10 luku

Mooseksen puheen jatkoa: Israel peljätköön Herraa.

1. Silloin Herra sanoi minulle: 'Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, ja nouse vuorelle minun tyköni; tee myös itsellesi puusta arkki.

1. Silloin sanoi Herra minulle: vuole sinulles kaksi kivistä taulua entisten kaltaista, ja astu minun tyköni vuorelle, ja tee sinulles puuarkki,

1. SIlloin sanoi HERra minulle: wuole sinulles caxi kiwistä taulua endisten caltaista ja astu minun tygöni wuorelle ja tee sinulles puuArcki.

2. Minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit; pane ne arkkiin.'

2. Niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka ensimäisissä tauluissa olivat, jotka särkenyt olet: ja pane ne arkkiin.

2. Nijn minä kirjoitan nijhin tauluin ne sanat cuin nijsä ensimäisis olit jotcas särkenyt olet ja pane ne Arckijn.

3. Niin minä tein arkin akasiapuusta ja veistin kaksi kivitaulua, entisten kaltaista. Ja minä nousin vuorelle, kädessäni ne kaksi taulua.

3. Niin minä tein arkin sittimipuusta, ja vuolin kaksi kivistä taulua entisten kaltaista, ja astuin vuorelle, pitäen kaksi taulua kädessäni.

3. Nijn minä tein Arkin hongasta ja wuolin caxi kiwistä taulua endisten caltaista ja astuin wuorelle pitäden caxi taulua kädesäni.

4. Ja hän kirjoitti tauluihin saman, minkä edellisellä kerralla, ne kymmenen sanaa, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, seurakunnan kokouspäivänä. Ja Herra antoi ne minulle.

4. Niin hän kirjoitti ensimäisen kirjoituksen jälkeen, niihin tauluihin ne kymmenet sanat, jotka Herra teille puhui vuorella tulesta, kokouksen päivänä: ja Herra antoi ne minulle.

4. Nijn kirjoitti hän sen ensimäisen kirjoituxen jälken nijhin tauluin kymmenen sana jotca HERra teille puhui tulesta wuorella cocouxen päiwänä. Ja HERra andoi ne minulle.

5. Sitten minä käännyin ja astuin alas vuorelta ja panin taulut tekemääni arkkiin, niinkuin Herra oli minua käskenyt, ja siinä ne ovat.

5. Niin minä käännyin ja astuin vuorelta alas, ja panin taulut arkkiin, jonka minä tein, että heidän piti siellä oleman, niinkuin Herra minulle käskenyt oli.

5. Nijn minä käänsin idzeni ja astuin wuorelda alas ja panin taulut Arckijn jonga minä tein että heidän piti siellä oleman nijncuin HERra minulle käskenyt oli.

6. Ja israelilaiset lähtivät liikkeelle Bene-Jaakanin kaivoilta ja vaelsivat Mooseraan. Siellä kuoli Aaron, ja hänet haudattiin sinne; ja hänen poikansa Eleasar tuli papiksi hänen sijaansa.

6. Ja Israelin lapset menivät BerotBeneJaakanista Moseraan: siellä kuoli Aaron ja haudattiin, ja hänen poikansa Eleatsar toimitti papin virkaa hänen siassansa.

6. Ja Israelin lapset menit Beroth BneJacanist Moseri cohden ( siellä Aaron cuoli ja haudattin ja hänen poicans Eleazar oli pappi hänen siasans )

7. Sieltä he lähtivät liikkeelle Gudgodaan, ja Gudgodasta Jotbataan, seutuun, jossa on vesipuroja.

7. Sieltä menivät he Gudgodaan: Gudgodasta Jodbatiin, siihen maahan, jossa vesi-ojat ovat.

7. Sieldä menit he Gudegodaan Gudegodast Jathbathijn sijhen maahan josa ojat owat.

8. Siihen aikaan Herra erotti Leevin sukukunnan kantamaan Herran liitonarkkia, seisomaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimeensä, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.

8. Silloin eroitti Herra Levin suvun, kantamaan Herran liitonarkkia, seisomaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja kiittämään hänen nimeänsä tähän päivään asti.

8. Silloin eroitti HErra Lewin sugun candaman HERran lijton Arckia ja seisoman HERran edes palwellen händä ja kijttäden hänen nimens tähän päiwän asti.

9. Sentähden Leevi ei saanut osuutta eikä perintöosaa veljiensä rinnalla, sillä Herra on hänen perintöosansa, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on hänelle puhunut.

9. Sentähden ei ollut Leviläisillä yhtään osaa eli perimystä veljeinsä kanssa; sillä Herra on heidän perimyksensä, niinkuin Herra sinun Jumalas sanoi heille.

9. Sentähden ei ole Lewitailla yhtän osa eli perimystä heidän weljeins cansa: sillä HERra on heidän perimyxens nijncuin HERra sinun Jumalas sanoi heille.

10. Ja minä viivyin vuorella, niinkuin edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä; ja Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa, sillä Herra ei tahtonut tuhota sinua.

10. Ja minä seisoin vuorella niinkuin ennenkin, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja vielä silloinkin kuuli Herra minun rukoukseni, eikä Herra tahtonut hukuttaa sinua.

10. Ja minä seisoin wuorella nijncuin ennengin neljäkymmendä päiwä ja neljäkymmendä yötä ja wielä silloingin cuuli HERra minun rucouxeni eikä hucuttanut sinua.

11. Ja Herra sanoi minulle: 'Nouse ja lähde, kulje kansan edellä, että he menevät ja ottavat omakseen maan, jonka minä heidän isillensä vannotulla valalla olen luvannut antaa heille.'

11. Vaan Herra sanoi minulle: nouse, ja mene matkaas, niin ettäs kansan edellä vaellat, että he tulisivat ja omistaisivat sen maan, jonka minä vannoin heidän isillensä antaakseni heille.

11. Waan hän sanoi minulle: nouse ja mene matcaas nijn ettäs Canssan edellä waellat että hän tulis ja omistais sen maan jonga minä wannoin heidän Isillens andaxeni.

12. Ja nyt, Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitänsä ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi,

12. Nyt siis Israel, mitä Herra sinun Jumalas sinulta muuta anoo; vaan ettäs pelkäisit Herraa sinun Jumalaas, ja vaeltaisit kaikissa hänen teissänsä ja rakastaisit häntä, ja palvelisit Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydämestäs ja kaikesta sinun sielustas:

12. NYt sijs Israel mitä HERra sinun Jumalas sinulda muuta ano? Waan ettäs pelkäisit HERra sinun Jumalatas ja waellaisit caikis hänen teisäns ja racastaisit händä ja palwelisit HERra sinun Jumalatas caikesta sinun sydämestäs ja caikesta sinun sielustas:

13. noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan, että menestyisit.

13. Ettäs myös pitäisit Herran käskyt ja hänen säätynsä, jotka minä käsken sinulle tänäpänä, että sinulle hyvin kävis.

13. Ettäs myös pidäisit HERran käskyt ja hänen oikeudens jotca minä käsken sinulle tänäpänä sinun hywäxes.

14. Katso, taivaat ja taivasten taivaat, maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat Herran, sinun Jumalasi.

14. Katso, taivaat ja taivasten taivaat ovat Herran sinun Jumalas, ja maa ja kaikki, mitä hänessä on.

14. Cadzo taiwat ja caicki taiwasten taiwat maa ja caicki mitä hänes on owat HERran sinun Jumalas.

15. Mutta ainoastaan sinun isiisi Herra mielistyi ja rakasti heitä; ja hän valitsi omikseen heidän jälkeläisensä, hän valitsi teidät kaikista kansoista, niinkuin yhä vielä on.

15. Kuitenkin Herralla on ollut hyvä suosio sinun isäis tykö rakastaaksensa heitä, ja on valinnut heidän siemenensä heidän jälkeensä, nimittäin teidät kaikista kansoista, niinkuin tänäpäivänäkin on.

15. Cuitengin HERralle on ollut hywä suosio sinun Isäis tygö racastaxens heitä ja on walinnut heidän siemenens heidän jälkens nimittäin teidän caikist Canssoist nijncuin tänäpäiwänäkin on.

16. Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää niskureita.

16. Niin ympärileikatkaat teidän sydämenne esinahka, ja älkäät enää niskurit olko!

16. Sentähden ymbärinsleicatcat nyt teidän sydämen esinahca ja älkät enämbi niscurit olco:

17. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta,

17. Sillä Herra teidän Jumalanne on kaikkein jumalain Jumala, voimallinen ja peljättävä, joka ei katso muotoa, eikä lahjoja ota,

17. Sillä HERra teidän Jumalan on caickein Jumalain Jumala ja caickein Herrain HERra suuri Jumala woimallinen ja peljättäpä joca ei cadzo yhdengän muodon jälken eikä yhdeldäkän lahjoja ota.

18. joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen.

18. Joka orvoille ja leskille oikeuden tekee, ja rakastaa muukalaisia, niin että hän heille leivän ja vaatteen antaa.

18. Joca orwoille ja leskille oikeuden teke ja racasta muucalaisia nijn että hän heille leiwän ja waatten anda.

19. Sentähden rakastakaa muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.

19. Sentähden pitää teidänkin rakastaman muukalaista; sillä te myös olitte muukalaiset Egyptin maalla.

19. Sentähden pitä myös teidän racastaman muucalaisia: sillä te myös olitta muucalaiset Egyptin maalla.

20. Herraa, sinun Jumalaasi, pelkää, häntä palvele, hänessä riipu kiinni ja vanno hänen nimeensä.

20. Sinun pitää pelkäämän Herraa sinun Jumalaas, häntä pitää sinun palveleman, hänessä pitää sinun kiinni riippuman, ja hänen nimensä kautta vannoman.

20. Sinun pitä pelkämän HERra sinun Jumalatas händä pitä sinun palweleman hänes pitä sinun rippuman kijnni ja hänen nimens cautta wannoman.

21. Hän on sinun ylistyksesi, ja hän on sinun Jumalasi, joka on tehnyt sinulle ne suuret ja peljättävät teot, jotka sinun silmäsi ovat nähneet.

21. Hän on sinun ylistykses ja sinun Jumalas, joka sinulle teki suuria ja hirmuisia töitä, joita silmäs nähneet ovat.

21. Hän on sinun ylistyxes ja sinun Jumalas joca sinun tykönäs teki hirmuisita töitä joita sinun silmäs nähnet owat.

22. Seitsemänkymmentä henkeä oli sinun isiesi joukkoa, kun he menivät Egyptiin, mutta nyt Herra, sinun Jumalasi, on tehnyt sinun lukusi paljoksi niinkuin taivaan tähdet.

22. Sinun isäs menivät alas Egyptiin seitsemänkymmenen sielun kanssa; mutta nyt Herra sinun Jumalas on enentänyt sinun niinkuin taivaan tähdet.

22. Sinun Isäs menit Egyptijn seidzenkymmenen sielun cansa mutta nyt sinun HERras Jumalas on enändänyt sinun nijncuin taiwan tähdet.