9 luku

Pakanavaltojen sortuminen. Rauhan kuningas Siionissa. Hänen hallituksensa ihanuus.

1. Ennustus, Herran sana, Hadrakin maata vastaan, ja Damaskoon se laskeutuu. Sillä Herran silmä katsoo ihmisiä, kaikkia Israelin sukukuntia

1. Tämä on Herran sanan kuorma Hadrakin maasta, ja Damaskusta, jossa se on pysyvä; sillä Herralla on silmä, joka näkee ihmiset ja kaikki Israelin sukukunnat.

1. TÄmä on se cuorma josta HERra puhu Hadrachin maast ja Damascust johon se hänens luotta ( sillä HERra näke ihmiset ja caicki Israelin sucucunnat )

1. JA Mine tadhon poisotta Pacanain Weren heiden Suustans/ ia heiden Cauhistoxens heiden Hambaistans. Ette heiden pite mös meiden Jumalalle ylitziemen/ ette he olisit ninquin ne Pämiehet Judas/ Ja Ekron olis ninquin ne Jebuseit. (Ja minä tahdon poisottaa pakanain weren heidän suustansa/ ja heidän kauhistuksensa heidän hampaistansa. Että heidän pitää myös meidän Jumalalle ylitse jäämän/ että he olisit niinkuin ne päämiehet Judassa/ Ja Ekron olisi niinkuin ne Jebuseit.)

2. ja myös Hamatia, joka on sen kanssa rajatusten, sekä Tyyroa ja Siidonia, sillä ne ovat sangen viisaat.

2. Niin myös Hamatista, joka heidän rajassansa on, ja Tyrosta ja Sidonista, jotka ylen viisaat ovat.

2. Nijn myös Hamathist joca heidän rajasans on: ja Tyrist ja Sidonist jotca ylön wijsat owat:

2. Ja Mine tadhon Itze scantzata ymberi minun Honein Sotawäelle/ iotca vlos ia siselwaeldauat/ Ettei sillen pidhe heiden pälens se Waatia menemen/ Sille nyt mine catzoin sen minun Silmilleni. (Ja minä tahdon itse skantsata ympäri minun huoneen sotawäelle/ jotka ulos ja sisälle waeltawat/ Ettei silleen pidä heidän päällensä se waatia menemään/ Sillä nyt minä katsoin sen minun silmilläni.)

3. Tyyro on rakentanut itsellensä linnoituksia ja kasannut kokoon hopeata kuin tomua ja kultaa kuin katujen lokaa.

3. Sillä Tyro rakentaa itsellensä linnaa ja kokoo hopiaa niinkuin santaa, ja kultaa niinkuin lokaa kaduilta.

3. Sillä Tyrus rakenda linna ja coco hopiata nijncuin sanda ja culda nijncuin loca catuilda.

3. Mutta Sine Tyter Zion iloitze wäkeuesti/ Ja Sine Tyter Jerusalem riemuitze. Catzo/ sinun Kuningas tulepi sinulle/ Wanhurskas ia Auttaia/ Kieuhe/ ia aiapi ydhen Asin päle/ ia ydhen Asintamman warsan päle. (Mutta sinä tytär Zion iloitse wäkewästi/ Ja sinä tytär Jerusalem riemuitse. Katso/ sinun kuningas tuleepi sinulle/ Wanhurskas ja auttaja/ Köyhä/ ja ajaapi yhden aasin päällä/ ja yhden aasintamman warsan päällä.)

4. Katso, Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman, ja se itse poltetaan tulella.

4. Katso, Herra ajaa ulos hänen, ja lyö alas hänen voimansa, joka hänellä merellä on: ja hän pitää tulella kulutettaman.

4. Mutta cadzo HERra on rangaisewa händä ja lyö alas hänen woimans cuin hänellä merellä on nijn että hänen pitä oleman nijncuin sen joca tulella poldettu on.

4. Sille mine tadhon Rattan poisotta Ephraimist/ ia Orhit Jerusalemist/ ia se Sodhan Joutzi pite seriettemen/ Sille henen pite Rauhan opettaman Pacanain seas. Ja henen HERRAUDENS pite oleman Merest/ nin haman Meren asti/ ia Wirdhasta hamaan Mailman loppuhun asti. (Sillä minä tahdon rattaan poisottaa Ephraimista/ ja orhit Jerusalemista/ ja se sodan jousi pitää särjettämän/ Sillä hänen pitää rauhan opettaman pakanaiden seassa. Ja hänen HERRAUTENSA pitää oleman merestä/ niin hamaan mereen asti/ ja wirrasta hamaan maailman loppuun asti.)

5. Sen näkee Askelon ja peljästyy, ja Gassa, ja vapisee kovin, ja Ekron, sillä sen toivo joutuu häpeään. Ja Gassasta hukkuu kuningas, eikä Askelonissa enää asuta.

5. Kuin Askalon sen näkee, niin hän peljästyy, ja Gatsan pitää kovin surullisen oleman, niin myös Ekron, että hänen toivonsa on häpiään tullut; sillä ei Gatsassa pidä kuningasta oleman, eikä Askalonissa asuttaman.

5. Cosca Ascalon sen näke nijn hän peljästy ja Gazan pitä cowin surullisen oleman: Ekronin pitä myös murehtiman cosca hän tämän näke: sillä ei Gazas pidä Cuningasta oleman eikä Ascalonis asuttaman.

5. Sine mös vloslasket sinun Weres Lijton cautta/ sinun fangijs/ sijte Coopasta iossa ei wettäken ollut. (Sinä myös uloslasket sinun weresi liiton kautta/ sinun wankisi/ siitä kuopasta jossa ei wettäkään ollut.)

6. Asdodissa asuu sekasikiöitä, ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden.

6. Asdodissa pitää muukalaisen äpärän asuman, ja niin pitää Philistealaisten ylpeys lyötämän maahan.

6. Asdodis pitä muucalaiset asuman ja nijn pitä Philisterein coreus lyötämän maahan.

6. Nin palaitkat sis Linnahan/ Te quin Toiuossa fangitut oletta. Sille mös tenepene tadhon mine ilmoitta/ ia caxikertaiset sinulle maxa. (Niin palatkaat siis linnahan/ Te kuin toiwossa wangitut olette. Sillä myös tänäpänä tahdon minä ilmoittaa/ ja kaksikertaiset sinulle maksaa.)

7. Mutta minä poistan veret hänen suustansa ja heidän iljetyksensä hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös meidän Jumalallemme; hän on oleva niinkuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on oleva niinkuin jebusilainen.

7. Ja minä tahdon ottaa pois heidän verensä heidän suustansa ja heidän kauhistuksensa heidän hampaistansa; että he myös jäisivät meidän Jumalallemme, ja olisivat niinkuin päämiehet Juudassa, ja Ekron olis niinkuin Jebusilaiset.

7. Ja minä tahdon otta pois heidän werens heidän suustans ja heidän cauhistuxens heidän hambaistans. Että he myös jäisit meidän Jumalallem ja olisit nijncuin Päämiehet Judas ja Ekron olis nijncuin Jebuserit.

7. Sille mine olen Judan minullen Joutzexi wetänyt/ ia Ephraimin hanginut. Ja tadhon o Zion sinun Lapses ylesherätte/ ylitze sinun Lapses o Grekinmaa/ ia asetan sinun ninquin Sangaritein Miecan. (Sillä minä olen Judan minullen jouseksi wetänyt/ ja Ephraimin hankinnut. Ja tahdon oi Zion sinun lapsesi ylösherättää/ ylitse sinun lapsesi oi Krekinmaa/ ja asetan sinun niinkuin sankareitten miekan.)

8. Minä teen leirini temppelini suojaksi sotajoukoilta, jotka tulevat ja menevät, eikä tule käskijä enää heidän kimppuunsa, sillä nyt olen minä sen omin silmin nähnyt.

8. Ja minä tahdon itse minun huoneeni piirittää sotaväellä, jotka vaeltavat ulos ja sisälle, ettei heitä enään pidä vaatian vaivaaman; sillä minä katsoin nyt sitä minun silmilläni.

8. Ja minä tahdon idze minun huoneni pijrittä sotawäellä jotca waeldawat ulos ja sisälle ettei heitä sillen pidä waatia waiwaman: sillä minä cadzoin nyt sitä minun silmilläni.

8. HERRAN pite heiden ylitzens ilmestymen/ ia henen Noolens pite vloslectemen/ ninquin Pitkeisen Leimaus. Ja HERRAN Jumalan pite * Basunalla soittaman/ ia menepi ninquin Lounat twli. (HERRAN pitää heidän ylitsensä ilmestymän/ ja hänen nuolensa pitää uloslähtemän/ niinkuin pitkäisen leimaus. Ja HERRAN Jumalan pitää basuunalla soittaman/ ja meneepi niinkuin lounat tuuli.)

9. Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.

9. Iloitse, sinä Zionin tytär, suuresti, ja riemuitse, sinä Jerusalemin tytär! Katso, sinun kuninkaas tulee sinulle, vanhurskas, ja auttaja, köyhä, ja ajaa aasilla ja aasin tamman varsalla.

9. MUtta iloidze sinä Zionin tytär suurest ja riemuidze sinä Jerusalemin tytär. Cadzo sinun Cuningas tule sinulle wanhurscas ja auttaja köyhä ja aja Asilla ja Asin tamman warsalla.

9. Sen HERRAN Zebaothin pite heite soieleman/ ette he ylessöisit/ ia alans saisit Lingokiuein cansa. Ette he ioisit ia rämeieisit ninquin Winasta/ ia teutetyxi tulisit ninquin Malia/ ia ninquin Altarin saruet. (Sen HERRAN Zebaothin pitää heitä suojeleman/ että he ylössöisit/ ja alansa saisit linkokiwein kanssa. Että he joisit ja riemuitsisit niinkuin wiinasta/ ja täytetyksi tulisit niinkuin malja/ ja niinkuin alttarin sarwet.)

10. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin.

10. Sillä minä tahdon maahan lyödä rattaan Ephraimista ja hevosen Jerusalemista, ja sodan joutsi pitää särjettämän; sillä hän puhuu ystävällisesti pakanain seassa, ja hänen hallituksensa on oleva merestä hamaan mereen asti, ja virrasta hamaan maailman loppuun asti.

10. Sillä minä tahdon otta rattan pois Ephraimist ja orhit Jerusalemist ja sodan joudzi pitä särjettämän: sillä hän on opettawa rauha pacanain seas. Ja hänen hallituxens on olewa merest haman meren asti ja wirrasta haman mailman loppun asti.

10. Ja HERRA heiden Jumalans pite sillä aialla heite auttaman/ ninquin henen Canssans Lauman/ Sille pyhet Kiuet pite henen Maallans ylesnostettaman. (Ja HERRA heidän Jumalansa pitää sillä ajalla heitä auttaman/ niinkuin hänen kansansa lauman/ Sillä pyhät kiwet pitää hänen maallansa ylösnostettaman.)

11. Ja myös sinun vankisi minä sinun liittosi veren tähden päästän pois vedettömästä kuopasta.

11. Sinä lasket myös liittos veren kautta vankis ulos vedettömästä kuopasta.

11. Sinä lasket myös ulos sinun weres lijton cautta sinun fangis sijtä wedettömästä cuopasta.

11. Sille mite hyue heille ombi muidhen edest? eli mite cauniutta heille ombi muidhen edest? Jyue/ quin Nooricaiset Ja Wina/ quin Neitzyet/ elette (Sillä mitä hywää heillä ompi muiden edestä? eli mitä kauneutta heillä ompi muiden edestä? Jywiä/ kuin nuorukaiset. Ja wiina/ kuin neitsyet/ elätte)

12. Tulkaa takaisin varustukseen, te vangit, joilla on toivo; myös tänä päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan.

12. Niin palatkaat siis linnaan, te jotka toivossa vangitut olette; sillä tänäpänä minä tahdon myös ilmoittaa, ja kaksinkertaisesti sinulle maksaa.

12. Nijn palaitcat sijs linnaan te jotca toiwosa fangitut oletta: sillä tänäpän minä tahdon myös ilmoitta ja caxikertaisest sinulle maxa.

13. Sillä minä jännitän Juudan jousekseni, panen siihen nuoleksi Efraimin ja nostan sinun poikasi, Siion, sinun poikiasi vastaan, Jaavan, ja teen sinut sankarin miekan kaltaiseksi.

13. Sillä minä olen Juudan minulleni joutseksi vetänyt, ja Ephraimin valmistanut; ja tahdon sinun lapses, Zion, herättää Grekan maan lapsia vastaan, ja asetan sinun niinkuin sankarin miekan.

13. Sillä minä olen Judan minulleni joudzexi wetänyt ja Epraimin hanginnut. Ja tahdon sinun lapses Zion herättä ylidze Grekin maan lapsia ja asetan sinun nijncuin Sangaritten miecan.

14. Herra on näkyvä heidän yllänsä, ja hänen nuolensa lähtee kuin salama. Herra, Herra puhaltaa pasunaan ja kulkee etelän myrskytuulissa.

14. Herra on heille ilmestyvä, ja hänen nuolensa pitää lähtemän ulos niinkuin pitkäisen leimaus; ja Herra, Herra, on basunalla soittava, ja menee niinkuin lounatuulen pyöriäiset.

14. HERra on heille ilmestywä ja hänen nuolens pitä lähtemän ulos nijncuin pitkäisen leimaus. Ja HERra Jumala on Basunalla soittawa ja mene nijncuin lounat tuuli.

15. Herra Sebaot on suojaava heitä, ja he syövät, ja he tallaavat linkokiviä, he juovat ja pauhaavat niinkuin viinistä ja ovat täynnä, niinkuin uhrimaljat, niinkuin alttarin kulmat.

15. Herra Zebaot on heitä suojeleva, että he söisivät, ja saisivat allensa linkokivillä, ja joisivat ja riemuitsisivat niinkuin viinasta, ja tulisivat täyteen niinkuin malja, ja niinkuin alttarin kulmat.

15. HERra Zebaoth on heitä suojelewa että he söisit ja saisit alans lingokiwillä. Että he joisit ja riemuidzisit nijncuin wijnasta ja tulisit täyten nijncuin malja ja nijncuin Altarin sarwet.

16. Ja Herra, heidän Jumalansa, on sinä päivänä auttava heitä, kansaansa, joka on kuin hänen lammaslaumansa; sillä he ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, jotka kohoavat yli hänen maansa.

16. Ja Herra heidän Jumalansa on heitä sillä ajalla auttava, niinkuin kansansa laumaa; sillä pyhät kivet pitää merkiksi hänen maallensa nostettaman.

16. Ja HERra heidän Jumalans on heitä sillä ajalla auttawa nijncuin hänen Canssans lauma: sillä pyhät kiwet pitä hänen maallans nostettaman?

17. Sillä kuinka suuri onkaan oleva heidän onnensa, heidän ihanuutensa: vilja saa kasvamaan nuorukaiset ja rypälemehu neitsyet!

17. Sillä kuinka paljo hyvää heillä on, ja kuinka suuri kauneus heillä on? Jyvät siittävät nuorukaiset ja viina neitseet.

17. Sillä mitä hywä heillä on enä cuin muilla? eli mitä cauniutta heillä on enä cuin muilla? Jywät elättäwät nuorucaiset ja wijna neidzet.