Jesus Sirach
XXII. Lucu .
LAiscudest/ v. 1.
pahoist ja pahan tawaisit lapsist/ v. 3.
Soweliat neuwot owat tarpelliset/ mutta ei tyhmät nijtä tottele/ v. 6.
Ihminen murhetti enämmin tyhmä cuin cuollutta/ mutta wijsas ihminen pakene händä/ v. 10.
Ystäwitä ei pidä murhellisexi tehtämän/ ei pilcattaman eikä cadzottaman ylön/ v. 22.
mutta oleman uscollisen ja auttaman hädäsä/ v. 28.
Siir 22:1 LAisca ihminen on nijncuin kiwi joca loas maca:
Siir 22:2 Joca otta ylös hänen/ nijn sen pitä sijtte kätens pyhkimän.
Siir 22:3 Häwytöin poica on Isällens häpiäxi.
Siir 22:4 Toimellinen tytär kyllä naidan/ mutta pahan tawainen tytär annetan olla/ ja hän saatta Isäns murhellisexi.
Siir 22:5 Joca ylön rohkia on/ hän on sekä Isällens että miehellens häpiäxi/ ja heildä molemmilda wihatan.
Siir 22:6 Puhe joca sopimattoman aican puhutan/ on nijncuin harpun soitto murhelliselle.
Siir 22:7 Oikialla ajalla pitä ihmistä curitettaman ja opetettaman/ mutta joca tyhmä opetta/ se tahto lijttä ricotun cruusin cappalda/ ja teke nijncuin se joca jongun rascast unest herättä.
Siir 22:8 Joca tyhmä puhuttele/ hän puhu macawan cansa:
Siir 22:9 Mutta cosca se on loppunut/ nijn hän kysy/ mikä se on?
Siir 22:10 Cuolutta itketän/ ettei hänellä enä ole walkeutta:
Siir 22:11 Mutta tyhmä pitä sinun itkemän/ ettei hänellä ole ymmärrystä.
Siir 22:12 Ei ihmisen pidä ylön paljo cuoluita itkemän/ sillä he owat lepoon tullet. Mutta tyhmän elämä on pahembi cuin cuolema.
Siir 22:13 Seidzemen päiwä cuollutta itketän/ mutta tyhmä ja jumalatoinda coco hänen elinaicans.
Siir 22:14 Älä tyhmän cansa paljon puhu/ älä myös ole taitamattoman seuras.
Siir 22:15 Wältä händä ettes tulis tuscaan hänen cansans/ ja tahratuxi hänen saastaisudestans.
Siir 22:16 Pakene händä/ nijns olet rauhas/ ja et tule ahdistuxeen ja hätään hänen tyhmydens tähden.
Siir 22:17 Mikä on rascambi Blyijyä? ja cuinga pitä ihmisen cudzuman tyhmä muuxi cuin Blyijyxi?
Siir 22:18 Kewembi on canda sanda/ suola ja rauta/ cuin taitamatoinda ihmistä.
Siir 22:19 Nijncuin huone/ joca toisen huonen cansa on wahwast sidottu yhten/ ei tuulispääldä cukisteta:
Siir 22:20 Nijn on myös se sydän joca asians hywin tietä/ ei hän pelkä yhtäkän peljätystä.
Siir 22:21 Nijncuin caunist calkilla siwuttu tasainen seinä/ ei pysy sates caunisna: eli aita corkella wuorella/ tuulen edesä:
Siir 22:22 Nijn myös tyhmän sydämen huono aiwoitus/ ei ole seisowainen peljätystä wastan.
Siir 22:23 Jos ihminen silmäns painottele/ nijn sijtä kyynelet wuotawat.
Siir 22:24 Jos ihminen osa toista sydämeen/ nijn se ilmoitta hänen aiwoituxens.
Siir 22:25 Joca lasketta linduin secaan/ hän peljättä heidän pois: ja joca ystäwätäns häwäise/ hän ricko ystäwyden.
Siir 22:26 Waickas wedäisit mieckas ystäwätäs wastan/ et sinä cuitengan sen cansa nijn pahoin tee cuin häwäistyxellä.
Siir 22:27 Sillä sinä taidat jällens kyllä tulla ystäwäxi/ cosca et sinä pakene händä/ mutta puhut hänen cansans: sillä caicki asiat taitan kyllä sowitta paidzi häwäistystä/ ylöncadzetta/ salaisuden ilmoitusta ja pahoja juonia/ näillä ystäwys ajetan pois.
Siir 22:28 Ole uscollinen ystäwälles hänen köyhydesäns/ ettäs hänen cansans iloidzisit/ cosca hänen hywin käy.
Siir 22:29 Ole wahwa hänen cansans cosca hänelle pahoin käy/ että sinäkin nautidzisit hänen onnens hywäxes.
Siir 22:30 Sawu ja tomu käy edellä cusa tuli pala tahto/ nijn myös häwäistyxestä tule weren wuodatus.
Siir 22:31 Älä häpe wastata ystäwäs edest/ älä myös händä pakene.
Siir 22:32 Jos sinulle jotakin paha häneldä tapahtu/ joca sen cuule/ se wälttä myös händä.
COsca minä taitaisin panna lucun suuni eteen/ ja paina wahwan sinetin huuldeni päälle/ etten minä sen cautta langeis/ ja minun kieleni wahingoitais minua.
Vers. 15. Ettes tulis tuscaan ) Hywät cumpanit ja ystäwät saattawat monelle ahdistuxen.