32 luku

Mooseksen virsi. Mooses kehoittaa vielä kansaa noudattamaan lakia ja saa käskyn nousta Nebon vuorelle katselemaan luvattua maata.

1. Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat!

1. Kuulkaat te taivaat, minä puhun, ja maa kuulkaan minun suuni sanoja.

1. CUlcatte taiwat minä puhun ja maa cuulcan minun suuni sanat.

1. CWlcat te Taiuat/ Mine tadhon puhua/ Ja Maa cwlcan minun suuni sanat. (Kuulkaat te taiwaat/ Minä tahdon puhua/ Ja maa kuulkaan minun suuni sanat.)

2. Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.

2. Minun oppini tiukkukaan niinkuin sade, minun puheeni vuotakaan niinkuin kaste, niinkuin sade vihannon päälle ja niinkuin pisarat ruohon päälle.

2. Minun oppin tiuckucan nijncuin sade ja minun puhen wuotacan Nijncuin caste nijncuin sade wihannon päälle ja nijncuin pisarat ruohon päälle.

2. Minun Oppin tiuckucan ninquin Sadhe/ Ja minun Puheni wotocan ninquin Caste. Ninquin Sadhe Rohon päle/ Ja ninquin Pisarat Yrtein päle. (Minun oppini tiukkukaan niinkuin sade/ Ja minun puheeni wuotakaan niinkuin kaste. Niinkuin sade ruohon päälle/ Ja niinkuin pisarat yrttein päälle.)

3. Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme.

3. Sillä minä ylistän Herran nimeä: antakaat meidän Jumalallemme suuri kunnia.

3. Sillä minä ylistän HERran nime andacat ainoalle meidän Jumalallem cunnia.

3. Sille ette mine tadhon HERRAN nime yliste/ andacat meidhen Jumalan * ainoan site Cunniata. (Sillä että minä tahdon HERRAN nimeä ylistää/ antakaat meidän Jumalan ainoan sitä kunniata.)

4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

4. Hän on kallio, hänen työnsä ovat laittamattomat, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikiat; vakaa on Jumala, ilman kaikkea vääryyttä, hän on vanhurskas ja oikia.

4. Hän on callio hänen työns owat laittamattomat: sillä caicki hänen tecons owat oikiat. Waca on Jumala ilman caickia wääryttä hän on oikia ja hurscas.

4. Hen on paasi/ henen tööns ouat laitettomat/ Sille ette caicki henen tekons ouat oikiat. Waka ombi Jumala/ ilman caicke wärytte/ * Oikia ia hurskas hen ombi. (Hän on paasi/ hänen työns owat laitattomat/ Sillä että kaikki hänen tekonsa owat oikiat. Wakaa ompi Jumala/ ilman kaikkea wääryyttä/ Oikia ja hurskas hän ompi.)

5. Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku — tuo nurja ja kiero sukupolvi!

5. Onko hän hänen turmellut? Ei, vaan hänen lapsensa ovat heidän häpiäpilkkunsa; se on nurja ja sekaseurainen suku.

5. Se nurja ja paha sucu hänestä lange pois he owat ilkiät ja ei hänen lapsens.

5. Se nuria ia paha Sucu/ heneste poislangepi/ he ouat häpien pilcat/ ia ei henen Lapsens. (Se nurja ja paha suku/ hänestä poislankeepi/ he owat häpeän pilkat/ ja ei hänen lapsensa.)

6. Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.

6. Niinköstä te Herralle maksatte, hullu ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun Isäs ja sinun Lunastajas, joka sinun luonut ja valmistanut on?

6. Nijngös sinun HERras Jumalatas kijtät sinä hullu ja tyhmä Canssa? Eikö hän ole sinun Isäs ja sinun HERras? Eikö hän ole se ainoa joca sinun luonut ja walmistanut on?

6. Ningös sinun HERRAS Jumalas kijtet/ sine hullu ia tyhyme Canssa ? Eikö hen ole sinun Ises ? ia sinun HERRAS ? eikö hen ole se ainoa/ ioca sinun tehnyt ia walmistanut on? (Niinkös sinun HERRAASI Jumalaasi kiität/ Sinä hullu ja tyhmä kansa? Eikä hän ole sinun Isäsi? ja sinun HERRASI? eikö hän ole se ainoa/ joka sinun tehnyt ja walmistanut on?)

7. Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.

7. Muista muinaisia aikoja, ymmärrä vuosikaudet suvusta sukuun; kysy isältäs, ja hän ilmoittaa sinulle, ja vanhimmiltas, niin he sinulle sanovat.

7. Muista endisen ajan päälle ymmärrä wuosicaudet sugusta nijn sucuun. Kysy Isäldäs ja hän ilmoitta sinulle ja sinun wanhemmildas nijn he sinulle sanowat.

7. Muista sen entisen aighan päle tähenasti/ ia aijattele mite hen teki Esijsein cansa. Kysy Iseldes/ ia henen pite sinulle ilmoittaman/ ia sinun wanhemildas/ nin he sinulle sanouat. (Muista sen entisen ajan päälle tähänasti/ ja ajattele mitä hän teki isi-isäin kanssa. Kysy isältäsi/ ja hänen pitää sinulle ilmoittaman/ ja sinun wanhemmiltasi/ niin he sinulle sanowat.)

8. Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.

8. Kuin kaikkein korkein jakoi pakanat ja hajoitti ihmisten lapset, silloin hän laski kansain maan rajat, Israelin lasten luvun jälkeen.

8. Cosca se corkein nijn arwalla pacanat jacoi ja hajotti ihmisten lapset: Silloin hän laski Canssain maan rajat Israelin lasten lugun jälken.

8. Coska se Corkein ninquin arualla Canssat vlosiacoi/ ia haiotti Inhimisten Lapset. Silloin hen laski Canssain maan Äret/ Israelin lasten lughun ielkeen. (Koska se Korkein niinkuin arwalla kansat ulosjakoi/ ja hajoitti ihmisten lapset. Silloin hän laski kansain maan ääret/ Israelin lasten luwun jälkeen.)

9. Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.

9. Sillä Herran osa on hänen oma kansansa, Jakob on hänen perimisensä nuora.

9. Sillä HERran osa on hänen oma Canssans Jacob on hänen perimisens nuora.

9. Sille HERRAN osa ombi hänen oma Canssans/ Jacob ombi henen Perimisens noora. (Sillä HERRAN osa ompi hänen oma kansansa/ Jakob ompi hänen perimisensä nuora.)

10. Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.

10. Hän löysi hänen erämaassa ja hirmuisessa suuressa itkukorvessa. Hän vei hänen ympäri, hän opetti hänen ymmärtämään ja varjeli häntä niinkuin silmäteräänsä,

10. Hän löysi hänen corwes cuiwas cusa cauhistus on erämaas. Hän wei hänen ymbärins hän opetti hänelle lakins ja warjeli hänen nijncuin silmäin terän.

10. Hen leusi sen coruesa/ sijnä quiuasa cussa cauhistos on Erämaas. Hen ymberinswei henen/ Ja annoi henelle Lain/ ia warieli hänen ninquin silmens terän. (Hän löysi sen korwessa/ siinä kuiwassa kussa kauhistus on erämaassa. Hän ympäriinsä wei hänen/ ja antoi hänelle lain/ ja warjeli hänen niinkuin silmänsä terän.)

11. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa.

11. Niinkuin kotka kehoittelee pesäänsä ja laukuilee poikainsa päällä, levittää siipensä, ottaa kunkin heistä ja kantaa siipeinsä päällä,

11. Nijncuin cotca poicans wie ulos ja heidän päälläns laucuile ja lewittä sijpens ja otta heitä ja canda sijpeins päällä.

11. Ninquin Cotka poians vloswiepi/ ia heiden pälens lendepi. Ja vlosleuitte henen siuense/ ia hen otti heite/ ia cannoi henen sipeinse päle. (Niinkuin kotka pojansa uloswiepi/ ja heidän päällänsä lentääpi. Ja uloslewittää hänen siiwensä/ ja hän otti heitä/ ja kantoi hänen siipeinsä päällä.)

12. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.

12. Niin Herra yksinänsä talutti häntä, ja ei ollut hänen kanssansa muuta Jumalaa.

12. Yxinäns HERra talutti händä ja ei ollut hänellä muuta Jumala.

12. Yxinens HERRA talutti hendä/ ia ei ollut henen cansans mwcalainen Jumala. (Yksinänsä HERRA talutti häntä/ ja ei ollut hänen kansansa muukalainen Jumala.)

13. Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.

13. Hän vei hänen hamaan maan korkeuteen, ja ruokki hänen pellon hedelmällä, ja antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä,

13. Hän wei hänen haman maan corkeuteen ja ruocki hänen pellon hedelmällä ja andoi hänen ime hunajata calliosta ja öljyä cowasta kiwestä.

13. Hen wei henen hamaan Maan corkeuten/ ia roocki henen Peltoin hedhelmelle. Ja annoi henen ime honaiata Calliosta/ ia öliu couasta kiueste. (Hän wei hänen hamaan maan korkeuteen/ ja ruokki hänen peltoin hedelmällä. Ja antoi hänen imeä hunajata kalliosta/ ja öljyä kowasta kiwestä.)

14. Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oinasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydintä; ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.

14. Voita lehmistä, ja rieskaa lampaista, ynnä karitsain lihavuuden kanssa, ja Basanin oinaat, ja lihavat kauriit, ja parhaan nisun, ja juotti hänen parhaalla viinamarjan verellä.

14. Woita lehmistä ja riesca lambaista ynnä caridzain lihawuden cansa. Ja lihawimmat oinat ja caurit ja parhan nisun ja juotti hänen parhalla wijnamarjan werellä.

14. Woita Lehmiste/ ia Rieska lambaista/ ynne caritzadhen rasuan cansa. Ja lihauimmat oinat/ ia Caurit lihauain munaskudhen cansa/ ia iootti hänen parahalla winamarian werelle. (Woita lehmistä/ ja rieskaa lampaista/ ynnä karitsain raswan kanssa. Ja lihawimmat oinaat/ ja kauriit lihawain munaskuiden kanssa/ ja juotti hänen parhaalla winamarjan werellä.)

15. Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota.

15. Ja Israel lihoi, tuli vikuriksi, lihavaksi, paksuksi ja väkeväksi, ja hylkäsi Jumalan, joka hänen teki, ja katsoi autuutensa kallion ylön.

15. COsca Israel lihoi ja rawittin tuli hän carjaxi hän on lihawaxi paxuxi ja wäkewäxi tullut ja hyljäis Jumalan joca hänen teki. Ja hän cadzoi hänen autuudens callion ylön.

15. Cosca hen nyt lihoi/ ia rauituxi tuli/ tuli hen irdhalisexi/ hen ombi lihauaxi/ paxuxi/ ia wäkeuexi tullut/ ia ylenannoi Jumalan/ ioca henen tehnyt oli. Ei hen Lucu pitenyt henen Terueydhens Calliosta/ (Koska hän nyt lihoi/ ja rawituksi tuli/ tuli hän irralliseksi/ hän ompi lihawaksi/ paksuksi/ ja wäkewäksi tullut/ ja ylenantoi Jumalan/ joka hänen tehnyt oli. Ei hän lukua pitänyt hänen terweytens kalliosta/)

16. He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.

16. He yllyttivät hänen kiivauteen muukalaisten kautta, kauhistusten kautta vihoittivat he hänen.

16. Hän yllytti hänen kijwauteen muucalaisten cautta. Cauhistuxen cautta wihoitit he hänen.

16. mutta yllyti henen kiuauten mwcalisten Jumalain cautta. Ilkeyxen cautta wihoittelit he henen/ (mutta yllytti hänen kiiwauteen muukalaisten jumalain kautta. Ilkeyksen kautta wihoittelit he hänen/)

17. He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet.

17. He uhrasivat perkeleille, eikä Jumalalle, jumalille, joita ei he tunteneet, vasta-uutisille, jotka ei ennen olleet, joita isänne ei peljänneet.

17. He uhraisit perkeleille ja ei heidän Jumalallens. Nijlle jumalille joita ei he tundenet nijlle usille jotca ei ennen ollet joita teidän Isän ei peljännet.

17. he wffrasit Perkeleillen/ ia ei heiden Jumalallens. Nijlle Jumaloille/ ioita euet he tundenuet/ Nijlle vsille/ iotca ennen euet olluet Joita heiden Isense euet olluet cumartanuet. (he uhrasit perkeleillen/ ja ei heidän Jumalallensa. Niille jumalille/ joita eiwät he tunteneet/ Niille uusille/ jotka ennen eiwät olleet joita heidän isänsä eiwät olleet kumartaneet.)

18. Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.

18. Kallion, joka sinun siitti, sinä hyljäsit, ja unhotit Jumalan, joka sinun loi.

18. Sinun callios joca sinun synnytti sen sinä hyljäisit ja unhotit sen Jumalan joca sinun loi.

18. Sinun Callios/ ioca sinun synytti/ sen sine ylenannoit/ ia vnodhit sen Jumalan/ ioca sinun loonut oli. (Sinun kalliosi/ joka sinun synnytti/ sen sinä ylenannoit/ ja unohdit sen Jumalan/ joka sinun luonut oli.)

19. Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.

19. Ja Herra näki sen, ja vihastui, poikainsa ja tyttäriensä kehoituksen tähden,

19. Ja cosca HERra sen näki wihastui hän poicains ja tyttärittens päälle ja hylkäis heidän.

19. Ja cosca HERRA sen näki/ wihastui hen poicains ia Tytterins päle. (Ja koska HERRA sen näki/ wihastui hän poikainsa ja tyttäriensä päälle.)

20. Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.

20. Ja sanoi: minä peitän kasvoni heidän edestänsä, ja katson mitä heidän viimeiseltä tapahtuu; sillä se on nurja suku ja senkaltaiset lapset, joissa ei ole uskoa.

20. Ja hän sanoi: minä peitän minun caswon heidän edestäns ja cadzon mitä heidän wijmeiseldä tapahtu: sillä se on nurja sucu ja sencaltaiset lapset joisa ei ole usco.

20. Ja hen sanoi/ Mine peiten minun Casuoni/ heidhen edhestens/ ia tadhon catzo mite heiden wimeiselle tapachtuman pite. Sille se ombi nuria sucu/ ia sencaltaiset lapset/ ioissa ei ole usko. (Ja hän sanoi/ Minä peitän minun kaswoni/ heidän edestänsä/ ja tahdon katsoa mitä heidän wiimeisellä tapahtuman pitää. Sillä se ompi nurja suku/ ja senkaltaiset lapset/ joissa ei ole uskoa.)

21. He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.

21. He härsyttelivät minua sen kautta, joka ei ole jumala, epäjumaluutensa kautta ovat he minun vihoittaneet ja minä vihoitan heitä jälleen sen kautta, joka ei ole kansa, tyhmällä kansalla minä heitä vihoitan.

21. He härsyttelit minua sen cautta joca ei ole jumala heidän epäjumaludens cautta owat he minun wihoittanet. Ja minä wihoitan heitä jällens sen cautta joca ei ole Canssa tyhmällä Canssalla minä heitä wihoitan.

21. He hersyttelit minua sen Cautta/ ioca ei ole Jumala/ heiden Äpäiumaludens cautta/ he ouat minun wihoittanuet. Ja mine tadhon heite iellens wihoitta sen Cautta/ ioca ei ole Canssa/ Tyhmelle Canssalle mine tadhon heite wihoitta. (He härsyttelit minua sen kautta/ joka ei ole jumala/ heidän epäjumaluutensa kautta/ he owat minun wihoittaneet. Ja minä tahdon heitä jällens wihoittaa sen kautta/ joka ei ole kansa/ Tyhmälle kansalle minä tahdon heitä wihoittaa.)

22. Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka; se kuluttaa maan kasvuinensa ja polttaa vuorten perustukset.

22. Sillä tuli on syttynyt minun vihassani, ja polttaa hamaan alimaiseen helvettiin, ja kuluttaa maan, ynnä hänen hedelmänsä kanssa, ja polttaa vuorten perustukset.

22. Sillä tuli on syttynyt minun wihasani ja poltta haman alemmaiseen helwettijn: Ja culutta maan ynnä hänen hedelmäns cansa ja poltta wuortein perustuxet.

22. Sille Tuli ombi syttynyt minun wihasani/ Ja poltaman pite hamaan alemaisen heluetijn. Ja pite culuttaman Maan/ ynne henen hedhelmäins canssa/ ia pite ylespoltaman woordein perustoxet. (Sillä tuli ompi syttynyt minun wihassani/ Ja polttaman pitää hamaan alimmaiseen helwettiin. Ja pitää kuluttaman maan/ ynnä hänen hedelmäins kanssa/ ja pitää ylöspolttaman wuortein perustukset.)

23. Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun.

23. Minä kokoon kaiken onnettomuuden heidän päällensä, minä ammun kaikki nuoleni heihin.

23. Minä cocon caiken onnettomuden heidän päällens minä ambun caicki minun nuoleni heihin.

23. Minun pite cocoman caiken Onnettomudhen heiden ylitzens/ mine tadhon caiki minun nooleni heiden sisellens ambuua. (Minun pitää kokooman kaiken onnettomuuden heidän ylitsensä/ minä tahdon kaikki minun nuoleni heidän sisällensä ampua.)

24. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn.

24. Nälästä heidän pitää hiukahtuman ja poltetaudilla kulutettaman, ja äkillisellä kuolemalla; minä lähetän metsän petoin hampaat heidän keskellensä, ja kyykärmeen myrkyn.

24. Näljästä heidän pitä hiucahtuman ja wilutaudilla culutettaman ja äkilisellä cuolemalla. Minä lähetän medzän petoin hambat heidän keskellens ja kyykärmen myrkyn.

24. Nälielle heiden pite hiukautettaman/ ia wilutaudhilla ödhyttemen/ ia pahoilla paiseilla. Minun pite lehettemen metzen petoin hampat heiden keskelens/ ia raateleuaiset Kermet. (Nälälle heidän pitää hiukoitettaman/ ja wilutaudilla öyhyttelemän/ ja pahoilla paiseilla. Minun pitää lähettämään metsän petoin hampaat heidän keskellensä/ ja raatelewaiset käärmeet.)

25. Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitosen, sekä imeväisen että harmaapään.

25. Ulkona pitää miekan heitä hävittämän ja sisällä huoneessa pelvon, sekä nuorukaiset että neitseet, imeväiset ja harmaapäät.

25. Ulcona pitä miecan heitä raateleman ja sisällä cauhistaman. Sekä nuorucaiset ja neidzet imewäiset ja harmapäät.

25. Ulcon pite Miecan heite * raateleman/ Ja siselle Cauhistuman. Seke piltit ette picat/ Imeueiset ynne sen harmapän cansa. (Ulkona pitää miekan heitä raateleman/ ja sisällä kauhistuman. Sekä piltit että piiat/ Imewäiset ynne sen harmaapään kansan.)

26. Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',

26. Minä sanoin: minä hävittäisin heitä, minä lakkauttaisin heidän muistonsa ihmisistä,

26. Minä sanoin: minä häwitän heitä minä lacatan heidän muistons ihmisist.

26. Mine tadhon sanoa/ Cussa he ouat ? Mine lackautan heiden muistons Inhimisiste. (Minä tahdon sanoa/ Kussa he owat? Minä lakkautan heidän muistonsa ihmisistä.)

27. jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt.'

27. Ellen minä vihollisteni vihaa karttaisi, ettei heidän vainollisensa ylpeilisi, ja lähes sanoisi: meidän oikia kätemme on kaikki nämät tehnyt, eikä Herra.

27. Ellen minä wiholisteni wiha carttais ettei heidän wainollisens ylpenny ja lähes sanoisit: meidän oikia kätem on caicki nämät tehnyt ja ei HERra.

27. Ellei mine wiholistein wiha cartaisi/ ettei heiden wainolistens pidhe ylpendymen/ Ja lehes sanoisit/ Meiden oikia käten ombi caicki näme tehnyt/ ia ei HERRA. (Ellei minä wihollisten wihaa kartaisi/ ettei heidän wainollisten pidä ylpeentymän/ Ja lähes sanoisit/ Meidän oikea käten ompi kaikki nämä tehnyt/ ja ei HERRA.)

28. Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä.

28. Sillä se on kansa, jossa ei mitään neuvoa ole, eikä ymmärrystä.

28. Sillä se on Canssa josa ei mitän neuwo ole eikä ymmärrystä.

28. Sille se on yxi Canssa/ iossa ei miten neuuo ole/ eike ymmerdhyst heisse. (Sillä se on yksi kansa/ jossa ei mitään neuwoa ole/ eikä ymmärrystä heissä.)

29. Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.

29. Jospa he taitavaiset olisivat, niin he ymmärtäisivät ja huomaitsisivat, mitä heille viimeiseltä tapahtuu.

29. Josca he taitawaiset olisit ymmärräisit ja huomaidzisit mitä heille tästälähin tapahtu.

29. Josco he wijsaat olisit ymmerdheisit ia homaitzisit/ mitke testelehin heille tapachtupi. (Josko he wiisaat olisit ymmärtäisit ja huomaitsisit/ mitkä tästä lähin heille tapahtuupi.)

30. Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!

30. Kuinka yksi ajais tuhatta takaa ja kaksi karkottaisi kymmenentuhatta heistä? Eikö sentähden, että heidän kallionsa on heidät myynyt? ja Herra on heidät sulkenut?

30. Cuinga yxi ajais tuhatta taca ja caxi carcotaisit kymmenen tuhatta heistä? Eikö sentähden että heidän callions on heidän myynyt? ja HERra on hyljännyt heitä?

30. Quinga yxi teiste/ takaiais Tuhatta heiste/ ia caxi carkotaisit kymmenen Tuhatta. Eikö sentehden/ ette heidhen Callions ombi heite mynyt/ ia HERRA on ylenandanut heite. (Kuinka yksi teistä/ takaa-ajaisi tuhatta heistä/ ja kaksi karkottaisit kymmenen tuhatta. Eikö sentähden/ että heidän kallionsa ompi heitä myynyt/ ja HERRA on ylenantanut heitä.)

31. Sillä heidän kallionsa ei ole niinkuin meidän kalliomme; niin vihollisemmekin päättelevät.

31. Sillä ei ole meidän kalliomme niinkuin heidän kallionsa, ja meidän vihollisemme ovat meidän tuomarimme.

31. Sillä meidän calliom ei ole nijncuin heidän callions jota meidän wiholisem idze taitawat duomita.

31. Sille meiden Callio/ ei ole ninquin heiden Callions/ iota meiden wiholiset taitauat itze domita. (Sillä meidän kallio/ ei ole niinkuin heidän kallionsa/ jota meidän wiholliset taitawat itse tuomita.)

32. Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas.

32. Sillä heidän viinapuunsa on Sodoman viinapuusta ja Gomorran pelloista, heidän viinamarjansa myrkylliset viinamarjat, heillä ovat karvahimmat marjat.

32. Sillä heidän wijnapuuns on Sodoman wijnapuust ja Gomorran pellost. Heidän wijnamarjans owat sappi ja carwahimmat marjat.

32. Sille heiden winapuus ombi Sodoman winapwst/ ia Gomorran pellost. Heiden winamarians ouat sappi/ ia caruahimmat mariat. (Sillä heidän wiinapuunsa ompi Sodoman wiinapuusta/ ja Gomorran pellosta. Heidän wiinamarjansa owat sappi/ ja karwahimmat marjat.)

33. Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.

33. Heidän viinansa on lohikärmeen kiukkuvahto, ja kyykärmetten hirmullinen myrkky.

33. Heidän wijnans on kärmen myrcky ja hirmullisten kyykärmetten sappi.

33. heiden winans ombi Louhikermen viha ia hirmulisten Waskikermeten sappi. (heidän wiinansa ompi lohikäärmeen wiha ja hirmulisten waskikäärmeitten sappi.)

34. Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna minun aitoissani?

34. Eikö se liene kätketty minun tykönäni? ja sinetillä lukittu minun tavaroissani?

34. Eikö sencaltaiset liene kätketyt minun tykönäni? ja insiglatut minun tawarosani?

34. Eikö sencaltaiset ketketyt liene minun tyköneni ? ia insighlatut minun Tauaroisani. (Eikö senkaltaiset kätketyt lienee minun tykönäni? ja insiglatut minun tawaroissani.)

35. Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.

35. Minun on kosto, minä kostan, heidän jalkansa pitää ajallansa kompastuman; sillä heidän kadotuksensa aika on läsnä, ja mikä heille tarjontelee, se rientää.

35. Minun on costo minä costan heidän jalcans pitä ajallans combistuman. Sillä heidän cadotuxens aica on läsnä ja mikä heille tarjendele se riendä.

35. Minun ombi Costo/ Minun pite costaman/ heiden ialgans pite aiallans combistuman. Sille heiden cadhotuxens aina ombi leszne/ ia mike heite cocottapi se riendä. (Minun ompi kosto/ Minun pitää kostaman/ heidän jalkansa pitää ajallansa kompastuman. Sillä heidän kadotuksensa aina ompi läsnä/ ja mikä heitä kokottaapi (kohtaapi) se rientää.)

36. Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa.

36. Sillä Herra tuomitsee kansansa, ja armahtaa palveliaansa; sillä hän näkee, että käsi on poissa, ja ei ole mitään tallella pidetty eikä jätetty.

36. SIllä HERra duomidze hänen Canssans ja hän armahta palwelians päälle. Sillä hän cadzahta että he owat juuri huckunet ja eikä ne suljetut eikä jocu jäänyt ole.

36. Sille HERRA domitzepi henen Canssans/ ia palueliains päle hen armacta. Sille hen catzahtapi/ Ette he ouat iuri huckuneet/ Ja eike ne sulietut/ eike iocu ole ylitzeienyt. (Sillä HERRA tuomitseepi hänen kansansa/ ja palwelijainsa päälle hän armahtaa. Sillä hän katsahtaapi/ Että he owat juuri hukkuneet/ Ja eikä ne suljetut/ eikä joku ole ylitsejäänyt.)

37. Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,

37. Ja pitää sanottaman: kussa heidän Jumalansa ovat? heidän kallionsa, johonka he uskalsivat?

37. Ja pitä sanottaman: Cusa heidän Jumalans owat? heidän callions johonga he uscalsit?

37. Ja quin sanotan/ Cussa heiden Jumalans ouat ? heiden Callions/ ionga päle he vskalsit? (Ja kuin sanotaan/ Kussa heidän jumalansa owat? heidän kallionsa/ jonka päälle he uskalsit?)

38. missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne teidän suojananne.

38. Joiden lihavimmat uhrit he söivät, ja joivat viinan heidän juomauhristansa, nouskaan ne ja auttakaan teitä ja varjelkaan teitä.

38. Joiden lihawimmat uhrit he söit ja joit wijnan heidän juomauhristans. Noscan ne ja auttacan teitä ja warjelcan teitä.

38. Joinenga lihauimmat wffrist he söit/ ia winan ioit heiden ioomawffristans. Noscaat ne/ ia auttakaat teite/ ia warielkat teite. (Joinenka lihawimmat uhrista he söit/ ja winan joit heidän juomauhristansa. Nouskaat ne/ ja auttakaat teitä/ ja warjelkaat teitä.)

39. Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.

39. Nähkäät nyt, että minä itse olen, ja ei ole jumalia minun kanssani. Minä kuoletan ja teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan, ja ei kenkään ole, joka minun käsistäni vapahtaa.

39. Ettekö te näe nyt että minä se yxinäns olen ja ei ole toinen Jumala paidzi minua? Minä woin tappa ja wirwotta minä lyön ja parannan ja ei kengän ole joca minun käsistäni wapahta.

39. Eikö te näet nyt/ ette mine se yxinens olen/ ia ei ole toinen Jumala paitzi minua? Mine woin tappa ia wirgotta/ mine löön/ ia parannan/ Ja ei kengen ole/ ioca minun kesisteni taita wapachta. (Eikö te näe nyt/ että minä se yksinänsä olen/ ja ei ole toinen Jumala paitsi minua`? Minä woin tappaa ja wirwoittaa/ Minä lyön/ ja parannan/ Ja ei kenkään ole/ joka minun käsistäni taitaa wapahtaa.)

40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,

40. Sillä minä nostan käteni taivaasen ja sanon: minä elän ijankaikkisesti.

40. Sillä minä nostan käteni taiwaseen ja sanon: minä elän ijancaickisest.

40. Sille mine ylesnostan minun käteni/ Taiuasen/ ia sanon/ Mine elen ijancaikisesta. (Sillä minä ylösnostan minun käteni/ taiwaaseen/ ja sanon/ Minä elän iankaikkisesti.)

41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä —

41. Kuin minä hion miekkani niinkuin pitkäisen leimauksen, ja minun käteni rupee rangaistukseen, niin minä koston maksan minun vihollisilleni, ja niille palkitsen, jotka minua vihaavat.

41. Cosca minä hiwon minun mieckani nijncuin pitkäisen leimauxen ja minun käteni rangaistuxeen rupe: Nijn minä coston maxan minun wiholisteni ja nijlle palkidzen jotca minua wihawat.

41. Cosca mine hijon ninquin pitkesen leimauxen minun Mieckani/ ia minun käten rangastoxeen rupepi. Nin mine Coston maxan minun wiholisteni/ ia nijlle/ iotca minua wihauat palkitzen. (Koska minä hion niinkuin pitkäisen leimauksen minun miekkani/ ja minun käteni rangaistukseen rupeepi. Niin minä koston maksan minun wihollisteni/ ja niille/ jotka minua wihaawat palkitsen.)

42. ja minun miekkani syö lihaa — surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

42. Minä juotan nuoleni verellä, ja miekkani pitää lihaa syömän tapettuiden verestä, ja vangittuiden ja vihollisten paljastetusta päästä.

42. Minä juotan minun nuoleni werellä ja minun mieckani pitä liha syömän: Ja tapettuiden werest ja fangittuiden ja wiholisten paljastetust päästä.

42. Mine iowtan minun Nooleni werelle/ ia minun mieckani pite liha sömen. Ylitzen ninen tapettudhen weren/ ia ylitze fangituden/ ia ylitze sen wiholisten auoitun pään. (Minä juotan minun nuoleni werellä/ ja minun miekkani pitää lihaa syömän. Ylitse niiden tapettujen weren/ ja ylitse wangittujen/ ja ylitse sen wihollisten awoimen pään.)

43. Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren; hän antaa koston kohdata vastustajiansa ja toimittaa sovituksen maallensa, kansallensa.

43. Riemuitkaat te kaikki, jotka olette hänen kansansa; sillä hän kostaa palveliainsa veren. Ja kostaa vihollisillensa, ja sovittaa maansa ja kansansa.

43. Riemuitcat te caicki jotca olette hänen Canssans: sillä hän costa palweliains weren. Ja hän costa hänen wiholisillens ja hän armahta hänen Canssans maan päällä.

43. Riemuitkat te caiki/ iotca oletta henen Canssans/ sille hen costapi henen palueliains weren. Ja hen costapi ylitze henen wiholisten/ ia hen Armachta henen Canssans maan päle. (Riemuitkaat te kaikki/ jotka olette hänen kansansa/ sillä hän kostaapi hänen palwelijainsa weren. Ja hän kostaapi ylitse hänen wihollistensa/ ja hän armahtaa hänen kansansa maan päälle.)

44. Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika.

44. Ja Moses tuli ja puhui kaikki nämät veisun sanat tämän kansan kuullen, hän ja Josua Nunin poika.

44. JA Moses tuli ja puhui Canssan cuulden caicki nämät weisun sanat hän ja Josua Nunin poica.

45. Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille,

45. Ja Moses päätti kaikki nämät sanat koko Israelille,

45. Cosca Moses nämät oli caicki lopettanut coco Israelille.

46. sanoi hän heille: Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat.

46. Ja sanoi heille: pankaat sydämeenne kaikki ne sanat, jotka minä teille tänäpänä todistin, että te käskisitte teidän lapsianne, tekemään ja pitämään kaikki tämän lain sanat.

46. Sanoi hän heille: pangat sydämeen caicki ne sanat cuin minä teille tänäpänä todistan että te käskisitte teidän lapsillen että he tekisit ja pidäisit caicki nämät lain sanat.

47. Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne.

47. Sillä ei siinä ole teille yhtään turhaa sanaa, vaan se on teidän elämänne; ja ne sanat pitentävät teidän ikänne maan päällä, johon te menette Jordanin ylitse, omistamaan sitä.

47. Sillä ei sijnä ole teille yhtän turha sana waan se on teidän elämän ja ne sanat pidendäwät teidän ikän maan päällä sinne cuin te menette Jordanin ylidze sitä omistaman.

48. Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen:

48. Ja Herra puhui Mosekselle sinä päivänä, ja sanoi:

48. JA HERra puhui Mosexelle sinä päiwänä ja sanoi:

49. Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.

49. Mene tälle Abarimin vuorelle, Nebon vuorelle, joka on Moabin maalla Jerihon kohdalla, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä Israelin lapsille omaksi annan.

49. Mene Abarin wuorelle Nebon wuorelle cuin on Moabiterein maalla Jerihon cohdalla ja cadzele Canaan maata jonga minä Israelin lapsille omaxi annan.

50. Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö,

50. Sinun pitää kuoleman vuorella, johonkas menet, ja koottaman kansas tykö, niinkuin veljeskin Aaron kuoli Horin vuorella, ja koottiin kansan tykö,

50. Ja cuole wuorella johongas menet ja coco sinuas Canssas tygö nijncuin sinun weljeskin Aaron cuoli Horin wuorella ja cocois idzens Canssans tygö.

51. koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä.

51. Että te olette rikkoneet minua vastaan Israelin lasten seassa, riitaveden tykönä Kadeksessa Sinin korvessa: ettette minua pyhittäneet Israelin lasten seassa.

51. Että te olette rickonet minua wastan Israelin lasten seas rijtaweden tykönä Cadexes Zinnin corwes ettet te minua pyhittänet Israelin lasten seas.

52. Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille.

52. Sillä sinä näet maan kohdastansa; vaan ei sinun pidä siihen maahan tuleman, jonka minä Israelin lapsille annan.

52. Sillä sinä näet maan cohdastans sinun tykös cuin minä Israelin lapsille annan waan ei sinun pidä sijhen tuleman.