5 luku

Mooseksen puheen jatkoa: kymmenen käskyä julistetaan kansalle, muut lait annetaan Moosekselle.

1. Ja Mooses kutsui kokoon kaiken Israelin ja sanoi heille: Kuule, Israel, nämä käskyt ja oikeudet, jotka minä tänä päivänä julistan teidän korvienne kuullen. Oppikaa ne ja noudattakaa niitä tarkoin.

1. Ja Moses kutsui koko Israelin, ja sanoi heille: kuule Israel näitä säätyjä ja oikeuksia, jotka minä tänäpänä puhun teidän korvainne kuullen, ja oppikaat ne, ja pitäkäät ne, tehdäksenne niiden jälkeen.

1. JA Moses cudzui coco Israelin ja sanoi heille: cuule Israel näitä käskyjä ja oikeuxia jotca minä tänäpänä puhun teidän corwain cuulden ja oppicat ne ja pitäkät ne tehdäxen nijden jälken.

2. Herra, meidän Jumalamme, teki liiton meidän kanssamme Hoorebilla.

2. Herra meidän Jumalamme teki liiton meidän kanssamme Horebissa.

2. HERra meidän Jumalam teki lijton meidän cansam Horebis.

3. Herra ei tehnyt tätä liittoa meidän isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka olemme tässä tänä päivänä, kaikkien meidän kanssamme, jotka nyt elämme.

3. Ei tehnyt Herra tätä liittoa meidän isäimme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka nyt tässä olemme tänäpänä, ja kaikki elämme.

3. Ja ei tehnyt tätä lijtto meidän Isäim cansa mutta meidän cansam jotca nyt täsä olem tänäpänä ja caicki eläm.

4. Kasvoista kasvoihin Herra puhui teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä.

4. Herra puhui kasvoista kasvoihin teidän kanssanne vuorella, tulen keskeltä.

4. Ja puhui caswosta caswoon teidän cansan wuorella tulesta.

5. Minä seisoin silloin Herran ja teidän välillänne ja ilmoitin teille Herran sanan, sillä te pelkäsitte tulta ettekä nousseet vuorelle. Hän sanoi:

5. Silloin minä seisoin Herran ja teidän vaiheellanne, ilmoittamassa teille Herran sanaa; sillä te pelkäsitte tulta, ja ette nousseet vuorelle, ja hän sanoi:

5. Silloin minä seisoin HERran ja teidän waihellan ilmoittamas teille HErran sana sillä te pelkäsitte tulda ja ette nosnet wuorelle ja hän sanoi.

6. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.

6. Minä (olen) Herra sinun Jumalas, joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.

6. MInä olen HERra sinun Jumalas joca sinun Egyptist johdatin oriuden huonesta.

7. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

7. Ei sinun pidä pitämän muita Jumalia minun edessäni.

7. Ei sinun pidä pitämän muita jumalita minun edesäni.

8. Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.

8. Ei sinun pidä kuvaa tekemän sinulles jonkun muotoiseksi, joka ylhäällä taivaassa on, eli alhaalla maassa, elikkä vesissä maan alla.

8. Ei sinun pidä cuwa tekemän sinulles jongun muotoisexi taicka sen cuin ylhällä taiwas on eli alhalla maasa elickä wesisä maan alla.

9. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;

9. Ei sinun pidä niitä kumartaman, eikä palveleman niitä; sillä minä olen Herra sinun Jumalas, kiivas Jumala, joka kostan lapsille isäin rikokset, kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat,

9. Ei sinun pidä nijtä cumartaman eikä palweleman heitä: sillä minä olen HERra sinun Jumalas kijwas Jumala joca costan lapsille Isäin ricoxet colmandeen ja neljändeen polween nijlle jotca minua wihawat/

10. mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

10. Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja minun käskyni pitävät.

10. Ja osotan laupiuden monelle tuhannelle jotca minua racastawat ja minun käskyni pitäwät.

11. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

11. Ei sinun pidä turhaan lausuman Herran sinun Jumalas nimeä; sillä ei Herra pidä sitä rankaisemata, joka hänen nimensä turhaan lausuu,

11. Ei sinun pidä lausuman turhan sinun HERras Jumalas nime: sillä ei HERra pidä händä nuhtelemat joca hänen nimens lausu turhan.

12. Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.

12. Sinun pitää lepopäivän pitämän, ettäs sen pyhittäisit, niinkuin Herra sinun Jumalas sinun käski:

12. Sinun pitä lepopäiwän pitämän ettäs hänen pyhitäisit: nijncuin HERra sinun Jumalas sinun käski.

13. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;

13. Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän, ja kaikki sinun asias toimittaman;

13. Cuusi päiwä pitä sinun työtä tekemän ja caicki sinun asias toimittaman.

14. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.

14. Mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalas lepopäivä: silloin ei sinun pidä mitään työtä tekemän, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun härkäs, eikä aasis, eikä yksikään sinun karjas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portteis sisällä on, että sinun palvelias ja piikas levossa olisivat niinkuin sinäkin.

14. Mutta seidzemes päiwä on sinun HERras Jumalas lepopäiwä: silloin ei sinun pidä mitän työtä tekemän eikä sinun poicas eikä sinun tyttäres eikä sinun palwelias eli pijcas eikä sinun härkäs eikä Asis eikä yxikän sinun carjas taicka muucalainen joca sinun porttis sisällä on että sinun palwelias ja pijcas lewos olis nijncuin sinäkin.

15. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.

15. Ja muista, että sinäkin olit orja Egyptin maalla, ja Herra sinun Jumalas johdatti sinun sieltä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra sinun Jumalas käski sinun pitää lepopäivän.

15. Ja muista että sinäkin olit orja Egyptin maalla ja HERra sinun Jumalas johdatti sinun sieldä wäkewällä kädellä ja ojetulla käsiwarrella. Sentähden HERra sinun Jumalas käski sinun pitämän lepopäiwä.

16. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

16. Sinun pitää kunnioittaman isääs ja äitiäs, niinkuin Herra sinun Jumalas on sinun käskenyt, ettäs kauvan eläisit, ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.

16. Sinun pitä cunnioittaman sinun Isäs ja Äitiäs: nijncuin HERra sinun Jumalas on sinun käskenyt ettäs cauwan eläisit ja menestyisit sijnä maasa jonga HERra sinun Jumalas sinulle anda.

17. Älä tapa.

17. Ei sinun pidä tappaman.

17. Ei sinun pidä tappaman.

18. Älä tee huorin.

18. Ei sinun pidä huorin tekemän.

18. Ei sinun pidä huorintekemän.

19. Älä varasta.

19. Ei sinun pidä varastaman.

19. Ei sinun pidä warastaman.

20. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

20. Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan.

20. Ei sinun pidä wäärä todistust sanoman lähimmäistäs wastan.

21. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoansa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartansa, härkäänsä, aasiansa, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.'

21. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises emäntää. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises huonetta, hänen peltoansa, palveliaansa, piikaansa, härkäänsä, aasiansa, ja mitä ikänä sinun lähimmäises on.

21. Ei sinun pidä himoidzeman lähimmäises emändätä. Ei sinun pidä himoidzeman lähimmäises huonetta peldo palwelia pijca härkä Asia taicka mitä ikänäns hänen omans on.

22. Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.

22. Nämät ovat ne sanat, jotka Herra puhui kaikelle teidän seurakunnallenne vuorella, tulesta, pilvestä ja synkeydestä suurella äänellä, ja ei siihen enempää lisännyt, ja kirjoitti ne kahteen kiviseen tauluun, ja antoi ne minulle.

22. Nämät owat ne sanat jotca HERra puhui caikelle teidän cocouxellen wuorella tulesta pilwestä ja sumusta suurella änellä ja ei sijhen enä lisännyt ja kirjoitti ne cahteen kiwiseen tauluun ja andoi ne minulle.

23. Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä, vuoren palaessa tulena, niin te astuitte minun luokseni, kaikki teidän sukukuntienne päämiehet, niin myös teidän vanhimpanne.

23. Ja tapahtui, kuin te äänen kuulitte pimeyden keskeltä, ja vuori paloi tulesta, niin te tulitte minun tyköni, kaikki päämiehet ja vanhimmat teidän suvustanne,

23. COsca te änen cuulitta pimeyden käskeldä ja näitte wuoren palawan tulesta nijn te caicki tulitte minun tygöni caicki päämiehet ja wanhimmat teidän sugustan.

24. Ja te sanoitte: 'Katso, Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin.

24. Ja te sanoitte: katso, Herra meidän Jumalamme on osottanut meille kunniansa ja suuruutensa, ja me kuulimme hänen äänensä tulesta. Tänäpänä me näimme Jumalan puhuvan ihmisille, ja heidän elämään jäävän.

24. Ja sanoitte: Cadzo HERra meidän Jumalam on osottanut meille hänen cunnians ja jaloudens suuruden ja me cuulim hänen änens tulesta. Tänäpänä me näimme Jumalan puhuwan ihmisille ja heidän elämän jääwän.

25. Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme.

25. Ja miksi meidän nyt pitää kuoleman, että tämä suuri tuli pitää kuluttaman meidät? Jos me useammin kuulemme Herran meidän Jumalamme äänen, niin me kuolemme.

25. Ja mixi meidän nyt pitä cuoleman että tämä suuri tuli pitä culuttaman meidän. Jos me usemmin cuulem HERras meidän Jumalam änen nijn me cuolemme.

26. Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan niinkuin me kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin?

26. Sillä mikä on kaikki liha, että se kuulis elävän Jumalan äänen tulesta puhuvan, niinkuin me, ja jäis elämään?

26. Sillä mikä on caicki liha että se cuulis eläwän Jumalan änen tulesta puhuwan nijncuin me ja elä?

27. Astu siis esiin ja kuule kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo; ja puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sinulle puhuu, niin me kuulemme ja teemme.'

27. Lähesty sinä ja kuule kaikki, mitä Herra meidän Jumalamme sanoo, ja sano sinä meille kaikki, mitä Herra meidän Jumalamme sinun kanssas puhuu, niin me tahdomme kuulla ja tehdä niitä.

27. Lähesty sinä ja cuule caicki mitä HERra meidän Jumalam sano sinulle ja sano se meille caicki mitä HERra meidän Jumalam sinun cansas puhu nijtä me cuulem ja teemme.

28. Ja Herra kuuli teidän puheenne, kun te puhuitte minulle, ja Herra sanoi minulle: 'Minä olen kuullut, mitä tämä kansa on puhunut sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu.

28. Ja Herra kuuli teidän sanainne äänen, kuin te puhuitte minun kanssani, ja Herra sanoi minulle: minä kuulin tämän kansan puheen äänen, kuin he puhuivat sinun kanssas: se on kaikki hyvä, minkä he puhuivat.

28. Cosca HERra cuuli teidän sanain änen cuin te puhuitte minun cansani sanoi HERra minulle: minä cuulin tämän Canssan puhen cuin he puhuit sinun cansas se on caicki hywä cuin he puhuit.

29. Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!

29. Joska heille olis senkaltainen sydän, pelkäämään minua ja kätkemään kaikki minun käskyni kaikkena heidän elinaikanansa, että heille menestyis ja heidän lapsillensa ijankaikkisesti!

29. Ah että heillä olis sencaltainen sydän pelkämän minua ja kätkemän caicki minun käskyni heidän elinaicanans että heille menestyis ja heidän lapsillens ijancaickisest.

30. Mene siis ja sano heille: Palatkaa majoillenne.

30. Mene siis ja sano heille: palatkaat kotianne teidän majoihinne.

30. Mene sijs ja sano heille: palaitcait cotian teidän majoin.

31. Mutta jää sinä tähän minun eteeni, niin minä puhun sinulle kaikki ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka sinun on opetettava heille, että he seuraisivat niitä siinä maassa, jonka minä annan heille omaksi.'

31. Mutta sinun pitää seisoman tässä minun edessäni, että minä puhun sinun kanssas kaikki käskyt, säädyt ja oikeudet, jotka sinun pitää heille opettaman, että he tekisivät niiden jälkeen, siinä maassa, jonka minä heille annan heidän omistaaksensa.

31. Mutta sinun pitä seisoman täsä minun edesäni että minä puhun sinun cansas caicki minun lakini käskyni ja oikeuteni jotca sinun pitä heille opettaman että he tekisit nijden jälken sijnä maasa jonga minä heille annan heidän asumasiaxens.

32. Niin noudattakaa siis tarkoin niitä, niinkuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt; älkää poiketko oikealle älkääkä vasemmalle,

32. Niin pitäkäät nämät ja tehkäät niinkuin Herra teidän Jumalanne teidän käski, ja älkäät poiketko oikialle eikä vasemmalle puolelle;

32. Nijn pitäkät nämät ja tehkät nijncuin HERra teidän Jumalan teidän käski ja älkät poiketco eikä oikialle eikä wasemalle puolelle.

33. vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne.

33. Vaan vaeltakaat kaikkia niitä teitä, jotka Herra teidän Jumalanne teille käski, että eläisitte, menestyisitte ja olisitte pitkä-ijälliset siinä maassa, jonka te omistatte.

33. Waan waeldacat caickia nijtä teitä cuin HERra teidän Jumalan teille käski että te eläisitte ja menestyisitte ja olisitte pitkäijälliset sijnä maasa jonga te omistatte.