9 luku

Suuri synnintunnustus.

1. Mutta saman kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten, säkit yllä ja multaa pään päällä.

1. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä tätä kuuta tulivat Israelin lapset kokoon, paastoten, säkeissä, ja multaa päällänsä.

1. NEljändenä päiwänä colmattakymmendä tästä Cuusta tulit Israelin lapset cocon paastoten säkeis ja mulda heidän päälläns.

2. Ja Israelin heimo eristäytyi kaikista muukalaisista, astui esiin ja tunnusti syntinsä ja isiensä rikkomukset.

2. Ja he eroittivat Israelin siemenen kaikista muukalaisista lapsista; ja he tulivat edes ja tunnustivat syntinsä ja isäinsä pahat teot.

2. ( Ja he eroitit Israelin siemenen caikist muucalaisist lapsist ) ja he tulit edes ja tunnustit heidän syndins ja heidän Isäins pahat tegot.

3. Sitten he nousivat seisomaan, kukin paikallansa, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää; ja toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat Herraa, Jumalaansa.

3. Ja he nousivat ylös siallensa, ja heidän edessänsä luettiin neljä kertaa päivässä Herran heidän Jumalansa lakikirjasta; ja he tunnustivat, ja rukoilivat Herraa Jumalaansa neljä kertaa päivässä.

3. Ja he nousit ylös siallens ja heidän edesäns luettin neljä kerta päiwäs HERran heidän Jumalans lakikirjast ja he tunnustit ja rucoilit HERra heidän Jumalatans neljä kerta päiwäs.

4. Ja Jeesua, Baani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat suurella äänellä Herraa, Jumalaansa;

4. Ja Leviläisten korkopaikalle nousivat Jesua, Bani, Kadmiel, Sebania, Bunni, Serebia, Bani ja Kenani, ja huusivat suurella äänellä Herran Jumalansa tykö.

4. Ja Lewitain corkeitten istuinden päällä seisoi Jesua Bani Kadmiel Sebania Buni Serebia Bani ja Chenani ja huusit suurella änellä HERran heidän Jumalans tygö.

5. ja leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kiitettäköön sinun kunniallista nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen.

5. Ja Leviläiset Jesua, Bani, Kadmiel, Hasabnea, Serebia, Hodia, Sebania ja Petahia sanoivat: nouskaat, kiittäkäät Herraa teidän Jumalaanne ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Ja sinun kunnias nimi kiitetään, joka on korotettu ylitse kaiken siunauksen ja kiitoksen.

5. Ja Lewitat Jesau Kadmiel Bani Hasabenia Serebia Hodia Sebania ja Pethahia sanoit: noscat kijttäkät HERra teidän Jumalatan ijancaickisest nijn ijancaickiseen: Ja sinun cunnias nimi kijtetän joca on corgotettu caikella siunauxella ja kijtoxella.

6. Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua.

6. Sinä olet Herra yksinäs, sinä olet luonut taivaat ja taivasten taivaat kaiken heidän sotaväkensä kanssa, maan ja kaikki, mitä sen päällä on, meret ja kaikki, mitä niissä on; ja sinä teet kaikki nämät eläväksi; ja taivaan sotajoukot kumartaen rukoilevat sinua.

6. Sinä olet se HERra yxinäns sinä olet luonut taiwan ja caicki taiwasten taiwat caiken sotawäkens cansa maan ja caicki mitä sen päällä on meret ja caicki mitä heisä on sinä teet caicki eläwäxi ja taiwan sotajoucko rucoilewat sinua.

7. Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet pois Kaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham.

7. Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin, ja johdatit hänen Kaldean Uurista ja nimitit hänet Abrahamiksi,

7. SInä olet HERra se Jumala joca walidzit Abrahamin ja johdatit hänen Caldean Urrist ja nimitit hänen Abrahamixi.

8. Ja sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi sinua kohtaan, ja niin sinä teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisillensä kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Ja lupauksesi sinä olet täyttänyt, sillä sinä olet vanhurskas.

8. Ja löysit hänen sydämensä uskolliseksi sinun edessäs, ja teit liiton hänen kanssansa, antaakses hänen siemenellensä Kanaanealaisten, Hetiläisten, Amorilaisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten ja Girgasilaisten maan, ja olet pitänyt sanas, sillä sinä olet vanhurskas;

8. Ja sinä löysit hänen sydämens uscollisexi sinun edesäs ja sinä teit lijton hänen cansans andaxes hänen siemenellens Cananealaisten Hethealaisten Amorrealaisten Pheresealaisten Jebusealaisten ja Girgosealaisten maan ja sinä olet pitänyt sinun sanas sillä sinä olet wanhurscas.

9. Ja sinä näit meidän isiemme kurjuuden Egyptissä ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.

9. Ja sinä näit isäimme viheliäisyyden Egyptissä, ja kuulit heidän huutonsa Punaisen meren tykönä,

9. Ja sinä näit meidän Isäim wiheljäisyden Egyptis ja cuulit heidän huutons caisilameren tykönä.

10. Sinä teit tunnustekoja ja ihmeitä rangaisten faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa ja kaikkea hänen maansa kansaa; sillä sinä tiesit näiden kohdelleen heitä ylimielisesti, ja sinä teit itsellesi nimen, niinkuin se tänäkin päivänä on.

10. Ja teit tunnustähtejä ja ihmeitä Pharaolle, ja kaikissa hänen palvelioissansa, ja kaikessa hänen maansa kansassa; sillä sinä tiesit heidän ylpiäksi heitä vastaan; ja teit itselles nimen, niinkuin se tänäkin päivänä on.

10. Ja teit tunnustähtejä ja ihmeitä Pharaolle ja caikis hänen palwelioisans ja caikis hänen maans Canssas: sillä sinä tiesit heidän ylpiäxi heitä wastan. Ja sinä teit idzelles nimen nijncuin se tänäkin päiwänä on.

11. Meren sinä halkaisit heidän edessänsä kahtia, niin että he kulkivat meren poikki kuivaa myöten; mutta heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen, niinkuin kiven valtaviin vesiin.

11. Ja sinä jaoit meren heidän edessänsä, niin että he kuivalla menivät keskitse meren; ja heidän vainoojansa heitit sinä syvyyteen, niinkuin kiven väkeviin vesiin.

11. Ja sinä jagoit meren heidän edesäns nijn että he cuiwana menit keskidzen meren ja heidän wainojans heitit sinä sywyteen nijncuin kiwen wäkewijn wesijn.

12. Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta, valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava.

12. Ja päivällä sinä johdatit heitä pilven patsaalla ja yöllä tulen patsaalla, valaisten heille tietä, jota he vaelsivat.

12. Ja päiwällä sinä johdatit heitä pilwisellä padzalla ja yöllä tulisella padzalla walaisten heille sitä tietä jota he waelsit.

13. Ja sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt.

13. Sinä tulit Sinain vuorelta alas ja puhuit heidän kanssansa taivaasta, ja annoit heille oikiat tuomiot ja totisen lain, hyvät säädyt ja käskyt,

13. SInä tulit Sinain wuorelda alas ja puhuit heidän cansans taiwast ja sinä annoit heille oikiat duomiot ja totisen Lain hywät käskyt ja säädyt.

14. Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta.

14. Ja ilmoitit heille pyhän sabbatis, ja annoit heille käskyt, säädyt ja lain palvelias Moseksen kautta.

14. Ja sinä ilmoitit heille sinun pyhän Sabbathis ja annoit heille käskyt säädyt ja Lain sinun palwelias Mosexen cautta.

15. Sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja sinä hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Ja sinä käskit heidän mennä ottamaan omaksensa maan, jonka sinä olit kättä kohottaen luvannut heille antaa.

15. Ja annoit heille leipää taivaasta, kuin he isosivat, ja annoit veden vuotaa kalliosta, kuin he janosivat; ja puhuit heille, että heidän piti menemän ja omistaman maan, jonka tähden sinä nostit kätes antaakses sen heille.

15. Ja sinä annoit heille leipä taiwast cosca he isoisit ja annoit weden wuota calliost cosca he janoisit. Ja puhuit heille: että heidän piti menemän ja maan omistaman jongatähden sinä nostit kätes andaxes sen heille.

16. Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä; he olivat niskureita eivätkä totelleet sinun käskyjäsi.

16. Mutta he ja meidän isämme tulivat ylpeiksi ja kovakorvaisiksi, ettei he totelleet sinun käskyjäs.

16. MUtta he ja meidän Isäm tulit ylpiäxi ja cowacorwaisexi ettei he totellet sinun käskyjäs.

17. He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekoja, jotka sinä olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivat uppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hyljännyt.

17. Ja eipä he tahtoneet kuullakaan, ja ei he ajatelleet niitä ihmeitä, jotka sinä teit heidän kanssansa; vaan he tulivat uppiniskaisiksi ja asettivat päämiehen palataksensa takaperin orjuuteensa, vastahakoisuudessansa; mutta sinä Jumala olet anteeksiantaja, armollinen, laupias ja pitkämielinen, sangen suuri laupiudesta, ja et sinä heitä hyljännyt.

17. Ja eipä he tahtonet cuullackan ja ei he ajatellet nijtä ihmeitä cuin sinä teit heidän cansans mutta he tulit uppiniscaisexi ja asetit pään palajaman tacaperin heidän orjuteens heidän kärsimättömydesäns mutta sinä Jumala olet andexiandaja armollinen laupias ja pitkämielinen sangen suuri laupiudest ja et sinä heitä hyljännyt.

18. Vaikka he tekivät itsellensä valetun vasikankuvan ja sanoivat: 'Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä', ja vaikka he paljon pilkkasivat Jumalaa,

18. Vaikka he tekivät valetun vasikan ja sanoivat: tämä on sinun Jumalas, joka sinun johdatti Egyptistä, ja tekivät suuren häväistyksen;

18. Waicka he teit waletun wasican ja sanoit: tämä on sinun Jumalas joca sinun johdatti Egyptin maalda ja teit suuren häwäistyxen.

19. niin sinä suuressa laupeudessasi et kuitenkaan hyljännyt heitä erämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotansa päivällä, johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä, valaisemasta heille tietä, jota heidän oli kuljettava.

19. Et sinä kuitenkaan heitä hyljännyt korvessa, sinun suuren laupiutes tähden. Ja pilven patsas ei mennyt heiltä pois päivällä, johdattamasta heitä tiellä, eikä tulen patsas yöllä, valaisemasta heille tietä, jota he vaelsivat.

19. Et sinä cuitengan heitä hyljännyt corwes sinun suuren laupiudes tähden ja pilwinen padzas ei mennyt heildä pois päiwällä johdattamast heitä tielle eikä tulinen padzas yöllä walaisemast heille tietä jota he waelsit.

20. Hyvän Henkesi sinä annoit heitä opettamaan, mannaasi et kieltänyt heidän suustansa, ja vettä sinä annoit heille heidän janoonsa.

20. Ja sinä annoit heille hyvän henkes opettamaan heitä; et sinä myös kieltänyt mannaas heidän suustansa, ja sinä annoit heille vettä heidän janossansa.

20. Ja sinä annoit heille sinun hywän henges opettaman heitä et sinä myös kieldänyt Manna heidän suustans ja sinä annoit heille wettä heidän janosans.

21. Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltä mitään puuttunut, eivät heidän vaatteensa kuluneet, eivätkä heidän jalkansa ajettuneet.

21. Sinä ravitsit heitä korvessa neljäkymmentä ajastaikaa, ettei heiltä mitään puuttunut; ei heidän vaatteensa vanhentuneet, eikä heidän jalkansa ajettuneet.

21. Sinä rawidzit heitä corwes neljäkymmendä ajastaica nijn ettei heildä mitän puuttunut ei heidän waattens wanhendunet eikä heidän jalcans ajettunet.

22. Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia ja kansoja ja jaoit ne alue alueelta; ja he valloittivat Siihonin maan — Hesbonin kuninkaan maan — ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan.

22. Sinä annoit heille valtakunnat ja kansat, ja jaoit heidät sinne ja tänne, omistamaan Sihonin maata, ja Hesbonin kuninkaan maata ja Ogin Basanin kuninkaan maata.

22. Sinä annoit heille waldacunnat ja Canssat ja jagoit heidän sinne ja tänne omistaman Sihonin Hesbonin Cuningan maata ja Oggin Basanin Cuningan maata.

23. Ja heidän lastensa luvun sinä teit paljoksi kuin taivaan tähdet, ja sinä veit heidät siihen maahan, josta olit antanut heidän isillensä lupauksen, että he saavat mennä ottamaan sen omaksensa.

23. Ja sinä enensit heidän lapsensa niinkuin tähdet taivaassa, ja veit heidät siihen maahan, josta sinä heidän isillensä sanonut olit, että heidän piti sinne menemän ja omistaman.

23. Ja sinä enänsit heidän lapsens nijncuin tähdet taiwas ja sinä weit heidän sijhen maahan jostas heidän Isillens sanonut olit että heidän piti sinne menemän ja omistaman.

24. Ja lapset tulivat ja ottivat sen maan omaksensa, ja sinä nöyryytit heidän edessään maan asukkaat, kanaanilaiset, ja annoit nämä heidän käsiinsä, sekä heidän kuninkaansa että sen maan kansat, niin että he tekivät näille, mitä tahtoivat.

24. Ja lapset menivät ja omistivat maan; ja sinä nöyryytit Kanaanealaisten maan asujamet heidän edessänsä, ja annoit heitä heidän käsiinsä, niin myös heidän kuninkaansa ja maan kansat, tehdä heille oman tahtonsa perään.

24. Ja lapset menit ja omistit maan ja sinä nöyrytit Cananerein maan asujamet heidän edestäns ja annoit heitä heidän käsijns ja heidän Cuningans ja maan Canssat tehdä heille oman tahtons perän.

25. Ja he valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan ja ottivat omikseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut ja hedelmäpuita suuret määrät. He söivät ja tulivat ravituiksi ja lihaviksi ja pitivät hyviä päiviä sinun antimiesi runsaudessa.

25. Ja he voittivat vahvat kaupungit ja lihavan maan, ja omistivat huoneet täynnä kaikkinaista viljaa, vuojonkivisiä kaivoja, viinamäkiä ja öljymäkiä ja paljon hedelmällisiä puita. Ja he söivät ja ravittiin, ja lihoivat, ja elivät herkullisesti sinun suuresta hyvyydestäs.

25. Ja he woitit wahwat Caupungit ja lihawan maan ja omistit huonet täynnä caickinaista wilja wuojonkiwisit caiwoja wijnamäkejä ja öljymäkejä ja paljo hedelmälisiä puita ja he söit ja rawittin ja lihoit ja elit hecumas sinun suurest hywydestäs.

26. Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät sinun lakisi selkänsä taa ja tappoivat sinun profeettasi, jotka heitä varoittivat palauttaakseen heidät sinun luoksesi; ja he pilkkasivat paljon Jumalaa.

26. Mutta he tulivat tottelemattomiksi ja vastahakoisiksi sinua vastaan, ja heittivät sinun lakis selkänsä taa, ja tappoivat sinun prophetas, jotka heidän edessänsä todistivat, että he olisivat kääntyneet sinun tykös; ja he suuresti häpäisivät sinua.

26. Mutta he tulit tottelemattomaxi ja wastahacoisexi sinua wastan ja heitit sinun Lakis selkäns taa ja tapoit sinun Prophetas jotca heidän edesäns todistit että he olisit käändynet sinun tygös ja he suurest häwäisit sinua.

27. Sentähden sinä annoit heidät heidän ahdistajainsa käsiin, ja nämä ahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia, jotka vapauttivat heidät heidän ahdistajainsa käsistä.

27. Sentähden sinä annoit heitä vihollistensa käsiin, jotka heitä ahdistivat. Ja he huusivat sinua ahdistuksensa aikana, ja sinä kuulit taivaasta heitä, ja laupiutes tähden annoit sinä heille pelastajat, jotka heitä auttivat vihollistensa käsistä.

27. Sentähden sinä annoit heitä heidän wiholistens käsijn jotca heitä ahdistit ja he huusit sinua heidän ahdistuxesans ja sinä cuulit taiwast heitä ja sinun laupiudes tähden annoit sinä heille pelastajat jotca heitä autit heidän wiholistens käsist.

28. Mutta rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa sinun edessäsi. Silloin sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, niin että nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua, kuulit sinä taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa.

28. Mutta kun he lepoon tulivat, palasivat he pahaa tekemään sinun edessäs: niin sinä hylkäsit heitä vihollistensa käsiin, jotka heitä hallitsivat. Niin he käänsivät heitänsä ja taas huusivat sinua, ja sinä kuulit heitä taivaasta ja pelastit heitä monta aikaa, sinun suuren laupiutes tähden.

28. Mutta cosca he lepoon tulit palaisit he paha tekemän sinun edesäs nijn sinä hyljäisit heitä heidän wiholistens käsijn jotca heitä hallidzit nijn he käänsit heidäns ja taas huusit sinua ja sinä cuulit heitä taiwast ja monaist heitä pelastit sinun suuren laupiudes tähden.

29. Ja sinä varoitit heitä palauttaaksesi heidät seuraamaan sinun lakiasi, mutta he olivat ylimielisiä eivätkä totelleet sinun käskyjäsi, vaan he rikkoivat sinun oikeutesi — se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä — mutta he käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja olivat niskureita eivätkä totelleet.

29. Ja sinä annoit heille tiettäväksi tehdä, että heidän piti kääntämän itsensä sinun lakis tykö; mutta he olivat ylpiät ja ei totelleet sinun käskyjäs, ja syntiä tekivät sinun tuomiotas vastaan, joita jos ihminen tekee, hän elää niissä; ja he käänsivät hartionsa ja kovensivat niskansa, ja ei totelleet.

29. Ja sinä annoit heille tiettäwäxi tehdä että heidän piti käändämän idzens sinun Lakis tygö mutta he olit ylpiät ja ei totellet sinun käskyjäs ja syndiä teit sinun duomiotas wastan ( joita jos ihminen teke hän elä nijsä ) ja he käänsit heidän hartions ja cowaisit niscans ja ei totellet.

30. Sinä kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsi profeettaisi kautta, mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa. Niin sinä annoit heidät pakanallisten kansojen käsiin.

30. Ja sinä kärsit heitä monta ajastaikaa, ja annoit heille tehdä tiettäväksi henkes kautta sinun prophetaissas; mutta ei he ottaneet korviinsa; sentähden sinä annoit heitä maan kansain käsiin.

30. Ja sinä kärseit heitä monda ajastaica ja annoit heille tehdä tiettäwäxi sinun henges cautta sinun Prophetaisas mutta ei he ottanet corwijns sentähden sinä annoit heitä maan Canssan käsijn.

31. Mutta sinä suuressa laupeudessasi et tehnyt loppua heistä etkä hyljännyt heitä; sillä sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala.

31. Mutta suuren laupiutes tähden et sinä heitä peräti teloittanut eli hyljännyt; sillä sinä olet armollinen ja laupias Jumala.

31. Mutta sinun suuren laupiudes tähden et sinä heitä peräti teloittanut eli hyljännyt: sillä sinä olet armollinen ja laupias Jumala.

32. Ja nyt, Jumalamme, sinä suuri, väkevä ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden: älä katso vähäksi kaikkea sitä vaivaa, joka on kohdannut meitä, meidän kuninkaitamme, päämiehiämme, pappejamme, profeettojamme, isiämme ja koko sinun kansaasi, Assurin kuningasten ajoista aina tähän päivään saakka.

32. Nyt meidän Jumalamme! sinä suuri Jumala, väkevä ja peljättävä, joka pidät liiton ja laupiuden, älä vähäksy kaikkia niitä vaivoja, jotka meille ja meidän kuninkaillemme, päämiehillemme, papeillemme, prophetaillemme, isillemme ja kaikelle sinun kansalles, Assurin kuninkaan ajasta niin tähän päivään asti, tapahtuneet ovat.

32. NYt meidän Jumalam sinä suuri Jumala wäkewä ja peljättäpä sinä joca pidät lijton ja laupiuden älä wähäxy caickia nijtä waiwoja jotca meille ja meidän Cuningoillem pääruhtinaillem Papeillem Prophetaillem Isillem ja caikelle Canssalle Assurin Cuningan ajasta nijn tähän päiwän asti tapahtunet owat.

33. Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on meitä kohdannut; sillä sinä olet ollut uskollinen teoissasi, mutta me olemme olleet jumalattomat.

33. Sinä olet vanhurskas kaikissa niissä, mitkä sinä meidän päällemme olet tuonut; sillä sinä olet oiken tehnyt, mutta me olemme olleet jumalattomat.

33. Sinä olet wanhurscas caikis nijsä cuins meidän päällem olet tuonut: sillä sinä olet oikein tehnyt mutta me olem ollet jumalattomat.

34. Meidän kuninkaamme, päämiehemme, pappimme ja isämme eivät ole seuranneet sinun lakiasi eivätkä tarkanneet sinun käskyjäsi ja säädöksiäsi, jotka sinä olit heille antanut.

34. Ja meidän kuninkaamme, päämiehemme, meidän pappimme ja isämme ei ole tehneet sinun lakis jälkeen, eikä lukua pitäneet sinun käskyistäs ja todistuksistas, joita annoit heille ilmoitettaa.

34. Ja meidän Cuningat pääruhtinat Papit ja Isät ei ole tehnet sinun Lakis jälken eikä lucua pitänet sinun käskyistäs ja todistuxistas joitas annoit heille ilmoitetta.

35. Ja vaikka he elivät omassa valtakunnassansa ja siinä antimien runsaudessa, jonka sinä olit heille antanut, ja avarassa ja lihavassa maassa, jonka sinä olit heille antanut, eivät he kuitenkaan palvelleet sinua eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistansa.

35. Ja ei he palvelleet sinua valtakunnassansa ja sinun suuressa hyvyydessäs, jonka sinä annoit heille, ja siinä avarassa ja lihavassa maassa, jonkas annoit heidän eteensä; ja ei he palanneet pahoista töistänsä.

35. Ja ei he palwellet sinua heidän waldacunnasans ja sinun suures hywydesäs jongas annoit heille ja sijnä awaras ja lihawas maasa jongas annoit heidän eteens ja ei he palainnet heidän pahoista töistäns.

36. Katso, me olemme nyt orjia; siinä maassa, jonka sinä meidän isillemme annoit, että he söisivät sen hedelmiä ja antimia, siinä meidän täytyy orjina olla.

36. Katso, me olemme palveliat tänäpänä; ja siinä maassa, jonka annoit meidän isillemme, että he olisivat syöneet hänen hedelmiänsä ja hyvyyttänsä, katso, siinä me olemme palveliat.

36. Cadzo me olem palweliat tänäpänä ja sijnä maasa jongas annoit meidän Isillem että he olisit syönet hänen hedelmitäns ja hywyttäns cadzo sijnä me olem palweliat.

37. Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka sinä meidän syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä ja meidän karjaamme, niinkuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa.

37. Ja se enentää tulonsa kuninkaille, jotka panit meidän päällemme meidän synteimme tähden; ja he hallitsevat meidän ruumiimme ja karjamme oman tahtonsa jälkeen, ja me olemme juuri suuressa tuskassa.

37. Ja hän enändä hedelmäns Cuningoille jotcas panit meidän päällem meidän syndeim tähden ja he hallidzewat meidän ruumim ja carjam heidän oman tahtons jälken ja me olem juuri suures tuscas.

10.1 Kaiken tämän johdosta me teemme sitoumuksen ja kirjoitamme siihen nimemme; sinetöidyssä asiakirjassa ovat meidän päämiestemme, leeviläistemme ja pappiemme nimet.

38. Ja näissä kaikissa teemme me vahvan liiton, ja kirjoitamme sen, ja annamme meidän päämiestemme, Leviläistemme sen sinetillänsä vahvistaa.

38. Ja näisä caikis teem me wahwan lijton ja kirjoitam sen ja annam meidän pääruhtinastem Lewitaim Pappeim sinetilläns wahwista.