Jesus Sirach
XXX. Lucu .
JOca lastans curitta/ hän saa sijttä cunnian/ hyödytyxen ja ilon/ v. 1.
Joca lapsen idzewaldaisudes caswatta/ hän saa sijtä murhen/ v. 7.
Raidis ruumis on parembi cuin suuret tawarat/ v. 12.
Tautiwuode on pahembi cuolemata/ sillä kiwulloisen ihmisen ei ole hywä rickaudestans/ v. 17.
Sentähden eläkän ihminen hywin/ ja wälttäkän murhetta ja wiha/ v. 22.
Siir 30:1 JOca lastans racasta/ hän pitä hänen aina curituxen alla/ että hän sijtte saa ilon hänestä.
Siir 30:2 Joca lapsens pitä pelgon alla/ hän saa ilon hänestä/ eikä tarwita hänen tähtens tuttawains tykönä häwetä.
Siir 30:3 Cosca jocu poicans curitta/ hän teke wihamiehens murhellisexi/ ja iloitta ystäwäns:
Siir 30:4 Sillä jos hänen Isäns cuole/ nijn se on nijncuin ei hän oliscan cuollut: sillä hän on caltaisens jälkens jättänyt.
Siir 30:5 Cosca hän eli/ nijn hän näki riemuns/ ja ilo oli hänestä.
Siir 30:6 Cosca hän cuoli/ nijn ei hänen tarwittu murehtiman: sillä hän jätti jälkens wastuxen wihamiehiäns wastan/ ja sen joca ystäwäin mielen jällens nouta taita.
Siir 30:7 Mutta joca lapsillens pehme on/ hän walitta sen wandeita: ja nijn usein cuin se itke/ nijn hän peljästy.
Siir 30:8 Curittamatoin lapsi tule nijn cangiaxi cuin hillimätöin hewoinen.
Siir 30:9 Ole pehme pojalles/ nijn sinun täyty edespäin peljätä händä/ liehacoidze hänen cansans/ nijn hän sinun wijmein saatta murhellisexi.
Siir 30:10 Älä tee leickiä hänen cansans/ ettei sinun sijtte pidä hänen cansans murhettiman/ ja nijn sinun täyty wijmein hänen tähtens hambaitas kiristä.
Siir 30:11 Älä anna hänen walda nuorella ijälläns/ ja älä wasta hänen tyhmydens edest.
Siir 30:12 Cumarra hänen caulans nuorna/ ja lyö händä selkän wähänä/ ettei hän tulis sinulle niscurixi ja tottelemattomaxi.
Siir 30:13 Opeta lastas ja älä anna hänen joutilasna käydä/ ettes tulis häpiään hänen tähtens.
Siir 30:14 Parembi on jongun olla köyhänä/ raidisna ja terwenä/ cuin rickana ja kipiänä.
Siir 30:15 Olla raidisna ja terwenä on parembi cuin culda/ ja raidis ruumis on parembi cuin paljo calua.
Siir 30:16 Ei mikän rickaus ole werrattapa raitisen ruumisen/ ja ei yxikän ilo ole sydämelisen ilon wertainen.
Siir 30:17 Cuolema on parembi cuin kiwulloinen elämä ja alanomainen sairaus.
Siir 30:18 Se on nijncuin hywä hercku/ sen suun edes joca ei woi syödä/ ja nijncuin se ruoca/ joca cuolluen haudalle pannan.
Siir 30:19 Sillä/ mitäst uhri on tarpellinen epäjumalalle? joca ei taida syödä eikä haista?
Siir 30:20 Nijn se on myös rickalle/ jonga Jumala sairaxi teke.
Siir 30:21 Kyllä hän näke sen silmilläns ja huoca sitä/ ja on nijncuin cuohittu/ joca neidzen ohes maca ja huoca.
Siir 30:22 Älä tee idzelles murhetta/ älä myös waiwa sinuas omilla ajatuxillas:
Siir 30:23 Sillä iloinen sydän on ihmisen elämä/ ja hänen ilons on hänen pitkä ikäns.
Siir 30:24 Tee idzelles hywä ja wahwista sydändäs/ ja aja murhe cauwas tykös:
Siir 30:25 Sillä murhe tappa monda ihmistä/ ja ei kelpa mihingän.
Siir 30:26 Kijwaus ja wiha lyhendä elämän/ ja murhe teke ihmisen ennen aicans wanhaxi.
Siir 30:27 Iloiselle sydämelle maistawat caicki hywin mitä hän syö.
Vers. 25. Mihingän ) Ei hän auta mitän/ eikä tee yhtän aisiata paremmaxi/ mitäst sijs hänen sijtä on.