7 luku

Tärkeämpi kuin paasto on Herran sanan kuuleminen.

1. Daarejaveksen neljäntenä vuotena tuli Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuussa, kislev-kuussa.

1. Ja neljäntenä kunigas Dariuksen vuotena tapahtui Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuukaudessa, joka kutsutaan Kislev.

1. JA neljändenä Cuningas Dariuxen wuotena tapahdui HERran sana ZacharJalle neljändenä päiwänä yhdexennes Cuucaudes joca Chisleu cudzutan.

1. JA se tapactui Nelienden Wooten sen Kuningan Dariusen ette HERRAN. Sana tapactui Zacharian tyge/ Nelienden peiuen/ sijte ydhexest Cwcaudhest/ ioca Chisleu cutzutan. (Ja se tapahtui neljännen wuoden sen kuningas Dareuksen että HERRAN sana tapahtui Zacharian tykö/ neljännen päiwän/ siitä yhdeksännestä kuukaudesta/ joka Chisleu kutsutaan.)

2. Beetel oli lähettänyt Sareserin ja Regem-Melekin miehinensä etsimään Herran mielisuosiota

2. Kuin he lähettivät Sareserin, ja Regemmelekin, ja heidän miehensä Jumalan huoneeseen rukoilemaan Herran eteen,

2. Cosca SarEzer ja RegemMelech heidän miestens cansa lähetit BethElijn rucoileman HERran eteen.

2. Coska SarEzer ia RegemMelech/ ynne heiden Miestens cansa/ lähetit Bethelin rucoleman HERRAN eteen. (Koska Sarezer ja RegemMelech/ ynnä heidän miestensä kanssa/ lähetit Betheliin rukoilemaan HERRAN eteen.)

3. ja kysymään Herran Sebaotin temppelin papeilta ynnä profeetoilta näin: Onko minun viidennessä kuussa itkettävä ja noudatettava pidättyväisyyttä, niin kuin minä olen tehnyt jo kuinka monina vuosina?

3. Ja sanomaan papeille, jotka olivat Herran Zebaotin huoneessa, ja prophetaille: vieläkö minun nyt pitää itkemän viidentenä kuukautena, ja vaivaaman minuani, niinkuin minä tähän asti muutamina vuosina tehnyt olen?

3. Ja annoit sanoa Papeille jotca olit HERran Zebaothin huonen ymbärillä: ja Prophetaille: wieläkö minun nyt tule itke wijdendenä Cuucautena ja pitä waiwaman minuani nijncuin minä tähänasti muutamina wuosina tehnyt olen?

3. Ja annoit sanoa Papeille/ iotca olit sen HERRAN Zebaothin Honen ymberille/ ia Prophetille. Wielekö minun nyt tule idkijä widhendenä Cwcautena/ ia waiuaman minuani ninquin mine sen tein tehenasti mutamis aiastais? (Ja annoit sano papeille/ jotka olit sen HERRAN Zebaothin huoneen ympärillä/ ja prophetaille. Wieläkö minun nyt tulee itkeä wiidentenä kuukautena/ ja waiwaaman minuani niinkuin minä sen tein tähän asti muutamissa ajastajois?)

4. Niin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

4. Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:

4. Ja HERran Zebaothin sana tapahdui minulle ja sanoi:

4. Ja se HERRAN Zebaothin Sana tapactui minulle/ ia sanoi. (Ja se HERRAN Zebaothin sana tapahtui minulle/ ja sanoi.)

5. Sano kaikelle maan kansalle ja papeille näin: Kun te olette paastonneet ja valittaneet viidennessä ja seitsemännessä kuussa, ja jo seitsemänäkymmenenä vuotena, niin minulleko te olette paastonne paastonneet?

5. Puhu kaikelle maan kansalle ja papeille, sanoen: kuin te paastositte ja paruitte viidennellä ja seitsemännellä kuukaudella, nyt seitsemänkymmentä vuotta, oletteko te minulle paastonneet?

5. Sanos caikille maan Canssoille ja Papeille sanoden: cosca te paastoisitta ja parguitta wijdennellä ja seidzemennellä Cuucaudella näillä seidzemennellä kymmenellä wuodella olettaco te minulle paastonnet?

5. Sanos caikille Maan Canssaille ia Papeille. Coska te paastosit ia parghuitta widhenes ia seitzemennes Cwcaudhes/ neisse Seitzemes kymmenes wosis/ Olettaco te nin Minulle paastonuet. (Sanos kaikille maan kansoille ja papeille. Koska te paastosit ja paruitte wiidennessä ja seitsemännessä kuukaudessa/ näissä seitsemässä kymmenessä wuosissa/ oletteko te niin minulle paastonneet.)

6. Ja kun olette syöneet ja juoneet, niin ettekö te ole itsellenne syöneet ja juoneet?

6. Ja kuin te syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo itse teillenne?

6. Eli cosca te söittä ja joitta ettäkö te syönet ja juonet idze teillenne?

6. Eli coska te söit ia ioitta/ Eikö te sönyet ia ionuet Teillen itzellen? Eikö teme se ole/ iota HERRA annoi sarnata ninen entisten Prophetain cautta/ coska wiele Jerusalem asutettin/ ia oli kylle/ ynne henen Caupungeins ymberille/ ia quin Inhimiset sielle asuit/ seke Etelen pein ette Laxoissa. (Eli koska te söit ja joitte/ Eiko te syöneet ja juoneet teille itsellen? Eikö tämä ole se/ jota HERRA antoi saarnata niiden entisten prophetain kautta/ koska wielä Jerusalem asutettiin/ ja oli kyllä/ ynnä hänen kaupunkeinsa ympärille/ ja kuin ihmiset siellä asuit/ sekä etelään päin että laaksoissa.)

7. Eikö niin: pitäkää ne sanat, jotka Herra on julistanut entisten profeettain kautta, kun Jerusalem vielä oli asuttuna ja levossa, ympärillään alaisensa kaupungit, ja Etelämaa ja Alankomaa olivat asutut?

7. Eikö tämä se ole, jota Herra antoi entisten prophetain saarnata, kuin vielä Jerusalemissa asuttiin, ja oli lepo kaupungeissa ympärillä, kuin asuttiin sekä etelään päin että laaksoissa?

7. Eikö tämä se ole jota HERra andoi endisten Prophetain saarnata cosca wielä Jerusalemis asuttin ja oli lepo Caupungeis ymbärillä cosca ihmisiä asui sekä etelän päin että laxoisa.

7. Ja se HERRAN Sana tapactui ZachariJan tyge/ sanoden/ (Ja se HERRAN sana tapahtui Zacharian tykö/ sanoen.)

8. Ja Sakarjalle tuli tämä Herran sana:

8. Ja Herran sana tapahtui Sakarjalle, sanoen:

8. JA HERran sana tapahdui ZacharJalle sanoden:

9. Nin sanopi se HERRA Zebaoth. Oikein Domitkat/ ia Jokainen osottacan Hywytte ia Laupiutta henen Weliens cochtan. (Niin sanoopi se HERRA Zebaoth. Oikein tuomitkaat/ ja jokainen osoittakaan hywyyttä ja laupeutta hänen weljeänsä kohtaan.)

9. Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne,

9. Näin sanoo Herra Zebaot: tuomitkaat oikein, ja tehkäät jokainen hyvää ja laupiutta veljellensä.

9. Nijn sano HERra Zebaoth: Duomitcat oikein ja osottacan jocainen hywä ja laupiutta weljellens.

10. Ja elket wärytte techkö Leskille/ ia Oruoille/ Mucalaisille/ ia keuhille/ Ja elken kengen paha aiatelko henen Sydhemesens/ weliens wastan. (Ja älkäät wääryyttä tehkö leskille/ ja orwoille/ muukalaisille/ ja köyhille/ Ja älkään kenkään pahaa ajatelko hänen sydämessänsä/ weljeänsä wastaan.)

10. leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.

10. Ja älkäät tehkö vääryyttä leskille ja orvoille, muukalaisille ja köyhille: ja älkään kenkään ajatelko pahaa sydämessänsä veljiänsä vastaan.

10. Ja älkät tehkö wääryttä leskille ja orwoille muucalaisille ja köyhille ja älkän kengän ajatelco paha sydämesäns wejiäns wastan.

11. Mutta euet he neiste tactonuet wariotta/ ia kiensit selkens minun tykeni/ ia he Coruans tukitzit/ ettei heiden cwleman pideis. (Mutta eiwät he näistä tahtoneet warjottaa/ ja käänsit selkänsä minun tyköni/ ja he korwansa tukitsit/ ettei heidän kuuleman pitäisi.)

11. Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi.

11. Mutta ei he näistä tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät selkänsä minua vastaan, ja tukitsivat korviansa, ettei he kuulisi;

11. Mutta ei he näistä tahtonet otta waari waan käänsit selkäns minua wastan ja tukidzit corwians ettei he cuulis.

12. Ja asetit heiden Sydhemens/ ninquin ( Adamantin ettei he cwlisit Laki ia Sanoia/ iotca HERRA Zebaoth lehetti Hengelläns ninen entisten Prophetain cauta. (Ja asetit heidän sydämensä/ niinkuin (Adamantin ettei he kuulisit lakia ja sanoja/ jotka HERRA Zebaoth lähetti hengellänsä niiden entisten prophetain kautta.)

12. Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus.

12. Ja asettivat sydämensä niinkuin timantin, ettei he kuulisi lakia ja sanoja, jotka Herra Zebaot hengellänsä lähetti entisten prophetain kautta: sentähden on niin suuri viha Herralta Zebaotilta tullut.

12. Ja asetit sydämens nijncuin Demantin ettei he cuulis Lakia ja sanoja jotca HERra Zebaoth Hengelläns lähetti endisten Prophetain cautta.

13. Senteden ombi nin swri wiha HERRALDA Zebaothilda tullut/ ia nin on tapactunut quin sarnattijn. Mutta ettei he tactonuet cwlla/ Nin en mineken tadhonnut cwlla coska he hwsit/ sanopi HERRA Zebaoth. (Sentähden ompi niin suuri wiha HERRALTA Zebaothilta tullut/ ja niin on tapahtunut kuin saarnattiin. Mutta ettei he tahtoneet kuulla/ Niin en minäkään tahdonnut kuulla koska he huusit/ sanoopi HERRA Zebaoth.)

13. Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat, mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot.

13. Ja se on niin tapahtunut kuin saarnattiinkin; mutta ettei he tahtoneet kuulla, niin en minäkään tahtonut kuulla, kuin he huusivat, sanoo Herra Zebaot.

13. Sentähden on nijn suuri wiha HERralda Zebaothilda tullut ja se on nijn tapahtunut cuin saarnattingin. Mutta ettei he tahtonet cuulla nijn en minäkän tahtonut cuulla cosca he huusit sano HERra Zebaoth.

14. Jurinin mine olen heite haiottanut caickein Pacanain seas/ ioita euet he tundenuet. Ja Maa on heiden ielkens autiaxi ienyt/ ettei kengen sijnä sisel waella eli asu/ ia se kempinen Maa ombi autiaxi techty. (Juuri niin minä olen heitä hajoittanut kaikkein pakanain seassa/ joita eiwät he tunteneet. Ja maa on heidän jälkeensä autioksi jäänyt/ ettei kenkään siinä sisälle waella eli asu/ ja se kempinen maa ompi autioksi tehty.)

14. Ja minä myrskynä karkoitan heidät kaikkien pakanakansojen sekaan, joita he eivät tunne, ja maa jää heidän jälkeensä autioksi menijöistä ja tulijoista. Ihanan maan he tekevät autioksi.

14. Ja niin minä olen heidät hajoittanut kaikkein pakanain sekaan, joita ei he tunteneet; ja maa on heidän jälkeensä autioksi jäänyt, ettei kenkään siinä vaella eikä asu; sillä he ovat sen ihanan maan hävittäneet.

14. Ja nijn minä olen heidän hajottanut caickein pacanain secaan joita ei he tundenet. Ja maa on heidän jälkens autiaxi jäänyt ettei kengän sijnä waella eikä asu ja se ihana maa on autiaxi tehty.