10 luku

Epäjumalat ovat voimattomat. Herra kukistaa pakanakansat ja auttaa kansaansa.

1. Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle.

1. Anokaat Herralta ehtoo sadetta, niin Herra tekee pilven, ja antaa teille kyllä sataa, kaikelle kedon kasvulle.

1. NIjn anocat nyt HERralda ehtosadetta nijn HERra teke pilwen ja anda teille kyllä sata caikelle kedon caswolle.

1. NIn anocat nyt HERRALDA * Ectosadhet/ nin HERRAN pite * Piluen tekemen/ ia andapi teille kylle Sadhet/ caiken Casuon warten Kedhossa. (Niin anokaat nyt HERRALTA ehtoosateet/ niin HERRAN pitää pilwen tekemään/ ja antaapi teille kyllä sateet/ kaiken kaswun warten kedossa.)

2. Sillä kotijumalat puhuvat tyhjiä, ja tietäjät näkevät petosnäkyjä, puhuvat valheunia, lohduttelevat turhilla. Sentähden he saavat lähteä matkaan kuin lammaslauma ja kärsivät vaivaa, kun ei ole paimenta.

2. Sillä epäjumalat puhuvat turhuutta, ja aavistajat näkevät valheen; ja puhuvat turhia unia, ja heidän lohdutuksensa ei ole mitään: sentähden he käyvät eksyksissä niinkuin lampaat, ja nääntyvät, ettei heillä ole yhtään paimenta.

2. Sillä epäjumalat puhuwat sula waiwa ja noidat näkewät sulan walhen ja puhuwat ainoastans unia ja heidän lohdutuxens ei ole mitän. Sentähden he käywät exyxis nijncuin lauma ja näändywät ettei heillä ole yhtän paimenda.

2. Sille ne Epeiumalat puhuuat sula Waiua/ Ja ne Noidhat näkeuet sulan Walhen/ ia puhuuat waiuoin Unia/ Ja heiden Lohutoxens ei Miteken ole. Senteden he kieuuet exyxis ninquin Lauma/ ia nändyuet/ ettei heille ole ychten Paimenda. (Sillä ne epäjumalat puhuwat sulaa waiwaa/ Ja ne noidat näkewät sulan walheen/ ja puhuwat waiwoin unia/ Ja heidän lohdutuksensa ei mitäkään ole. Sentähden he käywät eksyksissä niinkuin lauma/ ja nääntywät/ ettei heille ole yhtään paimenta.)

3. Paimenia kohtaan syttyy minun vihani, ja johtomiehiä minä rankaisen; sillä Herra Sebaot pitää huolen laumastansa, Juudan heimosta, ja asettaa sen ikäänkuin kunniaratsuksensa sodassa.

3. Minun vihani on julmistunut paimenten päälle, ja minä tahdon kauriit etsiä; sillä Herran Zebaot on etsivä laumansa, Juudan huoneen, ja valmistaa heitä niinkuin hankituita sotahevosia.

3. Minun wihan on julmistunut paimenden päälle ja minä tahdon caurit edziä: Sillä HERra Zebaoth on edziwä hänen laumans nimittäin Judan huonen ja walmista heitä nijncuin hangituita sotahewoisita.

3. Minun wihan ombi iulmistunut nijnen Paimenten ylitze/ ia mine tadhon ne Caurit etziskelle. Sille se HERRA Zebaoth pite henen Laumans etziskelemen/ nimiten/ site Judan honecht/ ia hangitzepi heite ninquin ylenwalmistetun Sotahewoisen. (Minun wihani ompi julmistunut niiden paimenten ylitse/ ja minä tahdon ne kauriit etsiskellä. Sillä se HERRA Zebaoth pitää hänen laumansa etsiskelemän/ nimittäin/ sitä Judan huonetta/ ja hankitseepi heitä niinkuin ylenwalmistetun sotahewosen.)

4. Siitä on lähtevä kulmakivi, siitä kiinnityspaalu, siitä sotajousi, siitä lähtevät käskijät kaikki.

4. Häneltä ovat nurkat, häneltä naulat, häneltä sotajoutsi, häneltä myös ynnä kaikki vaatiat tulleet.

4. Nurcat naulat sotajoudzi ja waatiat pitä heildä tuleman pois.

4. Ne * Nurcat/ * Naulat/ Sotaioutzi/ ia Waatiat/ pite caiki heilde poistuleman. (Ne nurkat/ naulat/ sotajousi/ ja waatijat/ pitää kaikki heiltä poistuleman.)

5. Ja he ovat niinkuin sankarit, jotka polkevat katujen lokaa sodassa. He sotivat, sillä Herra on heidän kanssansa; ja häpeään joutuvat hevosilla-ratsastajat.

5. Ja heidän pitää kuitenkin oleman niinkuin sankarit, jotka loan tallaavat kaduilla sodassa, ja pitää sotiman, sillä Herra on heidän kanssansa, että ratsasmiehet häpiään tulevat.

5. Ja heidän pitä cuitengin oleman nijncuin Sangarit jotca loan tallawat caduilla sodasa ja pitä cuitengin sotiman: sillä HERra on heidän cansans että radzasmiehet häpiään tulewat.

5. Ja quitengin pite heiden oleman/ ninquin Kempit/ iotca Loghan tallauat Cadhuilla Sodhassa/ ia pite sotiman. Sille HERRAN pite heiden cansans oleman/ ette ne Ratzasmiehet häpiehen tulisit. (Ja kuitenkin pitää heidän oleman/ niinkuin kempit/ jotka lokaan tallaawat kaduilla sodassa/ ja pitää sotiman. Sillä HERRAN pitää heidän kanssansa oleman/ että ne ratsasmiehet häpeään tulisit.)

6. Minä teen väkeväksi Juudan heimon ja autan Joosefin heimoa. Minä saatan heidät kotiin, sillä minä armahdan heitä, ja he tulevat olemaan, niinkuin en minä olisi heitä hyljännytkään. Sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa, ja kuulen heidän rukouksensa.

6. Ja minä tahdon vahvistaa Juudan huoneen, ja varjella Josephin huonetta, ja tahdon heitä asettaa jälleen sijoillensa; sillä minä armahdan heitä; ja he ovat niinkuin he ennenkin olivat, kuin minä heidät sysäsin pois; sillä minä Herra heidän Jumalansa tahdon heitä kuulla.

6. Ja minä tahdon wahwista Judan huonen ja autta Josephin huonetta ja tahdon heitä asetta jällens sioillens: sillä minä armahdan heitä ja he owat nijncuin he ennengin olit cosca minä heidän sysäisin pois.

6. Ja mine tadhon wahwista sen Judan Honen/ ia sen Josephin Honen autta. Ja tadhon heite iellens sillenpanna Sioillens. Sille mine armaitzen heiden pälens/ Ja heiden pite oleman/ ninquin he ennengin olit/ quin mine heite poissyseisin. (Ja minä tahdon wahwistaa sen Judan huoneen/ ja sen Josephin huoneen auttaa. Ja tahdon heitä jällens silleen panna sijoillens. Sillä minä armaitsen heidän päällensä/ Ja heidän pitää oleman/ niinkuin he ennenkin olit/ kuin minä heitä poissysäisin.)

7. Efraim on oleva niinkuin sankari, ja heidän sydämensä on iloitseva niinkuin viinistä. Heidän lapsensa näkevät sen ja iloitsevat; heidän sydämensä riemuitsee Herrassa.

7. Ja Ephraim on oleva niinkuin sankari, ja heidän sydämensä on iloitseva niinkuin viinasta; ja heidän lapsensa saavat myös sen nähdä, ja riemuitsevat, että heidän sydämensä on iloinen Herrassa.

7. Sillä minä HERra heidän Jumalans tahdon heitä cuulla: Ja Ephraimi on olewa nijncuin Sangari ja heidän sydämens on iloidzewa nijncuin wijnasta. He saawat nähdä myös lapsens ja riemuidzewat että heidän sydämens on iloinen HERrasa.

7. Sille mine HERRA heiden Jumalans tadhon heite cwllella/ ia Ephraimin pite oleman/ ninquin iocu Sangari/ ia heiden sydhemens pite iloitzeman ninquin Winasta. Sihen pite mös heiden Lapsens näkemen/ ia riemuitzeman/ ette heiden Sydhemens pite HERRASSA iloiszna oleman. (Sillä minä HERRA heidän Jumalansa tahdon heitä kuulla/ ja Ephraimin pitää oleman/ niinkuin joku sankari/ ja heidän sydämensä pitää iloitseman niinkuin wiinasta. Siihen pitää myös heidän lapsensa näkemän/ ja riemuitseman/ että heidän sydämensä pitää HERRASSA iloisena oleman.)

8. Minä olen viheltävä heille ja kokoava heidät, sillä minä lunastan heidät, ja he lisääntyvät, niinkuin lisääntyivät ennen.

8. Minä tahdon heille viheltää, ja koota heitä, sillä minä tahdon heitä lunastaa; ja he lisääntyvät niinkuin he ennenkin olleet olivat.

8. Minä tahdon heille puhalda ja coota heitä: sillä minä tahdon heitä lunasta ja he lisändywät nijncuin he ennengin ollet olit.

8. Mine tadhon heillen puhalta ia heite coota/ Sille mine tadhon heite lunasta/ ia heiden pite paliouttaman ninquin he olit ennengin olluet. (Minä tahdon heillen puhaltaa ja heitä koota/ Sillä minä tahdon heitä lunastaa/ ja heidän pitää paljouttaman niinkuin he olit ennenkin olleet.)

9. Kun minä sirotan heidät kansojen sekaan, muistavat he minua kaukaisissa maissa; ja he lastensa kanssa saavat elää ja palata takaisin.

9. Ja tahdon kylvää heitä kansain sekaan, että he muistaisivat minua kaukaisissa maakunnissa, ja eläisivät lastensa kanssa ja palajaisivat.

9. Ja minä tahdon kylwä heitä Canssan secaan että he muistaisit minua caucaisis maacunnis ja he eläwät lastens cansa ja palajawat.

9. Ja mine tadhon heite kylue Canssain secan/ ette he minua muistaisit caucaisis mais/ ia elemen pite Lasteins cansa/ ia palaiaman. (Ja minä tahdon heitä kylwää kansain sekaan/ että he minua muistaisit kaukaisissa maissa/ ja elämän pitää lasteinsa kanssa/ ja palajamaan.)

10. Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta ja kokoan heidät Assurista; minä vien heidät Gileadin maahan ja Libanonille, eikä heille ole riittävästi tilaa.

10. Sillä minä tahdon heitä tuoda jälleen Egyptin maalta, ja koota heitä Assyriasta, ja saattaa heitä Gileadin maahan ja Libanoniin, ja ei siinäkään pidä heillä kyllä oleman.

10. Sillä minä tahdon heitä tuoda jällens Egyptin maalda ja cocon heitä Assyriasta ja saatan heitä Gileadin maahan ja Libanonijn ja ei sijnäkän pidä heille täytymän.

10. Sille mine tadhon heite iellenstoodha Egyptin maalda/ ia tadhon heite coota Assyriast/ ia saattaman heite Gileadijn maan ia Libanon/ ia ei se pidhe heille vlottuman siaxi. (Ja minä tahdon heitä jällens tuoda Egyptin maalta/ ja tahdon heitä koota Assyriasta/ ja saattaman heitä Gileadin maan ja Libanon/ ja ei se pidä heille ulottuman sijaksi.)

11. Hän käy ahdistuksen meren lävitse, hän lyö meren aaltoja, ja kaikki Niilivirran syvyydet kuivuvat, Assurin ylpeys painuu alas, ja Egyptin valtikka väistyy pois.

11. Ja hänen pitää käymän sen ahtaan meren lävitse, ja meren aaltoja lyömän, että kaikki ojain syvyydet kuivuisivat; silloin Assyrian ylpeys alennetaan, ja Egyptin valtikka lakkaa.

11. Ja hänen pitä käymän sen ahtan meren läpidze ja meren aldoja lyömän että caicki ojain sywydet cuiwaisit. Silloin Assyrian coreus aletan ja Egyptin waldicka lacka. Minä tahdon heitä wahwista HERrasa että he waeldawat hänen nimeens sano HERra.

11. Ja Henen pite sen achtan Meren lepitze kieumen/ ia ne Meren allot lömen/ ette caiki Wirdhat poisquiuaisit. Silloin se prami Syrias pite alettaman/ ia se Waltica Egyptis lackaman pite. (Ja hänen pitää sen ahtaan meren läwitse käymän/ ja ne meren aallot lyömän/ että kaikki wirrat poiskuiwaisit. Silloin se prami Syriassa pitää alettaman/ ja se waltikka Egyptissä lakkaaman pitää.)

12. Mutta heidät minä teen väkeviksi Herrassa, ja hänen nimensä on heidän kerskauksensa, sanoo Herra.

12. Minä tahdon heitä vahvistaa Herrassa, ja heidän pitää vaeltaman hänen nimeensä, sanoo Herra.

12. Mine tadhon heite wahwista HERRASSA/ ette heiden pite henen Nimehens waeldaman/ sanopi HERRA (Minä tahdon heitä wahwistaa HERRASSA/ että heidän pitää hänen nimehensä waeltaman/ sanoopi HERRA.)