22 luku

Säädöksiä pyhien lahjojen nauttimisesta ja uhrieläinten virheettömyydestä.

1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

1. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

1. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

2. Käske Aaronia ja hänen poikiansa pyhästi pitelemään israelilaisten pyhiä lahjoja, heidän minulle pyhittämiänsä, etteivät he häpäisisi minun pyhää nimeäni. Minä olen Herra.

2. Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, että he karttaisivat Israelin lasten pyhitettyä, joita he pyhittävät minulle, ja ettei he häpäisisi minun pyhää nimeäni; sillä minä olen Herra.

2. Puhu Aaronille ja hänen pojillens että he wältäisit Israelin lasten pyhitettyjä joita he pyhittäwät minulle ja ettei he häwäisis minun pyhä nimeni: sillä minä olen HERra.

3. Sano heille polvesta polveen: Jos kuka tahansa teidän jälkeläisistänne saastuneena ollessaan lähestyy niitä pyhiä lahjoja, joita israelilaiset pyhittävät Herralle, hänet hävitettäköön minun kasvojeni edestä.

3. Sano siis heille ja heidän suvuillensa: jokainen kuin teidän siemenestänne menee pyhitetyn tykö, jonka Israelin lapset pyhittävät Herralle, ja hänen saastaisuutensa on hänessä, hänen sielunsa pitää hävitettämän minun kasvoini edestä; sillä minä olen Herra.

3. Sano sijs heille ja heidän suguillens jocainen cuin teidän siemenestän mene pyhitetyn tygö cuin Israelin lapset pyhittäwät HERralle ja hänen saastaisudens on hänesä hänen sieluns pitä häwitettämän minun caswoni edestä: sillä minä olen HERra.

4. Minä olen Herra. Älköön kukaan Aaronin jälkeläinen, joka on pitalinen tai jolla on vuoto, syökö pyhistä lahjoista, ennenkuin hän on tullut puhtaaksi; ja joka koskee johonkin kuolleesta saastuneeseen tahi jolla on siemenvuoto,

4. Kuka ikänä Aaronin siemenestä on spitalinen eli vuotavainen, sen ei pidä syömän pyhitetyistä, ennen kuin hän puhdistetaan. Ja jos joku rupee johonkuhun saastaiseen ruumiisen, taikka siihen, joka siemenensä vuodattaa unessa,

4. Cucaikänäns Aaronin siemenestä on spitalinen eli wuotawainen sen ei pidä syömän pyhitetyistä ennen cuin hän puhdistetan. Ja jos jocu rupe johongun saastaisen ruumisen taicka sijhen joca siemenens wuodatta unes.

5. tahi joka koskee pikkueläimeen, mihin tahansa, josta saastuu, tai ihmiseen, josta saastuu, olipa sen saastaisuus mitä laatua tahansa,

5. Taikka se, joka rupee johonkuhun matelevaiseen, joka hänelle saastainen on, taikka ihmiseen, joka hänelle saastainen on, ja kaikkinaiseen, joka hänen saastuttaa:

5. Taicka se joca rupe johongun matelewaiseen joca hänelle saastainen on taicka ihmiseen joca hänelle saastainen on ja caickinaisen joca hänen saastutta. Jocainen sielu cuin rupe johongun nijstä se on saastainen ehtosen asti.

6. niin jokainen, joka koskee johonkin sellaiseen, olkoon saastainen iltaan asti älköönkä syökö pyhistä lahjoista, ellei hän ole pessyt ruumistaan vedessä.

6. Se sielu joka rupee johonkuhun niistä, pitää oleman saastainen ehtoosen asti, ja ei pidä syömän pyhitetyistä, vaan hänen pitää ensin viruttaman ruumiinsa vedellä.

6. Ja ei pidä syömän nijstä pyhitetyistä waan hänen pitä ensist wiruttaman ruumins wedellä.

7. Mutta kun aurinko on laskenut, on hän puhdas, ja sitten hän syököön pyhistä lahjoista, sillä se on hänen ruokansa.

7. Ja koska aurinko laskenut on, ja hän on puhdistettu, niin syökään sitte pyhitetyistä; sillä se on hänen ruokansa.

7. Ja cosca auringo laskenut on ja hän on puhdistettu nijn syökän nijstä: sillä se on hänen ruocans.

8. Itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä hän älköön syökö, ettei hän siten saastuisi. Minä olen Herra.

8. Raatoa ja mitä pedolta raadeltu on, ei hänen pidä syömän, ettei hän siitä saastutettaisi; sillä minä olen Herra.

8. Raato ja mitä pedolda raadeldu on ei hänen pidä syömän ettei hän sijtä saastutetais: Sillä minä olen HERra.

9. He noudattakoot minun määräyksiäni, etteivät joutuisi syynalaisiksi pyhitetyn tähden ja kuolisi, sentähden että häpäisevät pyhitetyn. Minä olen Herra, joka pyhitän heidät.

9. Sentähden heidän pitää pitämän minun säätyni, ettei heidän pitäisi syntiä saattaman päällensä, ja kuoleman siitä, koska he saastuttavat itsensä; sillä minä olen Herra, joka heitä pyhitän.

9. Sentähden heidän pitä pitämän minun säätyni ettei heidän pidäis syndi saattaman päällens ja cuoleman sijtä cosca he saastuttawat idzens: sillä minä olen HERra joca heitä pyhitän.

10. Yksikään syrjäinen älköön syökö pyhästä lahjasta; papin loinen tai päiväpalkkalainen älköön syökö pyhästä lahjasta.

10. Mutta ei yksikään muukalainen pidä syömän pyhitetyistä, eikä papin perhe, eikä myös joku palkollinen pidä syömän pyhitettyä.

10. Mutta ei yxikän muucalainen pidä nautidzeman nijstä pyhitetyistä eikä papin perhe eikä myös jocu palcollinen.

11. Mutta kun pappi ostaa rahallansa orjan, saakoon tämä siitä syödä; samoin hänen kodissaan syntyneet orjat syökööt hänen ruokaansa.

11. Vaan koska pappi ostaa jonkun hengen rahallansa, se syökään siitä, ja se joka hänen huoneessansa syntynyt on, se myös syökään hänen leivästänsä.

11. Waan cosca pappi osta jongun hengen rahallans se syökän sijtä Ja se cuin hänen huonesans syndynyt on se myös syökän hänen leiwästäns.

12. Jos papin tytär tulee syrjäisen miehen vaimoksi, älköön hän syökö pyhistä antilahjoista.

12. Ja jos papin tytär tulee jonkun muukalaisen emännäksi, niin ei hänen pidä syömän pyhitetystä ylennyksestä.

12. Ja jos papin tytär tule jongun muucalaisen emännäxi ei hänen pidä syömän sijtä pyhitetystä ylönnyxest.

13. Mutta jos papin tytär tulee leskeksi tai hyljätyksi ja on lapseton ja hän tulee takaisin isänsä taloon ja asuu siellä niinkuin nuoruudessaan, niin hän syököön isänsä ruokaa; mutta kukaan syrjäinen älköön sitä syökö.

13. Mutta jos papin tytär tulee leskeksi, eli hyljätyksi ja ei hänellä ole siementä, ja hän tulee jälleen kotia isänsä huoneeseen, niin hänen pitää syömän isänsä leivästä, niinkuin silloinkin, koska hän neitsenä oli. Mutta ei yksikään muukalainen pidä siitä syömän.

13. Mutta jos papin tytär tule leskexi eli hyljätyxi ja ei hänellä ole yhtäkän siemendä ja hän tule jällens cotia Isäns huoneseen nijn hänen pitä syömän Isäns leiwästä nijncuin silloingin cosca hän neidzenä oli. Mutta ei yxikän muucalainen pidä sijtä syömän.

14. Ja jos joku erehdyksessä syö pyhästä lahjasta, korvatkoon papille pyhän lahjan ja pankoon siihen vielä lisäksi viidennen osan sen arvosta.

14. Ja jos joku syö pyhitetyistä tietämätä, hänen pitää lisäämän siihen viidennen osan, ja antaman papille pyhitetyn,

14. Ja jos jocu syö nijstä pyhitetyistä tietämätä hänen pitä lisämän sijhen wijdennen osan ja andaman papille pyhitettyden cansa.

15. Älkööt papit häväiskö israelilaisten pyhiä lahjoja, joita nämä antavat Herralle,

15. Ettei heidän pitäisi saastuttaman Israelin lasten pyhitettyjä, joita he ylentävät Herralle,

15. Ettei heidän pidäis saastuttaman Israelin lasten pyhitettyjä joita he ylöndäwät HERralle.

16. älköötkä saattako heitä syynalaisiksi ja vikapäiksi sallimalla heidän syödä pyhiä lahjojansa; sillä minä olen Herra, joka pyhitän heidät.

16. Ettei he saattaisi rikosta ja vikaa päällensä, syödessänsä heidän pyhitetyistänsä; sillä minä olen Herra, joka heitä pyhitän.

16. Ettei he saattais ricosta ja wica päällens syödesäns heidän pyhitetyistäns: sillä minä olen HERra joca heitä pyhitän.

17. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

17. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

17. JA HERra puhui Mosexelle sanoden:

18. Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja kaikille israelilaisille ja sano heille: Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista Israelissa tuo polttouhriksi uhrilahjansa, olipa se mikä hyvänsä lupausuhri tai vapaaehtoinen uhri, jonka he tuovat Herralle,

18. Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille, ja sano heille: kuka ikänä Israelin huoneesta, eli muukalainen Israelissa, tahtoo uhrata, olkoon se lupauksesta, taikka vapaasta ehdosta, jota he tahtovat uhrata Herralle polttouhriksi,

18. Puhu Aaronille ja hänen pojillens ja caikille Israelin lapsille: Cucaikänäns Israelin huonesta eli muucalainen Israelis tahto uhrata olcon se lupauxest taicka wapast ehdost että he tahtowat uhrata HERralle polttouhria jonga hänelle pidäis oleman otollisen teildä.

19. niin tuokaa sellainen uhri, että hänen mielisuosionsa tulee teidän osaksenne: virheetön urospuoli raavaista, lampaista tai vuohista.

19. Että se hänelle olis otollinen teiltä, niin pitää sen oleman virheettömän härkyisen karjasta, oinaan karitsoista, eli kauriin vuohista.

19. Sen pitä oleman wirhittömän härkyisen carjast oinan caridzoist eli caurin wuohista.

20. Mutta yhtään eläintä, jossa on vamma, älkää tuoko, sillä siitä hänen mielisuosionsa ei tule teidän osaksenne.

20. Mutta ei yhtäkään, jossa virhe on, pidä teidän uhraaman; sillä ei se ole hänelle otollinen teiltä.

20. Mutta caicke josa wirhi on ei teidän pidä uhraman: sillä ei se ole hänelle otollinen teildä.

21. Jos joku tuo Herralle yhteysuhrin raavaista tai lampaista, joko lupausta täyttääkseen tai vapaaehtoisena uhrina, olkoon eläin virheetön ollakseen otollinen; älköön siinä olko mitään vammaa.

21. Jos joku tahtoo uhrata Herralle kiitosuhria, eli erinomaisesta lupauksesta, taikka vapaasta ehdosta, karjasta eli lampaista, sen pitää oleman virheettömän, että se olis otollinen: ei siinä pidä yhtään virhettä oleman.

21. Jos jocu tahto uhrata HERralle kijtosuhria eli erinomaisest lupauxest taicka wapast ehdostans carjast eli lambaist sen pitä oleman wirhittömän että se olis otollinen Ei sijnä pidä oleman yhtän wirhiä.

22. Sokeata tai raajarikkoa tai silvottua tai paiseista tai ihotautista tai rupista älkää Herralle tuoko, älkääkä sellaisia asettako alttarille, uhriksi Herralle.

22. Jos se on sokia, taikka raajarikko, taikka jäsenpuoli, taikka kuivettu, taikka rupinen, taikka köhnäinen, niin ei pidä teidän senkaltaisia Herralle uhraaman, ja ei pidä teidän tuliuhria niistä antaman Herran alttarille.

22. Jos se on sokia taicka raajaricko taicka haawoitettu taicka cuiwettu taicka rupinen taicka kehnäinen nijn ei pidä teidän sencaltaisia HERralle uhraman ja ei uhria pidä teidän nijstä andaman HERran Altarille.

23. Härän tai lampaan, joka on jäseniltään muodoton tai vaivainen, sinä saat uhrata vapaaehtoisena uhrina, mutta lupausuhriksi se ei ole otollinen.

23. Härjän eli lampaan, liiallisen eli puuttuvaisen jäsenistä, saat sinä uhrata vapaasta ehdostas; mutta ei se ole otollinen lupauksen edestä.

23. Härjän eli lamban ruman eli wirhillisen jäsenist saat sinä uhrata wapast ehdostas mutta ei se ole otollinen lupauxes edest.

24. Älkää uhratko Herralle eläintä, joka on kuohittu puristamalla tai musertamalla tai repimällä tai leikkaamalla; älkää tehkö maassanne sellaista.

24. Eikä myös sinun pidä sitä Herralle uhraaman, mikä muserrettu, eli runneltu, eli revitty, eli haavoitettu on; ei teidän pidä sitä teidän maassanne tekemän.

24. Eikä myös sinun pidä sitä HERralle uhraman cuin muserttu eli runneldu eli rewitty eli haawoitettu on ei teidän pidä sencaltaisia teidän maasan tekemän.

25. Älkää myöskään muukalaiselta ostako mitään sellaisia eläimiä tuodaksenne niitä Jumalanne ruuaksi, sillä ne ovat turmeltuja, niissä on vamma; niistä ei tule teidän osaksenne mielisuosio.

25. Ei myös teidän pidä uhraaman jonkun muukalaisen kädestä teidän Jumalanne leipää kaikista niistä; sillä ne ovat turmellut ja virheelliset: ei ne ole otolliset teiltä.

25. Eikä myös sinun pidä uhraman jotakin sencaltaista jongun muucalaisen kädest teidän Jumalan leiwän cansa: sillä ei se mitän kelpa ja on wirhillinen sentähden ei se ole otollinen teidän edestän.

26. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

26. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:

26. Ja HERra puhui Mosexelle sanoden:

27. Kun vasikka tai karitsa tai vohla on syntynyt, olkoon se emänsä luona seitsemän päivää; mutta kahdeksannesta päivästä alkaen se on otollinen uhrilahjaksi Herralle.

27. Koska vasikka, eli karitsa, eli vohla pojittu on, niin olkaan emänsä tykönä seitsemän päivää; mutta kahdeksantena päivänä, ja sen jälkeen, on se otollinen tuliuhriksi Herralle.

27. Cosca wasicka eli caridza eli wohla pojittu on nijn olcan emäns tykönä seidzemen päiwä mutta cahdexandena päiwänä ja sen jälken uhrattacan se HERralle nijn se on otollinen.

28. Älkää raavaseläintä tai lammasta ja sen sikiötä teurastako samana päivänä.

28. Olkoon se nauta, eli lammas, niin ei pidä se teurastettaman sikiöinensä yhtenä päivänä.

28. Olcon se nauta eli lammas nijn ei pidä se teurastettaman sikiöinens yhtenä päiwänä.

29. Kun te uhraatte Herralle kiitosuhrin, uhratkaa se niin, että hänen mielisuosionsa tulee teidän osaksenne.

29. Koska te uhraatte Herralle kiitosuhria, teidän pitää sen niin uhraaman, että se teiltä otollinen olis.

29. Cosca te uhratte HERralle kijtosuhria joca teidän edestän pitä otollinen oleman.

30. Se syötäköön samana päivänä; älkää jättäkö siitä mitään seuraavaan aamuun. Minä olen Herra.

30. Se pitää syötämän sinä päivänä, ja ei pidä mitään tähteeksi huomeneksi jätettämän; sillä minä olen Herra.

30. Nijn syökät se sinä päiwänä ja ei pidä mitän tähtexi huomenexi jätettämän: sillä minä olen HERra.

31. Noudattakaa siis minun käskyjäni ja pitäkää ne. Minä olen Herra.

31. Sentähden pitäkäät minun käskyni ja tehkäät ne, sillä minä olen Herra.

31. Sentähden pitäkät minun käskyni ja tehkät ne: sillä minä olen HERra.

32. Älkää häväiskö minun pyhää nimeäni: minä tahdon olla pyhä israelilaisten keskellä. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät

32. Ettette häpeäisi minun pyhää nimeäni, ja että minä pyhitettäisiin Israelin lasten keskellä; sillä minä olen Hera, joka teitä pyhitän,

32. Ettet te häwäisis minun pyhä nimeni ja että minä pyhitettäisin Israelin lasten keskellä: sillä minä olen HERra joca teitä pyhitän.

33. ja joka vein teidät pois Egyptin maasta, ollakseni teidän Jumalanne. Minä olen Herra.

33. Ja joka olen teidät johdattanut Egyptin maalta, että minä olisin teidän Jumalanne: minä Herra.

33. Ja joca olen teidän johdattanut Egyptin maalda että minä olisin teidän Jumalan minä HERra.