9 luku

Mooseksen puheen jatkoa: Israel on niskurikansa.

1. Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, ja suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja,

1. Kuule Israel: tänäpänä sinä menet Jordanin yli, ettäs tulet omistamaan sitä kansaa, joka on sinua suurempi ja väkevämpi, suuria kaupungeita rakennetuita taivaaseen asti,

1. CUule Israel tänäpänä sinä menet Jordanin ylidze ettäs tulet omistaman sitä Canssa joca on sinua suurembi ja wäkewämbi suuria Caupungeita raketuita taiwasen asti.

2. anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: 'Kuka kestää anakilaisten edessä?'

2. Suurta ja pitkää kansaa, Enakin poikia, jotka sinä tunnet, joista sinä myös kuullut olet sanottavan: kuka voi seisoa Enakin poikia vastaan?

2. Suurta ja corkiat Canssa Enakin lapsia jotca sinä tunnet joista sinä myös cuullut olet: Cuca woi seiso Enakin lapsia wastan?

3. Niin tiedä nyt, että Herra, sinun Jumalasi, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti, niinkuin Herra on sinulle puhunut.

3. Niin sinun pitää tänäpänä tietämän, että Herra sinun Jumalas käy sinun edelläs niinkuin kuluttavainen tuli; hän hukuttaa heitä, ja hän alentaa heitä sinun edessäs, ettäs ajat heitä ulos ja hukutat nopiasti, niinkuin Herra sanoi sinulle.

3. Nijn sinun pitä tänäpänä tietämän että HERra sinun Jumalas käy sinun edelläs nijncuin culuttawainen tuli hän hucutta heitä ja lyö sinun edesäs ja aja heitä ulos ja nopiast hucutta nijncuin HERra sanoi sinulle.

4. Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: 'Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni.' Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.

4. Kuin Herra sinun Jumalas on heidät ajanut sinun edestäs ulos, niin älä sano sydämessäs: Herra on minun tähän tuonut omistamaan tätä maata minun vanhurskauteni tähden; sillä Herra ajaa nämät pakanat sinun edestäs ulos heidän jumalattomuutensa tähden.

4. Cosca HERra sinun Jumalas on heitä ajanut sinun edestäs ulos nijn älä sano sydämesäs: HERra on minun tähän tuonut omistaman tätä maata minun wanhurscaudeni tähden waicka HERra nämät pacanat aja sinun edestäs ulos heidän jumalattomudens tähden.

5. Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

5. Et sinä tule omistamaan heidän maatansa vanhurskautes eli sydämes vakuuden tähden; vaan Herra sinun Jumalas ajaa pakanat ulos heidän jumalattomuutensa tähden, että Herra vahvistais sanansa, jonka Herra sinun isilles Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi.

5. Sillä et sinä tule omistaman heidän maatans sinun wanhurscaudes eli sydämes wacuuden tähden waan HErra sinun Jumalas aja pacanat ulos heidän jumalattomudens tähden että HERra täytäis sanans jonga HERra sinun Isilles Abrahamille Isaachille ja Jacobille wannoi.

6. Tiedä siis, ettei Herra, sinun Jumalasi, sinun vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi; sillä sinä olet niskurikansa.

6. Niin tiedä nyt, ettei Herra sinun Jumalas anna sinulle tätä hyvää maata, omistaakses sitä sinun vanhurskautes tähden; sillä sinä olet niskurikansa.

6. Nijn tiedä nyt ettei HERra sinun Jumalas anna sinulle tätä hywä maata omistaxes sinun wanhurscaudes tähden: sillä sinä olet niscuri Canssa.

7. Muista äläkä unhota, kuinka sinä erämaassa vihoitit Herran, sinun Jumalasi. Siitä päivästä alkaen, jona sinä lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun te tulitte tähän paikkaan, te olette niskoitelleet Herraa vastaan.

7. Muista ja älä unhota, kuinka sinä Herran sinun Jumalas vihoitit korvessa: siitä päivästä kuin sinä läksit Egyptin maalta, siihenasti kuin te tulleet olette tähän paikkaan, olette te olleet Herralle vastahakoiset.

7. Muista ja älä unhota cuinga sinä sinun HERras Jumalas wihoitit corwes sijtä päiwästä cuin sinä läxit Egyptin maalda sijhenasti cuin te tullet oletta tähän paickaan te oletta ollet HERralle wastahacoiset.

8. Myöskin Hoorebilla te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teihin, niin että hän aikoi tuhota teidät.

8. Sillä Horebissa te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teille, niin että hän tahtoi teidät hukuttaa.

8. Sillä Horebis te myös wihoititte HERran nijn että hän tahdoi wihasans teidän hucutta.

9. Kun minä olin noussut vuorelle vastaanottamaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra oli tehnyt teidän kanssanne, olin minä vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta.

9. Kuin minä vuorelle astuin ottamaan kivisiä tauluja vastaan, liiton tauluja, jonka Herra teki teidän kanssanne, ja minä olin vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja en syönyt leipää, enkä juonut vettä,

9. Cosca minä wuorelle astuin ottaman kiwisiä tauluja wastan lijton tauluja cuin HERra teki teidän cansan: Ja minä olin wuorella neljäkymmendä päiwä ja neljäkymmendä yötä ja en syönyt leipä engä juonut wettä.

10. Ja Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissä oli kaikki ne sanat, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, silloin kun seurakunta oli koolla.

10. Ja Herra antoi minulle kaksi kivistä taulua, kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissä olivat kaikki sanat, jotka Herra teille tulesta vuorella puhui, kokouksen päivänä,

10. Ja HERra andoi minulle caxi kiwistä taulua kirjoitetut Jumalan sormella. Ja nijsä olit caicki sanat cuin HERra teille tulesta wuorella puhui cocouxen päiwänä.

11. Ja niiden neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön kuluttua Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, liitontaulut.

11. Ja tapahtui neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön perästä, että Herra antoi minulle kaksi kivistä liiton taulua,

11. Ja nijden neljänkymmenen päiwän ja neljänkymmenen yön perästä andoi HERra minulle caxi kiwistä lijton taulua.

12. Ja Herra sanoi minulle: 'Nouse ja astu nopeasti täältä alas, sillä sinun kansasi, jonka sinä veit pois Egyptistä, on turmion tehnyt. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän vaeltaa; he tekivät itselleen valetun kuvan.'

12. Ja Herra sanoi minulle: nouse ja mene nopiasti täältä alas; sillä sinun kansas, jonkas Egyptistä olet johdattanut ulos, on turmellut itsensä, he ovat pikaisesti tieltä menneet pois, jonka minä käskin heille, ja ovat tehneet heillensä valetun kuvan.

12. Ja sanoi HERra minulle nouse ja mene nopiast tääldä alas: sillä sinun Canssas jongas Egyptist johdattanut olet owat turmellet idzens ja owat nopiast sildä tieldä mennet pois jonga minä käskin heille ja owat tehnet heillens waletun cuwan.

13. Ja Herra puhui minulle sanoen: 'Minä olen nähnyt, että tämä kansa on niskurikansa.

13. Ja Herra puhui minulle, sanoen: minä näin tämän kansan , ja katso, se on niskurikansa.

13. Ja HErra puhui minulle sanoden: minä näen että tämä Canssa on niscuri Canssa.

14. Anna minun olla, minä tuhoan heidät ja pyyhin pois heidän nimensä taivaan alta. Mutta sinusta minä teen väkevämmän ja lukuisamman kansan, kuin se on.'

14. Salli, että minä hukutan heidät, ja pyyhin heidän nimensä taivaan alta: ja minä tahdon sinun tehdä väkevämmäksi ja suuremmaksi kansaksi kuin tämä on.

14. Salli että minä hucutan heidän ja pyhin heidän nimens taiwan alda minä tahdon sinun tehdä wäkewämmäxi ja suuremmaxi Canssaxi cuin tämä on.

15. Silloin minä käännyin ja astuin alas vuorelta, vuoren palaessa tulena; ja minulla oli käsissäni ne kaksi liitontaulua.

15. Ja kuin minä käännyin ja astuin vuorelta alas, joka tulesta paloi, ja pidin kaksi liiton taulua molemmissa käsissäni;

15. Ja cuin minä käänsin minuni ja astuin wuorelda alas joca tulesta paloi ja pidin caxi lijton taulua molemmisa käsisäni.

16. Ja niin minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan: olitte tehneet itsellenne valetun vasikankuvan, pian poikenneet siltä tieltä, jota Herra oli käskenyt teidän vaeltaa.

16. Niin näin minä, ja katso, te olitte tehneet syntiä Herraa teidän Jumalaanne vastaan: te olitte tehneet teille valetun vasikan, ja nopiasti menitte pois siltä tieltä, jonka Herra käski teille.

16. Nijn näin minä ja cadzo nijn te olitta tehnet syndiä HERra teidän Jumalatan wastan että te teitte waletun wasican ja nopiast menitte pois sildä tieldä jonga HERra käski teille.

17. Silloin minä tartuin molempiin tauluihin ja heitin ne käsistäni ja murskasin ne teidän silmienne edessä.

17. Niin otin minä ne molemmat taulut ja heitin molemmista käsistäni, ja löin ne rikki teidän silmäinne edessä,

17. Nijn otin minä ne molemmat taulut ja heitin minun molemmista käsistäni ja löin ne ricki teidän silmäin edes.

18. Ja minä heittäydyin Herran eteen ja olin, niinkuin edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta, kaiken sen synnin tähden, jota te olitte tehneet, kun teitte sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoititte hänet.

18. Ja lankesin maahan Herran eteen, Niinkuin ennenkin, niinä neljänäkymmenenä päivänä ja neljänäkymmenenä yönä, ja en syönyt leipää, enkä juonut vettä, kaikkein teidän synteinne tähden, jotka te tehneet olitte, että te teitte pahaa Herran edessä ja vihoititte hänen.

18. Ja langeisin maahan HERran eteen nijncuin ennengin nijnä neljänäkymmenenä päiwänä ja neljänäkymmenenä yönä ja en syönyt leipä engä juonut wettä caickein teidän syndein tähden cuin te tehnet olitta sijnä että te teitte sencaltaista pahutta HERran edes ja wihoititte hänen.

19. Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja kiivautta teitä vastaan, joka oli vallannut Herran, niin että hän aikoi tuhota teidät. Ja Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa.

19. Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja hirmuisuutta, jolla Herra teidän päällenne vihastunut oli, niin että hän tahtoi hukuttaa teidät: ja Herra kuuli minun rukoukseni vielä silläkin erällä.

19. Sillä minä pelkäisin sitä wiha ja hirmuisutta jolla HERra teidän päällen wihastunut oli nijn että hän tahdoi hucutta teidän. Ja HERra cuuli minun rucouxeni wielä silläkin haawa.

20. Myöskin Aaroniin Herra vihastui niin suuresti, että hän aikoi tuhota hänet, ja minä rukoilin silloin myöskin Aaronin puolesta.

20. Herra oli myös suuresti vihainen Aaronin päälle, niin että hän tahtoi hänen hukuttaa; vaan minä rukoilin silloin Aaroninkin edestä.

20. HERRA oli myös suurest wihainen Aaronin päälle nijn että hän tahdoi hänen hucutta waan minä rucoilin silloin Aaroningin edestä.

21. Sitten minä otin teidän tekemänne syntikuvatuksen, vasikan, ja poltin sen tulessa, löin sen palasiksi ja rouhensin sen hienoksi, aivan kuin tuhaksi, ja sen tuhan minä heitin puroon, joka juoksi vuorelta.

21. Mutta teidän syntinne, vasikan, jonka te tehneet olitte, otin minä ja poltin tulessa, ja löin sen rikki ja survoin hyvästi, siihenasti että se mureni tomuksi, ja heitin tomun ojaan, joka siitä vuoresta vuosi.

21. Mutta teidän syndin sen wasican cuin te tehnet olitta otin minä ja poldin tules ja löin hänen ricki ja surwoin hänen sijhenasti että se tuhwaxi tuli ja heitin sen tuhwan sijhen ojaan joca sijtä wuoresta wuosi.

22. Tabeerassa, Massassa ja Kibrot-Hattavassa te vielä vihoititte Herran.

22. Niin myös Tabeerassa, ja Massassa, ja Himohaudoillas te vihoititte Herran.

22. NIin myös te wihoititte HERran Thabeeras ja Massas ja himohaudoilla.

23. Ja kun Herra tahtoi lähettää teidät Kaades-Barneasta ja sanoi: 'Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka minä teille annan', niin te niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan ettekä uskoneet häneen ettekä kuulleet hänen ääntänsä.

23. Ja kuin Herra lähetti teidät KadesBarneasta, ja sanoi: menkäät ja omistakaat maa, jonka minä annoin teille, niin te olitte Herran teidän Jumalanne suulle vastahakoiset, ja ette uskoneet häntä, ette myös olleet kuuliaiset hänen äänellensä.

23. Ja cosca hän lähetti teidän Cades Barneast ja sanoi: mengät ja omistacat maa jonga minä annoin teille nijn te olitte HERran teidän Jumalan suulle wastahacoiset ja ette usconet hänen päällens ette myös ollet cuuliaiset hänen änellens.

24. Te olette niskoitelleet Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan aina siitä päivästä alkaen, jona minä opin teidät tuntemaan.

24. Te olette olleet Herralle tottelemattomat, siitä päivästä kuin minä teidän tuntenut olen.

24. Sillä te oletta ollet HERralle tottelemattomat sijtä päiwästä cuin minä teidän tundenut olen.

25. Silloin minä heittäydyin Herran eteen ja olin siinä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä; sillä Herra oli sanonut aikovansa tuhota teidät.

25. Niin minä lankesin maahan Herran eteen, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kuin minä siinä makasin; sillä Herra sanoi, että hän tahtoi hukuttaa teidät.

25. Nijn minä langeisin maahan HERran eteen neljäkymmendä päiwä ja neljäkymmendä yötä cuin minä sijnä macaisin: sillä HERra sanoi että hän tahdoi hucutta teidän.

26. Ja minä rukoilin Herraa ja sanoin: Herra, Herra, älä tuhoa kansaasi ja perintöosaasi, jonka sinä suuruudessasi vapahdit ja jonka sinä veit pois Egyptistä väkevällä kädellä.

26. Ja minä rukoilin Herraa, sanoen: Herra, Herra, älä hukuta kansaas ja perikuntaas, jonka suurella voimallas pelastanut ja väkevällä kädelläs Egyptistä olet johdattanut ulos,

26. Waan minä rucoilin HERra sanoden: HERRA HERra älä hucuta sinun Canssas ja pericundas jongas suurella woimallas pelastanut ja wäkewällä kädelläs Egyptist johdattanut olet.

27. Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia, älä katso tämän kansan uppiniskaisuutta, jumalattomuutta ja syntiä,

27. Muista palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Jakobia: älä katso tämän kansan kovuutta, jumalattomuutta ja syntiä,

27. Muista sinun palwelias Abrahamin Isaachin ja Jacobin päälle älä cadzo tämän Canssan cowuden jumalattomuden ja synnin puoleen.

28. ettei sanottaisi siinä maassa, josta sinä veit meidät pois: 'Koska Herra ei kyennyt viemään heitä siihen maahan, jonka hän oli heille luvannut, ja koska hän vihasi heitä, vei hän heidät täältä pois surmatakseen heidät erämaassa.'

28. Ettei sen maan asuvaiset, jostas meidät johdattanut olet, sanoisi: sentähden, ettei Herra voinut heitä viedä siihen maahan, jonka hän heille luvannut oli, ja että hän on vihannut heitä, johdatti hän heidät ulos, tappaaksensa heitä korvessa.

28. Ettei sen maan asuwaiset jostas meidän johdottanut olet sanois: Ei HErra woinut heitä wiedä sijhen maahan jonga hän heille luwannut oli ja on sentähden heidän johdattanut että hän wihais heitä ja tappais heidän corwes.

29. Ovathan he sinun kansasi ja perintöosasi, jonka sinä veit sieltä pois suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi.

29. Sillä he ovat sinun kansas ja perimykses, jonka suurella voimallas ja ojennetulla käsivarrellas johdattanut olet.

29. Sillä he owat sinun Canssas ja perimyxes jongas suurella woimallas ja ojetulla käsiwarrellas johdattanut olet.