22 luku

Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa palaavat kotiin ja rakentavat alttarin Jordanin rannalle.

1. Sitten Joosua kutsui ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa

1. Silloin kutsui Josua tykönsä Rubenilaiset, Gadilaiset ja puolen Manassen sukukuntaa:

1. SIlloin cudzui Josua tygöns Rubeniterit Gaditerit ja puolen Manassen sucucunda.

2. ja sanoi heille: Te olette noudattaneet kaikkea, mitä Herran palvelija Mooses on käskenyt teidän noudattaa, ja olette kuulleet minua kaikessa, mitä minä olen käskenyt teidän tehdä.

2. Ja sanoi heille: te piditte kaikki mitä Moses Herran palvelia teille käski, ja olette kuulleet minun ääneni kaikissa mitä minä olen teille käskenyt.

2. Ja sanoi heille: te piditte caicki cuin Moses HERran palwelia teille käski ja oletta cuullet minun äneni caikisa cuin minä olen teille käskenyt.

3. Te ette ole hyljänneet veljiänne koko tämän pitkän ajan kuluessa aina tähän päivään asti, ja te olette noudattaneet, mitä Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt noudattaa.

3. Ette hyljänneet teidän veljiänne isoon aikaan tähän päivään asti, ja te piditte Herran teidän Jumalanne käskyn.

3. Et te hyljännet teidän weljejän isoin aican tähän päiwän asti ja te piditte HERran teidän Jumalan käskyn.

4. Ja nyt on Herra, teidän Jumalanne, suonut teidän veljienne päästä rauhaan, niinkuin hän heille puhui; kääntykää siis takaisin ja menkää majoillenne, siihen perintömaahanne, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille tuolta puolelta Jordanin.

4. Ja nyt on Herra teidän Jumalanne antanut teidän veljillenne levon, niinkuin hän sanoi heille; palatkaat siis nyt ja menkäät teidän majoillenne perintömaahanne, jonka Moses Herran palvelia antoi teille tuolla puolella Jordania.

4. Että HERra teidän Jumalan on andanut teidän weljein tulla lepoon nijncuin hän sanoi heille: palaitcat sijs nyt ja mengät teidän majoin teidän perindömaahan jonga Moses HERran palwelia andoi teille tuolla puolen Jordanin.

5. Noudattakaa vain tarkoin niitä käskyjä ja sitä lakia, jotka Herran palvelija Mooses on teille antanut, rakastakaa Herraa, teidän Jumalaanne, vaeltakaa aina hänen teitänsä, noudattakaa hänen käskyjänsä, riippukaa hänessä kiinni ja palvelkaa häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.

5. Ainoastaan ottakaat visusti vaari , että te teette sen käskyn ja lain jälkeen, jonka Moses Herran palvelia on teille käskenyt, että te rakastatte Herraa teidän Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa hänen teissänsä, ja pidätte hänen käskynsä, ja riiputte hänessä kiinni, ja palvelette häntä kaikesta teidän sydämestänne ja kaikesta teidän sielustanne.

5. Ainoastans ottacat wisust waari että te teette sen käskyn ja lain jälken cuin Moses HERran palwelia on teille käskenyt että te racastaisitte HERra teidän Jumalatan ja waellaisitte caikis hänen teisäns ja pidäisitte hänen käskyns ja rippuisitte hänes kijnni: ja palwelcat händä caikesta teidän sydämestän ja caikesta teidän sielustan.

6. Niin Joosua siunasi heidät ja päästi heidät menemään, ja he menivät majoillensa.

6. Niin Josua siunasi heitä ja antoi heidän mennä, ja he menivät majoillensa.

6. Nijn Josua siunais heitä ja andoi mennä heidän ja he menit heidän majoins.

7. Toiselle puolelle Manassen sukukuntaa Mooses oli antanut maata Baasanista, ja toiselle puolelle Joosua oli antanut maata länsipuolelta Jordanin, heille samoin kuin heidän veljilleen. Ja kun Joosua päästi heidät menemään majoillensa ja siunasi heidät,

7. Manassen puolelle sukukunnalle on Moses antanut Basanissa ja toiselle puolelle antoi Josua heidän veljeinsä keskellä tällä puolella Jordania länteen päin. Ja kuin Josua antoi heidän käydä majoillensa ja siunasi heitä,

7. MAnassen puolelle sucucunnalle on Moses andanut Basanis toiselle puolelle andoi Josua heidän weljeins keskellä tällä puolen Jordanita länden päin. Ja cosca hän andoi heidän käydä majoins ja siunais heitä/

8. sanoi hän heille näin: Kun te palaatte majoillenne, mukananne suuret rikkaudet ja suuri karjan paljous, suuri hopean, kullan, vasken, raudan ja vaatteiden paljous, jakakaa veljienne kanssa vihollisiltanne saatu saalis.

8. Puhui hän heille, sanoen: te tulette kotia suurella saaliilla teidän majoillenne ja sangen suurella karjalaumalla, hopialla, kullalla, vaskella, raudalla ja aivan paljoilla vaatteilla; niin jakakaat teidän vihamiestenne saalis teidän veljeinne kanssa.

8. Sanoi hän heille: te tuletta cotia suurella saalilla teidän majoin suurella carjalaumalla hopialla cullalla waskella raudalla ja waatteilla nijn jacacat teidän wihamiesten saalis teidän weljein cansa.

9. Niin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa palasivat takaisin ja lähtivät pois israelilaisten luota Siilosta, joka on Kanaanin maassa, mennäkseen Gileadin maahan, perintömaahansa, johon he olivat asettuneet sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut.

9. Ja niin palasivat Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa, ja menivät pois Israelin lasten tyköä Silosta, joka Kanaanin maalla on, menemään Gileadin maahan, perintömaahansa, jonka he olivat perineet Herran käskyn jälkeen Moseksen kautta.

9. Ja nijn palaisit Rubeniterit ja Gaditerit ja puoli Manassen sucucunda ja menit pois Israelin lasten tygö Silost joca Canaan maalla on menemän Gileadin maahan heidän perindömaahans jonga he olit perinet HERran käskyn jälken Mosexen cautta.

10. Kun ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa tulivat Jordanin kivitarhoille, jotka ovat Kanaanin maan puolella, rakensivat he sinne Jordanin partaalle alttarin, valtavan alttarin.

10. Ja kuin he tulivat Jordanin rajoille, jotka Kanaanin maassa ovat, rakensivat Rubenilaiset, Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa siinä lähes Jordania jalon suuren alttarin.

10. JA cosca he tulit Jordanin rajoille jotca Canaan maasa owat rakensit Rubeniterit Gaditerit ja puoli Manassen sucucunda lähes Jordanit jalon suuren Altarin.

11. Niin israelilaiset kuulivat sanottavan: Katso, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin, päin Kanaanin maata, Jordanin kivitarhojen luo, israelilaisten puolelle.

11. Ja kuin Israelin lapset kuulivat sanottavan: katso, Rubenin lapset, Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin Kanaanin maata vastaan, lähes Jordanin rajoja Israelin lasten puolelle;

11. Ja cosca Israelin lapset cuulit sanottawan: cadzo Rubenin lapset Gadin lapset ja puoli Manassen sucucunda owat rakendanet Altarin Canaan maata wastan lähes Jordanin rajoja Israelin lasten puolelle.

12. Kun israelilaiset sen kuulivat, kokoontui kaikki israelilaisten seurakunta Siiloon, lähteäkseen sotaan heitä vastaan.

12. Ja Israelin lapset kuulivat sen, ja koko Israelin lasten joukko kokoontui Silossa, menemään ylös sotimaan heitä vastaan.

12. Cocounsit caicki Canssa Silos menemän sotajoucolla sotiman heitä wastan.

13. Ja israelilaiset lähettivät ruubenilaisten ja gaadilaisten luo ja Manassen sukukunnan toisen puolen luo Gileadin maahan pappi Piinehaan, Eleasarin pojan,

13. Ja Israelin lapset lähettivät Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö Gileadin maahan Pinehaan, papin Eleatsarin pojan,

13. Ja lähetti heidän tygöns Gileadin maahan Pinehan Papin Eleazarin pojan.

14. ja hänen kanssaan kymmenen ruhtinasta, yhden ruhtinaan kustakin perhekunnasta, kaikista Israelin sukukunnista; kukin heistä oli perhekunta-päämies Israelin heimojen joukossa.

14. Ja kymmenen ylimmäistä päämiestä hänen kanssansa, yhden päämiehen kustakin isänsä huoneesta, kaikista Israelin sukukunnista, joista kukin oli isäinsä huonetten päämies Israelin tuhanten ylitse.

14. Ja hänen cansans kymmenen ylimmäistä Päämiestä heidän Isäins huoneista jocaidzest Israelin sucucunnast yhden.

15. Ja he tulivat ruubenilaisten ja gaadilaisten luo ja Manassen sukukunnan toisen puolen luo Gileadin maahan, puhuivat heille ja sanoivat:

15. Ja he tulivat Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö Gileadin maahan ja puhuivat heidän kanssansa, sanoen:

15. Ja cosca he tulit heidän tygöns Gileadin maahan puhuit he heidän cansans ja sanoit:

16. Näin sanoo koko Herran seurakunta: Kuinka te menettelette näin uskottomasti Israelin Jumalaa kohtaan, että nyt käännytte pois Herrasta rakentamalla itsellenne alttarin ja niin nyt kapinoitte Herraa vastaan?

16. Näin kaikki Herran kansa käski teille sanoa: mikä on se rikos, jolla te olette rikkoneet Israelin Jumalaa vastaan, kääntääksenne itsenne tänäpäivänä Herrasta pois, rakentaen itsellenne alttaria, asettaaksenne teitänne tänäpäivänä Herraa vastaan.

16. Näin caicki HERran Canssa käski teille sanoa mixi te nijn syndi teette Israelin Jumalata wastan ja käännätte idzen tänäpäiwän HERrasta pois rakendain idzellen Altarin ja luopuen HERrasta.

17. Eikö meille jo riitä Peorin vuoksi tehty rikos, josta emme ole päässeet puhdistumaan vielä tänäkään päivänä ja josta rangaistus kohtasi Herran seurakuntaa?

17. Vähäkö meillä on Peorin pahuudesta, josta emme puhtaat ole hamaan tähän päivään asti? josta myös rangaistus tuli Herran kansan päälle.

17. Eikö meillä ole kyllä Peorin pahast tegost? josta en me wielä tänäpäiwän puhtat ole ja rangaistus tuli HERran Canssan ylidze.

18. Ja kuitenkin te nytkin käännytte pois Herrasta! Kun te tänä päivänä kapinoitte Herraa vastaan, niin hän huomenna vihastuu koko Israelin seurakuntaan.

18. Ja te käännätte itsenne tänäpäivänä Herrasta pois; niin tapahtuu, että panette itsenne tänäpänä Herraa vastaan, niin pitää huomenna hänen vihansa palaman koko Israelin kansan päälle.

18. Ja te käännätte idzen tänäpäiwän HERrasta pois ja olette tänäpäiwän langennet HERrasta pois nijn että hän tänäpäiwän taicka huomen wihastu caiken Israelin cocouxen päälle.

19. Mutta jos teidän perintömaanne on saastainen, niin tulkaa Herran perintömaahan, jossa on Herran asumus, ja asettukaa meidän keskellemme. Älkää kapinoiko Herraa vastaan älkääkä kapinoiko meitä vastaan rakentamalla itsellenne alttaria, toista kuin Herran, meidän Jumalamme, alttari.

19. Jos te luulette, että teidän perintömaanne on saastainen, niin tulkaat tänne ylitse Herran perintömaahan, jossa Herran maja on, ja ottakaat perintö meidän seassamme ja älkäät asettako teitänne Herraa vastaan ja meitä vastaan, rakentaen teillenne alttarin, paitsi Herran meidän Jumalamme alttaria.

19. Jos te luuletta että teidän perindömaan on saastainen nijn tulcat tänne ylidze HERran maahan josa hänen majans on ja ottacat perindö meidän seasam ja älkät langetco HERrasta pois ja meistä rakendain teillen Altarin paidzi meidän HERram Jumalam Altarita.

20. Eikö silloin, kun Aakan, Serahin poika, oli ollut uskoton ja anastanut itselleen sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, viha kohdannut koko Israelin seurakuntaa, vaikka hän olikin vain yksi mies? Eikö hänen täytynyt hukkua rikoksensa tähden?

20. Eikö Akan Seran poika tehnyt raskaasti syntiä kirotussa, ja viha tuli koko Israelin ylitse ja ei hän yksin hukkunut pahuudessansa.

20. Eikö Achan Serachin poica tehnyt syndiä kirotus ja HERran wiha tuli coco Israelin Canssan ylidze ja ei hän yxinäns huckunut hänen pahan tecons tähden?

21. Silloin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa vastasivat ja puhuivat Israelin heimojen päämiehille:

21. Niin vastasivat Rubenin ja Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ja sanoivat Israelin tuhanten päämiehille:

21. NIn wastaisit Rubenin ja Gadin lapset ja se puoli Manassen sucucunda ja sanoit Israelin tuhanden päämiehille:

22. Jumala, Herra Jumala, Jumala, Herra Jumala, hän tietää sen, ja Israel myöskin tietäköön sen: jos me olemme kapinamielessä tai uskottomuudesta Herraa kohtaan — älä meitä silloin tänä päivänä auta —

22. Herra väkevä Jumala, Herra väkevä Jumala tietää sen, ja Israel myös mahtaa itse tietää; jos me olemme langenneet pois ja syntiä tehneet Herraa vastaan, niin älkäät auttako hän meitä tänäpäivänä.

22. HERra se wäkewä Jumala HERra se wäkewä Jumala tietä sen ja Israel myös idze tietä jos me olemma langennet pois ja syndiä tehnet HERra wastan nijn älkän auttaco hän meitä tänäpäiwän.

23. rakentaneet alttarin kääntyäksemme pois Herrasta, uhrataksemme sen päällä polttouhria ja ruokauhria tai toimittaaksemme sen päällä yhteysuhreja, niin kostakoon Herra itse sen.

23. Ja jos me olemme alttarin rakentaneet, kääntääksemme meitämme Herrasta pois ja uhrataksemme sen päällä polttouhria ja ruokauhria, taikka tehdäksemme kiitosuhria sen päällä, niin etsiköön sitä Herra.

23. Ja jos me olemma Altarin sentähden rakendanet käändäxem meitäm HERrasta pois uhrataxem sen päälle polttouhria ja ruocauhria taicka tehdäxem HERralle kijtosuhria sen päälle nijn edzikön sitä HERra.

24. Totisesti, me olemme tehneet sen vain yhdestä huolestuneina, siitä, että teidän lapsenne vastaisuudessa voivat sanoa meidän lapsillemme näin: 'Mitä teillä on tekemistä Herran, Israelin Jumalan, kanssa?

24. Ja jos emme paljo ennemmin ole sitä tehneet sen asian pelvon tähden, sanoen: tästälähin mahtaa teidän lapsenne sanoa meidän lapsillemme: mitä teidän on tekemistä Herran Israelin Jumalan kanssa?

24. Ja jos en me paljo enämmin ole sitä tehnet sen asian pelgon tähden sanoden: tänäpän taicka huomen mahta teidän lapsen sanoa meidän lapsillem: mitä teidän on tekemist HERran Israelin Jumalan cansa.

25. Onhan Herra pannut Jordanin välirajaksi meille ja teille, te ruubenilaiset ja gaadilaiset; teillä ei ole mitään osuutta Herraan.' Ja niin teidän lapsenne voivat saada aikaan, että meidän lapsemme lakkaavat pelkäämästä Herraa.

25. Herra on pannut Jordanin rajamaaksi meidän ja teidän välillemme, te Rubenin ja Gadin lapset; ei ole teillä yhtään osaa Herrassa: ja niin teidän lapsenne saattavat pois meidän lapsemme Herraa pelkäämästä.

25. HERra on pannut Jordanin rajamaaxi meidän ja teidän wälillem. Rubenin ja Gadin lapset ei ole teillä yhtän osa HERrasa ja nijn teidän lapsen saattawat pois meidän lapsem HERra pelkämäst.

26. Sentähden me sanoimme: Tehkäämme itsellemme alttari, rakentakaamme se, ei polttouhria eikä teurasuhria varten,

26. Sentähden me sanoimme: tehkäämme se meillemme, rakentakaamme alttari, ei uhriksi eli polttouhriksi,

26. Sentähden me sanoimme: rakendacam meillem Altari ei uhrixi eli polttouhrixi/

27. vaan olemaan meidän ja teidän sekä myös meidän jälkeläistemme välillä meidän jälkeemme todistajana siitä, että me tahdomme toimittaa Herran palvelusta hänen edessänsä, polttouhreja, teurasuhreja ja yhteysuhreja, etteivät teidän lapsenne vastaisuudessa sanoisi meidän lapsillemme: 'Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.'

27. Mutta todistukseksi meidän ja teidän vaiheellamme, ja meidän sukumme meidän jälkeemme, tehdäksemme Herran palvelusta hänen edessänsä meidän polttouhrillamme, kiitosuhrillamme ja muilla uhreillamme; ja teidän lapsenne ei pidä tästälähin sanoman meidän lapsillemme: ei ole teillä yhtään osaa Herrassa.

27. Mutta todistuxexi meidän ja teidän waihellam ja meidän sucum tehdäxem palwelusta HErran edes meidän polttouhrillam kijtosuhrillam ja muilla uhreillam ja teidän lapsen ei tarwidze tänäpänä taicka huomena sanoman meidän lapsillem: ei ole teillä yhtän osa HERrasa.

28. Ja me ajattelimme: Jos he vastaisuudessa sanovat näin meille ja meidän jälkeläisillemme, niin me voimme vastata: 'Katsokaa Herran alttarin kuvaa, jonka meidän esi-isämme ovat tehneet, ei polttouhria eikä teurasuhria varten, vaan olemaan todistajana meidän välillämme ja teidän.'

28. Sillä me sanoimme: se olkoon, kuin he niin sanovat meille, taikka meidän lapsillemme tästedes, niin me taidamme sanoa: katsokaat vertausta Herran alttariin, jonka meidän vanhempamme tehneet ovat, ei polttouhriksi taikka teurasuhriksi vaan todistukseksi teidän ja meidän vaiheellamme.

28. Waan cosca he nijn sanowat meille taicka meidän lapsillem tästedes: nijn he taitawat sanoa: cadzocat wertausta HERran Altarijn jotca meidän wanhembam tehnet owat ei uhrixi taicka polttouhrixi mutta todistuxexi teidän ja meidän waihellam.

29. Pois se, että me kapinoisimme Herraa vastaan ja kääntyisimme tänä päivänä pois Herrasta rakentamalla alttarin polttouhria, ruokauhria ja teurasuhria varten, toisen kuin Herran, meidän Jumalamme, alttari, joka on hänen asumuksensa edessä!

29. Pois se meistä, että me asetamme itsemme Herraa vastaan, ja käännymme tänäpäivänä hänestä pois, ja rakennamme alttarin polttouhriksi, ruokauhriksi ja muuksi uhriksi, paitsi Herran meidän Jumalamme alttaria, joka on hänen majansa edessä.

29. Pois se meistä että me langem HERrasta pois nijn että me tänäpäiwän käännym hänestä pois ja rakennam Altarin polttouhrixi ruocauhrixi ja muuxi uhrixi paidzi HERran meidän Jumalam Altarita joca seiso hänen majans edes.

30. Kun pappi Piinehas ja kansan ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat, mitä ruubenilaiset, gaadilaiset ja manasselaiset puhuivat, oli se heille mieleen.

30. Kuin Pinehas pappi ja kansan ylimmäiset ja Israelin tuhanten päämiehet, jotka olivat hänen kanssansa, kuulivat nämät sanat, jotka Rubenin, Gadin ja Manassen lapset sanoivat, kelpasi se heille sangen hyvin.

30. COsca Pinehas Pappi ja Canssan ylimmäiset ja päämiehet Israelin tuhanden seas jotca olit hänen cansans cuulit nämät sanat cuin Rubenin Gadin ja Manassen sugun lapset sanoit kelpais se heille sangen hywin.

31. Ja pappi Piinehas, Eleasarin poika, sanoi ruubenilaisille, gaadilaisille ja manasselaisille: Nyt me tiedämme, että Herra on meidän keskellämme, koska ette olekaan menetelleet uskottomasti Herraa kohtaan; näin te pelastitte israelilaiset joutumasta Herran käsiin.

31. Ja Pinehas papin Eleatsarin poika sanoi Rubenin, Gadin ja Manassen lapsille: tänäpänä ymmärsimme me Herran olevan meidän kanssamme, ettette syntiä tehneet tällä rikoksella Herraa vastaan: nyt te vapahditte Israelin lapset Herran kädestä.

31. Ja Pinehas Pappi Eleazarin poica sanoi Rubenin Gadin ja Manassen lapsille: tänäpänä ymmärsim me HERran olewan meidän cansam ettet te syndi tehnet tämän tegon cansa HERra wastan. Nyt te wapahditta Israelin lapset HERran kädest.

32. Sen jälkeen pappi Piinehas, Eleasarin poika, ja ruhtinaat palasivat Gileadin maasta, ruubenilaisten ja gaadilaisten luota, takaisin Kanaanin maahan israelilaisten luo ja antoivat heille nämä tiedot.

32. Niin meni Pinehas papin Eleatsarin poika, ja ylimmäiset Gileadin maalta, Rubenin ja Gadin lasten tyköä Kanaanin maahan jälleen Israelin lasten tykö ja sanoi sen heille.

32. Nijn meni Pinehas Papin Eleazarin poica ja ylimmäiset Gileadin maalda Rubenin ja Gadin lasten tykö Canaan maahan jällens Israelin lasten tygö ja sanoi sen heille.

33. Ja ne olivat israelilaisille mieleen, ja israelilaiset ylistivät Jumalaa; eivätkä he enää ajatelleet lähteä sotaan heitä vastaan, hävittämään sitä maata, jossa ruubenilaiset ja gaadilaiset asuivat.

33. Niin se kelpasi hyvin Israelin lapsille, ja Israelin lapset kunnioittivat Jumalaa ja ei enää sanoneet, että he tahtoivat sinne mennä heitä vastaan sotaväen kanssa maata hävittämään, jossa Rubenin ja Gadin lapset asuivat.

33. Nijn se kelpais hywin Israelin lapsille ja he cunnioitit Israelin lasten Jumalata ja ei enämbi sanonet että he tahdoit sinne mennä heitä wastan sotawäen cansa maata häwittämän josa Rubenin ja Gadin lapset asuit.

34. Ja ruubenilaiset ja gaadilaiset antoivat alttarille nimen, sanoen: Se on todistaja meidän välillämme siitä, että Herra on Jumala.

34. Ja Rubenin ja Gadin lapset kutsuivat sen alttarin, että se olis todistukseksi meidän välillämme, ja että Herra on Jumala.

34. Ja Rubenin ja Gadin lapset cudzuit sen Altarin että se olis todistuxexi meidän wälilläm ja että HERra on Jumala.