12 luku

Jerusalemin pelastuminen pakanakansain hyökkäyksestä, katumus ja valitus.

1. Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:

1. Tämä on Herran sanan kuorma Israelista: Herra, joka taivaat venyttää, ja maan perustaa, ja tekee ihmisen hengen hänessä, sanoo:

1. TÄmä on HERran sanan cuorma Israelist sano HERra joca taiwat wenyttä ja maan perusta ja teke ihmiseen hengen.

1. TEME on se HERRAN Sanan Coorma ylitze Israelin. Sanopi HERRA/ ioca Taiuat vloswenyttä/ ia Maan perusta/ ia tekepi Inhimisen Hengen henesse. (Tämä on se HERRAN sanan kuorma ylitse Israelin. Sanoopi HERRA/ joka taiwaat uloswenyttää/ ja maan perustaa/ ja tekeepi ihmisen hengen hänessä.)

2. Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.

2. Katso, minä tahdon Jerusalemin tehdä unimaljaksi kaikille kansoille siinä ympärillä; sillä sen pitää myös Juudaa kohtaaman, kuin Jerusalem piiritetään.

2. Cadzo minä tahdon Jerusalemin tehdä horjuwaxi maljaxi caikille Canssoille sijnä ymbärilä: sillä sen pitä myös Judat cohtaman cosca Jerusalem pijritetän.

2. Catzo/ mine tadhon * Jerusalemin tädhe Horiumisen Picarixi/ caikille Canssoille sielle ymberille. Sille sen pite mös * Judan cochtaman/ coska Jerusalem scantzatan. (Katso/ minä tahdon Jerusalemin tähden horjumisen pikariksi/ kaikille kansoille siellä ympärillä. Sillä sen pitää myös Judan kohtaaman/ koska Jerusalem skantzataan.)

3. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.

3. Ja sillä ajalla tahdon minä Jerusalemin tehdä kaikille kansoile kuormakiveksi; niin monta kuin häntä siirtää tahtovat, pitää itsensä siihen rikki repimän; sillä kaikki pakanat maan päällä kokoontuvat häntä vastaan.

3. Ja sillä ajalla tahdon minä cuitengin Jerusalemin tehdä caikille Canssoille cuormakiwexi. Nijn monda cuin händä sijrtä tahtowat pitä heitäns sijhen repimän: sillä caicki pacanat maan päällä pitä cocoman heitäns händä wastan.

3. Ja quitengin samalla aialla tadhon mine Jerusalemin tedhä * Coormakiuexi caikillen Canssoillen. Ninmonda quin henen tactouat poissijrtä/ pite heitens sihen repimen. Sille caicki Pacanat Maan päle/ pite heitens cocoman hende vastan. (Ja kuitenkin samalla ajalla tahdon minä Jerusalemin tehdä kuormakiweksi kaikille kansoille. Niin monta kuin hänen tahtowat pois siirtää/ pitää heitänsä siihen repimän. Sillä kaikki pakanat maan päällä/ pitää heitänsä kokoaman häntä wastaan.)

4. Sinä päivänä, sanoo Herra, minä lyön kaikki hevoset vauhkoudella ja niiden ratsastajat hulluudella. Mutta Juudan heimoa kohti minä avaan silmäni, ja kaikki kansojen hevoset minä lyön sokeudella.

4. Silloin, sanoo Herra, tahdon minä kaikki hevoset pelkuriksi saattaa, ja heidän ratsastajansa tyhmäksi; mutta Juudan huoneelle tahdon minä avata minun silmäni, ja kaikki kansain hevoset lyödä sokeudella.

4. Silloin sano HERra tahdon minä caicki orhit carcawaisexi saatta ja heidän radzastajans tyhmäxi. Mutta Judan huonelle tahdon minä awata minun silmäni ja caickein Canssain orhit rangaista sokeudella.

4. Silloin/ sanopi se HERRA/ tadhon mine caicki * Orhit carcauaisexi saatta/ ia heiden Ratzaians tyhmexi. Mutta ylitze Judan Honen/ mine tadhon auata minun Silmeni/ ia caickein Canssain Orhit sokiudhella rangaista. (Silloin/ sanoopi se HERRA/ tahdon minä kaikki orhit karkaawaiseksi saattaa/ ja heidän ratsastajansa tyhmäksi. Mutta ylitse Judan huoneen/ minä tahdon awata minun silmäni/ ja kaikkein kansain orhit sokeudella rangaista.)

5. Silloin Juudan sukuruhtinaat sanovat sydämessään: Minun väkevyyteni ovat Jerusalemin asukkaat Herrassa Sebaotissa, heidän Jumalassansa.

5. Ja Juudan päämiesten pitää sanoman sydämessänsä: olkoon Jerusalemin asuvaiset vain hyvässä turvassa, Herrassa Zebaotissa, heidän Jumalassansa.

5. Ja Judan Päämiehet pitä sanoman sydämisäns olcon Jerusalemin asuwaiset waiwoin hywäs turwas HERras Zebaothis heidän Jumalasans.

5. Ja ne Judan Pämiehet pite heiden sydhemisens sanoman/ Olcoon ne Porgharit Jerusalemis waan hyues turuas/ HERRAS Zebaothis heiden Jumalassans. (Ja ne Judan päämiehet pitää heidän sydämissänsä sanoman/ Olkoon ne porgharit Jerusalemissa waan hywässä turwassa/ HERRASSA Zebaothissa heidän Jumalassansa.)

6. Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa — Jerusalemissa.

6. Sillä ajalla tahdon minä panna Juudan päämiehet niinkuin tulipätsiksi puiden sekaan, ja niinkuin tulisoiton jalallisen, syömään sekä oikialta että vasemmalta puolelta kaikki kansat ympäriltä; ja Jerusalem asutaan taas siallansa Jerusalemissa.

6. Sillä ajalla tahdon minä Judan Päämiehet cuumaxi pädzixi panna puiden secaan ja nijncuin tulisen kekälen corresa syömän sekä oikialda että wasemmalda puoleldans caicki Canssat ymbärildä. Ja Jerusalem asutan taas siallans Jerusalemis.

6. Sille aialla/ Mine tadhon ne Judan Pämiehet cwmaxi * Ugnixi panna puidhen seas/ ia quin tulisen kekälen Cordhes. Ette he ylessöisit seke oikialla ette wasemalla polella/ caiki Canssat ymberillens. Ja * Jerusalem pite taas asuttaman Siallens/ Jerusalemis. (Sillä ajalla/ Minä tahdon ne Judan päämiehet kuumaksi uuniksi panna puiden seassa/ ja kuin tulisen kekäleen korressa. Etä he ylössöisit sekä oikealla että wasemmalla puolella/ kaikki kansat ympärillänsä. Ja Jerusalem pitää taas asuttaman sijallensa/ Jerusalemissa.)

7. Ja Herra on ensiksi vapauttava Juudan majat, ettei Daavidin suvun kunnia ja Jerusalemin asukasten kunnia ylvästelisi Juudaa vastaan.

7. Ja Herra on vapahtava Juudan majat niinkuin alustakin, ettei Davidin huoneen kunnia ylen paljo kerskaisi, eikä Jerusalemin asuvaisen kunnia, Juudaa vastaan.

7. Ja HERra on wapahtawa Judan majat nijncuin muinengin. Ettei Dawidin huone ylön paljo kerscais eikä Jerusalemin asuwaiset Judat wastan.

7. Ja HERRAN pite ne Judan Maiat wapactaman/ ninquin muinengi. Senpäle ettei se Dauidin * Hone pideis ylensangen kerskaman/ eike ne Jerusalemin Porgharit Judan wastan. (Ja HERRAN pitää ne Judan majat wapahtaman/ niinkuin muinenkin. Senpäälle ettei se Dawidin huone pitäis ylensangen kerskaaman/ eikä ne Jerusalemin porgharit Judan wastaan.)

8. Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niinkuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä.

8. Niinä päivinä on Herra Jerusalemin asuvaiset varjelevat; ja on tapahtuva, että se, joka silloin heidän seassansa heikko on, on oleva niinkuin David, ja Davidin huone on oleva niinkuin Jumalan huone, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä.

8. Nijnä päiwinä on HERra Jerusalemin asuwaiset warjelewa ja on tapahtuwa että se joca silloin heidän seasans heicko on on olewa nijncuin Dawid. Ja Dawidin huone on olewa nijncuin Jumalan huone nijncuin HERran Engeli heidän edesäns.

8. Nijlle peiuille pite HERRAN ne Jerusalemin Porgharit warieleman/ ia sen pite tapactuman/ ette se quin silloin * heicko on/ heiden seasans/ sen pite oleman ninquin Dauid. Ja se Dauidin Hone pite nin oleman/ quin Jumalan Hone/ ninquin HERRAN Engeli heiden edessens. (Niillä päiwillä pitää HERRAN ne Jerusalemin porgharit warjeleman/ ja sen pitää tapahtuman/ että se kuin silloin heikko on/ heidän seassansa/ sen pitää oleman niinkuin Dawid. Ja se Dawidin huone pitää niin oleman/ kuin Jumalan huone/ niinkuin HERRAN enkeli heidän edessänsä.)

9. Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.

9. Silloin ajattelin minä hukuttaa kaikkia pakanoita, jotka ovat lähteneet Jerusalemia vastaan.

9. Silloin ajattelen minä hucutta caickia pacanoita jotca owat lähtenet Jerusalemita wastan.

9. Silloin mine tadhon aiatella poishucutta caiki Pacanat/ iotca Jerusalemin vastan lecteneet ouat. (Silloin minä tahdon ajatella poishukuttaa kaikki pakanat/ jotka Jerusalemin wastaan lähteneet owat.)

10. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.

10. Mutta Davidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille tahdon minä vuodattaa armon ja rukouksen hengen; sillä heidän pitää katsoman minun puoleeni, jonka he lävitse pistäneet ovat; ja pitää valittaman, niinkuin joku valittaa ainokaista poikaansa, ja heidän pitää häntä murehtiman, niinkuin joku itkis esikoistansa.

10. MUtta Dawidin huonelle ja Jerusalemin asuwaisille tahdon minä wuodatta armon ja rucouxen Hengen: sillä heidän pitä cadzoman minun puoleeni jonga he läwistänet owat: ja pitä parcuman nijncuin jocu parcu ainocaista poicans. Ja heidän pitä händä murehtiman nijncuin jocu itkis ainocaista poicans.

10. MUTTA ylitze Dauidin Honen/ ia ylitze Jerusalemin Porgharein/ tadhon * mine vloswodhatta SEN ARMON ia RUCOUXEN HENGEN. Sille heiden pite minun poleni * catzoman/ ionga he Läuistenyet ouat/ ia * parcuman ninquin iocu Ainocaistans parcupi. Ja heiden pite henen ylitzens murechtiman/ ninquin Ainocaistans idkisi. (Mutta ylitse Dawidin huoneen/ ja ylitse Jerusalemin porgharein/ tahdon minä uloswuodattaa sen armon ja rukouksen hengen. Sillä heidän pitää minun puoleeni katsoman/ jonka läwistäneet owat/ ja parkuman niinkuin joku ainokaistansa parkuupi. Ja heidän pitää hänen ylitsensä murehtiman/ niinkuin ainokaistansa itkisi.)

11. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa.

11. Silloin pitää suuren valitusitkun oleman Jerusalemissa, niinkuin Hadadrimmonin itku Megiddon kedolla.

11. Silloin pitä suuren walitusitcun oleman Jerusalemis nijncuin se oli liki Hadadrimoni Megiddon kedolla.

11. Silloin pite swren Walitosidkun oleman Jerusalemis/ ninquin se oli liki * Hadadrimon/ sijnä kedhos * Megiddos. (Sillon pitää suuren walitusitkun oleman Jerusalemissa/ niinkuin se oli liki Hadadrimon/ siinä kedossa Megiddos.)

12. Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen,

12. Ja maan pitää valittaman, jokainen sukukunta erinänsä; Davidin huoneen sukukunta erinänsä, ja heidän vaimonsa erinänsä; Natanin huoneen sukukunta erinänsä, ja heidän vaimonsa erinänsä;

12. Ja maan pitä walittaman jocainen sucucunda erinäns: Dawidin huonen sucucunda erinäns ja heidän waimons erinäns.

12. Ja sen Maan pite * walittaman/ iocainen Sucukunda erinens. Dauidin Honen Sucukunda erinens/ ia heiden waimons erinens. (Ja sen maan pitää walittaman/ jokainen sukukunta erinensä. Dawidin huoneen sukukunta erinensä/ ja heidän waimonsa erinensä.)

13. Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen.

13. Levin huoneen sukukunta erinänsä, ja heidän vaimonsa erinänsä; Simein huoneen sukukunta erinänsä, ja heidän vaimonsa erinänsä;

13. Nathanin huonen sucucunda erinäns ja heidän waimons erinäns. Lewin sucucunda erinäns ja heidän waimons erinäns. Simein huonen sucucunda erinäns ja heidän waimons erinäns.

13. Nathan Honen Sucukunda erinens/ ia heiden Waimons erinens. Leuin Honen Sucukunda erinens/ ia heiden Waimons erinens. Simein Honen Sucukunda erinens/ ia heiden Waimons erinens. (Nathan huoneen sukukunta erinensä/ ja heidän waimonsa erinensä. Lewin huoneen sukukunta erinensä/ ja heidän waimonsa erinensä. Simein huoneen sukukunta erinensä/ ja heidän waimonsa erinensä.)

Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen.

14. Niin myös kaikki muut jääneet sukukunnat, kukin erinänsä, ja heidän vaimonsa myös erinänsä.

Nijn myös caicki muut jäänet sucucunnat cukin erinäns ja heidän waimons myös erinäns.

14. Nin mös caiki mwdh ylitziänyet Sucukunnat/ itzecuki erinens/ ia heiden Waimons mös erinens. (Niin myös kaikki muut ylitsejääneet sukukunnat/ itsekukin erinensä/ ja heidän waimonsa myös erinensä.)