5 luku

Morsiamen uni (v. 2-6). Morsian ylistää Jerusalemin tyttärille ylkänsä kauneutta (v. 9-16)

1. Minä tulen yrttitarhaani, siskoni, morsiameni; minä poimin mirhani ja balsamini, minä syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja maitoni. Syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakkaudesta.

1. Minä tulin, sisareni, rakas morsiameni, yrttitarhaani, ja olen mirrhamini ja yrttini leikannut ylös. Minä olen syönyt mesileipäni hunajan kanssa: minä olen juonut viinani minun maitoni kanssa: syökäät armaani, ja juokaat ystäväni, ja juopukaat.

1. MInun ystäwän tulcon hänen krydimaahans ja syökän hänen callita hedelmitäns. Minä tulin minun sisaren racas morsiamen minun krydimaahani ja olen minun Mirrhamin ja minun yrttin leicannut ylös. Minä olen syönyt minun mesileipäni minun hunajani cansa minä olen juonut minun wijnani minun maitoni cansa: syökät minun armani ja juocat minun ystäwäni ja juopucat.

2. Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita.

2. Minä makaan, ja minun sydämeni valvoo; se on ystäväni ääni, joka kolkuttaa. Avaa minun eteeni, sisareni, armaani, kyhkyläiseni, ihanaiseni; sillä minun pääni on täynnä kastetta, ja minun palmikkoni täynnä yön pisaria.

2. MInä macan ja minun sydämeni walwo se on minun ystäwäni äni joca colcutta. Awa minun eteeni minun arman minun sisaren minun kyhkyläisen minun ihanaisen: sillä minun pään on täynäns castetta ja minun palmickon täynäns yön pisaroita.

3. Olen ihokkaani riisunut; pukisinko sen päälleni enää? Olen jalkani pessyt; tahraisinko ne taas?

3. Minä olen riisunut hameeni, kuinka minun pitäis taas pukeman ylleni? Minä olen viruttanut jalkani, kuinka minun pitäis sokaiseman ne jälleen?

3. Minä olen rijsunut minun hameni cuinga minun pidäis taas pukeman päälleni? minä olen wiruttanut minun jalcani cuinga minun pidäis socaiseman ne jällens.

4. Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden;

4. Mutta minun ystäväni pisti kätensä lävestä, ja minun sisällykseni vapisivat siitä.

4. Mutta minun ystäwän pisti kätens läwestä ja minun sisällyxeni wapisit sijtä silloin nousin minä awaman ystäwälleni.

5. minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin.

5. Silloin nousin minä avaamaan ystävälleni. Minun käteni tiukkuivat mirrhamia, ja mirrham valui minun sormistani lukon salvan päälle.

5. Minun käteni tiucuit Mirrhamita ja Mirrham waloi minun sormistani lucun salwan päälle.

6. Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut.

6. Ja kuin minä ystävälleni avasin, oli ystäväni mennyt pois ja vaeltanut ohitse; niin läksi sieluni ulos hänen sanansa jälkeen; minä etsin häntä, mutta en löytänyt häntä: minä huusin, mutta ei hän minua vastannut.

6. Ja cosca minä ystäwälleni awaisin oli hän mennyt pois ja waeldanut ohidzen.

7. Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut; päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat.

7. Vartiat, jotka käyvät kaupunkia ympäri, löysivät minun, löivät minua ja haavoittivat minun; ja vartiat muurin päällä ottivat pois minun pääliinani.

7. Silloin läxi minun sielun hänen sanans jälken minä edzein händä mutta en löytänyt minä huudin mutta ei hän wastannut. Wartiat jotca käywät Caupungin ymbärins löysit minun ja haawoitit minun ja wartiat muurin päällä otit pois minun päälijnani.

8. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas.

8. Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret, jos te löydätte minun ystäväni, niin ilmoittakaat hänelle, että minä olen sairas rakkaudesta.

8. Minä wannotan teitä Jerusalemin tyttäret jos te löydätte minun ystäwäni nijn ilmoittacat hänelle että minä olen sairas rackaudesta.

9. Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, sinä naisista kaunein? Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, ettäs meitä näin vannotat?

9. Millinen on sinun ystäväs muiden ystävien suhteen, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa? Minkäkaltainen on sinun ystäväs muiden ystävien suhteen, ettäs meitä olet niin vannottanut?

9. MIllinen on sinun ystäwäs muiden ystäwitten suhten sinä caickein ihanaisin waimoin seas? mingäcaltainen on sinun ystäwäs muiden ystäwitten ehdolla ettäs meitä olet nijn wannottanut?

10. Minun rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentä tuhatta jalompi.

10. Minun ystäväni on valkia ja punainen, kaunistettu kymmenentuhannen seassa.

10. Minun ystäwän on walkia ja punainen walittu monen tuhannen seas.

11. Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne.

11. Hänen päänsä on paras ja kallein kulta; hänen hiuksensa ovat kaharat ja mustat niinkuin kaarne.

11. Hänen pääns on se paras culda hänen hiuxens owat caharat ja mustat nijncuin Carneh:

12. Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä.

12. Hänen silmänsä ovat niinkuin mettisen silmät, vesiojan tykönä, rieskalla pestyt, ja ovat täynnä.

12. Hänen silmäns owat nijncuin mettisen silmät wesiojan tykönä riescalla pestyt ja owat täynäns.

13. Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa.

13. Hänen poskensa ovat niinkuin kaunistettu ryytimaa, niinkuin yrttein kukkaset; hänen huulensa ovat niinkuin ruusut, jotka vuotavat mirrhamin pisaroita.

13. Hänen poskens owat nijncuin Apotecharin caswawainen krydimaa hänen huulens owat nijncuin ruusut jotca wuotawat Mirrhamin pisaroita.

14. Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliitteja täynnä. Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty.

14. Hänen kätensä ovat niinkuin kultaiset sormukset, täynnä turkosia; hänen ihonsa on niinkuin puhdas elephantin luu, saphirilla kaunistettu.

14. Hänen kätens owat nijncuin cullaiset sormuxet täynäns Torckuusia hänen ihons on nijncuin puhdas Elephandin luu Saphirilla caunistetut.

15. Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa. Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut.

15. Hänen jalkansa ovat niinkuin marmoripatsaat, perustetut kultaisten jalkain päälle; hänen hahmonsa on niinkuin Libanon ja valittu sedri.

15. Hänen jalcans owat nijncuin Marmorpadzat perustetut cullaisten jalcain päälle hänen hahmons on nijncuin Libanon ja walittu Ceder hänen caulans on suloinen ja peräti ihanainen.

16. Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta. Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret.

16. Hänen suunsa on suloinen, ja hän itse kokonansa ihanainen. Senkaltainen on minun ystäväni, minun rakkaani on senkaltainen, te Jerusalemin tyttäret.

16. Sencaltainen on minun ystäwän minun rackan on sencaltainen Jerusalemin tyttäret.