7 luku

Lisämääräyksiä vikauhria ja yhteysuhria koskeviin lakeihin. Kielletään syömästä verta ja uhriteuraan rasvaa. Pappien osuus uhreista.

1. Ja tämä on laki vikauhrista. Se on korkeasti-pyhää.

1. Ja tämä on vikauhrin sääty: se on kaikkein pyhin.

1. JA tämä on wicauhrin sääty ja se on caickein pyhin.

2. Siinä paikassa, missä polttouhri teurastetaan, teurastettakoon myös vikauhri, ja sen veri vihmottakoon alttarille ympärinsä.

2. Siinä paikassa, kussa polttouhri teurastetaan, pitää myös teurastettaman vikauhri, ja sen veri pitää priiskotettaman alttarille ympärinsä.

2. Sijnä paicas cusa polttouhri teurastetan pitä myös teurastettaman wicauhri ja hänen werens pitä prijscotettaman Altarille ymbärins.

3. Ja kaikki sen rasva uhrattakoon, sekä rasvahäntä että sisälmyksiä peittävä rasva,

3. Ja kaikki sen lihavuus pitää uhrattaman, sekä häntä että lihavuus, joka sisällykset peittää.

3. Ja caicki lihawus pitä sijtä uhrattaman händä ja sisällysten lihawus.

4. ja molemmat munuaiset ynnä niiden päällä lantiolihaksissa oleva rasva ja maksanlisäke, joka on irroitettava munuaisten luota.

4. Ja ne kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa, joka niiden päällä on lanteissa: ja maksan kalvon munaskuiden kanssa pitää hänen eroittaman.

4. Ja ottaman caxi munascuuta sen lihawuden cansa cuin nijden päällä on landeisa ja maxan calwon munascuiden cansa.

5. Ja pappi polttakoon ne alttarilla uhrina Herralle; se on vikauhri.

5. Niin pitää papin sen polttaman alttarilla tuliuhriksi Herralle; se on vikauhri.

5. Nijn pitä papin sen polttaman Altarilla uhrixi HERralle ja se on wicauhri.

6. Jokainen miehenpuoli papeista saakoon sitä syödä. Se syötäköön pyhässä paikassa; se on korkeasti-pyhää.

6. Jokainen miehenpuoli papeista pitää syömän sen; pyhässä siassa pitää se syötämän; sillä se on kaikkein pyhin.

6. Jocainen miehenpuoli papeista pitä syömän sen pyhäsä siasa: sillä se on caickein pyhin.

7. Mitä on säädetty syntiuhrista, koskee vikauhriakin; laki on sama molemmista. Se olkoon sen papin oma, joka sillä sovituksen toimittaa.

7. Niinkuin rikosuhri on, niin pitää myös vikauhrin oleman; sillä yhtäläinen pitää heidän molempain säätynsä oleman: ja se pitää sen papin oma oleman, joka sillä sovittaa.

7. Nijncuin ricosuhri on nijn pitä myös wicauhrin oleman: sillä yhtäläinen pitä heidän molembain säätyns oleman ja se pitä papin oma oleman joca sillä sowitta.

8. Ja pappi, joka toimittaa jonkun puolesta polttouhrin, saakoon uhraamansa polttouhriteuraan nahan.

8. Sen papin, joka polttouhrin uhraa, pitää polttouhrin vuota oma oleman, jonka hän uhrannut on.

8. Sen papin joca polttouhrin uhra pitä polttouhrin wuota oma oleman jonga hän uhrannut on.

9. Ja jokainen ruokauhri, joka paistetaan uunissa, ja jokainen pannussa tai leivinlevyllä valmistettu, olkoon sen papin oma, joka uhrin toimittaa.

9. Ja kaikkinainen ruokauhri, joka pätsissä kypsetty on, ja kaikki kuin pannussa eli halstarilla valmistettu on, sen pitää papin oman oleman, joka sen uhraa.

9. Ja caickinainen ruocauhri joca Pädzis haastarilla eli pannusa kypsetty on sen pitä papin oman oleman joca sen uhra.

10. Mutta jokainen muu ruokauhri, olipa siihen sekoitettu öljyä tai olipa se kuiva, olkoon kaikkien Aaronin poikien oma, yhden niinkuin toisenkin.

10. Ja kaikkinainen ruokauhri, joka öljyllä sekoitettu, taikka kuiva on, sen pitää kaikkein Aaronin lasten oman oleman, yhden niinkuin toisenkin.

10. Ja caickinainen ruocauhri joca öljyllä secoitettu taicka cuiwa on sen caiken pitä Aaronin lasten oman oleman yhden nijncuin toisengin.

11. Ja tämä on laki yhteysuhrista, joka Herralle tuodaan:

11. Ja tämä on kiitosuhrin sääty, joka Herralle uhrataan:

11. JA tämä on kijtosuhrin sääty joca HERralle uhratan.

12. Jos joku tuo sen kiitokseksi, niin tuokoon kiitosuhriteuraan lisäksi öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja, öljyllä voideltuja happamattomia ohukaisia ja sekoitettuja lestyjä jauhoja öljyyn leivottuina kakkuina.

12. Jos he tahtovat tehdä ylistysuhria, niin heidän pitää uhraaman ylistysuhrin sivussa happamattomia leipiä, sekoitettuja öljyllä, ja happamattomia ohukaisia kyrsiä, voidelluita öljyllä, ja pannussa kypsetyitä sämpyläleipiä sekoitettuja öljyllä.

12. Jos he tahtowat tehdä ylistysuhria nijn heidän pitä uhraman happamattomia leipiä secoitettuja öljyllä ja happamattomia ohucaisia kyrsiä woidelluita öljyllä ja pannusa kypsetyitä sämbyläleipiä secoitettuja öljyllä.

13. Hapatetusta taikinasta leivottujen kakkujen ohella hän tuokoon tämän uhrilahjansa kiitosuhrina uhratun yhteysuhriteuraan lisäksi.

13. Mutta senkaltaisia uhreja pitää heidän tekemän hapanneen kyrsän päälle, heidän kiitosuhrinsa ylistysuhriksi.

13. Mutta sencaltaisit uhreja pitä heidän tekemän hapannen kyrsän päälle heiden kijtosuhrins ylistysuhrixi.

14. Ja hän tuokoon siitä yhden kutakin uhrilahja-lajia anniksi Herralle; se olkoon sen papin oma, joka vihmoo yhteysuhrin veren.

14. Ja yksi kaikista niistä pitää uhrattaman Herralle ylennysuhriksi, ja sen pitää papin oman oleman, joka priiskottaa kiitosuhrin vereen.

14. Ja yxi caikista nijstä pitä uhrattaman HERralle ylönnysuhrixi ja sen pitä papin oman oleman joca prijscotta kijtosuhrin weren.

15. Ja kiitosuhrina uhratun yhteysuhriteuraan liha syötäköön sinä päivänä, jona se on uhrattu, älköönkä mitään siitä jätettäkö seuraavaan aamuun.

15. Ja ylistysuhrin liha hänen kiitosuhrissansa pitää sinä päivänä syötämän, jona se uhrattu on, ja ei mitään pidä tähteeksi jätettämän huomeneksi.

15. Ja ylistysuhrin liha hänen kijtosuhrisans pitä sinä päiwänä syötämän jona se uhrattu on ja ei mitän pidä tähtexi jätettämän huomenexi.

16. Mutta jos uhrilahjana tuotu teuras on lupausuhri tai vapaaehtoinen uhri, syötäköön se sinä päivänä, jona se on tuotu; jos kuitenkin jotakin siitä jää tähteeksi, saatakoon se syödä seuraavana päivänä.

16. Mutta jos joku lupauksesta taikka hyvästä tahdosta uhraa, niin se pitää sinä päivänä syötämän, jona se uhrattu on; mutta jos jotakin tähteeksi jää uhrista toiseksi päiväksi, niin pitää se myös syötämän.

16. Mutta jos jocu lupauxesta taicka hywäst tahdost uhra nijn se pitä sinä päiwänä syötämän jona se uhrattu on mutta jos jotakin tähtexi jää uhrista toisexi päiwäxi nijn pitä se myös syötämän.

17. Mutta mitä uhrilihasta on tähteenä kolmantena päivänä, se poltettakoon tulessa.

17. Mutta se mikä tähteeksi jää siitä uhrin lihasta, niin se kolmantena päivänä pitää poltettaman tulessa.

17. Mutta jos jotakin tähtexi jää sijtä uhratusta lihasta colmanden päiwän asti nijn se pitä poltettaman tules.

18. Jos yhteysuhriteuraan lihaa syödään kolmantena päivänä, ei se ole otollinen eikä sitä lueta tuojan hyväksi, vaan se on saastaista; jokainen, joka sitä syö, joutuu syynalaiseksi.

18. Mutta jos joku syö kolmantena päivänä siitä uhratusta lihasta, joka on hänen kiitosuhristansa, niin ei ole hän otollinen, joka sen on uhrannut, eikä se hänelle pidä luettaman, mutta se on kauhistus; ja jokainen sielu, joka sitä syö, on vikapää pahaan tekoon.

18. Mutta jos jocu syö colmandena päiwänä sijtä uhratusta lihasta joca on hänen kijtosuhristans nijn ei ole hän otollinen joca sen on uhrannut eikä se hänelle pidä luettaman mutta se on cauhistus. Ja jocainen sielu joca sijtä syö hän on wicapää pahan tecoon.

19. Sitä lihaa, joka on sattunut saastaiseen, mihin tahansa, älköön syötäkö, vaan se poltettakoon tulessa; muuten saakoon jokainen, joka on puhdas, syödä yhteysuhriteuraan lihaa.

19. Mutta se liha, joka sattuu johonkuhun saastaisuuteen, ei pidä syötämän, mutta tulessa poltettaman. Joka puhdas on, se pitää syömän lihasta.

19. JA se liha joca sattu johongin saastaisuteen ei pidä syötämän mutta tules poltettaman. Se cuin puhdas on rumistans se pitä syömän lihasta.

20. Mutta jokainen, joka saastaisena ollessaan syö yhteysuhriteuraan lihaa, joka on Herran oma, hävitettäköön kansastansa.

20. Ja se sielu, joka syö kiitosuhrin lihasta, siitä mikä Hrran oma on, ja hänen saastaisuutensa on hänen päällänsä, se sielu pitää hävitettämän kansoistansa.

20. Ja se sielu joca syö kijtosuhrin lihasta sijtä cuin HERran oma on ja hänen saastaisudens on hänen päälläns se pitä häwitettämän hänen Canssastans.

21. Jos joku koskee johonkin saastaiseen, mihin tahansa, joko ihmisen saastaan tahi saastaiseen karjaeläimeen tai mihin inhottavaan saastaan tahansa, ja syö yhteysuhriteuraan lihaa, joka on Herran oma, hänet hävitettäköön kansastansa.

21. Jos joku sielu rupee johonkuhun saastaisuuteen, olkoon se saastainen ihminen eli saastainen eläin eli joku muu saastainen kauhistus, ja syö kiitosuhrin lihasta siitä mikä Herran oma on, se pitää hävitettämän kansoistansa.

21. Jos jocu sielu rupe johongun saastaisuteen olcon se saastainen ihminen eläin eli jocu muu saastainen: eli jos hän syö kijtosuhrin lihasta sijtä cuin HERran oma on se pitä häwitettämän Canssastans.

22. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

22. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

22. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

23. Puhu israelilaisille ja sano: Älkää syökö mitään härän, lampaan tai vuohen rasvaa.

23. Puhu Israelin lapsille, sanoen: ei teidän pidä mitään lihavuutta syömän härjistä, lampaista ja vuohista.

23. Puhu Israelin lapsille sanoden: ei teidän pidä mitän lihawutta syömän härjistä lambaista ja wuohista.

24. Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasva käytettäköön kaikkinaisiin tarpeisiin; mutta älkää sitä syökö.

24. Raadon eli haaskan lihavuus pantakoon kaikkinaisiin tarpeisiin: mutta ei teidän pidä sitä kaiketikaan syömän.

24. Raadon eli haascan lihawus pangat caickinaisijn tarpeisijn mutta ei teidän pidä sitä syömän.

25. Sillä jokainen, joka syö sen eläimen rasvaa, josta tuodaan Herralle uhri, hävitettäköön kansastansa.

25. Sillä joka syö lihavuutta siitä eläimestä, joka Herralle tuliuhriksi annettu on, se sielu pitää hävitettämän kansoistansa.

25. Sillä joca syö lihawutta sijtä eläimest cuin HERralle uhrixi annettu on se sielu pitä häwitettämän Canssastans.

26. Älkää myöskään, missä asuttekin, syökö mitään verta, ei lintujen eikä karjaeläinten.

26. Ei teidän pidä myös verta syömän kaikissa teidän asumasioissanne, ei linnuista, eikä eläimistä.

26. Ei teidän pidä myös werta syömän caikisa teidän asumasioisan ei linnuista eikä eläimistä.

27. Jokainen, joka syö verta, minkälaista hyvänsä, hävitettäköön kansastansa.

27. Jokainen sielu, joka syö jotain verta, se pitää hävitettämän kansoistansa.

27. Jocainen sielu joca syö jotain werta se pitä häwitettämän Canssastans.

28. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

28. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

28. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

29. Puhu israelilaisille ja sano: Joka tuo Herralle yhteysuhrinsa, tuokoon Herralle uhrilahjan tästä yhteysuhristaan.

29. Puhu Israelin lapsille, sanoen: se joka Herralle kiitosuhrinsa uhraa, hänen pitää tuoman, mikä Herralle kiitosuhriksi tulee.

29. Puhu Israelin lapsille sanoden: se cuin HERralle hänen kijtosuhrins uhra hänen pitä tuoman mitä HERralle kijtosuhrixi tule.

30. Omin käsin hän tuokoon Herran uhrit; tuokoon rasvan ynnä rintalihan, ja toimitettakoon niiden heilutus Herran edessä.

30. Mutta hänen pitää sen kantaman kädessänsä Herran tuliuhriksi: rinnan lihavuuden pitää hänen tuoman rinnan kanssa, että ne pitää oleman häälytysuhriksi Herralle.

30. Mutta hänen pitä sen candaman kädesäns HERran uhrixi nimittäin rinnan lihawuden pitä hänen tuoman rinnan cansa että ne pitä oleman häälytysuhri HERralle.

31. Ja pappi polttakoon rasvan alttarilla, mutta rintaliha olkoon Aaronin ja hänen poikiensa oma.

31. Mutta papin pitää polttaman lihavuuden alttarilla, ja rinnan pitää Aaronin ja hänen poikainsa oleman.

31. Mutta papin pitä polttaman lihawuden Altarilla ja rinnan pitä Aaronin ja hänen poicains oman oleman.

32. Ja oikea reisi antakaa papille anniksi yhteysuhriteuraistanne.

32. Ja oikian lavan pitää teidän antaman papille ylennysuhriksi, teidän kiitosuhristanne.

32. Ja sen oikian lawan pitä heidän andaman papille ylönnysuhrixi heidän kijtosuhristans.

33. Se Aaronin pojista, joka uhraa yhteysuhrin veren ja rasvan, saakoon oikean reiden osaksensa.

33. Ja joka uhraa kiitosuhrin verta ja lihavuutta Aaronin pojista, hänen pitää saaman oikian lavan osaksensa.

33. Ja joca uhra kijtosuhrin werta ja lihawutta Aaronin pojista hänen pitä saaman oikian lawan osaxens.

34. Sillä minä olen ottanut heilutus-rintalihan ja anniksi annetun reiden israelilaisilta heidän yhteysuhriteuraistansa ja antanut ne pappi Aaronille ja hänen pojillensa ikuiseksi osuudeksi israelilaisilta.

34. Sillä häälytysrinnan ja ylennyslavan olen minä ottanut Israelin lapsilta heidän kiitosuhristansa, ja olen sen antanut papille Aaronille ja hänen pojillensa ijankaikkiseksi säädyksi, Israelin lapsilta.

34. Sillä häälytys rinnan ja ylönnys lawan olen minä ottanut Israelin lapsilda heidän kijtosuhristans ja olen sen andanut papille Aaronille ja hänen pojillens ijancaickisexi säädyxi.

35. Tämä on Aaronin ja hänen poikiensa osa Herran uhreista, joka heille määrättiin sinä päivänä, jona hän toi heidät pappeina palvelemaan Herraa;

35. Tämä on Aaronin ja hänen poikainsa voitelus Herran tuliuhrista, siitä päivästä, jona he Herralle papiksi annettiin.

35. Tämä on Aaronin ja hänen poicains woitelemus HERran uhrista sijtä päiwästä jona he HERralle papixi annettin.

36. sen osan Herra käski sinä päivänä, jona hän heidät voiteli, israelilaisten antaa heille ikuiseksi osuudeksi sukupolvesta sukupolveen.

36. Jotka Herra käski sinä päivänä, jona hän heidän voiteli, annettaa heille Israelin lapsilta, ijankaikkiseksi säädyksi heidän sukukunnissansa.

36. Jotca HERra käski sinä päiwänä jona hän heidän woiteli annetta heille Israelin lapsilda ijancaickisexi säädyxi caikille heidän suguillens.

37. Tämä on se laki polttouhrista, ruokauhrista, syntiuhrista, vikauhrista, vihkiäisuhrista ja yhteysuhrista,

37. Ja tämä on sääty polttouhrista, ruokauhrista, rikosuhrista, vikauhrista, niin myös täytösuhrista ja kiitosuhrista.

37. Ja tämä on sääty polttouhrist ruocauhrist ricosuhrist wicauhrist täytösuhrist ja kijtosuhrist.

38. jonka lain Herra antoi Moosekselle Siinain vuorella sinä päivänä, jona hän antoi israelilaisille käskyn tuoda uhrilahjansa Herralle Siinain erämaassa.

38. Jonka Herra Mosekselle käski Sinain vuorella; sinä päivänä, jona hän käskyn antoi hänelle Israelin lasten tykö, että heidän pitää uhraaman uhrinsa Herralle Sinain korvessa.

38. Jonga HERra Mosexelle käski Sinain wuorella sinä päiwänä jona hän käskyn andoi hänelle Israelin lasten tygö että heidän piti uhraman heidän uhrins HERralle Sinain corwesa.