13 luku

Israel puhdistetaan kaikesta muukalaisuudesta. Palattuaan toisen kerran Jerusalemiin Nehemia poistaa useita epäkohtia.

1. Sinä päivänä luettiin Mooseksen kirjaa kansan kuullen, ja siihen havaittiin kirjoitetun, ettei ammonilainen eikä mooabilainen koskaan pääse Jumalan seurakuntaan,

1. Siihen aikaan luettiin Moseksen kirjaa kansan edessä, ja siinä löydettiin kirjoitettuna, ettei kukaan Ammonilainen ja Moabilainen saa ikänänsä tulla Jumalan seurakuntaan;

1. JA Mosexen kirja luettin sijhen aican Canssan edes ja sijnä löyttin kirjoitettu ettei Ammonitiläiset ja Moabitiläiset pitänyt ikänäns tuleman Jumalan seuracundaan.

2. sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden israelilaisia vastaan ja koska hän palkkasi heitä vastaan Bileamin kiroamaan heidät, vaikka meidän Jumalamme muuttikin kirouksen siunaukseksi.

2. Sillä ei he tulleet Israelin lapsia vastaan leivällä ja vedellä, vaan palkkasivat Bileamin heitä vastaan, kiroomaan heitä; mutta meidän Jumalamme käänsi kirouksen siunaukseksi.

2. Sillä ei he tullet Israelin lapsia wastan leiwällä ja wedellä mutta palckaisit Bileamin heitä wastan kiroman heitä mutta meidän Jumalam käänsi kirouxen siunauxexi.

3. Kuultuaan lain he erottivat kaiken sekakansan Israelista.

3. Kuin he sen lain kuulivat, niin he eroittivat kaiken sekalaisen kansan Israelista.

3. Cosca he sen lain cuulit nijn he eroitit caicki muucalaiset Israelist.

4. Mutta sitä ennen oli pappi Eljasib, Tobian sukulainen, joka oli asetettu meidän Jumalamme temppelin kammionhoitajaksi,

4. Ja sitä ennen oli pappi Eljasib pantu meidän Jumalan huoneen kammioin päälle, Tobian lähimmäinen;

4. Ja Eliasib Pappi joca oli pandu meidän Jumalan huonen arcun päälle oli ennen Tobialle lähimmäinen.

5. sisustanut hänelle suuren kammion, johon ennen oli pantu ruokauhri, suitsuke, kalut ja jyvä-, viini- ja öljykymmenykset, jotka olivat määrätyt leeviläisille, veisaajille ja ovenvartijoille, sekä papeille tuleva anti.

5. Ja hän oli tehnyt hänelle suuren kammion, johon he ennen olivat panneet ruokauhria, pyhää savua, astioita ja kymmenykset jyvistä, viinasta ja öljystä, jotka olivat käsketyt annettaa Leviläisille, veisaajille ja ovenvartioille, ja pappein ylennykset.

5. Ja hän oli hänelle tehnyt isoin arcun johonga he ennen olit pannet ruocauhria pyhä sawua astioita ja kymmenexet jywist wijnast ja öljyst jotca olit käsketyt anda Lewitaille weisaille ja owenwartioille ja Pappein ylönnyxet.

6. Tämän kaiken tapahtuessa en minä ollut Jerusalemissa; sillä Artahsastan, Baabelin kuninkaan, kolmantenakymmenentenä toisena hallitusvuotena minä olin mennyt kuninkaan luo. Mutta jonkun ajan kuluttua minä pyysin kuninkaalta lomaa

6. Mutta en minä ollut silloin Jerusalemissa, kuin he kaikkia näitä tekivät; sillä Artahsastan Babelin kuninkaan toisena vuonna neljättäkymmentä tulin minä kuninkaan tykö, ja sain jonkun ajan perästä kuninkaalta luvan,

6. Mutta en minä ollut silloin Jerusalemis cosca he caickia näitä teit: sillä Arthahsasthan Babelin Cuningan toisna wuonna neljättäkymmendä tulin minä Cuningan tygö ja sain muutamain päiwäin peräst Cuningalda luwan.

7. ja palasin Jerusalemiin. Ja kun minä tulin huomaamaan, minkä pahan Eljasib oli tehnyt Tobian eduksi, sisustaessaan hänelle kammion Jumalan temppelin esipihoissa,

7. Ja tulin Jerusalemiin ja ymmärsin sen pahuuden, minkä Eljasib oli tehnyt Tobian tähden, että hän oli tehnyt hänelle kammion Jumalan huoneen kartanolle.

7. Ja menin Jerusalemijn ja ymmärsin sen pahuden cuin Eliasib oli tehnyt Tobian tähden että hän oli tehnyt hänelle arcun Jumalan huonen cartanolle.

8. pahastuin minä suuresti, ja minä heitin kaikki Tobian huonekalut ulos kammiosta.

8. Ja minä paheksuin sitä kovin, ja heitin kaikki Tobian huoneen astiat kammiosta ulos,

8. Ja minä pahaxuin sitä cowin ja heitin caicki Tobian huonen astiat arcust ulos.

9. Ja minä käskin puhdistaa kammiot ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kalut, ruokauhrin ja suitsukkeen.

9. Ja käskin puhdistaa kammiot, ja panin niihin jälleen Jumalan huoneen astiat, ruokauhrit ja pyhän savun.

9. Ja käskin puhdista arcun ja panin sijhen jällens Jumalan huonen astiat ruocauhrit ja pyhänsawun.

10. Vielä minä sain tietää, ettei leeviläisille oltu annettu heidän osuuksiaan, ja niin olivat leeviläiset ja veisaajat, joiden olisi ollut tehtävä palvelusta, vetäytyneet kukin maatilalleen.

10. Ja minä ymmärsin, ettei Leviläisille ollut annettu heidän osaansa, sentähden olivat Leviläiset ja veisaajat paenneet tekemään työtä kukin pellollensa.

10. JA minä ymmärsin ettei Lewitailla ollut annettu heidän osans sentähden olit Lewitat ja weisajat paennet tekemän työtä cukin pellollens.

11. Minä nuhtelin esimiehiä siitä ja sanoin: Minkätähden on Jumalan temppeli laiminlyöty? Ja minä kokosin leeviläiset ja veisaajat ja asetin heidät paikoilleen.

11. Niin minä nuhtelin esimiehiä ja sanoin: miksi me Jumalan huoneen hylkäämme? Mutta minä kokosin heitä ja asetin siallensa.

11. Nijn minä nuhtelin esiwaldoja ja sanoin: mixi me Jumalan huonen hylkäm? mutta minä cocoisin heitä ja asetin siallens.

12. Ja koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin.

12. Niin koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinasta ja öljystä tavarakammioihin,

12. Nijn coco Juda toit kymmenexet tawaroixi jywist wijnast ja öljyst.

13. Ja minä asetin Selemjan, papin, ja Saadokin, kirjanoppineen, ja Pedajan, leeviläisen, valvomaan varastohuoneita ja annoin heidän apulaisekseen Haananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan; sillä heitä pidettiin luotettavina, ja heidän tehtävänään oli toimittaa jako veljiensä kesken.

13. Ja minä panin sen tavaran päälle papin Selemian ja Zadokin, kirjanoppineen, ja Leviläisistä Padajan, ja heidän kätensä alla oli Hanan Sakkurin poika, Mattanian pojan: sillä he pidettiin uskollisina, ja he käskettiin jakaa veljillensä.

13. Ja minä panin sen tawaran päälle Selemian Papin ja Zadokin kirjanoppenen ja Lewitaista Pedaian ja heidän kätens alla Hananin Sachurin pojan Mathanian pojan: sillä he luultin uscolisexi ja heidän käskettin jaca weljillens.

14. Muista tämän tähden minua, Jumalani, äläkä pyyhi pois minun hurskaita tekojani, jotka minä olen tehnyt Jumalani temppelin ja siinä toimitettavan palveluksen hyväksi.

14. Minun Jumalani, muista minua sen edestä, ja älä pyyhi laupiuttani pois, minkä minä olen tehnyt Jumalani huoneelle ja hänen vartiollensa!

14. Minun Jumalan muista minun päälleni sen edest ja älä pyhi minun laupiuttani pois cuin minä olen tehnyt minun Jumalani huonelle ja hänen wartioillens.

15. Siihen aikaan minä näin Juudassa niitä, jotka sapattina polkivat viinikuurnaa ja jotka kuljettivat viljaa ja kuormittivat aaseja sillä sekä viinillä, rypäleillä, viikunoilla ja kaikenlaisella muulla kuormatavaralla. Ja he toivat niitä Jerusalemiin sapatinpäivänä; ja minä varoitin heitä, kun he myivät elintarpeita.

15. Silloin näin minä Juudassa tallattavan viinakuurnia sabbatina ja kannettavan viljalyhteitä, ja ajettavan aaseilla viinaa, viinamarjoja, fikunia, ja kaikkinaisia kuormia, ja tuotavan Jerusalemiin sabbatin päivänä: ja minä todistin heille sinä päivänä, jona he myivät ruokakalua.

15. SIlloin näin minä Judas tallattawan wijnacuurnia Sabbathina ja cannettawan läjin ja cannatettawan Aseilla wijna wijnamarjoja ficunita ja caickinaisia cuormia Sabbathin päiwänä ja minä todistin heille sinä päiwänä jona he myit syötäwitä.

16. Sinne oli myös asettunut tyyrolaisia, jotka toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa ja myivät Juudan kansalle sapattina ja Jerusalemissa.

16. Siinä asui myös Tyrolaisia, jotka toivat kaloja ja kaikkinaista kauppakalua, ja myivät Juudan lapsille Jerusalemissa sabbatina.

16. Sijnä asui myös muutamita Tyriläisiä jotca toit caloja ja caickinaisia cauppacaluja ja myit Judan lapsille Jerusalemis Sabbathina.

17. Ja minä nuhtelin Juudan ylimyksiä ja sanoin heille: Kuinka te teette näin pahasti ja rikotte sapatinpäivän?

17. Niin minä nuhtelin Juudan päämiehiä ja sanoin heille: mikä paha se on, jonka te teette, ja rikotte sabbatin päivän?

17. Nijn minä nuhtelin Judan päämiehiä ja sanoin heille: mikä paha se on cuin te teette ja ricotte Sabbathin päiwän?

18. Eikö Jumalamme juuri sen tähden, että teidän isänne näin tekivät, antanut kaiken tämän onnettomuuden kohdata meitä ja tätä kaupunkia? Ja te tuotatte nyt vielä suuremman vihan Israelin ylitse, kun rikotte sapatinpäivän.

18. Eikö teidän isänne niin tehneet? ja meidän Jumalamme toi kaiken tämän onnettomuuden meidän päällemme ja tämän kaupungin päälle; ja te saatatte vielä nyt vihan enemmäksi Israelin päälle, että te rikotte sabbatin.

18. Eikö meidän Isäm nijn tehnet ja meidän Jumalam toi onnettomuden meidän päällem ja tämän Caupungin päälle ja te saatat wielä nyt wihan enämmäxi Israelin päälle että te ricotte Sabbathin?

19. Ja niin pian kuin oli tullut pimeä ennen sapattia Jerusalemin porteissa, käskin minä sulkea ovet ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatin jälkeen. Ja minä asetin palvelijoitani porteille, ettei yhtään kuormaa pääsisi kaupunkiin sapatinpäivänä.

19. Ja kuin varjo peitti Jerusalemin portin ennen sabbatia, käskin minä ne sulkea, ja kielsin avaamasta ennenkuin jälkeen sabbatin. Ja minä panin muutamia palvelioitani portteihin, ettei yhtään kantamusta olisi tuotu sisälle sabbatin päivänä.

19. JA cosca Jerusalemin portit olit awatut ennen Sabbathia käskin minä ne sulke ja kielsin awamast ennencuin jälken Sabbathin ja minä panin muutamita palwelioitani porttein ettei yhtän candamust olis tuotu sisälle Sabbathin päiwänä.

20. Kauppiaat ja kaikenlaisen tavaran myyjät jäivät yöksi Jerusalemin ulkopuolelle, kerran ja toisen.

20. Niin kauppamiehet ja kaikkinaisten kaluin myyjät olivat ulkona Jerusalemista yötä kerran eli kaksi.

20. Nijn cauppamiehet ja caickinaisten caluin myjät olit ulcona Jerusalemist yösen kerran eli caxi.

21. Mutta minä varoitin heitä ja sanoin heille: Minkätähden te jäätte yöksi muurin edustalle? Jos vielä kerran teette sen, niin minä käyn teihin käsiksi. Sen jälkeen he eivät enää tulleet sapattina.

21. Niin minä todistin heidän edessänsä ja sanoin heille: miksi te olette yötä ympäri muurin? Jos te vielä kerran sen teette, niin minä lasken käteni teidän päällenne. Ja siitä ajasta ei he sabbatina tulleet.

21. Nijn minä todistin heidän edesäns ja sanoin heille: mixi te oletta yösen ymbärins muurein? jos te wielä kerran sen teette nijn minä lasken käten teidän päällen. Ja sijtä ajast ei he Sabbathina tullet.

22. Ja minä käskin leeviläisten puhdistautua ja tulla vartioimaan portteja, että sapatinpäivä pyhitettäisiin. Muista minua, Jumalani, myös tämän tähden ja armahda minua suuressa laupeudessasi.

22. Ja minä sanoin Leviläisille, jotka puhtaat olivat: tulkaat ja ottakaat porteista vaari, ja pyhittäkäät sabbatin päivä. Minun Jumalani, muista minua senkin edestä, ja säästä minua suuren laupiutes tähden!

22. Ja minä sanoin Lewitaille jotca puhtat olit: tulcat ja olcat porttein päällä ja pyhittäkät Sabbathin päiwä minun Jumalan muista minua sengin edes ja säästä sinun suuren laupiudes tähden.

23. Siihen aikaan minä näin myös juutalaisia, jotka olivat naineet asdodilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia vaimoja.

23. Minä näin myös silloin Juudalaiset ottavan Asdodilaisia, Ammonilaisia ja Moabilaisia vaimoja.

23. MInä näin myös silloin Judalaiset ottawan waimoja Asdodist Ammonist ja Moabist.

24. Ja heidän lapsistaan puolet puhuivat asdodinkieltä tai jonkun muun kansan kieltä, eivätkä osanneet puhua juudankieltä.

24. Ja heidän lapsensa puhuivat puolittain Asdodin kielellä, ja ei taitaneet puhua Juudan kielellä, mutta jokaisen kansan kielellä.

24. Ja heidän lapsens puhuit puolittain Asdodin kielellä ja ei tainnet puhua Judan kielellä mutta jocaidzen Canssan kielellä.

25. Silloin minä nuhtelin heitä ja kirosin heidät, jopa löin muutamia heistä ja revin heitä parrasta; ja minä vannotin heitä Jumalan kautta: Älkää antako tyttäriänne heidän pojillensa älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne tai itsellenne.

25. Ja minä nuhtelin heitä ja kirosin heitä, ja löin muutamia miehiä, ja repelin hiuksia heidän päästänsä, ja vannotin heitä Jumalan kautta: ei teidän pidä antaman tyttäriänne heidän pojillensa, eikä ottaman heidän tyttäriänsä teidän pojillenne eli itse teillenne.

25. Ja minä rangaisin ja kiroisin heitä ja löin muutamita miehiä ja tukistelin heitä ja wannotin heitä Jumalan cautta: Ei teidän pidä andaman teidän tyttäritän heidän pojillens eikä ottaman heidän tyttäritäns teidän pojillen eli idze teillen.

26. Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Ei yhdelläkään monien kansojen joukossa ollut hänen vertaistaan kuningasta; hän oli Jumalallensa rakas, ja Jumala asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi. Kuitenkin muukalaiset vaimot saattoivat hänetkin tekemään syntiä.

26. Eikö Salomo Israelin kuningas niiden kanssa syntiä tehnyt? Ja ei kuitenkaan ollut yhtään kuningasta hänen vertaistansa monen pakanan seassa, ja hän oli rakas Jumalallensa, ja Jumala pani hänen koko Israelin kuninkaaksi; kuitenkin saattivat muukalaiset hänenkin syntiä tekemään.

26. Eikö Salomo Israelin Cuningas sijnä syndiä tehnyt? Ja ei cuitengan ollut yhtän Cuningast hänen wertaistans pacanain seas ja hän oli racas hänen Jumalallens ja Jumala pani hänen coco Israelin Cuningaxi cuitengin saatit muucalaiset waimot hänengin syndiä tekemän.

27. Ja nytkö meidän täytyy kuulla teistä, että te olette tehneet kaiken tämän suuren pahan ja olleet uskottomat meidän Jumalaamme kohtaan, kun olette naineet muukalaisia vaimoja?

27. Ettekö te sitä ole kuulleet, koska te kaikkea tätä suurta pahuutta teette, että te rikotte Jumalaamme vastaan, ottaissanne muukalaisia vaimoja?

27. Ettekö te sitä ole cuullet cosca te sencaltaista suurta pahutta teette että te ricotte meidän Jumalatam wastan ottaisan muucalaisia waimoja.

28. Ja yksi ylimmäisen papin Eljasibin pojan Joojadan pojista oli hooronilaisen Sanballatin vävy; hänet minä karkoitin luotani.

28. Ja yksi Jojadan lapsista, Eljasibin ylimmäisen papin poika, oli Sanballatin Horonilaisen vävy; mutta minä ajoin hänen pois minun tyköäni.

28. Ja yxi Jojadan lapsist Eliasibin ylimmäisen Papin poica oli Saneballatin Horonitiläisen wäwy mutta minä ajoin hänen pois minun tyköäni.

29. Muista heidät, Jumalani, sillä he ovat saastuttaneet pappeuden sekä pappeus- ja leeviläisliiton.

29. Muista heitä minun Jumalani, jotka turmelevat pappiuden, ja pappien ja Leviläisten liiton!

29. Muista heitä minun Jumalan jotca owat luowutetut pappeudest ja Pappein ja Lewitain lijtost.

30. Niin minä puhdistin heidät kaikesta muukalaisuudesta. Ja minä järjestin virkatehtävät papeille ja leeviläisille, kullekin hänen toimensa mukaan,

30. Niin minä puhdistin heidät kaikista muukalaisista, ja asetin pappein ja Leviläisten vartiat, kunkin palvelukseensa,

30. Nijn minä puhdistin heidän caikist muucalaisist ja asetin Pappein ja Lewitain wartian idzecungin heidän palweluxeens.

31. niin myös halko-uhrilahjan määräaikoina ja uutislahjat. Muista, Jumalani, tämä minun hyväkseni.

31. Ja uhrihalkoja määrätyillä ajoilla, ja ensimäisiä hedelmiä. Minun Jumalani, muista minua hyvyydellä!

31. Ja uhrihalcoja määrätyillä aigoilla ja ensimäisiä hedelmitä. Minun Jumalan muista minun hywydellä.