7 luku

Tappio Ain luona. Aakanin varkaus ja rangaistus.

1. Mutta israelilaiset menettelivät uskottomasti anastamalla itselleen tuhon omaksi vihittyä; sillä Aakan, Karmin poika, joka oli Sabdin poika, joka Serahin poika, Juudan sukukuntaa, otti itselleen tuhon omaksi vihittyä. Silloin syttyi Herran viha israelilaisia kohtaan.

1. Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.

1. MUtta Israelin lapset horjahdit kirotus calus: sillä Achan Charmin poica Sabdin pojan Judan sucucunnast otti jotakin kirotusta nijn julmistui HERran wiha Israelin lasten päälle.

2. Ja Joosua lähetti miehiä Jerikosta Aihin, joka on lähellä Beet-Aavenia, itään päin Beetelistä, ja sanoi heille näin: Menkää vakoilemaan maata. Niin miehet menivät ja vakoilivat Aita.

2. Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.

2. JA Josua lähetti Jerihosta muutamia miehiä Ain päin joca on BethAwen tykönä itän päin Bethlistä ja sanoi heille: mengät ja wacoicat maata.

3. Kun he palasivat Joosuan luo, sanoivat he hänelle: Älköön koko kansa menkö, vaan menköön noin kaksi tai kolme tuhatta miestä Aita valloittamaan; älä vaivaa koko kansaa sinne, sillä niitä on vähän.

3. Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.

3. Ja cosca he olit mennet ja wacoinet Ain palaisit he jällens Josuan tygö ja sanoit hänelle: älä anna caickia Canssa sinne mennä mutta waiwon caxi eli colme tuhatta miestä mengän ja lyökän Ain ettei caicki Canssa huckan sinne waiwatais: sillä he owat harwat.

4. Niin meni sinne kansasta noin kolme tuhatta miestä, mutta he kääntyivät pakoon Ain miesten edestä.

4. Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.

4. Nijn menit sinne Canssasta liki colmetuhatta miestä ja he pakenit Ain Caupungin miesten edestä.

5. Ja Ain miehet löivät heitä kuoliaaksi noin kolmekymmentä kuusi miestä, ajoivat heitä takaa kaupungin portilta Sebarimiin asti ja voittivat heidät rinteessä. Silloin kansan sydän raukesi ja tuli kuin vedeksi.

5. Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.

5. Ja ne miehet Aista löit heistä liki cuusineljättäkymmendä miestä ja ajoit heitä portista taca Sabarimin asti ja he löit heitä tiellä paetes. Nijn Canssan sydän hämmästyi ja tuli nijncuin wesi.

6. Niin Joosua repäisi vaatteensa ja lankesi kasvoilleen maahan Herran arkin eteen ja oli siinä iltaan saakka, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.

6. Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.

6. Ja Josua repeli waatens ja langeis maahan caswoillens HERran Arkin eteen haman ehtosen asti wanhimmitten cansa Israelist ja he heitit tomua pääns päälle.

7. Ja Joosua sanoi: Voi, Herra, Herra, minkätähden toit tämän kansan Jordanin yli antaaksesi meidät amorilaisten käsiin ja tuhotaksesi meidät? Oi, jospa olisimme päättäneet jäädä tuolle puolelle Jordanin!

7. Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!

7. Ja Josua sanoi: Ah HERra HERra mixis tämän Canssan weit Jordanin ylidze andaxes Amorrerein käsijn ja hucuttaxes: josca me olisim tytynet ja pysynet sillen puolen Jordanit/

8. Oi, Herra, mitä sanoisinkaan, kun Israel on kääntynyt pakoon vihollistensa edestä!

8. Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?

8. Woi minun HERran mitä minä sanon että Israel selkäns käändä wiholistens puoleen?

9. Kun kanaanilaiset ja kaikki muut maan asukkaat sen kuulevat, niin he saartavat meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä. Mitä aiot tehdä suuren nimesi puolesta?

9. Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?

9. Cosca Cananerit ja caicki maan asuwaiset sen cuulewat nijn he pijrittäwät meidän ja häwittäwät meidän nimen maan pääldä mitäs sijs teet sinun suurella nimelläs?

10. Mutta Herra sanoi Joosualle: Nouse! Miksi makaat kasvoillasi?

10. Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?

10. Nijn sanoi HERra Josualle: nuose mixi sinä nijn macat caswoillas?

11. Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt; he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valhetelleet, he ovat panneet sen omain tavarainsa joukkoon.

11. Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.

11. Israel horjahti ja rickoi minun lijttoni cuin minä käskin heille ja otit sijtä kirotusta ja warastit walhettelit ja panit heidän caluins secaan.

12. Sentähden israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä, vaan heidän täytyy kääntyä pakoon vihollistensa edestä, sillä he itse ovat vihityt tuhon omiksi. En minä enää ole teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä.

12. Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.

12. Ei Israelin lapset woi seisoa heidän wihamiestens edes mutta käändä selkäns wiholistens puoleen sillä he owat kirouxes en minä sillen ole teidän cansan jollet te hucuta sitä kirottua teidän keskeldän.

13. Nouse, pyhitä kansa ja sano: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinun keskuudessasi, Israel, on jotakin tuhon omaksi vihittyä; sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennenkuin olette poistaneet keskuudestanne tuhon omaksi vihityn.

13. Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.

13. Nouse ja pyhitä Canssa ja sano: pyhittäkät teitän huomenen saacka sillä nijn sano HERra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel sentähden et sinä ole seisowainen sinun wihamiestes edes sijhenasti cuin te sen kirouxen sijrrätte teidän seastan.

14. Astukaa siis huomenaamuna sukukunnittain esiin, ja se sukukunta, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin suvuittain, ja se suku, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin perhekunnittain, ja se perhekunta, johon Herran arpa osuu, astukoon esiin mies mieheltä.

14. Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.

14. Ja teidän pitä warhain huomeneldain käymän edes teidän sucucundain jälken ja jonga sucucunnan päälle HERran arpa lange hänen pitä käymän huonens jälken edes ja jonga huonen päälle HERran arpa lange pitä käymän edes cukin perhenisändä toinen toisens jälken.

15. Mutta se, jolta tavataan tuhon omaksi vihittyä, poltettakoon tulessa, hän ja kaikki, mitä hänellä on, sillä hän on rikkonut Herran liiton ja tehnyt häpeällisen teon Israelissa.

15. Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.

15. Ja joca löytän ryhtynexi jongun kirottun caluun hän pitä tulella poltettaman ja caicki mitä hänellä on että hän HERran lijton on rickonut ja tehnyt hulluuden Israelis.

16. Niin Joosua antoi varhain seuraavana aamuna Israelin sukukunnittain astua esiin; ja arpa osui Juudan sukukuntaan.

16. Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.

16. NIin nuosi Josua warhain huomeneldain ja toi Israelin edes yhden sucucunnan toisen jälken ja arpa langeis Judan sucucunnan päälle.

17. Silloin hän antoi Juudan sukukunnan astua esiin, ja arpa osui serahilaisten sukuun. Sitten hän antoi serahilaisten suvun astua esiin mies mieheltä, ja arpa osui Sabdiin.

17. Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.

17. Ja cosca hän Judan sucucunnan toi edes langeis arpa Serahiterein perhecunnan päälle ja cosca hän toi Serahiterein perhecunnan edes yhden perhenisännän toisen jälken langeis arpa Sabdin päälle.

18. Niin hän antoi hänen perhekuntansa mies mieheltä astua esiin, ja arpa osui Aakaniin, Karmin poikaan, joka oli Sabdin poika, joka Serahin poika, Juudan sukukuntaa.

18. Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.

18. Ja cosca hän toi edes hänen huonens mieslugun jälken nijn langeis arpa Achanin Carmin pojan päälle Sabdin pojan Serahn pojan Judan sucucunnasta.

19. Silloin Joosua sanoi Aakanille: Poikani, anna Herralle, Israelin Jumalalle, kunnia ja anna hänelle ylistys: tunnusta minulle, mitä olet tehnyt, äläkä salaa sitä minulta.

19. Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.

19. Ja Josua sanoi Achanille: minun poican anna HERralle Israelin Jumalalle cunnia ja anna hänelle ylistys ja tunnusta hänen edesäns ja sano minulle mitäs teit ja älä sala sitä minulda.

20. Niin Aakan vastasi Joosualle ja sanoi: Minä todella olen tehnyt syntiä Herraa, Israelin Jumalaa, vastaan, sillä näin minä tein:

20. Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.

20. Silloin wastais Achan Josualle ja sanoi: totisesta olen minä horjahtanut HERra Israelin Jumalata wastan nijn ja nijn minä tein.

21. kun minä näin saaliin joukossa kauniin sinearilaisen vaipan, kaksisataa sekeliä hopeata ja kultalevyn, viidenkymmenen sekelin painoisen niin minussa syttyi niihin himo, ja minä otin ne; ne ovat kätkettyinä maahan keskelle minun telttaani, hopea alimpana.

21. Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.

21. Sillä minä näin saalisa yhden callin Babelin hamen ja caxi sata Sicli hopiata ja yhden cullaisen kielen joca painoi wijsikymmndä Sicli jota minun mielen teki ja otin ne ja cadzo se on caiwettu maahan keskellä minun majani ja hopia sen alla.

22. Niin Joosua lähetti miehiä ottamaan selkoa, ja ne juoksivat telttaan. Siellä oli kätkö hänen teltassaan, hopea alimpana.

22. Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.

22. Nijn Josua lähetti sinne sanan ja ne juoxit majaan ja cadzo siellä oli se caiwettu maahan hänen majaans ja hopia sen alla.

23. Ja he ottivat ne teltasta, veivät ne Joosuan ja kaikkien israelilaisten luo ja panivat Herran eteen.

23. Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.

23. Ja he otit sen majasta ja weit Josuan ja caickein Israelin lasten tygö ja panit sen HERran eteen.

24. Niin Joosua yhdessä koko Israelin kanssa otti Aakanin, Serahin pojan, ja hopean, vaipan ja kultalevyn, sekä hänen poikansa, tyttärensä, härkänsä, aasinsa, lampaansa, telttansa ynnä kaikki, mitä hänellä oli, ja he veivät ne Aakorin laaksoon.

24. Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.

24. Nijn otti Josua ja coco Israel hänen cansans Achanin Serahn pojan ja hopian hamen ja cullaisen kielen hänen poicans ja tyttärens hänen härkäns Asins ja lambans hänen majans ja caicki mitä hänen omans oli ja weit ne Achorin laxoon.

25. Ja Joosua sanoi: Miksi olet syössyt meidät onnettomuuteen? Herra syöksee sinut onnettomuuteen tänä päivänä. Silloin koko Israel kivitti hänet kuoliaaksi. He polttivat heidät tulessa ja kivittivät heidät.

25. Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.

25. Ja Josua sanoi: ettäs me murhellisexi saatit saattacon HERra sinun murhellisexi tänäpäiwänä ja coco Israel kiwitti heitä ja poltit heidän tulella.

26. Ja he kasasivat hänen päällensä suuren kiviroukkion, joka vielä tänäkin päivänä on olemassa; ja niin Herra lauhtui vihansa hehkusta. Sentähden kutsutaan sitä paikkaa vielä tänäkin päivänä Aakorin laaksoksi.

26. Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti.

26. Ja cosca he kiwitit heidän teit he suuren kiwirouckion heidän päällens joca wielä on tähän päiwän asti. Nijn lackais HERran wihan julmuus. Sijtä cudzutan se paicka Achorin laxoxi tähän päiwän asti.