25 luku

Sapattivuosi ja riemuvuosi.

1. Ja Herra puhui Moosekselle Siinain vuorella sanoen:

1. Ja Herra puhui Mosekselle Sinain vuorella, sanoen:

1. JA HERra puhui Mosexelle Sinain wuorella sanoden:

2. Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi.

2. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: koska te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maan pitää pitämän Herralle lepoa.

2. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: cosca te tuletta sijhen maahan jonga minä teille annan nijn maan pitä pitämän HERralle lepo.

3. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato,

3. Kuusi vuotta pitää sinun peltos kylvämän, ja kuusi vuotta viinamäkes leikkaaman, ja sen hedelmät kokooman;

3. Nijn ettäs kylwät cuusi wuotta sinun peldos ja cuusi wuotta sinä leickat sinun wijnapuitas ja cocot hedelmät.

4. mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi.

4. Mutta seitsemäntenä vuonna pitää maan pitämän Herralle suuren pyhän, jona ei sinun pidä kylvämän sinun peltoas taikka leikkaaman sinun viinamäkeäs.

4. Mutta seidzemendenä wuonna pitä maan pitämän HERralle sen suuren pyhän jona ei sinun pidä kylwämän sinun peldoas taicka leickaman sinun wijnapuitas.

5. Leikatun viljasi jälkikasvua älä leikkaa, äläkä poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viinipuissasi. Silloin olkoon maalla levon vuosi.

5. Ja mitä itsestänsä kasvaa laihostas, ei sinun pidä leikkaaman, ja viinamarjoja, jotka ilman sinun työtäs ovat kasvaneet, ei sinun pidä noukkiman; sillä se on maan lepovuosi.

5. Ja mitä idzestäns caswa sinun laihostas ei sinun pidä leickaman ja wijnamarjoja jotca ilman sinun työtäs owat caswanet ei sinun pidä nouckiman: sillä se on maan lepowuosi.

6. Mutta mitä itsestänsä kasvaa maan levätessä, olkoon teille ruuaksi, sinulle itsellesi, sinun palvelijallesi ja palvelijattarellesi, päiväpalkkalaisellesi ja loisellesi, jotka luonasi asuvat.

6. Mutta maan lepoa sinun pitää sentähdn pitämän, että sinun pitää siitä syömän, sinun palvelias ja piikas, niin myös päivämiehes, huonekuntaises, ja muukalaiset sinun tykönäs.

6. Mutta maan lepo sinun pitä sentähden pitämän että sinun pitä sijtä syömän sinun palwelias pijcas päiwämiehes huonecunnaises ja muucalaiset sinun tykönäs.

7. Ja karjallesi ja metsäeläimille sinun maassasi olkoon kaikki sen sato ruuaksi.

7. Ja sinun karjalles ja eläimilles sinun maallas kaikki, mitä siinä kasvaa, pitää oleman ruaksi.

7. Sinun carjalles ja eläimilles sinun maallas caicki mitä sijnä caswa pitä oleman ruaxi.

8. Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta.

8. Ja sinun pitää lukeman sinulles seitsemän lepovuotta, niin että seitsemän vuotta pitää seitsemän kertaa luettaman: ja ne seitsemän lepovuoden aikaa tekee yhdeksän vuotta viidettäkymmentä.

8. JA sinun pitä lukeman sinulles seidzemen sencaltaista lepowuotta nijn että seidzemen wuotta pitä seidzemen kerta luettaman ja ne seidzemen lepowuoden aica teke yhdexän wuotta wijdettäkymmendä.

9. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne.

9. Niin sinun pitää antaman soittaa basunalla ylitse koko teidän maakuntanne, kymmenentenä päivänä seitsemäntenä kuukautena: juuri sovintopäivänä pitää teidän antaman basunan käydä yli koko teidän maakuntanne.

9. Nijn sinun pitä andaman soitta Basunalla ylidze coco teidän maacundan kymmendenä päiwänä seidzemendenä cuucautena juuri sowindo päiwänä.

10. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.

10. Ja teidän pitää sen viidennenkymmenennen vuoden pyhittämän, ja pitää kuuluttaman vapauden maassa kaikille niille, jotka siinä asuvat; sillä se on teidän riemuvuotenne: silloin pitää itsekunkin pääsemän jälleen omaan saamaansa, itsekukin omaan sukuunsa.

10. Ja teidän pitä sen wijdennenkymmenennen wuoden pyhittämän ja pitä cudzuman wapaxi wuodexi maalle caikille nijlle jotca sijnä asuwat: sillä se on teidän riemuwuoten. Silloin pidä idzecungin pääsemän hänen oman saamaans idzecungin hänen oman sucuuns.

11. Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut.

11. Sillä viideskymmenes vuosi on teidän riemuvuotenne: ei teidän pidä kylvämän, eikä leikkaaman itsestänsä kasvanutta, eikä myös hakeman niitä, mitkä ilman työtä kasvaneet ovat.

11. Sillä se wijdeskymmenes wuosi on teidän riemuwuoten ei teidän pidä kylwämän eikä leickaman idzestäns caswanut eikä myös wijnamäest hakeman nijtä cuin ilman työtä caswanet owat.

12. Sillä se on riemuvuosi, se olkoon teille pyhä; pellolta syökää sen sato.

12. Sillä se on riemuvuosi, se pitää pyhitettämän teiltä. Mutta teidän pitää syömän niitä kaikkia, mitä maa kantaa.

12. Sillä se on riemuwuosi se pitä pyhitettämän teildä. Mutta teidän pitä syömän nijtä caickia cuin maa canda.

13. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa.

13. Tämä on riemuvuosi, jona itsekunkin teistä pitää omaan saamaansa pääsemän jällensä.

13. Tämä on riemuwuosi jona idzecungin pitä oman saamaans pääsemän jällens.

14. Jos myyt jotakin lähimmäisellesi tai ostat jotakin lähimmäiseltäsi, niin älkää tehkö vääryyttä toinen toisellenne.

14. Jos sinä jotakin myyt lähimmäiselles, taikka ostat jotakin häneltä, niin ei yhdenkään pidä pettämän veljeänsä.

14. JOs sinä jotakin myyt sinun lähimmäiselles taicka ostat jotain häneldä ei yhdengän pidä pettämän hänen weljens.

15. Vaan maksa lähimmäisellesi riemuvuoden jälkeisten vuosien luvun mukaan, satovuosien luvun mukaan hän saakoon maksun sinulta.

15. Vaan riemuvuoden luvun jälkeen pitää sinun ostaman lähimmäiseltäs, ja vuoden tulon jälkeen pitää hänen sinulle myymän.

15. Waan riemuwuoden lugun jälken pitä sinun ostaman häneldä ja wuoden tulon jälken pitä hänen sinulle myymän.

16. Kuta useampia vuosia on, maksa sitä suurempi hinta, ja kuta vähemmän vuosia on, maksa sitä pienempi hinta; sillä satomäärän hän myy sinulle.

16. Sitä usiammat kuin vuodet ovat, pitää sinun korottaman hinnan, ja sen harvemmat kuin vuodet ovat, pitää sinun alentaman hinnan; sillä vuoden tulon luvun jälkeen pitää hänen myymän sinulle.

16. Sitä usiammat cuin wuodet owat pitä sinun corgottaman hinnan ja sen harwemmat cuin wuodet owat pitä sinun alendaman hinnan: sillä wuoden tulon lugun jälken pitä hänen myymän sinulle.

17. Älköön teistä kukaan tehkö vääryyttä lähimmäisellensä, vaan pelkää Jumalaasi; sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.

17. Älkään kenkään pettäkö lähimmäistänsä, mutta pelkää sinun Jumalaas; sillä minä olen Herra teidän Jumalanne.

17. Älkän kengän pettäkö hänen lähimmäistäns mutta pelkä HERra sinun Jumalatas: minä olen HERra teidän Jumalan.

18. Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa.

18. Sentähden tehkäät minun säätyni ja pitäkäät minun oikeuteni, että te ne teette, ja turvallisesti asutte maassa.

18. Sentähden tehkät minun säätyni jälken ja pitäkät minun oikeuteni että te teette ja pelkämät asutte maasan.

19. Ja maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä.

19. Ja maan pitää antaman teille hedelmänsä, ja teillä pitää oleman kyllä syötävää, ja asuman pelkäämätä siinä.

19. Sillä maan pitä andaman teille hedelmäns ja teillä pitä oleman kyllä syötäwätä ja asuman pelkämätä sijnä.

20. Ja jos te sanotte: 'Mitä me syömme seitsemäntenä vuotena, kun meidän ei ole lupa kylvää eikä korjata satoamme?'

20. Ja jos te sanotte: mitä meidän pitää syömän seitsemäntenä vuonna? katso, ei meidän pidä kylvämän, eikä vuoden tuloa kokooman.

20. Ja jos te sanotte: mitä meidän pitä syömän seidzemendenä wuonna? sillä en me mitän kylwänet ja coonnet wuoden tulo.

21. niin minä käsken siunaukseni kuudentena vuotena tulemaan teille, niin että se tuottaa teille kolmen vuoden sadon.

21. Niin minä käsken minun siunaukseni tulla kuudentena vuotena teidän ylitsenne, niin että sen pitää tekemän teille kolmen vuoden tulon.

21. Ja minä käsken minun siunauxeni tulla cuudendena wuotena teidän ylidzen nijn että sen pitä tekemän teille colmen wuoden tulon.

22. Ja kun te kylvätte kahdeksantena vuotena, on teillä vielä vanhaa satoa syödä; siihen asti, kunnes yhdeksäntenä vuotena sen sato on saatu, on teillä vanhaa syödä.

22. Ja teidän pitää kylvämän kahdeksantena vuonna, ja vanhasta vuoden kasvusta syömän yhdeksänteen vuoteen asti, niin että te syötte vanhasta uutiseen asti.

22. Ja teidän pitä kylwämän cahdexandena wuonna ja wanhast wuoden caswost syömän yhdexänden wuoten asti nijn että te syötte sijtä wanhasta utisen asti.

23. Älköön maata ainaiseksi myytäkö, sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani.

23. Sentähden ei teidän pidä maata peräti myymän; sillä maan on minun, ja te olette muukalaiset ja vieraat minun edessäni.

23. Sentähden ei teidän pidä maata peräti myymän: Sillä maa on minun ja te oletta muucalaiset ja wierat minun edesäni.

24. Ja kaikessa siinä maassa, jonka te saatte perintömaaksenne, antakaa oikeus maan sukulunastamiseen.

24. Ja teidän pitää koko teidän omassa maassanne antaman maan lunastettaa.

24. Ja teidän pitä coco teidän maasan andaman maan lunastetta.

25. Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaatansa, niin hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon sen, mitä hänen veljensä on myynyt.

25. Jos sinun veljes köyhtyy, ja myy sinulle omaisuudestansa, ja hänen lähimmäinen lankonsa tulee hänen tykönsä, ja tahtoo lunastaa, niin pitää hänen lunastaman sen, minkä hänen veljensä myynyt on.

25. JOs sinun weljes köyhty ja myy sinulle hänen saamans ja tule hänen lähimmäinen langons hänen tygöns ja tahto lunasta nijn pitä hänen lunastaman sen cuin hänen weljens myynyt on.

26. Mutta jos jollakin ei ole sukulunastajaa, mutta hän itse voi hankkia niin paljon, kuin lunastukseen tarvitaan,

26. Ja jos joku on, jolla ei yhtään lunastajaa ole, ja taitaa niin paljo matkaan saada, kuin sen lunastukseksi tarvitaan.

26. Ja jos jocu on jolla ei yhtän lunastaja ole ja taita kädelläns nijnpaljo matcan saatta että hän lunasta yhden osan.

27. niin laskekoon, kuinka monta vuotta on kulunut myymisestä, ja maksakoon jäljellä olevasta ajasta miehelle, jolle hän myi, ja palatkoon perintömaallensa.

27. Niin pitää luettaman vuosiluku sittenkuin hän myi, ja annettaman hänelle, joka myi, mitä liiaksi on, että hän tulis omaisuuteensa jälleen.

27. Nijn pitä luettaman wuosilucu sijttecuin hän myi ja annettaman hänelle joca myi mitä lijaxi on että hän sais omans jällens.

28. Mutta jos hän ei voi hankkia niin paljoa, kuin maksamiseen tarvitaan, niin jääköön se, mitä hän on myynyt, ostajan haltuun riemuvuoteen asti. Mutta riemuvuotena se on vapaa, ja hän palatkoon perintömaallensa.

28. Mutta jos ei hän takaansa löydä niin paljo että hän sais sen jälleen, niin pitää sen, minkä hän myynyt on, oleman ostajan kädessä riemuvuoteen asti; niin hänen pitää oleman vapaan ja saaman omansa jälleen.

28. Mutta jos ei hän tacaans löydä nijnpaljo että hän sais sen jällens nijn pitä sen cuin hän myynyt on oleman ostajan kädes riemuwuoten asti nijn hänen pitä oleman wapan ja saaman omans jällens.

29. Jos joku myy asuinrakennuksen muureilla varustetussa kaupungissa, olkoon hänellä oikeus lunastaa se vuoden kuluessa siitä, kun hän sen myi; sen ajan kestää hänen sukulunastusoikeutensa.

29. Se joka myy asuttavan huoneen kaupungin muurin sisältä, hänellä on vapaa ehto ajastajassa, sitä lunastaa jällensä: ja sen pitää oleman ajan, jolla hän lunastaa sen.

29. Se cuin myy asuttawan huonen Caupungin muurin sisäldä hänellä on wapa ehto ajastajas sitä lunasta jällens. Ja sen pitä oleman ajan jolla hän lunasta sen.

30. Mutta jollei sitä lunasteta, ennenkuin vuosi on kulunut umpeen, niin jääköön talo muureilla varustetussa kaupungissa ainaiseksi ostajalle ja hänen suvullensa, riemuvuotena vapaaksi tulematta.

30. Ja jos ei hän lunasta sitä koko ajastajassa, niin pitää ostajan sen huoneen kaupungin muurin sisältä pitämän ijankaikkisesti ja hänen sukunsa, ja ei pidä vapaaksi tuleman ilovuotena.

30. Ja jos ei hän lunasta sitä ajastajas nijn pitä ostajan pitämän ijancaickisest ja hänen sucuns ja ei pidä wapaxi tuleman ilowuotena.

31. Mutta talot kylissä, joiden ympärillä ei ole muuria, luettakoon peltomaahan; ne olkoot lunastettavissa, ja riemuvuotena ne tulevat vapaiksi.

31. Mutta jos huone on maan kylässä, kussa ei yhtään muuria ympärillä ole, niin se pitää luettaman peltomaaksi: se lunastetaan ja tulee ilovuotena vapaaksi.

31. Mutta jos huone on maan kyläs cusa ei yhtän muuria ymbärins ole nijn se pitä luettaman peldomaaxi se lunastetan ilowuotena ja tule wapaxi.

32. Kuitenkin olkoon leeviläisillä niissä kaupungeissa, jotka ovat heidän perintöomaisuuttaan, ikuinen oikeus talojen lunastamiseen.

32. Leviläisten kaupungit ja huoneet kaupungeissa, joissa heidän tavaransa ovat, saavat he aina lunastaa.

32. Lewitain Caupungit ja huonet Caupungeis joisa heidän tawarans owat taitan aina lunastetta.

33. Jos joku leeviläinen käyttää lunastusoikeutta, niin myyty talo kaupungissa, joka on leeviläistä perintöomaisuutta, palautuu riemuvuotena vapaaksi; sillä talot leeviläiskaupungeissa ovat heidän perintöomaisuuttaan israelilaisten seassa.

33. Se joka jotakin lunastaa Leviläisiltä, hänen pitää siitä luopuman ilovuonna, olkoon se ostettu huone eli omaisuus kaupungissa, jossa hän asunut on; sillä huoneet Leviläisten kaupungeissa ovat heidän omaisuutensa Israelin lasten seassa.

33. Se joca jotakin lunasta Lewitailda hänen pitä sijtä luopuman ilowuonna olcon se huone eli Caupungi josa hän asunut on: sillä huonet Lewitain Caupungeista owat heidän saamans Israelin lasten seas.

34. Ja heidän kaupunkeihinsa kuuluvaa laidunmaata älköön myytäkö, sillä se on heidän ikuista perintöomaisuuttansa.

34. Mutta maata heidän kaupunkeinsa ympäriltä ei pidä myytämän; sillä se on heidän saamansa ijankaikkisesti.

34. Mutta maata heidän Caupungeins ymbärildä ei pidä myytämän: sillä se on heidän saamans ijancaickisest.

35. Jos veljesi sinun luonasi köyhtyy eikä jaksa pysyä pystyssä, tue häntä samoinkuin muukalaista tai loista; hän eläköön luonasi.

35. Jos veljes köyhtyy ja tulee voimattomaksi tykönäs, niin sinun pitää pitämän hänen ylös, niinkuin muukalaisen, taikka huonekuntaisen, että hän eläis sinun kanssas.

35. JOs sinun weljes köyhty ja tule woimattomaxi tykönäs nijn sinun pitä ottaman händä tygös nijncuin muucalaisen taicka huonecunnaisen että hän eläis sinun cansas.

36. Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi.

36. Ja ei sinun pidä ottaman korkoa eli voittoa häneltä; vaan pelkää sinun Jumalaas, että sinun veljes sais elää sinun kanssas.

36. Ja ei sinun pidä ottaman corco eli woitto häneldä waan pelkä sinun HERras Jumalatas että sinun weljes sais elä sinun wieresäs.

37. Älä anna hänelle rahaasi korolle äläkä ota elintarpeista voittoa.

37. Ei sinun pidä antaman rahaas hänelle korolle, eikä antaman viljaas kasvulle.

37. Ei sinun pidä andaman rahas hänelle corgolle eikä andaman wiljas caswolle:

38. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta antaakseni teille Kanaanin maan ja ollakseni teidän Jumalanne.

38. Sillä minä olen Herra teidän Jumalanne, joka teidän johdatin Egyptin maalta, antaakseni teille Kanaanin maan, ja ollakseni teidän Jumalanne.

38. Sillä minä olen HERra teidän Jumalan joca teidän johdatin Egyptin maalda andaxen teille Canaan maan ja ollaxen teidän Jumalan.

39. Jos veljesi sinun luonasi köyhtyy ja myy itsensä sinulle, älä pane häntä orjan työhön,

39. Jos veljes köyhtyy sinun tykönäs, ja myy itsensä sinulle, niin ei sinun pidä häntä pitämän niinkuin orjaa.

39. JOs sinun weljes köyhty sinun tykönäs ja myy idzens sinulle nijn ei sinun pidä händä pitämän nijncuin alinomaist orja.

40. vaan hän olkoon päiväpalkkalaisena ja loisena sinun luonasi; riemuvuoteen asti hän palvelkoon sinua.

40. Mutta hänen pitää oleman sinun tykönäs niinkuin päivämiehen, eli huonekuntaisen, palvellen sinua riemuvuoteen asti.

40. Mutta hänen pitä oleman sinun tykönäs nijncuin päiwämiehen eli huonecunnaisen palwellen sinua wapaus wuoten asti.

41. Silloin hän lähteköön luotasi vapaana, hän ja hänen lapsensa hänen kanssaan, ja palatkoon sukunsa luo ja isiensä perintömaalle.

41. Silloin pitää hänen käymän ulos vapaana sinun tyköäs lapsinensa, ja pitää tuleman sukunsa tykö jälleen, ja isäinsä saaman päälle.

41. Silloin pitä hänen käymän ulos wapana sinun tyköäs lapsinens ja pitä tuleman sucuns tygö jällens ja hänen Isäns saaman päälle.

42. Sillä he ovat minun palvelijoitani, jotka minä vein pois Egyptin maasta; sentähden älköön heitä orjan tavalla myytäkö.

42. Sillä he ovat minun palveliani, jotka minä Egyptin maalta johdattanut olen: sentähden ei pidä heitä orjan tavalla myytämän.

42. Sillä he owat minun palweliani jotca minä Egyptin maalda johdattanut olen: sentähden ei pidä heitä orjan tawalla myytämän.

43. Älä hallitse heitä kovuudella, vaan pelkää Jumalaasi.

43. Ei sinun pidä ankarasti heitä hallitseman, vaan pelkäämän sinun Jumalaas.

43. Ei sinun pidä angarast heitä hallidzeman waan pelkämän sinun Jumalatas.

44. Mutta orjasi ja orjattaresi, jotka hankit itsellesi, ostakaa kansoista, jotka asuvat teidän ympärillänne.

44. Jos tahdot pitää orjaa ja piikaa, niin sinun pitää ostaman ne pakanoilta, jotka teidän ympärillänne ovat.

44. Jos sinä tahdot pitä orja ja pijca nijn sinun pitä ostaman ne pacanoilda jotca teidän ymbärillän owat.

45. Tahi ostakaa ne teidän luonanne asuvien loisten lapsista ja heidän sukulaisistaan, jotka ovat teidän luonanne ja jotka ovat heille syntyneet teidän maassanne; ja ne olkoot teidän perintöomaisuuttanne.

45. Ja huonekuntalaisilta, jotka muukalaiset ovat teidän seassanne, pitää teidän ne ostaman, ja heidän suvuiltansa, jotka he teidän tykönänne teidän maassanne synnyttäneet ovat: ja ne pitää teidän omanne oleman.

45. Huonecundaisilda jotca muucalaiset owat teidän seasan ja heidän suguistans jotca he teidän tykönän teidän maasan synnyttänet owat ne pitä teidän omistaman.

46. Ja jättäkää ne jälkeenne perinnöksi lapsillenne, pysyväksi perintöomaisuudeksi; niitä saatte pitää ainaisesti orjinanne. Mutta veljistänne, israelilaisista, älä ketään kovuudella hallitse.

46. Ja pitäkäät heitä omananne, ja teidän lapsillenne teidän jälkeenne ijankaikkiseksi perimiseksi, ja niiden pitää oleman teidän orjanne; mutta veljenne Israelin lapset ei pidä toinen toistansa ankarasti hallitseman.

46. Ja pitäkät heitä omanan ja teidän lapsen teidän jälken ijancaickisexi perimisexi ja nijden pitä oleman teidän orjan. Mutta teidän weljiän Israelin lapsia ei teidän pidä toinen toistan angarast hallidzeman.

47. Jos sinun luonasi asuva muukalainen tai loinen tulee varoihin, veljesi köyhtyessä hänen luonaan, niin että hän myy itsensä sinun luonasi asuvalle muukalaiselle tai loiselle tai jollekin muukalaisen suvun jäsenelle,

47. Jos muukalainen eli huonekuntainen hyötyy sinun tykönäs, ja sinun veljes köyhtyy hänen tykönänsä, niin että hän myy itsensä muukalaiselle, joka huonekuntainen sinun tykönäs on, eli jollekulle muukalaisen suvusta,

47. JOs muucalainen eli huonecundainen hyöty sinun tykönäs ja sinun weljes köyhty hänen tykönäns nijn että hän myy idzens muucalaiselle eli huonecundaiselle sinun tykönäs eli jolleculle hänen sugustans.

48. niin olkoon hän, sen jälkeen kuin hän myi itsensä, lunastettavissa; joku hänen veljistään lunastakoon hänet.

48. Niin pitää hänellä oikeus oleman lunastettaa jälleen sittekuin hän myyty on, että joku hänen veljistänsä pitäis hänen lunastaman jällensä;

48. Nijn pitä hänellä oikeus oleman lunasta jällens sijttecuin hän myyty on että jocu hänen weljistäns pidäis hänen lunastaman jällens.

49. Tahi lunastakoon hänet hänen setänsä tai setänsä poika tai joku veriheimolainen hänen suvustansa; tahi jos hän tulee varoihin, lunastakoon hän itse itsensä.

49. Eli hänen setänsä eli setänsä poika lunastakaan hänen, taikka joku hänen lähimmäisestä suvustansa, eli jos hän itse taitaa niin paljo matkaan saada, niin pitää hänen lunastaman itsensä.

49. Eli hänen setäns setäns poica taicka jocu hänen lähimmäisest sugustans eli jos hänen oma kätens taita nijn paljo matcan saatta nijn pitä hänen lunastaman idzens.

50. Ja hänen on laskettava yhdessä ostajansa kanssa, kuinka pitkä aika on riemuvuoteen siitä vuodesta, jolloin hän myi itsensä hänelle; ja hänen myyntihintansa jaettakoon vuosien luvulla; hänen palvelusaikansa laskettakoon saman arvoiseksi kuin päiväpalkkalaisen.

50. Ja hänen pitää lukua laskeman ostajansa kanssa, siitä vuodesta kuin hän myi itsensä ilovuoteen asti, ja raha pitää luettaman vuoden luvun jälkeen, sittekuin hän myytiin, ja kaiken sen ajan palkka pitää siihen luettaman:

50. Ja hänen pitä lucua laskeman ostajans cansa sijtä wuodesta cuin hän myi idzens ilowuoten asti ja raha pitä luettaman wuoden lugun jälken sijttecuin hän myytin ja caiken sen ajan palcka pitä sijhen luettaman.

51. Jos vielä on monta vuotta jäljellä, maksakoon hän takaisin lunastushintanaan niitä vastaavan osan siitä summasta, jolla hänet ostettiin.

51. Ja jos vielä monta vuotta on ilovuoteen, niin hänen pitää sitä enemmän antaman lunastuksestansa, senjälkeen kuin hän ostettu on.

51. Ja jos wielä monda wuotta on ilowuoteen nijn hänen pitä sitä enämmän andaman hänen lunastuxestans senjälken cuin hän ostettu on.

52. Mutta jos vain vähän vuosia on jäljellä riemuvuoteen, laskekoon ostaja nekin hänelle, ja hän maksakoon lunastushintansa sen mukaan, kuin hänellä on vuosia jäljellä.

52. Mutta jos harvat vuodet ovat ilovuoteen, niin laskekaan lukua hänen kanssansa ja hänen pitää vuotten jälkeen antaman lunastuksensa.

52. Mutta jos harwat wuodet owat ilowuoteen nijn hänen pitä sen jälken andaman hänen lunastuxens.

53. Vuosikaupalla otetun päiväpalkkalaisen tavalla hän palvelkoon häntä, mutta älköön tämä kovuudella hallitko häntä sinun silmiesi edessä.

53. Ja pitää hänen palkkansa myös siihen luettaman vuosi vuodelta, ja ei hänen pidä ankaruudella häntä hallitseman sinun edessäs.

53. Ja pitä hänen palckans myös sijhen luettaman wuosi wuodelda ja ei sinun pidä salliman angarudella händä hallita sinun edesäs.

54. Mutta jos häntä ei näin lunasteta, tulkoon hän riemuvuotena vapaaksi, hän itse ja hänen lapsensa hänen kanssaan.

54. Jos ei hän näin lunasta itsiänsä, niin hänen pitää ilovuonna vapaana käymän ulos lapsinensa.

54. Jos ei hän näin lunasta idzens nijn hänen pitä ilowuonna wapana käymän ulos lapsinens:

55. Sillä israelilaiset ovat minun palvelijoitani; he ovat minun palvelijani, jotka minä vein pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

55. Sillä Israelin lapset ovat minun palveliani; he ovat minun palveliani, jotka minä olen Egyptin maalta johdattanut ulos: Minä olen Herra teidän Jumalanne.

55. Sillä Israelin lapset owat minun palweliani jotca minä olen Egyptin maalda johdattanut: Minä olen HERra teidän Jumalan.