Babelin Drakista .
DAniel surma Drakin/ jota Babylonialaiset palwelewat/ v. 26.
sentähden cannetan Danielin päälle Babelin asuwaisilda/ ja heitetän Lejonein luolaan/ v. 1.
mutta HERra ruocki hänen siellä/ ja warjele Lejoneilda/ v. 32.
seidzemendenä päiwänä anda Cuningas hänen sieldä wetä ulos/ ja heittä ne Lejonein eteen/ jotca cannoit hänen päällens/ v. 39.
22 SIellä oli myös suuri Draki/ jota he Babelis palwelit.
23 Ja Cuningas sanoi Danielille: cuinga/ tahdotcos myös hänestä sano/ ettei hängän muu ole cuin waskinen epäjumala? Cadzo/ hän elä: sillä hän syö ja juo/ sentähden et sinä taida sano/ ettei hän ole eläwä Jumala/ palwele sijs händä.
24 Mutta Daniel wastais: minä palwelen HERra minun Jumalatani: sillä hän on eläwä Jumala.
25 Waan sinä Herra Cuningas salli/ nijn minä tämän Drakin surman ilman yhdetäkän miecata eli corennota.
26 Ja Cuningas sanoi: se olcon sinulle luwallinen. Nijn Daniel otti pikiä/ raswa ja carwoja/ ja keitti ne sean/ ja teki sijtä kyrsäisitä/ ja heitti Drakin suuhun/ ja Draki pacahtui cahtia. Ja Daniel sanoi: cadzo/ nämät owat teidän jumalan.
27 COsca Babylonialaiset sen cuulit/ otit he sen sangen pahaxi/ ja nostit capinan Cuningasta wastan/ ja sanoit: meidän Cuningam on Judalaisexi tullut: sillä hän on Belin cukistanut/ Drakin tappanut/ ja Papit surmannut.
28 Ja he astuit Cuningan eteen/ ja sanoit: anna meille tänne Daniel/ mutta jolles anna/ nijn me sinun ja caicki sinun huonestas tapamme.
29 Cosca Cuningas näki/ että he wäkiwallalla hänen päällens tungit/ täytyi hänen heille anda Danielin.
30 Ja he heitit hänen Lejonein eteen luolaan/ jos hän oli cuusi päiwä.
31 Ja luolas oli seidzemen Lejonit/ joille jocapäiwä annettin caxi ihmistä ja caxi lammasta/ mutta ei heille annettu nijnä päiwinä mitän/ että he olisit Danielin syönet.
32 MUtta Judeas oli Propheta Habacuc/ joca oli keittänyt liendä ja leicannut leipä sywään astiaan/ ja meni nijden cansa kedolle/ wiedäxens elowäelle.
33 Ja HERran Engeli sanoi Habacukille: sinun pitä sen ruan/ jotas cannat/ wiemän Danielille Babelijn/ Lejonein luolaan.
34 Ja Habacuc wastais: HERra/ en minä ole Babelin Caupungita nähnyt/ engä tiedä cusa luola on.
35 Silloin tartui Engeli hänen kijresens/ ja wei hänen nijncuin wäkewä tuuli/ Babeli päin luolan tygö.
36 Ja Habacuc huusi ja sanoi: Daniel/ Daniel/ ota tämä ruoca/ jonga Jumala sinulle on lähettänyt.
37 Ja Daniel sanoi: HERra Jumala/ sinä muistat cuitengin wielä minua/ ja et hyljä nijtä jotca sinua rucoilewat ja sinua racastawat.
38 Ja hän nousi ja söi. Waan HERran Engeli wei Hacacukin sillä hetkellä endiseen paickans.
39 Ja Cuningas tuli seidzemendenä päiwänä Danieli walittaman. Ja cosca hän haudalle tuli/ ja cadzoi sisälle/ cadzo/ nijn Daniel istui Lejonein seas. Ja Cuningas huusi suurest/ ja sanoi:
40 O HERra sinä Danielin Jumala/ sinä olet suuri Jumala/ ja ei ole yhtän muuta Jumalata paidzi sinua.
41 Ja hän andoi hänen otta ylös luolasta. Mutta ne muut jotca hänen cuolemaan saatta tahdoit/ andoi hän luolaan heittä/ jotca cohta hänen silmäins edes Lejoneilda nielttin.