2 luku

Vakoojia lähetetään Jerikoon. Raahab suojelee heitä.

1. Niin Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoojaa, sanoen: Menkää, katselkaa maata ja Jerikoa. Ja he menivät ja tulivat Raahab nimisen porton taloon ja laskeutuivat siellä levolle.

1. Ja Josua Nunin poika lähetti salaisesti kaksi vakoojaa Sittimistä, sanoen: menkäät ja katselkaat maata ja Jerihoa. Niin he läksivät matkaan ja tulivat porton huoneeseen, jonka nimi oli Rahab, ja lepäsivät siellä.

1. JOsua Nunin poica lähetti salaisest caxi wacojata Sittimist sanoden: mengät ja cadzelcat maata ja Jerihota. Nijn he läxit matcan ja tulit porton huoneseen jonga nimi oli Rahab ja lewäisit siellä.

2. Mutta Jerikon kuninkaalle kerrottiin näin: Katso, tänne on yöllä tullut miehiä israelilaisten joukosta vakoilemaan maata.

2. Mutta se ilmoitettiin Jerihon kuninkaalle, sanoen: katso, tänä yönä tulivat tänne miehet Israelin lapsista, vakoomaan maata.

2. Mutta se ilmoitettin Jerihon Cuningalle: cadzo tänä yönä tulit tänne miehet Israelin lapsist wacoileman maata.

3. Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi, jotka ovat tulleet sinun taloosi, sillä he ovat tulleet koko maata vakoilemaan.

3. Niin lähetti Jerihon kuningas Rahabin tykö, sanoen: tuo ne miehet ulos, jotka sinun tykös, sinun huoneesees tulivat, sillä he ovat tulleet vakoomaan kaikkea maata.

3. Nijn lähetti Jerihon Cuningas Rahabin tygö sanoden: tuo ne miehet ulos jotca sinun huoneses tulit sillä he owat tullet wacoiman caickea maata.

4. Mutta vaimo otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi: Miehet kyllä tulivat minun luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat.

4. Mutta vaimo otti molemmat miehet ja kätki heidät, ja sanoi näin: miehet tulivat minun tyköni, vaan en minä tietänyt, kusta he olivat.

4. Mutta waimo oli lymyttänyt molemmat miehet ja sanoi: tosin miehet tulit minun tygöni waan en minä tietänyt custa he olit.

5. Ja kun kaupungin portti pimeän tullen oli suljettava, niin miehet lähtivät ulos. En tiedä, minne miehet menivät; ajakaa nopeasti heitä takaa, niin te saavutatte heidät.

5. Ja kuin portti pimeässä pantiin kiinni, niin ne miehet läksivät ulos; enkä minä tiedä, kuhunka he menivät. Ajakaat nopiasti heitä takaa, niin heidät saatte kiinni.

5. Ja cosca portti pimeis pandin kijnni nijn ne miehet läxit ulos engän tiedä cuhunga he menit. Ajacat nopiast heitä taca nijn te heidän saatte kijnni.

6. Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät pellavanvarsien alle, joita oli asetellut katolle.

6. Mutta hän oli käskenyt heidän astua katon päälle ja oli peittänyt heidät pellavain varsilla, jotka hän oli hajoittanut katolle.

6. Mutta hän oli käskenyt heidän astua caton päälle ja oli peittänyt heidän pellawain warsilla jotca hän oli hajottanut caton päälle.

7. Niin miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä kahlauspaikoille saakka, ja kaupungin portti suljettiin, niin pian kuin heidän takaa-ajajansa olivat menneet.

7. Ja miehet ajoivat heitä takaa, Jordanin tietä hamaan luotuspaikkaan; ja portti pantiin kiinni, sitte kohta kuin he läksivät, jotka heitä ajoivat takaa.

7. Ja miehet ajoit heitä taca Jordanin tietä haman luotus paickan. Ja portti pandin kijnni sijtte cohta cuin he läxit jotca heitä ajoit taca.

8. Mutta ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, nousi hän heidän luoksensa katolle ja sanoi miehille:

8. Mutta ennen kuin miehet panivat levätä, meni hän katolle heidän tykönsä,

8. MUtta ennen cuin miehet panit lewätä meni hän caton päälle heidän tygöns/

9. Minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan ja että kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät ja että kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon teidän edessänne.

9. Ja sanoi miehille: minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan; sillä teidän pelkonne on langennut meidän päällemme, ja koko maan asuvaiset ovat hämmästyneet teidän kasvoinne edessä.

9. Ja sanoi heille: minä tiedän HERran andanexi teille tämän maan ja teidän pelcon langennexi meidän päällem ja coco maan asuwaiset hämmästynexi teidän caswon edes:

10. Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä, ja mitä te teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle tuolla puolella Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi.

10. Sillä me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Punaisen meren vedet teidän edestänne lähteissänne Egyptistä, ja mitä te olette tehneet nille kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolella Jordania, Sihonille ja Ogille, jotka te tapoitte.

10. Sillä me olemma cuullet cuinga HERra cuiwais punaisen meren wedet teidän edestän lähteisän Egyptist. Ja mitä te oletta tehnet nijlle cahdelle Amorrerein Cuningalle Sihonille ja Oggille tuolla puolen Jordanin cuinga te heidän kiroisitte.

11. Kun me sen kuulimme, raukesi meidän sydämemme, eikä kenessäkään ole enää rohkeutta asettua teitä vastaan; sillä Herra, teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä.

11. Kuin me sen kuulimme, niin meidän sydämemme raukesi, ja ei ole yhdelläkään rohkeutta teidän edessänne; sillä Herra teidän Jumalanne on Jumala ylhäällä taivaissa ja alhaalla maassa.

11. Cosca me sen cuulim nijn meidän sydämem raukeis ja ei ole yhdelläkän rohkeutta teidän edesän: sillä HERra teidän Jumalan on Jumala ylhällä taiwas ja alhalla maasa.

12. Niin vannokaa nyt minulle Herran kautta, että niinkuin minä olen tehnyt teille laupeuden, tekin teette laupeuden minun isäni perheelle; ja antakaa minulle varma merkki siitä,

12. Niin vannokaat nyt minulle Herran kautta, sillä minä tein armon teidän kohtaanne, että te myös teette armon minun isäni huoneelle ja annatte minulle totuuden merkin,

12. Nijn wannocat sijs minulle HERran cautta ( sillä minä tein armon teidän cohtan ) että te teette armon minun Isäni huonelle ja annatte minulle wahwan merkin/

13. että jätätte eloon minun isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaikki heidän omaisensa ja pelastatte meidät kuolemasta.

13. Että te jätätte elämään minun isäni, ja äitini, ja veljeni, ja sisareni, ja kaikki jotka heidän omansa ovat ja vapahdatte meidän sielumme kuolemasta.

13. Että te elämän jätätte minun Isäni ja äitini ja weljeni ja sisareni ja caicki cuin heidän omans owat ja wapahdatte meidän sielum cuolemast.

14. Niin miehet sanoivat hänelle: Me vastaamme hengellämme teidän hengestänne, jos vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, niin me osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta.

14. Ja miehet sanoivat hänelle: meidän sielumme kuolkaan teidän edestänne, jolles vaan petä tätä meidän asiaamme, jollemme tee armoa ja totuutta sinua kohtaan, kuin Herra tämän maan meille antaa.

14. Ja miehet sanoit hänelle: meidän sielum cuolcan teidän edestän jollen me tee armo ja totutta sinun cohtas cosca HERra tämän maan meille anda jolles waiwon petä tätä meidän asiatam.

15. Ja hän laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa oli kiinni kaupungin muurissa, niin että hän asui muurissa kiinni.

15. Ja hän laski heidät köydellä akkunasta alas; sillä hänen huoneensa oli kaupungin muurissa, ja hän asui juuri muurissa.

15. Ja hän laski heidän köydellä ackunast: sillä hänen huonens oli Caupungin muuris ja asui juuri muuris.

16. Ja hän sanoi heille: Menkää vuoristoon, etteivät takaa-ajajat kohtaisi teitä, ja olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet; sitten voitte lähteä matkaanne.

16. Ja hän sanoi heille: menkäät vuorelle, ettei ne teitä kohtaisi, jotka ajavat teitä takaa, ja olkaat siellä lymyssä kolme päivää, niinkauvan että takaa-ajajat palajavat, ja menkäät sitte tietänne.

16. Ja hän sanoi heille: mengät wuorelle ettei ne teitä cohdais jotca ajawat teitä taca ja olcat siellä lymys colme päiwä nijncauwan että tacaajajat palajawat ja mengät sijtte teidän tietän.

17. Niin miehet sanoivat hänelle: Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meillä vannotit,

17. Ja miehet sanoivat hänelle: vapaat me olemme tästä valastas, jolla meitä vannotit.

17. JA miehet sanoit hänelle: wapat me olemma tästä walasta jollas meitä wannotit.

18. jollet sinä, kun me tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaa siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon.

18. Katso, kuin maahan sisälle tulemme, niin sinun pitää ripustaman tämän punaisen köyden akkunaan, josta meidät laskit alas, ja sinun pitää kokooman tykös huoneesees isäs ja äitis ja veljes ja koko isäs huoneen.

18. Cosca me maalle tulemme ja et sinä ripusta tätä punaista köyttä ackunaan jostas meidän laskit ja cocoa tygös huoneseen sinun Isäs äitiäs weljiäs ja coco sinun Isäs huonetta.

19. Ja kuka vain menee talosi ovesta ulos, sen veri tulkoon hänen oman päänsä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat; mutta kuka vain on sinun kanssasi talossa, sen veri tulkoon meidän päämme päälle, jos kenen käsi sattuu häneen.

19. Mutta jos joku käy huonees ovesta ulos, hänen verensä olkoon oman päänsä päällä, ja me olemme viattomat; ja joka ikänä sinun kanssas huoneessa on, hänen verensä olkoon meidän päämme päällä, jos jonkun käsi häneen sattuu.

19. Mutta jos jocu käy huones owesta ulos hänen werens olcon oman pääns päällä ja me olemma wiattomat. Ja jotca ikänäns sinun cansas huones owat heidän werens olcon meidän pääm päällä jos jongun käsi heihin sattu.

20. Mutta jos sinä ilmaiset tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit.

20. Vaan jos sinä petät tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat sinun valastas, jolla meitä vannottanut olet.

20. Waan jos sinä petät tämän meidän asiam nijn me olem wapat sijtä walasta jonga me sinulle wannonet olemma.

21. Ja hän sanoi: Olkoon, niinkuin sanotte, ja päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Ja hän sitoi sen punaisen nauhan ikkunaan.

21. Hän vastasi: olkoon niinkuin te sanotte; ja päästi heidät menemään, ja he menivät pois; ja hän ripusti punaisen köyden akkunaan.

21. Hän wastais: olcon nijncuin te sanotte. Ja päästi heidän menemän ja he menit pois. Ja hän ripusti sen punaisen köyden ackunaan.

22. Niin he lähtivät ja tulivat vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Ja takaa-ajajat etsivät heitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät löytäneet.

22. Ja he menivät pois, ja tulivat vuorelle ja olivat siellä kolme päivää, niinkauvan että ne palasivat, jotka heitä ajoivat takaa, jotka etsivät heitä kaikilla teillä, ja ei löytäneet.

22. Ja he menit pois ja tulit wuorelle ja olit siellä colme päiwä nijncauwan että ne palaisit jotca heitä ajoit taca jotca edzeit heitä caikille teille ja eiwät löytänet.

23. Sitten nuo kaksi miestä kääntyivät paluumatkalle. He laskeutuivat alas vuoristosta, menivät virran yli ja tulivat Joosuan, Nuunin pojan, luo ja kertoivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut.

23. Niin ne molemmat miehet palasivat, sittekuin he olivat astuneet vuorelta alas, menivät ylitse, ja tulivat Josuan Nunin pojan tykö ja juttelivat hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli.

23. Nijn ne caxi miestä palaisit ja sijttecuin he olit astunet wuorelda alas menit he ylidze ja tulit Josuan Nunin pojan tygö ja juttelit hänelle caicki mitä heille tapahtunut oli.

24. Ja he sanoivat Joosualle: Herra on antanut koko maan meidän käsiimme, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon meidän edessämme.

24. Ja he sanoivat Josualle: Herra on antanut meidän käsiimme koko maan, sillä kaikki maan asuvaiset ovat hämmästyneet meidän edessämme.

24. Ja he sanoit Josualle: HERra on andanut meidän käsijm coco maan sillä caicki maan asuwaiset owat hämmästynet meidän edesäm.