5 luku

Köyhä kansa saa takaisin rikkaille panttaamansa omaisuuden ja velkansa anteeksi. Nehemian uhraus.

1. Mutta rahvas ja heidän vaimonsa nostivat suuren huudon juutalaisia veljiänsä vastaan.

1. Ja tapahtui sangen suuri kansan ja heidän vaimonsa huuto Juudalaisia heidän veljiänsä vastaan.

1. JA tapahtui sangen suuri Canssan ja heidän waimoins huuto Judalaisia heidän weljiäns wastan.

2. Muutamat sanoivat: Meitä, meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän täytyy saada viljaa, että meillä olisi mitä syödä pysyäksemme hengissä.

2. Ja oli muutamia, jotka sanoivat: meillä on poikia ja tyttäriä, ottakaamme siis (niiden hinnalla) jyviä syödäksemme, että me eläisimme.

2. Ja oli muutamita jotca sanoit: meillä on paljo poikia ja tyttäritä ottacam sijs jywiä syödäxem että me eläisim.

3. Toiset sanoivat: Peltomme, viinitarhamme ja talomme meidän täytyy pantata saadaksemme viljaa nälkäämme.

3. Mutta monikahdat sanoivat: pankaamme meidän peltomme, viinamäkemme ja huoneemme pantiksi, ja ottakaamme jyviä tällä kalliilla ajalla.

3. Mutta monicahdat sanoit: pangam meidän peldom wijnamäkem ja huonen pandixi ja ottacam jywiä tällä callilla ajalla.

4. Toiset sanoivat: Meidän on täytynyt kuninkaan veroihin lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan.

4. Ja monikahdat sanoivat: me otimme rahaa lainaksi kuninkaan veroksi, meidän peltoimme ja viinamäkeimme päälle;

4. Ja monicahdat sanoit: me otim raha lainaxi Cuningan weroxi meidän peldoim ja wijnamäkeim päälle.

5. Ovathan meidän ruumiimme veljiemme ruumiitten veroiset ja lapsemme heidän lastensa veroiset; ja katso, kuitenkin meidän täytyy antaa poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo annettukin orjuuteen, emmekä me voi sille mitään, koska peltomme ja viinitarhamme ovat toisten käsissä.

5. Sillä meidän ruumiimme on niinkuin veljeimmekin ruumis ja meidän lapsemme niinkuin heidänkin lapsensa; mutta katso, me heitämme poikamme ja tyttäremme orjuuteen, ja jo parhaallansa ovat muutamat meidän tyttäristämme sorretut, ja ei ole voimaa meidän käsissämme; meidän peltomme ja viinamäkemme ovat joutuneet muille.

5. Sillä meidän ruumim on nijncuin meidän weljeimmekin ruumis ja meidän lapsem nijncuin heidängin lapsens: mutta cadzo me heitäm meidän poicam ja tyttärem orjuteen ja jo parhallans owat muutamat meidän tyttäristäm sortut ja ei ole woima meidän käsisäm meidän peldom ja wijnamäkem owat joutunet muillen.

6. Kun minä kuulin heidän valituksensa ja nämä puheet, vihastuin minä kovin.

6. Kuin minä tämän puheen ja heidän huutonsa kuulin, vihastuin minä sangen kovin.

6. COsca minä tämän puhen ja heidän huutons cuulin wihastuin minä sangen cowin.

7. Ja harkittuani mielessäni tätä asiaa minä nuhtelin ylimyksiä ja esimiehiä ja sanoin heille: Tehän kiskotte korkoa, kukin veljeltänne. Sitten minä panin toimeen suuren kokouksen heitä vastaan.

7. Ja minä ajattelin sydämessäni, ja nuhtelin ylimmäisiä ja päämiehiä ja sanoin heille: tahdotteko te kukin veljeltänne korkoa ottaa? Ja minä vein suuren joukon heitä vastaan,

7. Ja minä ajattelin sydämesäni ja nuhtelin Raadiherroja ja päämiehiä ja sanoin heille: tahtoco yxi otta toiselda corco? ja minä wein suuren joucon heitä wastan.

8. Ja minä sanoin heille: Me olemme, sen mukaan kuin olemme voineet, ostaneet vapaiksi juutalaisia veljiämme, jotka oli myyty pakanoille. Tekö nyt myytte veljiänne, ja täytyykö heidän myydä itsensä meille? He olivat vaiti eivätkä voineet vastata mitään.

8. Ja sanoin heille: me olemme ostaneet veljemme Juudalaiset jälleen, jotka olivat myydyt pakanoille, varamme jälkeen; ja te vielä nyt tahdotte myydä veljenne, jotka meille myydyt ovat; niin he vaikenivat ja ei taitaneet vastata.

8. Ja sanoin heille: me olem ostanet meidän weljem Judalaiset jällens jotca olit myydyt pacanoille meidän waram jälken ja te wielä nyt tahdot myydä teidän weljen että he meille myytäisin? nijn he waickenit ja ei taitanet wastata.

9. Ja minä sanoin: Ette te siinä tee hyvin. Teidänhän tulisi vaeltaa meidän Jumalamme pelossa jo pakanain, meidän vihollistemme, häväistyksen tähden.

9. Niin minä sanoin: ei se ole hyvä, minkä te teette; eikö teidän pitäisi vaeltaman meidän Jumalamme pelvossa, pakanain meidän vihollistemme häväistyksen tähden?

9. Nijn minä sanoin: ei se ole hywä cuin te teette eikö teidän pitäis waeldaman Jumalan pelgos pacanoitten meidän wiholistem häwäistyxen tähden?

10. Myöskin minä, minun veljeni ja palvelijani olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa; luopukaamme tästä saatavasta.

10. Minä myös ja minun veljeni ja palveliani olemme lainanneet heille rahaa ja jyviä; mutta jättäkäämme pois tämä korko.

10. Minä myös ja minun weljeni ja palweliani olem lainannet heille raha ja jywiä mutta jättäkäm corko.

11. Luovuttakaa heille jo tänä päivänä heidän peltonsa, viinitarhansa, öljypuunsa ja talonsa, ja luopukaa rahan korosta sekä viljasta, viinistä ja öljystä, jonka olette heille lainanneet.

11. Antakaat heille tänäpänä heidän peltonsa, viinamäkensä, öljypuunsa, huoneensa ja sadas osa rahasta, jyvistä, viinasta ja öljystä, jonka te olette heiltä koroksi vaatineet.

11. Andacat heille tänäpän heidän peldons wijnamäkens öljypuuns ja huonens ja sadas osa rahast jywist wijnast ja öljyst cuin te oletta heildä corgoxi waatinet.

12. He vastasivat: Me luovutamme ne emmekä vaadi heiltä mitään; me teemme, niinkuin olet sanonut. Ja minä kutsuin papit ja vannotin heidät tekemään näin.

12. Niin he sanoivat: me annamme jälleen, ja emme ano heiltä mitään; me teemme niinkuin sinä olet sanonut. Ja minä kutsuin papit ja vannotin heitä, että heidän piti niin tekemän.

12. Nijn he sanoit: me annam jällens ja em mitän ano heildä ja me teem nijncuins olet sanonut. Ja minä cudzuin Papit ja wannotin heitä että heidän piti nijn tekemän.

13. Minä myös pudistin helmukseni ja sanoin: Jokaisen, joka ei tätä sanaa täytä, pudistakoon Jumala näin pois hänen talostansa ja vaivannäkönsä hedelmistä; näin hän tulkoon pudistetuksi ja tyhjennetyksi. Ja koko seurakunta sanoi: Amen, ja ylisti Herraa. Ja kansa teki, niinkuin oli sanottu.

13. Minä pudistin myös helmani ja sanoin: noin Jumala pudistakoon jokaisen miehen huoneestansa ja työstänsä, joka ei tätä sanaa pidä, ja tulkoon niin pudistetuksi ja tyhjäksi. Ja kansa sanoi: amen! Ja he kiittivät Herraa; ja kansa teki niin.

13. Minä pudistin myös minun helmani ja sanoin: noin Jumala pudistacon jocaidzen miehen huonestans ja hänen töistäns joca ei tätä sana pidä ja tulcon nijn pudistetuxi ja tyhjäxi. Ja coco Canssa sanoi: AMEN. Ja he kijtit HERra ja Canssa teki nijn.

14. Myöskään en minä eivätkä veljeni siitä päivästä asti, jona minut määrättiin olemaan heidän käskynhaltijanaan Juudan maassa, siis kuningas Artahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta aina hänen kolmanteenkymmenenteen toiseen hallitusvuoteensa saakka, eli kahtenatoista vuotena, syöneet käskynhaltijalle tulevaa ruokaa.

14. Ja siitä ajasta, kuin minua käskettiin olla heidän päämiehensä Juudan maassa, joka oli siitä kahdestakymmenennestä vuodesta niin toiseenneljättäkymmentä kuningas Artahsastan vuoteen, kahdestatoistakymmenessä ajastajassa, minä ja minun veljeni emme syöneet päämiehen ruokaa.

14. JA sijtä ajast cuin minun käskettin olla maanhaldiana Judan maasa joca oli sijtä cahdestkymmenest wuodest nijn toiseen neljättäkymmendä Arthahsasthan Cuningan wuoteen se on cahdestoistakymmenes ajastajas minä ja minun weljeni en me syönet maanhaldian ruasta.

15. Sillä aikaisemmat käskynhaltijat, jotka olivat olleet ennen minua, olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä sekä vielä neljäkymmentä hopeasekeliä. Myöskin heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, sillä minä pelkäsin Jumalaa.

15. Sillä ne päämiehet, jotka ennen minua olivat, ne olivat raskauttaneet kansaa ja ottaneet leipää ja viinaa heiltä, ja vielä sitte neljäkymmentä sikliä hopiaa, ja olivat antaneet palveliainsa tehdä väkivaltaa kansalle; mutta en minä niin tehnyt Jumalan pelvon tähden.

15. Sillä ne maanhaldiat cuin ennen minua olit ollet ne olit rascauttanet Canssa ja ottanet leipä ja wijna heildä ja wielä sijtte neljäkymmendä Sicli hopiata ja olit andanet palwelioittens tehdä wäkiwalda Canssalle mutta en minä nijn tehnyt Jumalan pelgon tähden.

16. Myöskin kävin minä itse käsiksi tämän muurin tekoon. Ja me emme ostaneet mitään peltoa. Ja kaikki minun palvelijani olivat kokoontuneet sinne työhön.

16. Ja minä tein myös työtä muurissa, ja en ostanut yhtään peltoa; ja kaikkein minun palveliaini täytyi tulla sinne kokoon työhön.

16. Ja minä tein työtä muuris ja en ostanut yhtän peldoa ja caicki minun palweliani täytyi tulla sinne cocoon työhön.

17. Myös sata viisikymmentä miestä, juutalaisia ja esimiehiä, söi minun pöydässäni sekä ne, jotka ympärillämme olevista pakanakansoista tulivat meidän luoksemme.

17. Vielä päälliseksi oli myös Juudalaisia ja ylimmäisiä sata ja viisikymmentä minun pöytäni tykönä, jotka olivat tulleet minun tyköni pakanoista, jotka ovat tässä meidän ympärillämme.

17. Wielä päälisexi oli myös Judalaisista ja nijstä päämiehistä sata ja wijsikymmendä minun pöytäni tykönä jotca olit tullet pacanoista minun tygöni cuin owat täsä meidän ymbärilläm.

18. Ja mitä päivittäin valmistettiin ruuaksi, nimittäin härkä ja kuusi valiolammasta sekä lintuja, se valmistettiin minun kustannuksellani; ja joka kymmenes päivä hankittiin kaikenlaisia viinejä viljalti. Mutta siitä huolimatta minä en vaatinut itselleni käskynhaltijalle tulevaa ruokaa, koska työ painoi raskaasti tätä kansaa.

18. Ja minulle valmistettiin joka päivä yksi härkä, ja kuusi valittua lammasta, ja lintuja, ja erilaisia viinoja yltäkyllä joka kymmenes päivä; ja en minä kuitenkaan anonut päämiehen ruokaa, sillä raskas orjuus oli tällä kansalla.

18. Ja minulle walmistettin jocapäiwä yxi härkä ja cuusi walittua lammast ja linduja ja erilaisia wijnoja yldäkyllä joca kymmenes päiwä ja en minä cuitengan anonut maanhaldian ruoca sillä rascas orjuus oli Canssalla.

19. Muista, Jumalani, minun hyväkseni kaikki, mitä minä olen tehnyt tämän kansan puolesta.

19. Minun Jumalani, muista minulle hyväksi kaikki, minkä minä olen tehnyt tälle kansalle.

19. Minun Jumalan muista minulle caicki hywäxi cuin minä olen tehnyt tälle Canssalle.