako niszczeje obłok i przemija, tak zstępujący do grobu nie wynijdzie;

9. A felhő eltünik és elmegy, így a ki leszáll a sírba, nem jő fel többé.

9 Редеет облако и уходит; так нисшедший в преисподнюю не выйдет,

9. Рідшає хмара й зникає; так і той, що зступив у глибоку яму, вже не вийде,

10. Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

10. Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

10. Eikä palaja jällens huoneseens ei myös hänen sians hända enämbi tunne.

10 He will return no more to his house, nor will his place know him any more.

10. He shall return no more to his house, neither shall his place know him any more.

10. Han skal ikke komme mere igen til sit Hus, og hans Sted skal ikke kende ham mere.

10. Och besitter icke sitt hus igen, och hans rum blifver öde.

10. Ei se tulle ennam taggasi omma kotta, ja temma asse ei tunne tedda ennam.

10. Jis nebegrįš į savo namus, jo vieta nebepažins jo.

10. und kommt nicht wieder in sein Haus, und sein Ort kennt ihn nicht mehr.

10. Il ne reviendra plus dans sa maison, et son lieu ne le reconnaîtra plus.

10. No tornará más a su casa, ni su lugar le conocerá más.

10 Hij zal niet meer wederkeren tot zijn huis, en zijn plaats zal hem niet meer kennen.

10. Nie wróci się więcej do domu swego, ani go więcej pozna miejsce jego.

10. Nem tér vissza többé az ő hajlékába, és az ő helye nem ismeri őt többé.

10 не возвратится более в дом свой, и место его не будет уже знать его.

10. Не вернеться вже в домівку свою, і місце його не знати ме вже його.

11. Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.

11. Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

11. Sentähden en minä estä suutani minä puhun sydämeni ahtaudes ja juttelen minun sieluni murhen.

11 Therefore I will not refrain my mouth. I will speak in the anguish of my spirit. I will complain in the bitterness of my soul.

11. Therefore I will not refrain my mouth; I will speak in the anguish of my spirit; I will complain in the bitterness of my soul.

11. Derfor vil jeg ikke heller lægge Baand paa min Mund, jeg vil tale i min Aands Angest, jeg vil klage i min Sjæls Bitterhed.

11. Derföre vill jag ock icke förmena minom mun; jag vill tala i mins hjertas ångest, och vill utsäga min själs bedröfvelse.

11. Ei ma tahha ka mitte omma suud keelda; ma tahhan räkida omma waimo ahhastusses, ma tahhan könnelda omma hinge kibbedusses.

11. Aš neužversiu savo burnos, kalbėsiu dvasios skausme, skųsiuos savo sielos kartume.

11. Darum will ich auch meinem Munde nicht wehren; ich will reden in der Angst meines Herzens und will klagen in der Betrübnis meiner Seele.

11. C'est pourquoi, je ne retiendrai point ma bouche, je parlerai dans la détresse de mon esprit, je me plaindrai dans l'amertume de mon âme.

11. Por tanto yo no detendré mi boca, mas hablaré con la angustia de mi espíritu, y quejarme he con la amargura de mi alma.

11 Zo zal ik ook mijn mond niet wederhouden, ik zal spreken in benauwdheid mijns geestes; ik zal klagen in bitterheid mijner ziel.

11. Przetoż ja nie mogę zawściągnąć ust moich; mówić będę w utrapieniu ducha mego, będę rozmawiał w gorzkości duszy mojej.

11. Én sem tartóztatom hát meg az én számat; szólok az én lelkemnek fájdalmában, és panaszkodom az én szívemnek keserűségében.

11 Не буду же я удерживать уст моих; буду говорить встеснении духа моего; буду жаловаться в горести душимоей.

11. Тим же то я не стану здержувати уст моїх; говорити му в тїснотї духа мого; буду жалуватись у горю душі моєї.

12. Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

12. Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

12. Olengo minä meri eli walascala ettäs minun nijn kätket?

12 Am I a sea, or a sea-monster, that you set a watch over me?

12. Am I a sea, or a whale, that thou settest a watch over me?

12. Er jeg et Hav eller et Havuhyre, at du vil sætteVagt over mig,

12. Är jag ett haf, eller en hvalfisk, att du så förvarar mig?

12. Ollen ma merri ehk wallaskalla? et Sa wahti mo wasto panned.

12. Ar aš esu jūra, ar banginis, kad statai man sargybą?

12. Bin ich denn ein Meer oder ein Meerungeheuer, daß du mich so verwahrst?

12. Suis-je une mer? Suis-je un monstre marin, pour que tu poses autour de moi une garde?

12. ¿Soy yo la mar, o alguna ballena que me pongas guardia?

12 Ben ik dan een zee, of walvis, dat Gij om mij wachten zet?

12. Izażem ja jest morze, albo wieloryb, zasię mię osadził strażą?

12. Tenger vagyok-é én, avagy [6†] czethal, hogy őrt állítasz ellenem?

12 Разве я море или морское чудовище, что Ты поставил надо мною стражу?

12. Чи то ж я море або потвора морська, що ти проти мене сторожу (запору) поставив?

13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

13. Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

13. Cosca minä ajattelin: minun wuoten lohdutta minun ja minun kehton saatta minulle lewon.

13 When I say, My bed will comfort me. My couch will ease my complaint.

13. When I say, My bed shall comfort me, my couch shall ease my complaint;

13. Naar jeg sagde: Min Seng skal trøste mig; mit Leje skal lette min Klage;

13. Ty jag tänkte: Min säng skall trösta mig; mitt lägre skall lisa mig.

13. Kui ma mötlen: Mo säng peab mind trööstima, mo wodi peab middagi kandma mo kaebdussest:

13. Kai sakau: ‘Mano lova paguos mane, mano guolis palengvins mano skundą’,

13. Wenn ich gedachte: Mein Bett soll mich trösten, mein Lager soll mir meinen Jammer erleichtern,

13. Quand je dis: Mon lit me consolera; ma couche me soulagera de ma peine;

13. Cuando digo: Mi cama me consolará, mi cama me quitará mis quejas:

13 Wanneer ik zeg: Mijn bedstede zal mij vertroosten, mijn leger zal van mijn klacht wat wegnemen;

13. Gdym rzekł: Pocieszy mię łoże moje, i ulży mi narzekania mego pościel moja:

13. Mikor azt gondolom, megvigasztal engem az én nyoszolyám, megkönnyebbíti panaszolkodásomat az én ágyasházam:

13 Когда подумаю: утешит меня постель моя, унесет горесть мою ложе мое,

13. Думаю часом таке: втїшить мене постеля моя, ложе моє поможе менї, горе моє перетерпіти;

14. niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

14. Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

14. Cosca minä idzelleni puhun nijns peljätät minua unilla ja cauhistat minua nägyillä.

14 Then you scare me with dreams and terrify me through visions,

14. Then thou scarest me with dreams, and terrifiest me through visions:

14. da forskrækker du mig med Drømme og ved Syner forfærder du mig,

14. När jag talar med mig sjelf, så förskräcker du mig med drömmar, och gör mig förfärelse;

14. Siis ehmatad Sa mind ärra unne-näggudega ja teed mulle hirmo näggemistega.

14. Tu baugini mane sapnais ir gąsdini regėjimais.

14. so erschrecktest du mich mit Träumen und machtest mir Grauen durch Gesichte,

14. Alors, tu me terrifies par des songes, et tu m'épouvantes par des visions.

14. Entónces me quebrantarás con sueños, y me turbarás con visiones.

14 Dan ontzet Gij mij met dromen, en door gezichten verschrikt Gij mij;

14. Tedy mię straszysz przez sny, i przez widzenia trwożysz mną.

14. Akkor [7†] álmokkal rettentesz meg engem és látásokkal háborítasz meg engem;

14 ты страшишь меня снами и видениями пугаешь меня;

14. Та бо ти жахаєш мене снами, й видивами лякаєш мене,

15. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

15. Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

15. Että minun sielun sois hänens hirtetyxi ja minun luuni cuolluexi:

15 so that my soul chooses strangling and death rather than (these) my bones.

15. So that my soul chooseth strangling, and death rather than my life.

15. saa min Sjæl fortrækker at være kvalt; ja Døden fremfor disse mine Knokler.

15. Att min själ önskar sig vara hängd, och min ben döden.

15. Ja mo hing tahhaks, et ta saaks ärra kägistud, surma enneminne, kui mo lukondid nähja .

15. Todėl mano siela pasirinktų būti pasmaugta, ir mirtis man geriau už gyvenimą.

15. daß meine Seele wünschte erstickt zu sein und meine Gebeine den Tod.

15. Ainsi j'aime mieux étouffer, j'aime mieux mourir que conserver mes os.

15. Y mi alma tuvo por mejor el ahogamiento; y la muerte más que a mis huesos.

15 Zodat mijn ziel de verworging kiest; den dood meer dan mijn beenderen.

15. A przetoż obrała sobie powieszenie dusz moja, a śmierć raczej, niż zostać w kościach.

15. Úgy, hogy inkább választja lelkem a megfojtatást, inkább a halált, mint [8†] csontjaimat.

15 и душа моя желает лучше прекращения дыхания, лучше смерти, нежели сбережения костей моих.

15. Так, що душа моя бажає лїпше перериву дихання, лїпше смертї, нїж удержання костей моїх.

16. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

16. Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

16. En minä pyydä sillen elä.

16 I loathe (my life). I would not live everlasting. Let me alone, for my days are vanity.

16. I loathe it; I would not live alway: let me alone; for my days are vanity.

16. Jeg er ked deraf; jeg vil ikke leve evindelig; lad af fra mig thi mine Dage ere Forfængelighed;

16. Jag begärar intet mer lefva; håll upp af mig; ty mine dagar äro fåfängelige.

16. Ma tüddin ärra, ei ma woi iggaweste ellada; seisa minnust rahho, sest mo päwad on otse tühhised.

16. Aš bjauriuosi juo ir nebenoriu gyventi. Palik mane, mano dienos­tuštybė.

16. Ich begehre nicht mehr zu leben. Laß ab von mir, denn meine Tage sind eitel.

16. Je suis ennuyé de la vie. Je ne vivrai pas toujours. Retire-toi de moi, car mes jours sont un souffle.

16. Abominé la vida, no quiero vivir para siempre: déjame, pues que mis dias son vanidad.

16 Ik versmaad ze, ik zal toch in der eeuwigheid niet leven; houd op van mij, want mijn dagen zijn ijdelheid.

16. Sprzykrzyłem sobie żywot, nie wiecznie będę żyw. Zaniechajże mię, bo marnością są dni moje.

16. Utálom! Nem akarok örökké élni. Távozzál el [9†] tőlem, mert nyomorúság az én [10†] életem.

16 Опротивела мне жизнь. Не вечно жить мне. Отступи от меня, ибо дни мои суета.

16. Омерзїло менї життє. Чи ж вічно жити менї? Відступи від мене, - та ж днї мої, се марнота!

17. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,

17. Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

17. Luowu minusta sillä minun päiwän owat turhat. Mikä on ihminen ettäs hänen suurna pidät ja suret händä:

17 What is man, that you should magnify him and that you should set your mind upon him,

17. What is man, that thou shouldest magnify him? and that thou shouldest set thine heart upon him?

17. Hvad er et Menneske; at du agte ham stort; og at du vil lægge dig ham paa Hjerte?

17. Hvad är en menniska, att du aktar henne högt, och bekymrar dig med henne?

17. Mis on waene innimenne, et Sa tedda sureks pead, ja et Sa tedda tähhele panned?

17. Kas yra žmogus, kad jį laikai pagarboje ir kreipi į jį savo dėmesį?

17. Was ist ein Mensch, daß du ihn groß achtest und bekümmerst dich um ihn?

17. Qu'est-ce que l'homme pour que tu en fasses un si grand cas, pour que tu prennes garde à lui?

17. ¿Qué es el hombre para que le engrandezcas, y que pongas sobre él tu corazon;

17 Wat is de mens, dat Gij hem groot acht, en dat Gij Uw hart op hem zet?

17. Cóż jest człowiek, że go tak wielce ważysz? a że przykładasz ku niemu serce twoje?

17. Micsoda az ember, [11†] hogy őt ily nagyra becsülöd, és hogy figyelmedet fordítod reá?

17 Что такое человек, что Ты столько ценишь его и обращаешь на него внимание Твое,

17. Що ж бо таке чоловік, що його так цїнуєш, та звертаєш на його ввагу твою,

18. tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

18. Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

18. Sinä edzit händä jocapäiwä ja coettelet händä aina.

18 and that you should visit him every morning and try him every moment?

18. And that thou shouldest visit him every morning, and try him every moment?

18. og at du vil besøge ham hver Morgen og prøve ham hvert Øjeblik?

18. Du hemsöker henne dagliga, och försöker henne alltid.

18. Ja olled tedda katsumas igga hom̃iko, ja wöttad tedda kiusada igga silmapilkmisse aial.

18. Aplankai jį kas rytą, kas akimirką jį mėgini.

18. Du suchst ihn täglich heim und versuchst ihn alle Stunden.

18. Pour que tu l'inspectes tous les matins, pour que tu le scrutes à chaque instant?

18. Y que le visites todas las mañanas, y todos los momentos le pruebes?

18 En dat Gij hem bezoekt in elken morgenstond; dat Gij hem in elken ogenblik beproeft?

18. A że go nawiedzasz na każdy zaranek? i na każdą chwilę doświadczasz go?

18. Meglátogatod őt minden reggel, és minden szempillantásban próbálod őt.

18 посещаешь его каждое утро, каждое мгновение испытываешь его?

18. Та що-ранку звідуєшся до його, й що хвилинки вивідуєш його?

19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

19. Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

19. Mixes minusta luowu ja päästä minua sijhenasti että minä sylkeni nielen.

19 How long will you not look away from me, nor let me alone till I swallow down my spittle?

19. How long wilt thou not depart from me, nor let me alone till I swallow down my spittle?

19. Hvorfor vil du ikke se bort fra mig? vil ikke lade mig Ro saa længe, at jeg kan synke mit Spyt?

19. Hvi går du icke ifrå mig, och släpper mig, så länge jag uppsvälger min spott?

19. Kui kaua ei tahha Sa mitte mo peält ärrawadata? Sinna ei jä minnust jälle, senni kui ma omma sülge woiksin sisseneelda.

19. Kada paliksi mane ir leisi ramiai nuryti seilę?

19. Warum tust du dich nicht von mir und lässest mich nicht, bis ich nur meinen Speichel schlinge?

19. Quand finiras-tu de me regarder? Ne me lâcheras-tu pas, pour que j'avale ma salive?

19. ¿Hasta cuándo no me dejarás, ni me soltarás hasta que trague mi saliva?

19 Hoe lang keert Gij U niet af van mij, en laat niet van mij af, totdat ik mijn speeksel inzwelge?

19. Pokądże się nie odwrócisz odemnie? a nie zaniechasz mię, ażbym przełknął ślinę moję?

19. Míglen nem fordítod el tőlem szemedet, nem távozol csak addig is tőlem, a míg nyálamat lenyelem?

19 Доколе же Ты не оставишь, доколе не отойдешь от меня, доколе не дашь мне проглотить слюну мою?

19. Докіль же не полишиш, докіль не відойдеш від мене, докіль і слини менї не даси проковтнути (спокійно)?

20. Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

20. Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

20. Minä olen paha tehnyt mitä minun pitä sinulle tekemän o sinä ihmisten wartia? mixis minun teit sinuas louckaman ja idzelleni cuormaxi?

20 If I have sinned, what do I do to you, O you, watcher of men? Why have you set me as a mark for you, so that I am a burden to myself?

20. I have sinned; what shall I do unto thee, O thou preserver of men? why hast thou set me as a mark against thee, so that I am a burden to myself?

20. Havde jeg syndet, hvad kunde jeg gøre dig, du Menneskenes Vogter? hvorfor har du sat mig til Anstød: for dig, at jeg er mig selv til en Byrde

20. Hafver jag syndat, hvad skall jag göra dig, o du menniskors gömmare? Hvi gjorde du mig, att jag uppå dig stöta skulle, och är mig sjelfvom till tunga?

20. Ma ollen patto teinud, mis ma sulle woin tehja, oh Sa innimesse hoidja? mikspärrast olled sa mind pannud ennesele märgiks, et ma issiennesele koormaks ollen.

20. Jei nusidėjau, ką Tau padarysiu, žmonių sarge? Kodėl mane pasirinkai taikiniu, kad būčiau sau našta?

20. Habe ich gesündigt, was tue ich dir damit, o du Menschenhüter? Warum machst du mich zum Ziel deiner Anläufe, daß ich mir selbst eine Last bin?

20. Si j'ai péché, que t'ai-je fait, à toi, ô surveillant des hommes! Pourquoi m'as-tu mis en butte à tes coups, et suis-je à charge à moi-même?

20. Pequé: ¿qué te haré, oh guardador de los hombres? ¿Por qué me has puesto contrario a tí, y qué a mí mismo sea pesadumbre?

20 Heb ik gezondigd, wat zal ik U doen, o Mensenhoeder? Waarom hebt Gij mij U tot een tegenloop gesteld, dat ik mijzelven tot een last zij?

20. Zgrzeszyłem, cóż mam czynić? o stróżu ludzki! czemuś mię sobie za cel położył, abym był sam sobie ciężarem?

20. Vétkeztem! [12†] Mit cselekedjem én néked, oh embereknek őrizője? Mért tettél ki czéltáblául magadnak? Mért legyek magamnak is terhére.

20 Если я согрешил, то что я сделаю Тебе, страж человеков! Зачем Ты поставил меня противником Себе, так что я стал самому себе в тягость?

20. А коли я провинив, то що вчиню тобі, ти наглядниче людей! Чому вчинив єси мене таким мерзенним собі, так що й я самий став тягарем собі?

21. Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole.

21. Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

21. Ja mixes minun pahateconi anna andexi ja ota pois minun wääryttäni? Sillä nyt pitä minun macaman mullas ja jos jocu minua amulla edzi en minä ole.

21 And why do you not pardon my transgression and take away my iniquity?For now I will lie down in the dust and you will seek me diligently, but I will not be.

21. And why dost thou not pardon my transgression, and take away mine iniquity? for now shall I sleep in the dust; and thou shalt seek me in the morning, but I shall not be.

21. Og hvorfor vil du ikke borttage min Overtrædelse og lade min Misgerning være tilgivet thi snart skal jeg ligge under Mulde, og naar du søger mig, da er jeg ikke mere.

21. Och hvi förlåter du mig icke mina missgerning, och tager icke bort mina synd? Ty nu skall jag lägga mig i mull; och när man om morgonen söker mig, är jag då intet till.

21. Ja miks Sa ei anna andeks mo ülleastmist? ja miks Sa ei lasse mo üllekohhut mödaminna? sest nüüd lähhän ma mulda maggama, ja Sa otsid mind aegsaste, ja mind ei olle teps .

21. Kodėl neatleidi mano kaltės ir nepanaikini mano nusikaltimo? Aš gulėsiu dulkėse; Tu ieškosi manęs rytą, tačiau manęs nebebus’‘.

21. Und warum vergibst du mir meine Missetat nicht und nimmst weg meine Sünde? Denn nun werde ich mich in die Erde legen, und wenn du mich morgen suchst, werde ich nicht da sein.

21. Et pourquoi ne pardonnes-tu pas mon péché, et ne fais-tu pas disparaître mon iniquité? Car je vais maintenant me coucher dans la poussière; tu me chercheras, et je ne serai plus.

21. ¿Y por qué no quitas mi rebelión, y perdonas mi iniquidad? porque ahora dormiré en el polvo; y buscarme has de mañana, y no seré hallado.

21 En waarom vergeeft Gij niet mijn overtreding, en doet mijn ongerechtigheid niet weg? Want nu zal ik in het stof liggen; en Gij zult mij vroeg zoeken, maar ik zal niet zijn.

21. Przecz nie odejmiesz przestępstwa mego, i nie przepuścisz nieprawości mojej? Bo się teraz w prochu położę, a choćbyś mię szukał rano, nie będzie mię.

21. És mért nem bocsátod meg vétkemet és nem törlöd el az én bűnömet? Hiszen immár a porban fekszem, és ha keresel engem, nem leszek.

21 И зачем бы не простить мне греха и не снять с меня беззакония моего? ибо, вот, я лягу в прахе; завтра поищешь меня, и меня нет.

21. Та й чому ж би не простити гріха менї й не зняти з мене проступку мого? та ж от, я ляжу в землю, а завтра, хоч би ти й шукав мене, мене вже не буде.