2 luku

Vuoropuhelu: Morsian puhuu (v. ), ylkä vastaa (v.2); morsian puhuu jälleen (v. 3 – 5); morsian puhuu jälleen (v. 6,7). Kevät on tullut (v. 8-14). Viinitarhain turmelijat (v.15). Morsian puhuu rakkaudestaan (v. 6,17)

1. Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja.

1. Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.

1. MInä olen Saronin cuckainen ja cucoistus laxosa.

2. Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.

2. Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.

2. Nijncuin ruusu orjantappurois nijn on minun arman tytärten seas.

3. Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.

3. Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.

3. Nijncuin omenapuu medzäpuiden seas nijn on minun ystäwän poicain seas. Minä istun hänen warjosans jota minä anon ja hänen hedelmäns on minun curcusan makia.

4. Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

4. Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.

4. Hän johdatti minua wijnakellarijns ja rackaus on hänen lippuns minun päälleni.

5. Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas.

5. Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.

5. Hän wirwotta minua cuckaisella ja tuoretta minua omenalla: sillä minä olen saeras rackaudesta.

6. Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

6. Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.

6. Hänen wasen kätens on minun pääni alla hänen oikia kätens halaja minua.

7. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.

7. Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.

7. Minä wannotan teitä Jerusalemin tyttäret medzäwohten ja naaras peurain cautta kedolla ettet te herätä eli waiwa minun armastani sijhenasti cuin hänen idze kelpa.

8. Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

8. Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.

8. Tämä on minun ystäwäni äni cadzo hän tule ja hyppä wuorilla ja carca cuckuloilla.

9. Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

9. Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.

9. Minun ystäwän on medzäwuohen eli nuoren hirwen caltainen cadzo hän seiso meidän seinän tacana ja cadzo ackunast sisälle ja curkistele häkin läpidze.

10. Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

10. Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.

10. Minun ystäwän wasta ja sano minulle: nouse minun armani minun ihanaisen.

11. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

11. Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:

11. Sillä cadzo talwi on culunut ja sade lacannut ja matcans mennyt:

12. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

12. Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;

12. Cuckaiset owat puhgennet ulos kedolla kewät on tullut ja toucomettinen cuulu meidän maasam.

13. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

13. Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.

13. Ficunapuut puhkewat wijnapuut cucoistawat ja andawat heidän hajuns. Nouse minun arman ja tule minun ihanaisen tule tänne.

14. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi.

14. Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.

14. Minun Kyhkyläisen wuoren raos ja kiwiraunios anna minun nähdä sinun caswos anna minun cuulla sinun änes: sillä sinun änes on suloinen ja caswos ihanainen.

15. Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.

15. Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.

15. Ottacat meille ketut ne wähät ketut jotca turmelewat wijnamäen: sillä meidän wijnamäkem cucoistawat.

16. Rakkaani on minun, ja minä hänen — hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

16. Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,

16. Minun ystäwän on minun ja minä hänen joca caidze cuckaisten keskellä sijhenasti että päiwä jähty ja warjot kulkewat pois.

17. Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.

17. Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.

17. Palaja ole nijncuin medzäwuohi minun ystäwän eli nijncuin nuori hirwi wuorella.