JESAJA

JESAIA

Propheta  Jesaia .
1938 1776 1642
     
18 LUKU 18 LUKU XVIII.  Lucu
18:1 Voi siipien surinan maata, joka on tuolla puolen Etiopian jokien, 18:1 Voi sitä maata, joka vaeltaa siipein varjon alla, tällä puolella Etiopian virtoja! 18:1 WOi sitä maata joca waelda sijpein warjon alla/ tällä puolella Ethiopian wirtoja/
18:2 joka lähettää sanansaattajat virralle, ruokovenheissä vesiä myöten! Lähtekää, te nopeat sanansaattajat, vartevan ja kiiltävä-ihoisen kansan luo, lähellä ja kaukana peljätyn kansan luo, väkevän sortajakansan luo, jonka maata joet halkovat. 18:2 Joka sanansaattajat lähettää merelle, ja kulkee vedellä ruokoisessa haahdessa: menkäät nopiasti matkaan, sanansaattajat, sen kansan tykö, joka reväisty ja ryöstetty on, sen kansan tykö, joka julmempi on kuin joku muu, sen kansan tykö, joka siellä ja täällä mitattu ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on. 18:2 Joca sanan lähettä merelle/ ja culke wedellä ruocoisesa hahdesa: Mengät nopiast matcan sanansaattajat/ sen Canssan tygö joca rewäisty ja ryöstetty on/ sen Canssan tygö joca julmembi on cuin jocu muu/ sen Canssan tygö joca siellä ja täällä mitattu ja tallattu on/ jonga maa wirtain hallus on.
18:3 Te kaikki maanpiirin asukkaat, te maata asuvaiset, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun pasunaan puhalletaan. 18:3 Te kaikki, jotka asutte maan päällä, ja te, jotka maassa olette, saatte nähdä, kuinka lippu nostetaan vuorella, ja kuulla, kuinka vaskitorvella soitetaan. 18:3 Te caicki jotca asutta maan päällä/ ja te cuin maasa oletta/ saatte nähdä cuinga lippu nostetan wuorella/ ja cuulla cuinga waskitorwella soitetan.
18:4 Sillä näin on Herra minulle sanonut: "Minä pysyn hiljaa ja katselen asunnostani, niinkuin hehkuva helle päivän paistaessa, niinkuin kastepilvi elonajan helteessä." 18:4 Sillä näin sanoo \Herra\ minulle: minä olen hiljakseni ja katselen majastani, niinkuin palavuus, joka sateen kuivaa, ja niinkuin kaste elonajan palavuudessa. 18:4 Sillä näin sano HERra minulle: minä olen hiljaxens ja cadzelen minun majastani/ nijncuin palawus joca saten cuiwa/ ja nijncuin caste elonajan palawudes:
18:5 Sillä ennen viininkorjuuta, kun kukinta on lopussa ja kukasta on tullut kypsyvä marja, hän hakkaa vesurilla köynnökset ja hävittää, katkoo varret. 18:5 Sillä ennen elonaikaa, kuin tulo valmiiksi tulee, ja rohkamarjat kypsentyvät, täytyy oksat leikata sirpillä, ja viinapuut hakata ja heittää pois: 18:5 Sillä ennen elonaica/ cosca tulo walmixi tule/ ja röhkömarjat kypsendywät/ täyty oxat leicata sirpillä/ ja wijnapuut hacata/ ja heittä pois:
18:6 Ne jätetään kaikki vuorten petolintujen ja maan eläinten haltuun. Petolinnut siellä kesää pitävät, ja kaikkinaiset maan eläimet siellä talvehtivat. 18:6 Niin että ne jätetään kokonansa linnuille vuorten päällä ja eläimille maassa; niin että linnut suvella tekevät siihen pesänsä, ja kaikkinaiset eläimet makaavat siinä talvella. 18:6 Nijn että ne jätetän coconans linnuille wuorten päällä/ ja eläimille maasa/ nijn että linnut suwella tekewät sijhen pesäns/ ja caickinaiset eläimet macawat sijnä talwella.
18:7 Siihen aikaan varteva ja kiiltäväihoinen kansa, lähellä ja kaukana peljätty kansa, väkevä sortajakansa, jonka maata joet halkovat, tuodaan lahjaksi Herralle Sebaotille siihen paikkaan, missä asuu Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle. 18:7 Silloin se revitty ja ryöstetty kansa, joka julmempi on kuin joku muu, joka siellä ja täällä mitattu on ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on, tuo \Herralle\ Zebaotille lahjoja siihen paikkaan, jossa \Herran\ Zebaotin nimi on, Zionin vuorelle. 18:7 Silloin se rewitty ja ryöstetty Canssa/ joca julmembi on cuin jocu muu/ joca siellä ja täällä mitattu ja tallattu on/ jonga maa wirtain hallus on/ tuo HERralle Zebaothille lahjoja/ sijhen paickan josa HERran Zebaothin nimi on/ Zionin wuoren tygö.